Kirjoittaja Aihe: Talvi-iltain tummentuessa | S, teekkarifluffya (Joonas/Anttoni), raapalekokoelma (2 / 4?)  (Luettu 2862 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Nimi: Talvi-iltain tummentuessa
Ikäraja: S
Genre: arkinen teekkarihöttöily
Hahmot: Joonas & Anttoni
Haasteet: Ficlet300 (jokainen osa erikseen), Arkifest III (jokainen osa erikseen), Sana/kuva/lause10 #2 (tällä kuvalla) / Sana/kuva/lause10 #3 (osa 2, lauseella "Olet aamukasteenkaunis.")

A/N: Ikuisen teekkarin laulu jäi pyörimään jostain syystä päähän (arvelisin että kahdet teekkarisitsit tällä viikolla vaikuttanevat asiaan :p), joten keksaisin jotain tämmöistä pöhköä teekkarihöttöä. Tähän tulee ehkä neljä osaa, katotaan. Tää eka on se "virallinen" talvi-iltain tummentuessa, muut on... muita säkeitä. :D




Talvi-iltain tummentuessa
(45. Paras; haaste 60: inspiraatio omasta elämästä)


Joonas murahti Eclipselle, joka näytti noin kolmeakymmentä virhettä hänen koodissaan, ja hörppäsi Karhua. Olut oli ehtinyt väljähtää – olihan Joonas kuitenkin ehtinyt viettää aukinaisen tölkin ja loppumattoman koodin parissa kolme varttia. Vieressä sohvalla Anttoni selasi hajamielisen näköisenä differentiaalilaskennan prujua ja nappaili suuhunsa suklaarusinoita. Oli siinäkin tapa viettää perjantai-iltaan – Joonaksen vanhat lukiokaverit olivat yrittäneet kyllä houkutella heitä tulemaan Bauhausin eli arkkitehtien killan fuksibileisiin, mutta uusintatentit ja deadlinet painoivat niskaan kuin tonni graniittia.

Kului hiljainen hetki ilman yhtäkään näppäimistön painallusta tai paperin rapinaa, ja pojat – miltei koordinoituna, ymmärryksessä etenemättömyydestä – nostivat katseensa touhuistaan. Anttoni vilkaisi Joonasta, joka vastasi katseeseen naurahtamalla ja siirtyi työtuolista poikaystävänsä viereen. Anttoni painoi huulensa Joonaksen ohimolle ja antoi siihen pienen, äänettömän pusun. Tämä vastasi eleeseen kaivautumalla paremmin sohvannurkkaan ja veti puoliksi Anttonin reisillä olevan huovan paremmin heidän – ja etenkin itsensä – päälleen.

”Miten menee koodailujen parissa?”

Joonas ei viitsinyt edes vastata vaan juomansa tavoin murahti uudestaan ja painoi päänsä vieressään istuvan pojan kaulakuoppaan. Joonaksen karhea siili kutitti Anttonin leukaperää, ja hän korjasikin asentoaan ollakseen paremmin epämääräisessä syleilyläjässä. Ulkona puhaltava pakkastuuli kolisutti ikkunapeltejä ja sai kaksikon vain entistä onnellisemmaksi siitä, että he olivat siinä toistensa lämmössä. Anttoni viskaisi prujun vierestään sohvapöydälle ja kiskoi sitten poikaystävänsä makuuasentoon päälleen.

Joonas naurahti ja viljeli pikkuisia pussauksia Anttonin leveille huulille. Niihin hän sai Anttonilta vastaukseksi pitkän, lämpöä hohkaavan suudelman. Ele sai molemmat virnistämään onnesta – vaikka olisi mitä tenttejä ja harjoitustehtäviä, lämmenneitä kaljoja ja loputtomia prujuja, kaikki turhautuminen katosi toisen iholla. Ja mitä onnea olikaan, että vastakappale oli löytynyt miltei kotiovelta, oman killan Angervopuiston Data-Arkkitehdit ry:n kanssafukseista.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2022 00:01:27 kirjoittanut Parris »

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Luin tämän jo aamulla Ikuisen teekkarin laulun houkuttelemana ja ah miten ihanaa, että joku kirjoittaa teekkarihöttöilyä <3 Jostain syystä minulle ei tullut tällainen opiskeluaikana mieleenkään, muuten olisin kyllä varmaan kirjoittanut itsekin. Mutta silloin oli niin paljon kaikkea muuta ja kaikenlainen kirjoittelu ihan unholassa :) Karhu, prujut, koodaus (vaikken siitä mitään ymmärrä... moni kaveri kyllä), fuksikekkerit ja differentiaalilaskenta nostivat hymyn huulille. Pieni äänetön pusu ja syleilyläjä olivat ihania ja tämä
Lainaus
Joonas ei viitsinyt edes vastata vaan juomansa tavoin murahti uudestaan -
niin hauska, tuo "juomansa tavoin murahti" :D

Kiitos kun kirjoitit ja arvaat varmaan, että odotan jo innokkaana lisää <3
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Mikä suloinen tunnelmapala! Tämä oli kivalla tavalla arkinen väljähtäneine kaljoineen ja luentoprujuineen, ja juuri nuo yksityiskohdat värittivät mukavasti tekstiä. Tunnen itseni vanhaksi, kun luen tällaisia yliopistomaailmaan sijoittuvia tekstejä: omasta valmistumisesta, saatika sitten jostain opiskelijabileistä on jo useampi vuosi aikaa. :')

Lainaus
Kului hiljainen hetki ilman yhtäkään näppäimistön painallusta tai paperin rapinaa, ja pojat – miltei koordinoituna, ymmärryksessä etenemättömyydestä – nostivat katseensa touhuistaan.
Tää oli jotenkin ihana hetki, johon kuvittelin vielä sellaisen raskaan huokauksen, joka tulee kuin yhdestä suusta. Ja ihanaa, että loppu oli täyttä söpöilyä!
Lainaus
Ele sai molemmat virnistämään onnesta – vaikka olisi mitä tenttejä ja harjoitustehtäviä, lämmenneitä kaljoja ja loputtomia prujuja, kaikki turhautuminen katosi toisen iholla.
Awwws!

Kiitos paljon suloisesta arkifluffystä, tämä sopi hyvin myös valoisaan kevätiltaan!

her shaking shaking
glittering bones

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
A/N: Minä palaamassa melkein kolme vuotta vanhan tekstin ääreen kirjoittaakseni lisää teekkareista?! Johan on. Kiitokset hurjan kivoista kommenteista Thelina ja sugared, pahoittelut että olette joutuneet odottamaan jatkoa näinkin kauan mutta jos höttöiset teekkaripoitsut vielä kelpaavat niin tässä olis :D

*

Polin suojiin me saavumme taas
(27. Itsekuri; osallistuu SKL#3-haasteeseen "Olet aamukasteenkaunis.")



Anttoni havahtui hereille kuullessaan asunnon oven käyvän. Hänellä kesti hetki orientoitua uuteen aamuun: hänen peittonsa oli valunut puoliksi sängyn ja patterin väliseen kapeaan koloon seinän viereen, Joonas ei löytynyt hänen vierestään toiselta puolelta, ja kännykkäkin oli juuri ja juuri hänen näppiensä saavuttamattomissa yöpöydällä. Anttoni kuunteli, kuinka joku rapisteli vaatteita ja kenkiä pois eteisessä ja kirosi vaimeasti, ja päätteli kontekstivihjeistä, että Joonas oli varmaankin käynyt aamulenkillään.

Siinä oli yksi asia, jota Anttoni ei ollut heidän suhteensa aikana vieläkään ymmärtänyt - Joonaksen innokkuus reippailuun heti aamuvarhain. Pojat olivat keskustelleet asiasta useampaankin kertaan, eikä Joonaksella ollut antaa asiaan muuta selitystä kuin armeijasta päälle jäänyt halu aloittaa päivät raikkaassa ulkoilmassa. Vaikka Anttoni oli itsekin käynyt tekemässä pyörähdyksensä Suomen puolustusvoimien huomassa, hän ei vain kyennyt sisäistämään, miksi kukaan haluaisi kiduttaa itseään vapaaehtoisilla juoksulenkeillä ja etenkään ennen kahdeksaa aamulla. Pelkät pakolliset laskuharjoitustilaisuudet siihen kellonaikaan kampuksella - vain reilun kilometrin päässä - olivat hänelle jo tuskaa!

Anttoni kömpi istuma-asentoon sängyssä, kun Joonas raotti varovaisesti makuuhuoneen ovea. Anttoni kiinnitti heti huomiota pojan kiilteleviin kasvoihin, jotka myös punottivat enemmän kuin normaalisti lenkin jälkeen. Vastaukseksi Joonas pyöritteli päätään ja virnisti.

"Sattui aamusadekuuro. En ihan odottanut sitä, kun sääsovelluksessakin näytti olevan pelkkää auringonpaistetta."

Anttonilla oli vaikeuksia peitellä kevyttä vahingoniloaan, kun Joonas sukelsi kosteassa vaatetuksessaan kaapille ja nappasi sieltä Angry Birds -kylpypyyhkeen. Hän ojentui kuitenkin sängyn yli ja antoi Anttonille pusun ennen kuin suuntasi takaisin ovelle.

"Mää menen nyt suihkuun. En oo vielä ehtinyt juoda aamukahvia, joten..."
"Mä hoidan, mee vaan."

Joonas puristi kätensä yhteen ja heitti pikaisen kumarruksen Anttonin suuntaan. Poikaystävänsä lompsiessa suihkuun Anttoni viskasi loputkin peitostaan syrjään ja nappaa kännykkänsä sekä tuolilta päälleen nuhjuisen Superdryn T-paidan ja collegehousut. Kello oli puoli yhdeksän maissa ja pojista molemmilla alkoi kyberturvallisuuden kurssin luento kymmeneltä, joten heillä oli kunnolla aikaa nauttia rauhallinen yhteinen aamupala - perinne, joka lenkkien sijaan kelpasi Anttonille paremmin kuin hyvin.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2022 00:03:25 kirjoittanut Parris »

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Olipa kiva yllätys, että tähän tuli jatkoa! Toivottavasti innostut kirjoittamaan vielä lisääkin, olisi niin kiva lukea yliopistoelämästä :) siitä olen kyllä samaa mieltä, että aamupala on aikaista lenkkeilyä paljon parempi rutiini :D aamuiset laskuharjoitukset kuulostavat myös tuskallisilta, mutta onneksi poikien luento sentään alkoi vasta kymmeneltä. Kiitos tästä, kyllä teekkaripojat maistuvat edelleen ihan erinomaisesti<3
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥