Ficin nimi: Koukussa
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Sakamoto desu ga?
Ikäraja: S
Päähenkilö: Acchan
Genre: Slice of life
Summary: Kaikki oli lähtenyt siitä, kun Sakamoto oli pestautunut ostarin läheiselle Wac-Burgerille töihin antaakseen henkistä tukea samassa paikassa duunia painavalle pallopäiselle kaverilleen.
A/N: Random pikkuinspis iski, ja Acchan joutui uhriksi. En pääse yli siitä pikaruokalapätkästä. :---D Osallistuu haasteisiin Neliottelu ja Kerrontahaaste.
***
Ehkä sitä saattoi myöntää olevansa koukussa muutamaan asiaan, jos oikein ripittäytymään päätti ryhtyä. Tupakka, videopelit, penskoilta kiellettyjen julkaisujen selailu, mitä niitä nyt oli, ihan normaaleja nuoren miehen juttuja.
Olisi ollut helppoa sanoa olevansa koukussa pikaruokaankin, mutta tässä tapauksessa kyse oli pikemminkin itse ravintolasta. Tarkemmin sanoen koko homma kulminoitui yhteen osa-aikatyöntekijään, erääseen nimeltä mainitsemattomaan Sakamotoon. Ja tässä homma käykin astetta ihmeellisemmäksi.
Joidenkin tyyppien hymyt saattoivat nekin olla yllättävän koukuttavaa kamaa, piru vie.
Kaikki oli lähtenyt siitä, kun Sakamoto oli pestautunut ostarin läheiselle Wac-Burgerille töihin antaakseen henkistä tukea samassa paikassa duunia painavalle pallopäiselle kaverilleen. Sana tästä oli kiirinyt ties minne asti ihan jäätävän nopeasti, ja lopputuloksena paikan myynti oli suunnilleen tuplaantunut parissa viikossa. Kyseisessä mestassa jonoilla oli tapana kurotella ulko-ovea Sakamoton työvuorojen aikaan. Ei ollut taaskaan liioiteltua sanoa sitä häiskää suosituksi tapaukseksi.
Vähän kyllä tuntui siltä, että moni kävi kyseisessä puljussa vain Sakamoton asiakaspalvelun ansiosta. Ei Wac-Burgerin ruoka nyt niin ihmeellistä ollut, ainakaan sen perusteella, että puolet menusta oli tullut omakohtaisesti testattua läpi näinä kuluneina viikkoina. Ja miksi näin? Ihan siitä syystä, että olisi ollut typerää vaeltaa paikan päälle ja saman tien vain kalppia tiehensä. Miehinen ylpeys, älä jätä.
Sitä olisi toki voinut keskittyä tiirailemaan töitä painavaa Sakamotoa portaannurkasta tai ikkunanpielestä, mutta sellainen olisi mennyt noloksi. Nääh, kunnon tyyppi käveli suoraan tiskille ja esitti tilauksensa pää pystyssä. Siinäkin oli eroja, miten tyylikkäästi stalkkaamisensa hoiti.
Sitä paitsi portailta ja ikkunalta ei nähnyt kunnolla.
Äkkiä sen hoksasi, että oli aika näppärää tilata juttuja erikseen, vaikka se sitten tarkoittikin aina uuden kerran jonoon siirtymistä. Sai siinä kokonaisen aterian popsittua, vaikkakin sitten muutamassa osassa. Jonossa pönöttämisen saattoi käyttää monella tapaa hyödykseen, kuten vaikka napata viimeiset ranskalaiset paperipussista, vetäistä naamariin purilaisen loput tai töristellä juomamukin tyhjäksi. Aika helkkarin kätevää. Ei tullut tylsää hetkeä, eikä kukaan kyseenalaistanut useita tilauksia, Sakamoto kaikista vähiten. Sakamoto se oli koko paikan omistautunein asiakaspalvelija mennen tullen.
Ja se saamarin hymy. Se saamarin hymy.
Olisi sitä voinut huonompiinkin juttuihin olla koukussa.
