Originaalit > Pergamentinpala
15-vuotias äiti (Mary/Matthew, K-11) [draama, het, vähän angstia]
Tiikerililja:
Nimi: 15-vuotias äiti
Kirjoittaja: Tiikerililja
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, het, vähän angstia
Pairing: Mary/Matthew
Disclaimer: Hahmot ovat minun ^^
Warning: Kuolema
Summary: Tarina sosiaalisesta ja iloisesta Marystä, joka muuttuu etäiseksi ja syrjäytyneeksi tullessaan raskaaksi 15-vuotiaana.
A/N: Sain tämän idean eräästä japanilaisesta draamasarjasta. Toivon saavani paljon palautetta (no.. jos ei paljon ni muutama edes ^_^) En ole varma montako osaa tulee, mahdollisesti vain kaksi tai kolme. Ja anteeksi osan lyhyyttä....
15-vuotias äiti
Osa 1.
Taivas oli kirkas ja puhtaan sininen. Yhtään pilveä näkynyt missään. Mary tiiraili ulos koulun ikkunasta ja tähysteli taivaalle hymy huulillaan. Koulu oli alkanut juuri kuukausi sitten ja kaikki tuntui olevan niin samanlaista kuin edellisenäkin vuonna.Vielä vuosi ja hän pääsisi aloittamaan opinnot toisaalla. Hän oli tarkastellut jo valmiiksi mahdollisia jatko-opintopaikkoja, ja muutama hyvin lupaava oli näkösällä. Mary oli aina ollut hyvä koulussa, joten arvosanojen riittävyydestä ei ainakaan ollut huolta.
Kello soi ja kutsui oppilaita takaisin luokkiin. Maryn koulupäivä oli jo päätöksessään ja hän kääntyi lähteäkseen, mutta törmäsi yllättäen johonkin – tai johonkuhun. Hän huomasi edessään 17-vuotiaan Matthewn, joka oli pudottanut olkalaukkunsa törmäyksen yhteydessä. Matthew tietysti kävi koulua toisaalla, koska oli Marya 2 vuotta vanhempi, mutta kävi Maryn koulussa joka päivä viimeisillä tunneilla suorittaakseen joitain lisäkursseja. Matthew oli melko huomaamaton muiden koululaisten keskuudessa, koska hän ei ikinä vaihtanut sanaa kenenkään kanssa eikä kukaan ihmetellyt hänen läsnäoloaan, koska jokainen tunsi pojan. Matthew katsoi vihaisesti Marya ja sanoi:
”Katsoisit minne kääntyilet! Katso nyt! Kirjat ihan levällään!”
Mary punastui, mutta hymyili vieläkin. Matthew oli hurjan komea... Salaa Mary piti hänestä kovasti. Hän polvistui varovasti Matthewn viereen ja auttoi kirjojen poimimisessa.
”Anteeksi. Olin vähän ajatuksissani. Ajatukset ei oikein kulje tähän aikaan päivästä, tiedäthän?” Mary vitsaili.
”Voisi kulkea paremmin, jos et tuijottelisi päivät pitkät sinne taivaalle!”
Mary kikatti. Matthew siis oli huomannut hänet ennenkin. Hän tiesi, että Mary rakasti sinistä taivasta ja sen alla makoilua nurmikolla. Mutta koska se ei koulussa ollut mahdollista, Mary joutui tyytymään ikkunalta käsin haaveilemiseen.
Vihdoin Matthewn kirjat olsivat kasassa, mutta Mary ei olisi halunnut päästää poikaa vielä menemään.
”Hei kuule, voinko korvata tämän jotenkin?”
Matthew mulkaisi Marya ja sanoi:
”Ei tarvitse, kiitos vaan.”
Sitten hän lähti kävelemään kohti ulko-ovia ja Mary pinkaisi perään.
”Ei kai laukkusi mennyt piloille? Tai kirjat? Enkö tosiaankaan voi tehdä mitään?”
”Kyllä voit. Tee palvelus ja häivy siitä!”
Mutta Mary vain juoksi Matthew kintereillä ja kikatti.
”Ei olla tavattu ikinä kunnolla. Olen Mary. Ja sinä olet varmaankin Matthew?”
”Niin niin…”
”Olet siis 17-vuotias? Millaista siellä ”ylemmällä tasolla” on? Onko vaikeaakin? Kaipaatko takaisin tänne? Olitko ylipäätään tässä koulussa?”
”Ole hiljaa!” Matthew huusi ja tihensi tahtiaan. ”Miksi roikut perässäni? Ei minulla ole sinulle mitään asiaa, kakara!”
”Vai kakara!” Mary huudahti muka loukkaantuneena. ”Itse olet yhtälailla kakara. Et ole minusta kuin 2 vuotta vanhempi, et ole edes täysi-ikäinen!”
Matthew pysähtyi ja huokaisi raskaasti. Sitten hän tuijotti virnuilevaa Marya pitkään ja sanoi:
”Kuule, ei sinun tarvitse hyvittää sitä laukkujuttua. Joten loiki kotiisi siitä äläkä tuhlaa aikaasi.”
Mary kohautti olkiaan ja sanoi:
”Ihan hyvä ehdotus, mutta luulenpa, että se ajan tuhlaaminen olisi kivempaa. Minnes olet menossa sitä tekemään?”
Matthew hymähti.
”No jos välttämättä haluat, niin tule sitten mukaan.”
”Jipii!” Mary hihkaisi ja pomppasi ilmaan.
Poika tuijotti häntä toinen kulma pystyssä ja tokaisi:
”Ja voisitko lopettaa tuon lapsenomaisen käytöksen, kiitos?”
Mary hihitti ja huikkasi:
”Okei! Loppuu heti nyt!”
******
N. 15 minuutin päästä Matthew ja Mary olivat saapuneet yliopistolle. Matthew ehti jo toivoa, että Mary lähtisi kotiin nähtyään rakennuksen, mutta niin ei käynyt. Tyttö ei olisi hätkähtänytkään, vaikka Matthew olisi johdattanut hänet suoraan Saharan autiomaahan. Matthew marssi suoraan opiston viidenteen kerrokseen biologian luokkaan. Mary katseli ympärilleen, kun poika käveli pöydän luo ja alkoi keräilemään papereita laukustaan.
”Tuletko useinkin tänne yliopistolle aikaa tappamaan?” Mary kysyi.
”Olen ottanut lisäaineita vähän joka suunnalle,” Matthew vastasi. ”Opiskelen omassa koulussani, mutta olen ottanut kursseja teidän koulustanne ja lisäksi opiskelen täällä biologiaa.”
”No huh huh! Sinä se ehdit joka paikkaan! Miten voit pitää koulusta noin paljon?”
”En pidäkään. Mutta ei minulla ole kotonakaan mitään tekemistä, kun äitini on töissä päivin öin. Kavereitakaan ei ole. Mutta olen ok sen asian kanssa. Yksinäisyys on kivaa.”
Mary ei vastannut vaan katseli Matthewta, joka oli saanut paperinsa esille ja asetteli niitä nyt joihinkin kansioihin. Silloin poika kysyi:
”Entäs itse? Mitä erikoista siinä taivaassa on?”
Mary hymyili ja käveli avonaiselle ikkunalle. Taivas näytti tismalleen samalta kuin aikaisemmin.
”Minusta se vain on niin kiehtova. Niin kaunis, ja meillä on niitä vain yksi ja ainut. Ja käytännössä taivasta ei ole olemassakaan. Se on vain avaruuden kaukaista näkyvyyttä. Mutta silti se on lumoava.”
Matthew kääntyi katsomaan Marya. Tuo tyttö oli erikoinen, mutta ei oikeastaan huonolla tavalla. Pikemminkin päin vastoin… Kun Matthew oli saanut paperit lajiteltua, hän ja Mary lähtivät yliopistolta. Mutta matkalla kotiin he kuulivat paukahtavan äänen yläpuoleltaan. He huomasivat tummien pilvien täyttäneen taivaan ja yhtäkkiä alkoikin sataa. Samassa uudet salamat välähtelivät suoraan heidän yläpuolellaan. Kaksikko lähti juoksemaan eteenpäin ja Matthew kysyi Marylta:
”Onko tämä taivas mielestäsi vieläkin niin ihana?”
”Suu kiinni ja juokse!”
Silloin he huomasivat tyhjän pienen mökkipahasen viereisen pururadan läheisyydessä ja juoksivat suoraan sisään sinne. Mökki oli vuosikymmeniä vanha eikä siellä tietenkään asunut ketään. Kaksikko istui hengähtäneenä lattialle seinään nojaten ja läähätti. Molempien hiusket valuivat vettä ja vaatteetkin olivat läpimärät. Matthew tuijotti Marya ja sanoi:
”Ehkei ollut hyvä idea tuoda sinua yliopistolle. Näin siinä käy. Ja olet vielä tyttö… En olisi kaivannut mitään itkupillejä mukaan.”
”Mitäs tuo tarkoitti? Kuka täällä muka pillittää?”
”No tiedäthän. Kaikki tytöt pelkää ukkosta. En tunne ainuttakaan, joka ei pelkäisi.”
”No nyt tunnet!” Mary huudahti ja osoitti itseään. ”Miksi minä pelkäisi ukkosta? Se on täysin luonnollista, ja se jos mikä näyttää taivaan todellisen kauneuden! Ne salamat ja mustat sadepilvet… Minusta se on säkenöivää.”
Matthew tuijotti Marya kummissaan ja huvittuneena ja tuhahti:
”Olet outo.”
”Hih! Kiitos! No mutta, mitäs tässä sitten tehtäisiin?”
”Älä minulta kysy.”
Kaksikko istui hiljaa paikoillaan ja kuunteli myrskyn ääniä. Salamat paukahtivat, sade piiskasi mökkiä ja kova kuuli riepotteli kaikkea irrallista, mikä tielle sattui. Silloin Mary kysyi:
”Matthew, pelkäätkö sinä ukkosta?”
Matthew mietti hetken ja sanoi:
”En varmaan. Kaikessa on jotain pelottavaa ja vaarallista, vaikkei sitä heti ajattele. Miten tämä eroaisi niistä muista? Mutta ehkä… Ehkä pelkään vähän…”
Mary hymyili pienesti ja laski kätensä varovasti Matthewn käden päälle.
”Älä pelkää. Minä suojelen sinua nyt.”
Matthew käänsi päänsä hitaasti ja tuijotti ensin Maryn kättä ja sitten silmiä. Joku toinen olisi nauranut ja pilaillut, mutta kumpikaan ei pelleillyt. Sekä Mary että Matthew olivat rehellisiä. Silloin kaksikko kietoi kätensä varovasti toistensa ympärille. Hetken kuluttua Matthew kumartui ja painoi hellän suudelman Maryn huulille. Tyttö ei vastustellut, mutta kysyi heti perään:
”Onko tämä väärin?”
Matthew tuijotti hetken häntä, huokaisi ja kysyi:
”Onko tämä sinusta huono asia?”
Mary laski katseensa ja mietti. Lopulta hän kääntyi katsomaan poikaa silmiin ja sanoi:
”Ei ole.”
Matthew nyökkäsi ja painoi toisen suudelman Maryn huulille.
Sinä iltana taivas ei ollut kirkas eikä puhdas.
Klara-nne:
Kirjoitusirheitä oli jonkin verran, mutta ei se paljoa haitannut. Tykkäsin tarinasta paljon ja miellläni lukisin lisää :)
Tiikerililja:
Osa 2.
Sarah keräsi astioita pöydältä ja työnsi ne astianpesukoneeseen. Kattilaa hän ei kuitenkaan voinut sinne laittaa, joten hän pesi sen käsin ja asetti kuivaushyllylle. Lopuksi hän pyyhki sekä ruoka- että tiskipöydän ja vapautti pitkät ruskeat hiuksensa ponnarilta. Samalla hän vilkaisi vaivihkaan kelloa ja huokaisi. Jo kymmenen, hän ajatteli. Silloin ulko-ovelta kuului ääniä ja joku astui sisään. Sarah kiirehti katsomaan ja huomasi Maryn, joka riisui kenkiään eteisessä. Sarah asetti kätensä puuskaan ja kysyi:
”Ja missäs nuori nainen on ollut? Tiedätkö paljonko kello on?”
Maryn kasvot olivat ilmeettömät. Hän piti katsettaan yhä kengissään eikä vastannut.
”Voisitko edes kertoa missä olit?” Sarah tinttasi. ”Tajuatko miltä tuntuu kun ei tiedä missä oma tytär on?”
”Sori, nukahdin puistoon,” Mary valehteli ja lähti kohti yläkertaa.
Sarahin suu avautui hämmennyksestä ja hän kiirehti portaisiin huutamaan Maryn perään:
”Miksi ihmeessä sinä puistossa nukut? Ties vaikka joku pervo olisi tullut! Tämä asia ei jää tähän! Aamulla puhutaan lisää, kun isäsi on herännyt!"
Sitten äiti kääntyi ja asteli takaisin keittiöön.
Mary oli puolestaan marssinut yläkertaan ja astellut huoneeseensa. Hän ei vaivautunut edes sytyttämään valoja, niin paljon häntä väsytti. Hän heitti laukkunsa jonnekin nurkkaan ja käveli sänkynsä viereen ja heittäytyi sille selälleen. Pimeydessä hän tuijotti kattoon ja hymy nousi hänen kasvoilleen, ensin pienesti, mutta lopulta hän jo virnisteli tyhjyydelle. Illan tapahtumat kertautuivat hänen mielessään kuin juuri katsottu elokuva. Mary oli vasta 15-vuotias, ja oli silti harrastanut seksiä kaksi vuotta vanhemman pojan kanssa, mutta ei kuitenkaan katunut. Joku olisi ehkä sanonut, että Marya painostettiin, mutta hän oli ollut okei sen asian kanssa. Ei Mary nähnyt sitä painostuksena tai raiskauksena. Se oli ollut hänen oma päätöksensä, ei Matthewn eikä kenenkään muun. Mary kääntyi mahalleen, otti taskustaan kännykän ja naputteli viestin pojalle.
Sama huomenna? ;D Ei vaineskaan!
Menen nukkumaan, väsyttää. Aiotko
tehdä samoin? :) <3
Odotellessaan vastausta Mary puki yöpuvun päälleen ja ryömi peittonsa suojiin. Silloin kännykkä piippasi ja tyttö nappasi sen nopeasti käteensä. Nopeasti hän luki viestin:
Väsyttää itse kutakin… Huomenna pitkä
päivä, joten pitää panna maaten. :P Öitä.
Hmm… Ei yhtään sydäntä, mutta laittoi sentään hymiön perään! Mary ajatteli. Sitten hän hihkaisi hiljaa ja asetti kännykän pöydälleen.
******
Aamu valkeni hiljaa. Mary oli jo aikaisin valveilla ja istuskeli olohuoneessa lukemassa. Hän oli vieläkin hilpeällä tuulella eilisestä eikä ollut saanut enää unta herättyään varhain. Silloin portaikosta kuului ääniä ja äiti asteli olohuoneeseen. Hän näytti yllättyneeltä nähdessään Maryn.
”No johan on! Mikäs sinut herätti näin varhain?”
Mary kikatti ja sanoi:
”No, ei vaan tullut uni enää silmään.”
”No sepäs on ennenkuulumatonta,” Sarah päivitteli ja asteli keittiöön aamukahvin keittoon.
”Hei, mitäs tuo tarkoitti?” Mary huusi äitinsä perään muka loukkaantuneena.
Silloin ylhäältä kuului taas ääntä ja isä ilmestyi rappusiin kysyen:
”Mitä ihmettä täällä huudetaan näin varhain? Jaahas, tytär on päässyt ylös vuoteestaan tällä kertaa ajoissa!”
Mary katsoi hölmistyneenä isäänsä ja huusi äidilleen:
”Mitä tämä on? Enkö saisi nousta välillä aikaiseenkin?”
”No tietysti saat!” isä vastasi nauraen ja nappasi lehden pöydältä.
Silloin äiti asteli takaisin olohuoneeseen ja sanoi:
”Alan, tiedätkös mitä tyttäresi teki eilen? Nuori neiti astelee kotiin kymmenen jälkeen, kun on ensin ottanut nokoset puistossa!”
Alan nosti katseensa lehdestä katsoen ensin kysyvästi Sarahia ja sitten tytärtään.
”Että mitä?! Mitä hittoa sinä nyt menit keksimään?!”
”Ei se ollut iso juttu!” Mary puolustautui. ”Eikä puistossa ollut edes ketään, kun lähdin sieltä.”
”No niimpä! Ajattele jos joku pervo olisi tullut! Ei olisi ollut ketään sinua pelastamassa, tai edes silminnäkijöitä!” isä paasasi.
”Isäsi on oikeassa,” Sarah sanoi. ”Mary, sinun on luvattava ettei tämä toistu.”
Mary huokaisi ja sanoi:
”Hyvä on. Olen pahoillani, jos aiheutin teille huolta, ja lupaan etten enää ikinä nuku puistossa.”
Alan oikaisi lehteään ja sanoi sitten:
”Hyvä. Sitten asia on sovittu.”
”Kiva juttu…” Mary puuskahti ja nappasi koululaukun vierestään. ”Lähden kouluun.”
”Tulekin ajoissa kotiin!” äiti huusi ennen kuin ulko-ovi sulkeutui.
******
Joka päivä Mary jäi vähäksi aikaa odottamaan Matthewta. He ehtivät vaihtaa pari sanaa ennenkuin pojan piti kiirehtiä ylimääräisille tunneilleen. Poika ei halunnut, että Mary lähettelisi hänelle teksiviestejä keskellä koulupäivää, sillä hän halusi keskittyä kouluun. Mary ymmärsi sen hyvin, koska Matthewlla oli suuret tulevaisuuden suunnitelmat.
Kaksi viikkoa meni nopeasti. Mutta silti Mary nautti joka päivästä saadessaan tavata aina Matthewn. Kävellessään jälleen kohti luokkaa, jossa hänen viimeinen tuntinsa pidettiin, hän alkoi miettiä. Vaikka hän ja Matthew olivat harrastaneet seksiä ja näkivät joka päivä, he eivät kuitenkaan seurustelleet. Mary olisi kysynyt Matthewta, mutta hänen mielestään oli pojan tehtävä pyytää tyttöä alkamaan seurustelemaan kanssaan. Ehkä Matthew halusikin, mutta toden totta halusi nyt opiskella kunnolla eikä hänellä yksinkertaisesti ollut aikaa seurustella. Silloin Mary näki ystävänsä Lisan, joka odotti häntä luokan edessä. Mary tihensi askeliaan, mutta juuri kun Lisa kääntyi katsomaan häntä, Mary valahti yhtäkkiä lattialle vatsaansa pidellen. Lisa kiirehti huolestuneena ystävänsä luo ja kysyi:
”Mary, oletko kunnossa?”
Mary irvisti kivusta ja sanoi:
”Olen kai… Vatsaan sattuu…”
”Oletko syönyt aamulla mitään?”
”En… Ei maistunut…”
Silloin Mary ponkaisi äkkiä ylös ja ryntäsi tyttöjen vessaan oksentamaan. Hyi hitto… Mikä minua vaivaa? hän ajatteli maatessaan vessan lattialla pönttöön nojaten. Lopulta hän nousi ja pesi naamansa kylmällä vedellä. Astuessaan ulos vessasta, Lisa seisoi oven takana ja sanoi:
”Sinun olisi ehkä paras mennä kotiin. Sinulla voi olla vatsatauti. Onko sinulla ollut pitkään tällainen olo?”
Mary yritti muistella ja sanoi sitten:
”No… Ehkä pari päivää, mutta ajattelin sen johtuvan koulustressistä…”
”Ei tuo stressistä johdu, hyvä ihminen! Olet sairas, ja nyt marssit kotiin. Minä kerron opettajalle kaiken. Mene apteekin kautta ja osta jotain vatsatautiin helpottavaa.”
Maryn oli ollut tarkoitus tavata Matthew jälleen, mutta paha olo iski taas ja se pakotti hänet suostumaan Lisan tahtoon. Kun hän lähti portaita alas, hän otti kännykän taskustaan ja viestitti Matthewlle:
Sori että viestin nyt… Halusin vain ilmoittaa
että olen kipeä ja lähden nyt kotiin. Eli en
ole alhaalla odottamassa.
Kun Mary oli marssinut ulos koulun portista, hän tunsi värinän taskussaan. Hän nappasi kännykkänsä taas ja katsoi saapunutta viestiä.
Ok.
Siinäkö kaikki? Eikö Matthew aikonut sanoa muuta? Mutta ehkä hänellä oli kiire..? Mary päätti unohtaa viestin ja käveli kohti keskustaa. Kun hän oli pienen kioskin kohdalla, hän päätti ostaa kivennäinvettä vatsansa hyvinvointia ajatellen. Jonottaessaan hän katseli näytillä olevia lehtiä ja iski silmänsä erääseen. Yhden lehden laidassa luki pieni otsikko:
Lääkärivirasto selvitti: Teiniraskaudet lisääntyneet viimeisen kahden vuoden aikana.
Mary tunsi siällään oudon tunteen. Pieni pakokauhun tapainen valtasi hänen mielensä. Hänen ei tehnyt enää yhtään mieli vettä, vaan hän jatkoi matkaansa apteekkiin. Mutta vaikka hän kuinka käveli, otsikko pysyi hänen päässään. Teiniraskaudet lisääntyneet… Mutta ei hän! Ei Mary ollut raskaana! Ei voinut olla… Astuessaan apteekkiin Mary katseli hetken ympärilleen ja hiplasi hetken laastaripakkausta. Jos hän olisi raskaana, raskaustesti kertoisi sen… Ja niitä sai apteekista. Ei vara venettä kaada…Mutta ei hän kehtaisi ostaa sellaista! Joku vielä luulisi, että hän oikeasti oli raskaana. Silloin Mary keksi. Hän odotti kunnes kaikki vähät asiakkaat olivat poissa, ja asteli sitten tiskille.
”Öö… tuota, päivää.”
”Päivää,” vastasi punatukkainen apteekkari nainen. ”Kuinka voin auttaa?”
Mary puri huultaan ja aikoi jo kääntyä lähteäkseen, mutta kokosi itsensä ja sanoi:
”Niin, kun äiti lähetti ostamaan raskaustestin…”
”Raskaustestin?” nainen varmisti ettei kuullut väärin.
”Niin… Hänellä on niin paha olo ettei sängystä nousemisesta tule mitään, joten tulin hänen puolestaan. Hän on melko varma, että vauva tulee, mutta haluaa varmistuksen.”
Apteekkari tuntui uskova selityksen ja sanoi hakevansa testin heti. Hänen mentyä Mary huokaisi syvään. Luojan kiitos… Ties vaikka nainen olisi soittanut Maryn kotiin, koska olisi halunnut vahvistuksen tytön tarinalle. Mutta onneksi siltä oli säästytty… Lopulta nainen tuli takaisin ja ojensi raskaustestin. Mary ojensi rahat apteekkarille, joka sanoi:
”Äitisi sitten tietääkin, miten testi tehdään. Tuskin hän on unohtanut.”
”Ei varmaankaan… Siis ole unohtanut. Kiitos, ja näkemiin…” Mary sanoi nopeasti ja lähti apteekista.
Loppumatkan hän juoksi kotiin. Hän ei halunnut nähdä apteekkia enää ikinä.
******
Mary työnsi avaimen varovasti lukkoon ja aukaisi oven. Hän hipsi hiljaa sisään ja varmisti ettei ketään ole kotona. Sitten hän jätti kenkänsä ja laukkunsa alakertaan ja otti raskaustestin esiin. Hän tuijotti sitä pitkään ja mietti: Uskaltaako tämän tehdä? En kuitenkaan ole raskaana! Pelkkää rahan tuhlausta tämäkin. No, kaikki on mahdollista mutta silti. No, kai se on hyvä olla täysin varma. Minä teen sen!
Mary marssi yläkerran vessaan ja luki ohjeet huolella ettei vain tekisi mitään väärin. Tehtyään testin, hän asetti sen lavuaarille ja istui lattialle odottamaan.
Minuutti… Liian pitkä aika! Tässähän tulee hulluksi! Se on joko positiivinen tai negatiivinen! Eikö se nyt olisi selvää ilman tätä iänikuista minuuttia!
Voi ei… Liian lyhyt aika… Miksei siinä mene tuntia… tai enemmän? En halua tietää… Kunpa tulos olisi negatiivinen… No niin… Minuutti mennyt. On aika…
Mary nousi hitaasti seisomaan ja asteli etanan askelin kohti lavuaaria. Hän oli kääntänyt testin tarkoituksella väärin päin ettei vain vahingossakaan olisi nähnyt tulosta ennen aikojaan. Hän tuijotti sitä hetken, ojensi hitaasti kätensä ja nappasi testin nyrkkiinsä. Hän ei kuitenkaan pystynyt katsomaan tulosta heti vaan käveli hitaasti huoneeseensa. Seisoessaan keskellä lattiaa hän vihdoin otti käden pois tieltä ja katsoi tulosta.
Hänen silmänsä laajenivat. Sydän löi tuhatta ja sataa. Hän alkoi haukkoa henkeään pakokauhusta. Epäusko iski. Varmasti jokin virhe… Mary otti paketin uudestaan käteensä ja varmisti. Sitten hän tuijotti taas raskaustestiä ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Raskaana…
******
A/N: Se oli toinen osa se :) ja kommentteja kehiin! 8)
Gryffindor Charm:
Harvoin minä tänne originaalitekstien osastolle eksyn, mutta tämä tarina vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Sitä paitsi jätit sen melko jännään kohtaan. Hyvin olet kuvaillut Maryn ajatuksia ja kirjoitat hyvää tekstiä. Jos minä tähän jotakin kaipaisin, niin ehkä vähän tarkempia ulkonäkökuvauksia. Jään seuraamaan tätä stooria. :)
Tiikerililja:
Osa 3.
Mary käveli pitkin kivistä katua. Kylmä tuuli puhalsi hänen ruskean tukkansa lävitse ja heilutti pitkiä kiekuroita kasvoille. Jokainen askel tuntui jotenkin kaukaiselta, kuin ei ottaisi askeleita ollenkaan. Hän ei edes tiennyt minne käveli. Hän vain antoi jalkojensa viedä minne veivät. Kaikki, mitä Mary ajatteli, oli puoli tuntia sitten tehty raskaustesti ja sen positiivinen tulos. Maryn vauhti kiihtyi kun hän muisteli sitä. Hän tunsi sisällään oudon tunteen. Kuin kaikki olisi vain unta. Typerää ja lapsellista kuvitelmaa, eikä lainkaan totta. Mary toivoi niin hartaasti, että heräisi kohta ja tajuaisi nähneensä kamalaa painajaista.
Lopulta Mary huomasi saapuneensa joen rantaan. Kauempana näkyi silta, jossa vuosia aikaisemmin hän ja Lisa olivat roikkuneet ja kiipeilleet uhkarohkeina. Onneksi kumpikaan ei sentään ollut pudonnut. Mutta hirveä halo siitä olikin jälkeenpäin syntynyt vanhempien kuultua asiasta. Mutta edes lapsuuden muistot eivät saaneet Marya paremmalle tuulelle. Hän istuutui ruohikolle ja katseli edessään avautuvaa leveää jokea, joka virtasi kovaa vauhtia eteenpäin. Vastarannalla ei näkynyt ihmisiä lainkaan. Eikä liioin näkynyt Maryn puolellakaan. Ilta-aurinko teki laskuaan. Pilvet alkoivat peittää sitä, mutta se jaksoi yhä paistaa pilvien reunojen läpi hohtavanaan. Mary tuijotti suoraan eteensä eikä silmääkään räpäyttänyt. Hän tunsi itsensä niin väsyneeksi. Kun hän ajattelikin olevansa raskaana, hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Kyynelistä tuhriintuneet kasvot olivat kuitenkin hänen pienin ongelmansa, eikä hän vaivaantunut pyyhkimään niitä pois. Tuuli koveni entisestään. Marya palelsi.
Kun ajattelen tulevaisuutta, kyyneleet alkavat valua.
******
Kun Sarah palasi kotiin, hän tarkisti oitis puhelimensa viestit. Yksi ainut saapunut viesti.
Hei kulta, Alan täällä. Joudun jäämään tänään yövuoroon Josephin sairastumisen vuoksi, joten älä odota minua syömään. Nähdään viimeistään aamulla!
Sarah tiesi, että jos Alanin työtoveri Joseph sairastuisi tai joutuisi muuten lähtemään kesken töiden, oli hänen miehensä se, joka joutui tuuraamaan ystäväänsä. Mutta toisaalta Joseph ei ikinä jäänyt kiittämättömäksi vaan tuurasi puolestaan Alania. Sarah kietaisi ruskeat hiuksensa poninhännälle ja alkoi etsimään punaista kynsilakkaansa. Hän aikoi mennä ystävänsä kanssa ulos ja hänhän ei lähtisi minnekään ennen kynsien lakkausta. Lakka ei kuitenkaan ollut tavallisella paikallaan eteisen pöydällä, joten hän arvasi Maryn ottaneen sen. Tyttö lainasi häneltä meikkejä ja muita aina kysymättä ensin. Sarah käveli rappusien luo ja huusi ylös:
”Mary! Oletko nähnyt punaista kynsilakkaani?”
Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, joten Sarah asteli kärsimättömästi ylös.
”Mary, kuuletko? Oletko ottanut kynsilakkani?”
Äiti koputti tyttärensä oveen, mutta vastausta ei kuitenkaan kuulunut.
”Mary, oletko siellä?”
Kun Sarah avasi oven, hän tajusi huoneen olevan tyhjä. Hän asteli peremmälle ja huomasikin lakan Maryn yöpöydällä. Sarah asteli pöydän luo ja nappasi lakan käsiinsä. Mutta silloin hän huomasi jotain hyvin epäilyttävää. Lakan vieressä oli paketti, jossa luki: raskaustesti. Sarahin silmät laajenivat kummastuksesta ja hän alkoi ihmettelemään miksi Mary sellaista säilytti. Silloin hän huomasi jonkin pilkistävän tyttärensä tyynyn takaa. Hän siirsi tyynyä kauemmas ja huomasi raskaustestin. Hän nappasi sen vapisevin käsin ja käänsi ympäri. Silloin hän henkäisi järkytyksestä ja tuijotti testin tulosta. Miten ihmeessä se näytti positiivista?! Silloin kuului, kun ulko-ovi avautui ja mitä ilmeisimmin Mary asteli sisään. Sarah lähti huoneesta ja laskeutui hitaasti alas portaita raskaustesti kädessään. Hän näki tyttärensä istuvan eteisen lattialla riisumassa kenkiään. Kun Mary nousi ylös, hän nosti katseensa ja huomasi äitinsä. Hän säikähti hieman, sillä ei olisi halunnut nähdä tätä juuri nyt.
”Äiti… Oletkin kotona…”
Mutta Sarah ei sanonut mitään, vaan asteli tyttärensä eteen ja ojensi raskaustestin tämän nenän eteen. Mary joutui pakokauhun valtaan tajutessaan äitinsä löytäneen sen.
”Mary,” äiti aloitti varovasti. ”Miksi sinulla on raskaustesti?”
Mary ei vastannut vaan tuijotti testiä ilmeettömänä.
”Ja miksi se näyttää positiivista?”
Äiti tyrkkäsi testin Maryn käteen ja sanoi:
”Oletko sinä raskaana?”
Mary ei edelleenkään sanonut mitään. Katsoi vain testiin, joka oli pilannut hänen elämänsä. Silloin hänen äitinsä hermostui ja huusi:
”Katso minua, kun puhun sinulle!”
Mary käänsi katseensa hiukan pelokkaana äitiinsä ja Sarah toisti topakasti:
”Oletko sinä raskaana, Mary?!”
Tytär tunsi kuinka hänen silmänsä vetistyivät taas. Siinä tilanteessa hän pelkäsi äitiään, mutta vielä enemmän hän pelkäsi myöntää. Hän alkoi itkeä hiljaa, painoi päänsä alas ja nyyhkytti:
”En tiedä…”
******
Seuraavana aamuna äiti ei päästänyt tytärtään kouluun vaan soitti Maryn luokanvalvojalle valehdellen tyttärensä olevan sairas. Sitten hän pakkasi laukkunsa ja raahasi Maryn ulos. Kun he lähtivät kävelemään, äiti sanoi:
”Varasin ajan lääkäriltä. Jos kerran et ole varma, me selvitämme sen nyt.”
Mary ei uskaltanut panna vastaan. Äiti oli vihoissaan. Ja syystäkin.Toisaalta Marykin halusi tietää oliko testi oikeassa vai ei. Ei mikään ole varmaa, ja testi saattoi aina erehtyä. Kun kaksikko pääsi sairaalaan, he istuivat odotushuoneessa paikoillaan mitään sanomatta. Mary pelkäsi sitä, mitä lääkäri sanoisi. Haukkuisiko tämä Maryn kun kuulisi tämän harrastaneen seksiä 15-vuotiaana? Aikuiset olivat sitä mieltä, että se tulisi tehdä vasta täysi-ikäisenä tai vasta avioliitossa. Sarah vilkaisi tytärtään. Tämä näytti enemmän huolestuneelta kuin hän. Tyttöä kävi sääliksi. Tehnyttä ei saanut tekemättömäksi vaikka kuinka toivoisi. Sarah tarttui tytärtään kädestä ja rohkaisi:
”Tämä on lopullinen totuus. Sitä ei mikään muuta. Joko olet raskaana tai et, sille ei voi mitään.”
Mary ei sanonut mitään. Puristi vain äitinsä kättä ja yritti hymyillä.
Kun he viimein pääsivät vastaanotolle, naislääkäri tervehti Marya ja sanoi:
”Tulit siis tänne tarkistaaksesi oletko raskaana?”
Maryn poskia kuumotti, kun hän nyökkäsi. Hän pelkäsi lääkärin nauravan tai sanovan jotakin saarnan tapaista, mutta tämä vain nyökkäsi ja sanoi:
”Selvä sitten. Asetupa tuohon pöydälle, niin otetaan ultraäänikuvat.”
Sitten hän kääntyi Sarahin puoleen sanoen:
”Luulen, että tyttärenne haluaisi tehdä tämän yksin. Menisittekö odotushuoneeseen niin haemme teidät sieltä sitten?”
Sarah loi viimeisen vilkaisun tyttäreensä, joka oli jo asettunut tutkimuspöydälle, ja nyökkäsi. Sitten hän poistui odotushuoneeseen ja sulki oven perässään. Lääkäri alkoi levittää geeliä Maryn vatsalle ja ryhtyi toimeen. Vähän ajan kuluttua hän pyysi Marya nousemaan. Kun tyttö oli istuutunut uudestaan lääkärin eteen, tämä osoitti ultraäänikoneen näytölle ja sanoi:
”Katsopas. Se todellakin on siellä. Sinulla on vauva sisälläsi.”
Lääkäri osoitti kynällään näytön pientä tummaa kohtaa ja Marysta tuntui kuin pyörtyisi kohta. Hän laski katseensa alas ja asetti käden vatsalleen.
”Mutta ei se ole mahdollista…”
”No, ovatko kuukautisesi alkaneet?” lääkäri kysyi.
Mary nyökkäsi.
”Oletko harrastanut seksiä viime aikoina?”
”No minä… Vai kerran… Muutama viikko sitten.”
”Mutta et uskonut tulevasi raskaaksi?”
Mary kääntyi katsomaan lääkäriä, joka jatkoi:
"Usein ajatellaan ettei ensimmäisestä kerrasta voi tulla raskaaksi. Tai ettei se sattuisi omalle kohdalle. Ne ovat vääriä luuloja. Olet kolmannella viikolla raskaana. Se täsmää.”
Sitten lääkäri otti tyttöä kädestä ja sanoi:
”On oma päätöksesi mitä teet tämän asian kanssa. Keskustele kotona tästä asiasta vanhempiesi kanssa huolella. Jos päädyt aborttiin, se tulee tehdä mahdollisimman pian.”
Mary ei sanonut mitään. Hän ei jaksanut ajatella niin pitkälle. Sitten lääkäri avasi vastaanoton oven ja kutsui Sarahin sisään.
Kun äiti ja Mary kävelivät kotiin, Mary käveli hiukan äitinsä jäljessä. Sarah ei ollut sanonut sanaakaan koko matkan aikana. Oli vain kulkenut katse visusti maassa suu hiukan ammollaan. Mary oli saanut tarpeekseen.
”Äiti.”
Sarah ei vastannut.
”Äiti!”
Ei reagointia.
Mary juoksi äitinsä kiinni, ja tarrasi tätä käsivarresta.
”Äiti, sano jotain! Puhu minulle! Huuda, tee ihan mitä vain!”
Silloin Sarah kääntyi, kiskaisi itsensä irti Maryn otteesta ja läimäytti tätä poskelle. Tyttö yllättyi hiukan, mutta jäi paikalleen eikä reagoinut. Tuijotti vain katua, vaikka poskea kihelmöikin.
Minä ansaitsin sen. Äiti saa lyödä minua jos tahtoo.
Hän kuuli äitinsä nyyhkyttävän. Yhtäkkiä hän tunsi olevansa äitinsä rutistuksessa. Äiti painoi häntä tiukasti itseään vasten ja itki.
”Mary… Miksi… Kerro minulle miksi…”
Mary ei sanonut mitään. Hän ei vastannut äitinsä halaukseen. Hän vain oli. Hän ei ansainnut halausta.
Kolmannella viikolla raskaana. Anteeksi äiti…
A/: Kolmas osa oli tää siis :) Comments please... 8) 8)
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta