Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Kotikadun kauneus, Harry/Draco, 2,5-raapale (S)

(1/3) > >>

Thelina:
Ficin nimi: Kotikadun kauneus
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: fluff
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Yhteenveto: Terävä räksähdys halkoo yöilmaa, kun Harry ilmiintyy vaahteranlehtien peittämälle jalkakäytävälle kotikatunsa risteykseen.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Halusin kirjoittaa jotakin arkista fluffia, joten tällainen syksyinen Drarry-pätkä tuli mieleeni. Osallistuu haasteisiin Spurttiraapale V, Sana/Kuva/Lause10 #2 sanalla kotikatu, Fluffy10 #4 sanalla kahlata sekä Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2.


Kotikadun kauneus


Terävä räksähdys halkoo yöilmaa, kun Harry ilmiintyy vaahteranlehtien peittämälle jalkakäytävälle kotikatunsa risteykseen. Tumman taivaan syleilyssä puiden ja pensaiden syksyisen kirkkaat sävyt näyttävät astetta syvemmiltä, katulyhtyjen luomat varjot pehmeiltä ja samettisilta. Vaikka Harry on väsynyt, hän hymyilee. Kotikadun yöllinen kauneus yllättää hänet kerta toisensa jälkeen, eikä vähiten ruskan aikaan.

Harryn iltavuoro on venähtänyt pitkäksi, mutta hän pitää kuitenkin kiinni tavastaan ilmiintyä kadun päähän sen sijaan, että laskeutuisi suoraan kotiovensa eteen. Pieni iltakävely auttaa tuulettamaan työmurheet pois, ja kauempana siintävän kodin valaistut ikkunat saavat odotuksen kasvamaan Harryn sydämessä. Hän kahlaa vaahteranlehtien meren läpi eteenpäin, välittämättä niitä pöllyttävästä syystuulesta, joka tunkeutuu villakangasviitan läpi iholle asti. Askeleet kuljettavat häntä vähä vähältä lähemmäksi kodin lämpöä ja ihmistä, joka karkottaa kylmyyden takkatulta ja myöhäisillan teekupillistakin tehokkaammin. Se, että kotona on joku odottamassa, tekee Harryn tavattoman onnelliseksi.

Kotikadun päässä asfaltti vaihtuu pihapolun kivilaatoiksi, vaahteranlehdet kenkien alla raksahteleviksi tammenterhoiksi. Harry harppoo niiden yli ja ylös portaita, kiertää avainta lukossa ja astuu sisään.

Draco tulee eteiseen heti, kun kuulee oven käyvän.

“Hei”, hän sanoo pehmeästi ja ottaa Harryn viitan vastaan, samalla kun kurottautuu antamaan hänelle kevyen suudelman. “Tulithan sinä vihdoinkin.”

“Hei, rakas”, Harry vastaa. “Tulin niin pian kuin pääsin. Ei sinun olisi tarvinnut valvoa myöhään takiani.”

“Tiedän”, Draco vastaa. “Mutta halusin odottaa sinua.”

Harry vetää Dracon lähelleen ja hengittää tämän tuoksua keuhkoihinsa. Draco on pukeutunut Harryn tummanpunaiseen pyjamaan ja omaan aamutakkiinsa, jonka sisään Harry pujottaa kätensä, halaukseen.

Eteisen ikkunasta kajastaa sisään katulyhtyjen keltaista valoa. Harry painaa päänsä vasten Dracon olkaa ja näkee vaahteranlehtien satavan kadulle ja pihalle, tammenterhojen peitoksi.

hiddenben:
En ehkä kestä, miten ihana tämä oli! Aivan todella fluffyinen ja ihana lyhyt tunnelmanpalanen, joka vangitsee ihan täydellisesti syksyisen, ehkä hieman myrskyisänkin tunnelman, kun tuuli tuolla tavoin puhaltaa ja pääsee iholle. Onkin kulunut hetki siitä, kun viimeksi luin Drarrya (jostain syystä aloin myös ajatella, että tämä asetelma sopisi Marty/Rustiinkin ;)), ja tämä oli ihana muistutus siitä, miten kivaa näistä kahdesta onkaan lukea - varsinkin sinun kirjoittamanasi!

Erityisen onnistunutta tässä on mielestäni syksyisen slice of lifen tavoittamisen lisäksi se, että tarina jakautuu tarkastelemaan Harryn elämää kahdesta eri näkökulmasta: on Harryn oma elämä työstressin ja pohdintojen suhteen sekä hänen elämänsä Dracon kanssa, jossa on onnea ja lämpöä – ja näiden kahden välille on tärkeääkin saada jonkilainen etäisyys ja ero. Usein ficeissä parisuhde ottaa vallan kaikesta (mikä toki on sekin hauskaa ja kivaa luettavaa), mutta tosielämässä on tärkeää, että oma elämä ei pyöri täysin kumppanin yllä, ja tässä ficissä se tulee mielestäni esiin :) En tiedä, ymmärrätkö, mitä ajan takaa - mutta tiedä ainakin, että olet siinä onnistunut! :D

Tykkäsin hurjasti siitä, että Harry nauttii valojen näkemisestä sisällä, "- lähemmäksi kodin lämpöä ja ihmistä, joka karkottaa kylmyyden takkatulta ja myöhäisillan teekupillistakin tehokkaammin" (se on niin ihanaa, kun tietää, että joku rakas ihminen odottaa kotona), ja varsinkin tämä kohta oli mieleeni:


--- Lainaus ---Kotikadun päässä asfaltti vaihtuu pihapolun kivilaatoiksi, vaahteranlehdet kenkien alla raksahteleviksi tammenterhoiksi. Harry harppoo niiden yli ja ylös portaita, kiertää avainta lukossa ja astuu sisään.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä kokonaisuus on hieno kokoelma liikettä, joka kuvataan luonnon ja syksyn kautta ja tykkään siitä todella! Hyvää kuvailua, joka tuo mukanaan tunnelmaa :) Loppu oli sopivan siirappinen ja todella fluffyinen - varsinkin, kun Draco on pukeutunut melkeinpä Rohkelikon väreihin lainatessaan Harryn pyjamaa :D Ihana fiilisraapale, kiitos tästä!

 

Fairy tale:
Voi että tämä oli lämpöinen ja pehmoinen ja fluffyinen. Ihanaa lukea Harrysta ja Dracosta onnellisina, toisiaan rakastavina. Hienosti tässä kulkee mukana nuo ruskan värjäämät vaahteranlehdet. Et vain mainitse niitä tuossa alussa, vaan ne ovat mukana keskivaiheessa ja vielä lopussakin. Ulkoilman tuulisuus ja hämäryys ja vastakohtana kodin ikkunat joista loistaa valo, jossa on joku odottamassa. Ja se koti on lämmin ja hyvä paikka.  :)

Vendela:
Kyllä oli suloinen ja lämmin sekä syksyinen tämä tunnelmapala :) Sopi jotenkin todella kivasti tämän illan tunnelmaani kun kävin juuri koiran kanssa lenkillä tuolla pimeydessä, puista pudonneiden lehtien keskellä ja katselin ikkunoista loistavia valoja. Tämä aika vuodesta on kyllä sillä tavalla maagisen kaunis, kun voi nauttia ruskasta ja noista putoavista lehdistä sekä siitä, että pikkuhiljaa sytytellään kynttilöitä ja muita valoja.

Ihanaa, kun Draco oli edelleen valveilla odottamassa Harrya. Kertoi jotenkin sellaisesta välittämisestä ja rakkaudesta. Villakangasviitta oli tosi kiva yksityiskohta, samoin kun vaahteranlehdet ja tammenterhot :)

Kiitos tästä, oli täydellinen iltapala juuri tänään!

Vendela

kaaos:
Lukaisimpa vielä tämänkin tunnelmallisen syyskohtauksen. Näiden kahden suhde näyttäytyi näinkin lyhyessä pätkässä ilahduttavan lämpimänä ja lempeänä. Pienin teoin ja sanoin kerrottu paljon. Heh, jotenkin toi harppova Harry toi eloisan mielikuvan pitkäjalkaisesta aikuisesta Harrysta, se oli mukava mielikuva! Ja suloinen pehmoinen Draco odottelemassa.

Kiitos!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu