Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Kaksosauringot: Sävelet tyhjiössä | S | space!au | 14/14

(1/3) > >>

Lyra:
Ficin nimi: Sävelet tyhjiössä
Kirjoittaja: Lyra
Fandom: Kaksosauringot
Vastuunvapaus: En omista kyseistä sarjaa, enkä saa tästä tuotoksesta rahaa

Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: Luin aikoja sitten Hän sanoi nimekseen Aleia -kirjan ja kirjoitin silloin tämän raapalesarjan. Tämä jäi sellaiseen kohtaan, että tälle on varmaan tulevaisuudessa tulossa jatkoa toisen sarjan voimin.




Sävelet tyhjiössä





1.
He ohittavat juuri silloin värikästä kaasuplaneettaa. Matkustajat ovat kokoontuneet kannelle ja mustiin pukeutuneet tarjoilijat puikkelehtivat väkijoukossa tarjottimet korkealla. Aleian sormet lipuvat koskettimilla. Musiikki on hiljaista ja se jää paikoin naurunryöpsähdysten alle. Kappale on vanha. Ajalta, jolloin ihmiset vielä asuivat Maassa. Aleia on opetellut sen nuoteista, jotka hapertuivat käsiin. Nykyään hän osaa sen ulkoa ja nuotit on suljettu ilmatiiviiseen kammioon Pyrenian musiikkiakatemiassa.

Tähdet tuikkivat ulkona, mutta Aleia valuttaa itsensä koskettimille ja säveliin, joita hän soittaa. Hän ei ole koskaan onnellisempi kuin soittaessaan. Sävelet ovat yhtä kauniita kuin tähdet ja planeetta aluksen ulkopuolella. Ne muistuttavat häntä sinisenä hehkuvasta taivaasta ja vihreästä maasta.


2.
Aluksen nimi on Merenneito. Merenneidot ovat vanhoja Maan taruolentoja, jotka uivat vedessä. Tämä alus ui avaruudessa tähtien keskellä samaan tapaan kuin Aleia ui musiikissa. Hän irrottaa sormensa koskettimilta hetkeksi kuin kappale loppuu. Kukaan ei tunnu huomaavan musiikin katoamista ja Aleia vetää syvään henkeä. Hän laskee sormensa jälleen kevyesti koskettimille ja soittaa.

“Aleia”, joku kutsuu.
“Herra Ma’Bathae”, Aleia tervehtii lopettamatta soittamista, mutta kääntyy hymyilemään tulijalle.
“Kuinka monta kertaa minun täytyy pyytää sinua kutsumaan Corildoniksi?” Corildonin huulilla on veikeä hymy ja käsipuolessa nuori nainen, jonka silmät ovat kuin tähdet.
“Sinä olet minun esimieheni”, Aleia sanoo ja vaihtaa lennosta kappaleen leikkisämmäksi ja keveämmäksi.

Lyra:
3.
Sinä iltana Aleia on pukenut ylleen yksinkertaisen mekon ja se kalpenee niiden kaikkien rikkaiden asuille, joilla on ollut varaa lähteä risteilylle. Corildonin ja naisen vaatteet ovat yhtä viimeistellyt kuin muidenkin. Corildon tuntuu huomaavan hänen katseensa.
“Ah”, Corildon sanoo. “Tässä on Lena. Minun vaimoni.”
“Hauska tutustua”, Aleia sanoo ja nyökkää naiselle. Nainen hymyilee niin ihanasti, että se saa Aleian sormet lentämään koskettimilla.
“Kuin myös”, Lena nauraa heleästi.

“Soittaisitko sinä tanssimusiikkia seuraavaksi”, Corildon pyytää. Aleia lupaa soittaa ja kaksikko laskeutuu alas tasanteelta muiden matkustajien joukkoon. Aleia seuraa heitä katseellaan. He ovat kumartuneet toistensa puoleen ja hymyilevät kuin heillä olisi ikuisuus vain toisilleen.

4.
Avaruudessa ei ole samanlaista yön ja päivän vaihtelua kuin planeetoilla. Aleia soittaa, kunnes hänen sormiaan särkee ja vasta silloin joku ilmoittaa, että matkustajien on aika palata omiin hytteihin. Aleia pysähtyy kesken nuotin. Puheensorina voimistuu, vaikka salissa on vähemmän ihmisiä kuin aikaisemmin.

Suurista ikkunoista näkyy edelleen kaasuplaneetta, mutta Merenneito on jo kääntymässä kohti pimeää ja kylmää avaruutta. Seuraavan kohteen he tavoittavat myöhään seuraavana iltana. Soleidan avaruusasemalla kaikilla matkustajilla on mahdollisuus nousta hetkeksi risteilijältä ja tehdä ostoksia aseman ainutlaatuisissa kaupoissa.

Aleia sulkee pianon kannen ja hörppää lämmenneen veden lasin pohjalta. Tarjoilijat siivoavat jo salia nopeaan tahtiin. Aleia seisoo hetken paikoillaan katsellen tähtiä.

Thelina:
En kestä, miten kivaa on päästä lukemaan sinulta Kaksosauringot-ficciä :) Tällä on ihana nimi ja tykkään kovasti siitä, miten kuvailet musiikkia Aleian soittaessa.


--- Lainaus ---Aleia on opetellut sen nuoteista, jotka hapertuivat käsiin. Nykyään hän osaa sen ulkoa ja nuotit on suljettu ilmatiiviiseen kammioon Pyrenian musiikkiakatemiassa.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli myös ihana yksityiskohta!

Tällaisissa AU-jutuissa on niin hauska bongailla canonista tuttuja nimiä, nytkin Merenneito oli alus ja Soleida avaruusasema. Ja Lena on elossa, ihanaa! Näissä oli jotenkin unenomainen tunnelma, josta pidin tosi paljon. Jään seurailemaan, keitä tuttuja henkilöitä aluksella on mukana Aleian, Corildonin ja Lenan lisäksi :)

Kaarne:
Hei! En vieläkään tiedä tästä fandomista yhtään mitään, mutta tulin kuitenkin nyt sanomaan, että musta tässä oli tosi hauska idea ja jo pelkästään avaruus-AU on tarpeeksi siisti juttu herättämään mielenkiintoni. Tykkäsin myös siitä, että tässä ei olekaan mikään paritus keskiössä - se on mukavaa vaihtelua. Jään odottelemaan jatkoa ja toivon, että aivot taipuvat sitten myös laajempaan kommenttiin, mutta kiitos tekstistä tähän mennessä. ❤️

Lyra:
Kiitos kovasti kommenteistanne! <3

5.
Alakannella on hiljaista. Moottorin jyskytys tuntuu tasaisena jaloissa, mutta suuri osa miehistöstä on jo nukkumassa. Aleia haahuilee tyhjillä käytävillä ja kuuntelee ilmastoinnin hurinaa. Alhaalla ei ole ikkunoita ja aluksen seinät tuntuvat puristavan häntä kasaan. Aleia ei ole nukkunut kunnolla moneen viikkoon. Ei sen jälkeen, kun Merenneito lähti Kefestä.

Ehkä se on kohtaloa, mutta Aleia sattuu olemaan juuri silloin käytävällä, kun huoltoluukku räsähtää auki ja kaksi rääsyihin pukeutunutta poikaa ryömii ilmastointikanavasta. Aleia jäätyy paikoilleen, kun pojat pyyhkivät vaatteitaan ja nostavat sitten katseensa. He huomaavat Aleian samalla hetkellä, kun Aleia päättää, että paras mahdollisuus on juosta karkuun.

Aleia ei kuitenkaan ehdi pitkälle.

6.
Kun Aleia seuraavan kerran herää, hänen ranteensa on sidottu kiinni jäähdytysventtiiliin. On hämärää ja Aleian jäseniä särkee. Menee hetki, että hän ymmärtää mitä on tapahtunut. Lattia tärisee hänen allaan.
“Se on hereillä”, Aleia kuulee äänen kuiskaavan.
“Mene kertomaan kapulle”, toinen sanoo. Aleia näkee varjojen liikkuvan ja pian ovi narisee.

“Mitä te teitte minulle?” Aleia kysyy. Hänen äänensä tuntuu heikolta.
“Ei silminnäkijöitä”, hänelle vastataan.
“Silminnäkijöitä mille?” Aleia kysyy hämmästyneenä. Kuuluu kahinaa ja pian Aleia erottaa pojan ääriviivat.
“Et kai sinä nyt niin tyhmä ole?” poika kysyy ja samassa Aleia tajuaa:
“Te olette merirosvoja!” Poika huokaisee.
“Me kutsumme itseämme mieluummin vain piraateiksi.”

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu