Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin | S | Tuplaraapale

(1/2) > >>

Sielulintu:
Nimi: Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin
Kirjoittaja: Sielulintu
Ikäraja: S
Hahmot: Luna ja Ginny
Vastuuvapaus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille. En saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä.


Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin


On outoa, miten paljon aikaa on käytettävissä, kun sota on ohitse. Päivät eivät enää kulukaan tarvehuoneessa piilotellen. Enää ei tarvitse joka hetki miettiä, mitä kammottavaa Malfoyn kartanoon pesiytyneet kuolonsyöjät seuraavaksi keksivät hänen itsensä tai muiden vankien harmiksi.

Sen sijaan Luna täyttää päivänsä kaikella sillä, mikä ennen oli normaalia ja arkipäiväistä. Nyt kaikki tuntuu miltei jatkuvalta juhlalta. Hän kulkee useita tunteja kerrallaan Kotikolon pihamaalla ja kauempanakin. Ginny on kutsunut hänet kylään ensimmäistä kertaa. Luna hymyilee pelkästä ajatuksesta, että joku on kutsunut hänet itse vierailulle kotiinsa ja vieläpä useammaksi viikoksi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut hänelle.

Kun Luna mainitsee asiasta Ginnylle, Ginny hymyilee hiukan surumielisesti. Luna vakuuttaa, että kaikki on hyvin, että hän on kiitollinen, eikä hänen puolestaan kannata olla surullinen. Hänellä ei ole ollut paljoa ystäviä, mutta nyt hänellä on, ja se on pääasia. Sodastakin on ollut jotain iloa, niin kamala kuin se olikin.

Luna muistelee kuulleensa, ettei mikään ole niin pahaa, ettei siitä seuraa edes hiukan hyvääkin. Voldemort oli jotakuinkin pahinta, mitä Luna osaa kuvitella. Niin vain hänenkin hirvittävistä teoistaan on koitunut jotain kaunista. Ihmiset kaikkialla ovat lähentyneet. Sota kaikessa kamaluudessaan on lujittanut siteitä. Sitä paitsi nyt aivan tavallinen auringon nousu Kotikolon pihalla tuntuu suuremmalta lahjalta kuin koskaan aiemmin.

mursuhilleri:
Nyyh! Olipa tämä kaunis teksti! Vangitsit taitavasti Lunan vaatimattomuuden ja lempeyden näinkin lyhyeen tekstiin. Haluaisin lainata jonkin lempparikohdan, mutta kauneimpia kohtia oli niin monta, etten osaa päättää! Kirjoitat todella kauniisti <3

Alice Katarina:
Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! Päätin valkata sulta jotain uudehkoa Potteria, ja tämä kiinnitti huomion parituksettomuudellaan, kun niin usein itse ainakin tulee luettua (ja kirjoitettua) vain tekstejä, joissa paritus on etualalla. Ehkä näillä romanssilaseilla varustettuna näin kuitenkin tässäkin tekstissä lopulta enemmän kuin pelkkää ystävyyttä, mutta siitä huolimatta (tai juuri siksi) Ginnyn ja Lunan ystävyys tuntui hyvin vahvalta ja suloiselta. Ja kuten mursuhilleri sanoi, kirjoitat todella kauniisti!


--- Lainaus ---Sen sijaan Luna täyttää päivänsä kaikella sillä, mikä ennen oli normaalia ja arkipäiväistä. Nyt kaikki tuntuu miltei jatkuvalta juhlalta. Hän kulkee useita tunteja kerrallaan Kotikolon pihamaalla ja kauempanakin.
--- Lainaus päättyy ---
Erityisesti pidin siitä, miten Luna näkee nyt sodan jälkeen sitä ennen tavallisilta tuntuneet asiat kuin juhlana. On varmasti huikea tunne kun ei tarvitse enää pelätä, ja ensimmäistä kertaa elämässä Lunalla on myös ystäviä, jotka välittävät hänestä. Tekstisi Luna on jotenkin ihanan kiitollinen kaikesta siitä, mitä hän on saanut. On myös kiva, että Ginny tuntee selvästi vähän huonoa omatuntoa siitä, miten Lunaa aiemmin kohdeltiin, koska eihän se kovin mukavaa ollut.


--- Lainaus ---Sota kaikessa kamaluudessaan on lujittanut siteitä. Sitä paitsi nyt aivan tavallinen auringon nousu Kotikolon pihalla tuntuu suuremmalta lahjalta kuin koskaan aiemmin.
--- Lainaus päättyy ---
Varsinkin tämä kohta on kovin kaunis ja erittäin toimiva loppu!

Kiitos tästä suloisesta pätkästä!

AK

Fiorella:
Hyvin lyhyt, mutta niin suloinen ficci. <3

Lunan arkipäivän kiitollisuus ja onni pienistä asioista korostuu tässä niin kauniisti. Tykkäsin tosi paljon.

Crys:
Oih, tämäpäs hieno pikkupala! Tästä välittyi hyvin sekä lunamainen luonne että sodan ja vankina olemisen vaikutus siihen. Pohjimmiltaan Luna on yhä retiisikorvakoruinen tyttö jonka pää on pilvissä, mutta sodan traumat tummentavat yhä näitä pilviä hieman. Silti hän yrittää kovasti palata takaisin normaaliin ja suhtautuu kaikkeen ihanan positiivisesti <3 Voi snif, tuo Lunan ilo kun Ginny kutsuu hänet kylään ja hienon johtopäätöksen Luna vetikin tuosta, että kaikesta pahasta seuraa myös jotain hyvää. Hieno teksti, kiitos!

-Crys

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu