Kirjoittaja Aihe: Muumit: Talven tähti, S  (Luettu 777 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 958
Muumit: Talven tähti, S
« : 10.03.2020 21:51:42 »
Otsikko: Talven tähti
Ikäraja: S
Fandom: Muumilaakson tarinoita
Spurttiraapale.


***



Talven tähti

Tähti oli syttynyt muumitalon katon korkeimmalle kohdalle.
Samalla hetkellä Muumipeikko oli jälleen kerran herännyt kesken talviunien, kuten tuntui jo melkeinpä muodostuneen tavaksi.
 
Muumipeikko kiersi paksun, raidallisen kaulaliinan ympärilleen, loikkasi ulos olohuoneen ikkunasta, ja tarpoi katsomaan taloa hiukan kauempaa.
Lumen kuorruttama muumitalo latvatähtineen muistutti valtavaa joulukuusta hämärtyvässä illassa.

Muumipeikko istahti lumen peittämälle tukille ja katseli kotiaan ja tähteä kaipaus sydämessään.
Hän kaipasi Nuuskamuikkusta. Sulkiessaan silmänsä, Muumipeikko saattoi melkein kuvitella eteensä iloisesti räiskyvän nuotion, ja Nuuskamuikkusen istumaan viereisen tukin päälle.

Hän yritti elävöittää kuvitelmaansa viheltämällä ystävänsä viimeisintä sävelmää, mutta pakkanen meni keuhkoihin saaden vihellyksen kuulostamaan enemmän vinkunalta.
Lyötynä Muumipeikko palasi sisälle nukkumaan.



***

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Vs: Muumit: Talven tähti, S
« Vastaus #1 : 12.07.2020 06:55:16 »
Kommenttiarpajaisista hei :)

Olipa kivaa aloittaa tää aamu muumificillä ja muumilaakson tunnelmissa. :) Ihanaa oikeasti, että myös näistä ficcejä kirjoitetaan. Täytyy myös heti sanoa, että tämä tavoitti hyvin muumikirjoille tyypillisen tunnelman. Sellainen hiukan haikea ja samaan aikaan kaunis ja hiljainen vaikutelma, joka sopii täydellisesti Muumilaakson talveen, oli tässä mukana tosi vahvasti.

Lainaus
Lumen kuorruttama muumitalo latvatähtineen muistutti valtavaa joulukuusta hämärtyvässä illassa.
Tykkäsin erityisen paljon tästä kohdasta. Kuvaus oli tosi elävä, tunnelmaan sopiva ja kaunis. Ihana ajatus tähdestä, joka asettuu noin suoraan muumitalon yläpuolelle. Paljon tykkäsin myös tekstin alkupuolella, kun Muumipeikko heräsi ja lähti ulos ikkunan kautta. Jotenkin niin suloisen muumimaista, että on ihan tavallista kesken unien vain loikata ikkunasta ulos käymään. :) Haikeutta toi kivasti mukaan Nuuskamuikun muistelu. Onneksi ei mene aikaakaan nukkuessa, kun tulee taas kevät ja sen myötä palaa Nuuskamuikkunenkin.
Paljon kiitoksia tästä. Ihania muumitunnelmia tähän aamuun! :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin