Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

The Witcher: Ajan loppuun saakka, S (Geralt/Valvatti)

(1/2) > >>

Violetu:
Otsikko: Ajan loppuun saakka
Fandom: The Witcher/Noituri
Ikäraja: S
Paritus: Geralt/Valvatti
"Summary": Valkoinen Susi ja Hopeakettu.

A/N: Tämä on kesäturnajaisficlet (2020). Aiheena turnajaisissa olivat tulevaisuus, nykyhetki ja menneisyys.
Näillä spekseillä en voinut olla kirjoittamatta hahmoista, joista toinen ikääntyy normaaliin tahtiin, toinen huomattavan hitaasti.
Witcher-kirjoista inspautuneena tyyli lipesi vähän sinne kertomukselliselle osastolle.
Sanallinen palaute olisi ihanaa ^^



***


Ajan loppuun saakka


Yhdelläkään velholla, taikurilla tai noiturilla ei ole valtaa kajota aikaan.
He saattavat sytyttää tulia sinne, missä ei minkään pitäisi voida palaa, ja nostaa maasta vettä siellä, missä sitä ei pitäisi olla pisaraakaan.
He voivat manipuloida kellojen viisarien metallia, mutta minuutit eivät kulu sen nopeammin tai hitaammin, eivät kuukaudet tai vuodenajat, vuodetkaan.
Aika on heidän ulottumattomissaan, vaikka sen kuluminen ei heidän kasvoillaan näy.


”Tiesin, että löytäisit minut vielä”, Valvatti kuiskaa painautuen Geraltia vasten, vaikka noiturin takki on traakin sisälmyksistä saastainen.
Geralt kohottaa kätensä ja laskee sen Valvatin olkapäälle aikeinaan työntää runoilija pois, mutta käsi jää siihen, painaakin toisen lähemmäs. Painaa, kunnes Valvatin sänkinen, harmaantunut poski on vasten Geraltin rintaa, sydäntä, joka lyö edelleen hitaasti.
Aika on löytänyt Valvatin nopeammin kuin Geralt, ja se näkyy toisessa kaikkialla.

Nyt, vuosia liian myöhään, Geralt haluaisi suudella ajankulun pois, pois naururypyt toisen silmäkulmista, juonteet suupielistä. Suudella silmiin takaisin sen valon, joka siellä aina loisti, kun he tekivät matkaa yhdessä. Se valo on enää himmeä hehku, joka kuitenkin kirkastuu, kun Valvatti katsoo häneen.
”Valkoinen susi ja hopeakettu”, Valvatti naurahtaa sukien hiuksiaan, selvästi tietoisena alaa valtaavasta harmaasta.
Geralt kuljettaa sormiaan Valvatin hiuksissa, painaa kasvonsa niihin ja hengittää.

Noiturin sydän on tiimalasi, jossa jokainen hiekanjyvä on murikka, joka taistelee tiensä alaspäin, hitaasti ja kankeasti. Valvatin sydämen hiekka valuu nopeasti kuin vesi.

Geralt suutelee ajan koskettamia huulia, ja vuosista huolimatta Valvatti maistuu samalta kuin aiemminkin. Lauluilta ja hymyiltä, joukossa se satunnainen loukkaus, johon Geralt aina vastasi samalla mitalla.
”Kaipasin sinua”, Geralt sanoo karhealla äänellä. Vuodet ovat antaneet hänelle jotain rohkeuden kaltaista, joka antaa totuuksien, kipeidenkin, muuttua sanoiksi hänen suussaan.
Valvatti hymyilee, ja Geralt vastaa hymyyn.

Hän haluaa valua yhdessä Valvatin kanssa, tällä kertaa ajan loppuun saakka.

Fairy tale:
Ihanan liikuttava pätkä. Ehdin oikeasti liikuttua tätä lukiessa, sen verran selvästi tässä lyö aika kasvoille ja nostaa esille sen totuuden, että Valvatti vanhenee ja se näkyy hänessä, Geraltkin vanhenee mutta se ei selvästi näy ainakaan päällepäin, mutta sitä enemmän hänellä on historiaa ja muistoja päässään. Hyviä muistoja Valvatista joita hän ei halua pyyhkiä pois vaan pitää niistä kiinni yhtä kovin kuin tästä hetkestä, jona Valvatti on edelleen elämässä ja jakamassa uusia kokemuksia.
Kiitos tästä.  :)

hiddenben:
Halusin tulla kommentoimaan tätä, koska pidin tästä hurjasti ja oli kivaa, että tämä oli yksi kesäturnajaisten teksteistä! Olin jo silloin todella vaikuttunut tämän tekstin kauneudesta, sillä tässä on aivan omanlaisensa tunnelma - poikkeuksellisen herkkä, kun kyseessä on kuitenkin Witcher-ficci :) Tulkitset turnajaisten teemaa kauniilla tavalla ja pidän tämän haikeudesta, kuinka Geralt herää liian myöhään ymmärtämään, millainen elämä heillä kahdella olisi voinut olla. Varsinkin lause Vuodet ovat antaneet hänelle jotain rohkeuden kaltaista, joka antaa totuuksien, kipeidenkin, muuttua sanoiksi hänen suussaan oli hurjan kaunis ja kuvastaa tapahtunutta muutosta.

Tässä toimi hienosti viittaus hiekkaan tiimalasissa, sillä se kuvaa kaksikon erilaisuutta hienolla tavalla. Pidin erityisen paljon myös tästä lauseesta:


--- Lainaus ---Aika on löytänyt Valvatin nopeammin kuin Geralt, ja se näkyy toisessa kaikkialla.
--- Lainaus päättyy ---

Huomaan, että minun hankala kommentoida tätä tämän tarkemmin - mutta kai yritän vain sanoa, että tykkäsin tästä hurjasti ja tämä oli virkistävä kisateksti muiden joukossa! Tässä on hurjasti kaikenlaista, mistä pidän ja tavoitat tässä tunnelman hienolla tavalla. Kiitos siis tästä :)

Beelsebutt:
Miksi, oi miksi otan luettavaksi tämmöistä angstia! No eihän tää oikeastaan angstia oo vaan sellaista melankoliaa paremminkin! Eli siis myöhäisiltaa/varhaisaamua kommenttikampanjasta! ;D

Aivan ihana vertauskuva tuo tiimalasi ja sydämen hiekka, tosi osuva! Ja ah sekä voi, senkin Valvatti, eikai Geralt nyt välitä muutamasta rypystä :D tosin oikein IC Valvatti kun tuommoista ressaa :P Eiköhän Geralt saa Valvatin melko pian keskittymään ihan muihin asioihin ;)

Tää on kauheen kaunis, vaikkakin tosiaan vähän surullinen. Laittoi miettimään, että noinkohan Geralt voi vain päättää kuolla tai ainakin vanheta 🤔 ja myös pohdituttaa sellainen, että miten tärkeä Valvatti Geraltille on, kun edes alkaa ajatella tuommoisia! Luodut toisilleen, sanoisin :)

Kiitos tästä ihanuudesta 😘

(Niin joo, mulla ei ole hajuakaan turnajaisista tai sen teemoista, täysin oon nukkunut niiden ohi 🙈 joten en ota sellaisiin lainkaan kantaa!)

kaaos:
Moi kommenttikampanjasta!

Lueskelin sulta muitakin tekstejä, mut ne oli kaikki aika vanhoja, enkä ollut varma tykkäisitkö että sellaisia 2008 fikkejä nosteltaisi ylös. Tosin, miksi et?

Mutta tämä! Valitsin jättää kommentin tähän myös siksi, että toivoit kirjallista palautetta <3

Olipa ihastuttavan tunteellinen. Vanheneminen ja vanha rakkaus on niin mun sydäntäni lähellä ;__; vaikka ei valvatti (outoa mulle kyl toi valvatti, kun oon katsonut vaan sarjan ja oppinut tuntee hahmon jaskierina) kaiketi aivan kuolinvuoteen reunalla tässä vielä ollut ;)


--- Lainaus --- Noiturin sydän on tiimalasi, jossa jokainen hiekanjyvä on murikka, joka taistelee tiensä alaspäin, hitaasti ja kankeasti. Valvatin sydämen hiekka valuu nopeasti kuin vesi.
--- Lainaus päättyy ---
Tosi kaunis vertaus! Ja ihanasti kiteytyi vielä vikaan virkkeeseenkin.

Tykkäsin myös siitä, että Valvatti maistui hymyltä ja satunnaisilta loukkauksilta :Dd

Kiitos tästä! Oli tosi ihana, rauhallinen ja toiveikaskin! Heillä on selvästi luvassa vielä paljon ihania hetkiä yhdessä <3

kaaos

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu