Kirjoittaja Aihe: Tuntematon sotilas: Kesäilta | K-11 | Riitaoja/Lehto  (Luettu 2567 kertaa)

hymypurkki

  • ***
  • Viestejä: 8
Fandom: Tuntematon sotilas
Genre: Domestic fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Riitaoja/Lehto
Vastuuvapaus: Väinö Linnan hahmot, kunhan mietin heitä.
Tiivistelmä: Nyt ilta on kuitenkin kuulas, ja Riitaoja liian väsynyt muuhun kuin rauhassa vaikenevan maailman nukahtamista seuraamiseen.

K/H: En ole pyörinyt finissä ikuisuuteen taas, mutta haastettiin siskon kanssa toisemme sanalistan kanssa kirjoittamaan raapaleita, niin pakkohan sitä oli säätää vähän Tuntematonta sotilasta. Rakastan sodasta viisastunutta ja rauhallista Riitaojaa, ja tää taittukin sitten kirjoitusvaiheessa vähän enemmän hänen hahmon tutkimiseksi kuin ship-painotteiseksi :D

***

Kesäilta

Riitaoja oli aina pitänyt kesäilloista - nykyisin oma viheriä puutarha oli muotoutunut pakopaikaksi miehelle. Istuessaan takakuistin tutuille laudoille raikas ilma tuntuukin kuin tervehtivän, kun se leijuu vasten kasvoja.

Vaikka hänen ja Lehdon hankkima talo oli muuten yhä köyhä, oli Riitaoja saanut kuin saanutkin haalittua erinnäisiä kukkia, yrttejä ja vihanneksia puutarhaansa. Kaupungisa asuessa puutarha epätoivoisesti esitti sitä luontoa, jonka hän oli jättänyt taakseen lähtiessään perintötilalta Lehdon matkaan - välillä tuijottelessaan harmaata maisemaa Riitaoja ikävöi jopa jokakesäisiä heinätöitä.

Nojatessaan eteenpäin hiuskiehkura karkaa ja putoaa paikoiltaan kehystämään kasvoja. Nuorena Riitaoja muistaa saaneensa kehuja kauniista kutreistaan, varsinkin äidiltä ja tädeiltä, mutta sota oli verottanut niitäkin - hiukset olivat ohenneet ja menettäneet kiiltoaan sodan repiessä häntä niin fyysisesti kuin henkisesti.

Mutta siinä missä sota oli ottanut, oli se myös antanut - vaikka Lehto ei omien sanojensa mukaan mistään helyistä välittänytkään, riippui nyt yksinkertainen rautasormus ketjussa Riitaojan paidan alla.

Vaikerruksenomainen ääni katkaisi miehen ajatukset, ja sai hänet kurkkaamaan ovenraosta sisään. Tuttu ääni kiroilee sisällä, ja Riitaoja näkee miten Lehto talloo jotain maassa - mahdollisesti talossa vilinneitä hiiriä. Yleensä miehen kasvoja koristava kivinen ilme vaihtuu irveeseen, kun ties mikä ilkiö pääsee häneltä karkuun.

- Perkele, sinä se olet semmoinen risti!

Riitaoja naurahti tutulle lausahdukselle - oli selkeää, että hänen unelmansa lemmikissasta siirtyivät vielä parin vuoden päähän, jos Lehdon vihasta pikkuotuksia kohtaan pystyi mitään tulkitsemaan.

Silti Riitaojan oli itselleen myönnettävä, että sotaisa mies oli leppynyt paljon vuosien varrella - sodan loppuessa Lehto oli solmu, jota Riitaoja lähti varovasti avaamaan. Vuosien kuluessa paino, jota Lehto tuntui kantavan kuin myllykiveä kaulansa ympärillä, tuntui kevenevän miesten jakaessa sen.

Suukko kaulalla saa Riitaojan naurahtamaan, ja hän sätii heikosti viereensä istahtavaa miestä. Lehto ojentaa hänelle kupin, ja siitä nouseva höyry on kuin sumua heidän välillään.

Lehdon solisluu vilkkuu löysän paidan alta tämän nojatessa eteenpäin. Jos Riitaoja olisi hävyttömällä päällä, saattaisi hän nojata lähemmäs ja vetää paidan pois miehen päältä. Suudella rintaa, alas asti, aina Lehdon reidessä olevaan arpeen asti jonka tikit ommeltiin joskus niin vinoon että arpi parani rumaksi.

Nyt ilta on kuitenkin kuulas, ja Riitaoja liian väsynyt muuhun kuin rauhassa vaikenevan maailman nukahtamista seuraamiseen. He eivät olleet väitelleet tällä viikolla kertaakaan, ja lämpenevä kesä oli tuntunut antaneen heille molemmille aikaa hengittää ilman painajaisia ja kipuja. Lehto kuvaili oloaan haaleaksi - olo ei parantunut merkittävästi, muttei se nouse niihin tasoihin, mitä Riitaoja on nähnyt sen ennen olevan. Öisin Lehdon silmät pysyivät rauhallisina tämän luomien alla, ja hän itse ei herännyt henkeään haukkoen.

Lehto kurottaa kätensä kohti toista miestä, ottaen sen omaansa - Riitaojan kämmentä koristaa yhä sidos, jonka Lehto oli toissapäivänä siihen sitonut toisen toilailtua veitsen kanssa. Näin sen kuului olla, Riitaoja oli ajatellut silloin - sota oli ollut tuholainen, joka oli tuhonnut reitiltään monia, mutta tätä se ei ollut saanut heiltä otettua.

Spoiler: sanalista • näytä

1. viheriä
2. raikas
3. haalia
4. heinä
5. kiehkura
6. repiä
7. hely
8. vaikerrus
9. tallata
10. kivinen
11. risti
12. lemmikki
13. solmu
14. kaula
15. sumu
16. solisluu
17. hävytön
18. ommella
19. kuulas
20. väitellä
21. haalea
22. silmä
23. sitoa
24. tuholainen

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 932
Vs: Tuntematon sotilas: Kesäilta | K-11 | Riitaoja/Lehto
« Vastaus #1 : 03.01.2024 21:44:46 »
Kommenttikampanjasta annettiin tehtäväksi kommentoida jotain Toisesta ulottuvuudesta, ja sen sivuja selatessani satuin bongaamaan tämän. Olen täällä Finissä lukenut kasan Aladdin Sanen erinomaisia Tuntematon sotilas -ficcejä, mutta niiden lisäksi en hirveästi ole niihin tutustunut, joten senpä takia päätin tämän avata ja kommentoida. Hyvä päätös näin jälkikäteen ajateltuna.

Domestic fluff on genrenä vallan ihastuttava ja erityisesti näiden hahmojen kohdalla. Ajatus Lehdosta ja Riitaojasta omassa talossaan, tyytyväisinä toistensa seuraan ja ylipäänsä elossa elämässä elämäänsä on hyvin miellyttävä. Mainitsit tuossa pitäväsi sodasta viisastunutta ja rauhallista Riitaojaa, ja sellainen tässä ficissä tosiaankin esiintyy. Tämän ollessa vähä semmoinen hahmotutkielma muutenkin, se teki tähän tekstiin muutenkin rauhallisen tunnelman. Sanalistojen avulla kirjoitetut tekstit ovat aina tosi kiinnostavia, ja olikin kiva lukea tätä vähän sanoja etsiskellen. Tosi hyvin kaikki listan sanat sulautuivat muun tekstin joukkoon – osa niistä ei ollut kovin tavanomaisia sanoja, joten ne omalta osaltaan loivat tähän tekstiin myös semmoista jopa unenomaista fiilistä.

Lainaus
Lehdon solisluu vilkkuu löysän paidan alta tämän nojatessa eteenpäin. Jos Riitaoja olisi hävyttömällä päällä, saattaisi hän nojata lähemmäs ja vetää paidan pois miehen päältä. Suudella rintaa, alas asti, aina Lehdon reidessä olevaan arpeen asti jonka tikit ommeltiin joskus niin vinoon että arpi parani rumaksi.
Tämä oli minusta tosi kauniisti kirjoitettu osuus! Mun lempikohta tässä tekstissä.

Tätä oli kiva lukea ja pidin tästä kovasti. Tämmöinen hahmotutkimustunnelmapalanen tarjosi ainakin mulle taas uutta perspektiiviä Riitaojaan, Lehtoon ja heidän suhteeseensa, mikä on aina kiva! Kiitos tämän tekstin kirjoittamisesta, se piristi mun iltaani paljon!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.