Kirjoittaja Aihe: My Hero Academia: Pimeässä | S | Iida Tenya/Aoyama Yuuga | fluff  (Luettu 944 kertaa)

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • brick by brick
Nimi: Pimeässä
Kirjoittaja: Pura
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Iida Tenya/Aoyama Yuuga
Genre: fluff, halailu, ficlet
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: -
Haasteet: Arkifest promptilla 37: Asumismuoto (asuntola)
Yhteenveto:
Iida Tenya herää keskellä yötä oveltaan kuuluvaan hiljaiseen koputukseen.

A/N: Eka ficci tässä fandomissa, ja tietenkin se on rareparista :’D En vaan mahda sille mitään, että jotenkin näistä kahdesta höntistä tuli miun lempihahmoja, ja tietenkin looginen seuraava askel on parittaa heidät toisilleen. ;D

//Edit: Kirjoitin tälle jatkoa! Aamun kimmeltävässä valossa, K-11



-


Pimeässä


Iida Tenya herää keskellä yötä oveltaan kuuluvaan hiljaiseen koputukseen. Hän haparoi silmälasit yöpöydältään ja kompuroi ylös aivan unenpöpperössä. Vilkaisu herätyskelloon kertoo kellon olevan puoli neljä aamulla.

Tenya melkein kompastuu lattialle unohtuneisiin käsipainoihin ja kirjoilee hiljaa itsekseen raahautuessaan ovelle. Kuka helvetti rikkoo käytävilläliikkumiskieltoa ja häiritsee viattomasti nukkuvia opiskelijoita?

Synkät ajatukset häipyvät kuitenkin heti, kun hän avaa oven ja näkee käytävällä seisovan Aoyaman. Poika näyttää aivan yhtä väsyneeltä, kuin miltä Tenyasta tuntuu: silmien aluset ovat tummat, ja Aoyama on pukeutunut vain ryppyiseen, ylisuureen t-paitaan. Hiuksiin kierretyt suuret papiljotit ovat vinossa.

“Yuuga”, Tenya sanoo hölmönä. “Mitä teet täällä keskellä yötä?”

“Tulen tänne nukkumaan”, Aoyama ilmoittaa ja työntää Tenyan rinnasta taaksepäin takaisin huoneeseen ja seuraa itse perässä.

Tenya seuraa huvittuneena, kuinka Aoyama laskee kantamansa suuren kassin lattialle, vetää sieltä henkarissa olevan koulupukunsa ja ripustaa sen roikkumaan pari päivää sitten tänne hiissaamansa suuren peilin yläreunaan. Sitten hän horjuu Tenyan sängylle kuin zombi ja kaivautuu peiton alle. Vaikka hänen kaiken järjen mukaan pitäisi, Tenya ei viitsi juuri nyt valittaa säännöistä ja lähettää Aoyamaa takaisin omaan huoneeseensa. Sen sijaan hän himmentää yöpöydälle sytyttämänsä lampun valoa, ja seuraa sitten Aoyamaa sänkyyn.

Aoyama kierähtää saman tien kiinni häneen ja hautaa nenänsä hänen kaulaansa. Tenyan käsivarsi kietoutuu Aoyaman ympärille suojelevasti, ja hän vetää peitteen paremmin heidän päälleen.

“Mistä tässä nyt on kyse?” hän kysyy hiljaa. Hengitys liikuttelee papiljoteilta karanneita ja pystyssä sojottavia hiussuortuvia. Hänen ei oikeastaan tarvitse enää nähdä niitä selvästi, joten hän ottaa lasit pois ja laskee ne taakseen jonnekin päin yöpöytää.

“Miksi harhailet pitkin käytäviä pelkässä paidassa? Eikö tämä sitä paitsi ole minun?” hän huomaa, ja yrittää pitää äänensävynsä vaativana ja asiallisena, vaikka ajatus Aoyamasta hänen vaatteissaan saakin sydämen hakkaamaan lujaa ja hymyn hiipimään kasvoille.

“Ajattelin sulostuttaa yötäsi läsnäolollani”, Aoyama sanoo, mutta tavallisen pröystäilyn sijaan ääni on pieni ja epävarma. Ihan kuin olisi pienintäkään mahdollisuutta, että Tenya käskisi hänen mennä pois.

“Ihan tosissaan. Näitkö pahoja unia? Tiedät hyvin, ettei meillä ole lupaa lähteä huoneista hiljaisuuden jälkeen.”

“En”, Aoyama valehtelee ilmiselvästi, mutta Tenya päättää antaa asian olla tältä erää. Aoyama vaikuttaa kaipaavan vain läheisyyttä, ja sitä täällä ainakin on tarjolla.

“Nämä huoneet ovat naurettavan pieniä, mutta ainakin asuntolassa asumisesta on jotain hyötyä”, Aoyama mutisee Tenyan ihoa vasten ja liikahtelee parempaa asentoa hakien. “Pääsen helposti kainaloosi.”

Tenya hymähtää ja silittää Aoyaman kylkeä paidan päältä. Hän tuntee paksun vyön, joka Aoyamalla on aina päällään estämässä lasersäteiden karkaamista vahingossa. Sormet seikkailevat alemmas pitkin paidan kohonnutta helmaa ja tapaavat ensin kuumaa ihoa ja sitten pitsiä. Tenya tuntee punastuvansa.

“Olen tämän kanssa muuten ihan okei, vaikka rikotkin sääntöjä aika räikeästi, mutta älä nyt hyvä mies kulje käytävillä pitsialusvaatteet vilkkuen!” Hän viittoo vapaalla kädellään peiton alla sanoja tehostaakseen, mutta Aoyama vain nauraa.

“Ei minua kukaan nähnyt.”

“Silti!” Tenya kihisee, mutta heltyy, kun Aoyama käpertyy vieläkin lähemmäs häntä.

“Anteeksi, että herätin”, hän mumisee ja sujauttaa kylmän jalkansa Tenyan nilkkojen väliin. “Ehditään nukkua vielä pari tuntia.”

Tenya nyökkää ja sulkee silmänsä. Aoyama on lämmin ja tuhisee jo rauhallisesti, ja Tenyasta tuntuu, että ehkä hänkin nukkuu näin paremmin.


-
Kiitos lukemisesta! <3 Arvostaisin kovasti kommenttia.
« Viimeksi muokattu: 30.04.2020 17:11:28 kirjoittanut Pura »
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Hmmmmmmmm! Olin ihan :O, kun näin tämän parituksen, ja oli pakko heti kipittää lukemaan. Molemmat ovat mielenkiintoisia hahmoja, ja etenkin Aoyama ansaitsee rakkautta ja hyväksyntää. <3 Lisäksi fluff iskee aina, joten count me in! Onnea lisäksi ensimmäisestä ficistä, tästä se hana aukeaa!

Ilmeisesti pojat ovat olleet yhdessä pidempäänkin, kun ihan Iidankin kaltainen megamuodollinen hahmo käyttää pelkkää etunimeä. 8) Salaisia puuhia luokkatovereiden silmien ja korvien alla, hiiiii.

Lainaus
Aoyama on pukeutunut vain ryppyiseen, ylisuureen t-paitaan. Hiuksiin kierretyt suuret papiljotit ovat vinossa.
Yllätyin aluksi tuosta ylisuuresta T-paidasta, mutta sille saatiinkin sitten perin järkeenkäypä selitys. Papiljotit sen sijaan olivat niin ihanan autenttinen yksityiskohta, että laittoi ihan hymyilemään. ;D

Aoyamassa ja Iidassa on se jännä ominaisuus, että molemmat ovat hyvin suorapuheisia, vaikkakin eri tavalla. Iida käyttää hienoja sanoja ja vetoaa yleisten sääntöjen noudattamiseen, kun taas Aoyamalla on enemmän tai vähemmän tapana töksäytellä mielipiteitään päin naamaa, vieläpä jotenkin niin ylväästi, että kuulijaa ärsyttää. :D Tekee Aoyamallekin ehkä hyvää oppia Iidalta pieniä juttuja yhteiskunnan sosiaalisista hierarkioista ja toimintatavoista. Jollain tavalla se sopii hahmoarkkiinkin esiintyä kohtuullisen koppavana ja pompöösinä (ärsyttävä sana mutta paikallaan :D) ja sitä kautta tulla enemmän tai vähemmän sivuunjääneeksi. Kurjaa, mutta eiköhän se siitä. :<

Lainaus
Sormet seikkailevat alemmas pitkin paidan kohonnutta helmaa ja tapaavat ensin kuumaa ihoa ja sitten pitsiä.
:-------D I love it. Johan olisivat olleet maailmankirjat sekaisin, jos Iida olisi löytänyt Aoyaman päältä kunnon kiristämättömät mummosloggit. xDD Mutta yhyy, hiljainen hipsuttelu ja kylmät nilkat. <3<3 Fluff on niin soma genre.

Kiitoksia tästä! ^^

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • brick by brick
Maissinaksu, kiitos ihanasta kommentista! <3
Tää on aika hassu paritus, mutta hahmot ovat toisaan mielenkiintoiset ja sopivat oikeastaan aika hyvinkin yhteen kun sitä rupeaa ajattelemaan :D Tykkään kovasti vastakohdat viehättävät -ajattelusta, ja vastakohtia nämä kaksi todellakin ovat. He voivat toisaalta oppia toisiltaan paljon, niin kuin sanoitkin! Aoyama on kamalan ärsyttävä, mutta jos mie Iidaan aika paljon (vähän liikaakin) samaistuvana ihmisenä voin ihastua siihen, niin varmasti Iidakin :3

Tirskuin ajatukselle Aoyamasta mummoalkkareissa, kiitos päivän nauruista ;D
Ja kiitos vielä kommentista, on ilo kuulla, että tällainenkin paritus löysi lukijan <3
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta! :-* Se onkin antanut odotuttaa itseään, mutta onneksi se sieltä lopulta tuli! Minulle tämä fandom on vieras, mutta valitsin silti tämän tekstin, koska halailu. ❤️ Teki kamalasti mieli lukea jotain hellyydentäyteistä ja lempeää näin automatkan ratoksi.

Asuntolaelämässä on omanlaistaan viehätystä. On hauskaa leikitellä ajatuksella öisistä hiippailuista ja yökyläilyistä. On mälsää, jos säännöt kieltävät yövierailut, mutta onneksi niitä voi ovelasti kiertää niin kuin Aoyama tekee. 8) Ymmärrän hyvin Tenyan tokkuran ja ärsytyksenkin, kun joku koputtelee ovella yösydännä ja herättää, mutta onneksi siitä seuraa kuitenkin jotain positiivista kummallekin hahmolle. Yhdessä nukkuminen läheisen ihmisen kanssa karkottaa varmasti niin painajaiset kuin halipulan ja yksinäisyyden.

Pakko hihkua vielä, että minusta on ihanaa, kun pojalla on papiljotit ja pitsialushousut! :-*

Kiitos tästä suloisesta lukukokemuksesta, tulin tästä tosi iloiselle mielelle! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day