Originaalit > Pergamentinpala

Pienellä kivellä | K-11 | höpöslash, hurt/comfort | Vili/Toffe

(1/2) > >>

Sokerisiipi:
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: höpöslash, hurt/comfort
Paritus: Vili/Toffe
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #2 (kuunnella) ja Teelusikan tunneskaala II (ärtymys)

A/N: Waaa. Olen väsäillyt näiden kahden hahmoprofiileja tässä viime päivät, mutta nyt oli ihan pakko päästä kirjoittamaan heistä tällainen söpöilypätkä! ;__; Toffe on btw lempinimi, jos joku sitä ihmettelee :3


Pienellä kivellä
”Jumalauta”, jupisi kiukkuinen ja uupunut ääni Toffen takaa, kun he patikoivat pitkää, kivistä polkua ylöspäin. He olivat vasta mäen puolessavälissä. Toffea raskas kiipeäminen ei haitannut. Hän pysähtyi tämän tästä hengittämään ja fiilistelemään keväistä luontoa. Vihreää kangasmetsää näkyi silmänkantamattomiin. Toffe otti lukuisia valokuvia ja luetteli, mitkä linnut heidän ympärillään lauloivat ja sirkuttivat kilpaa: peippo, punarinta ja västäräkki. Kimalaisiakin oli paljon. Toffe oli onnellinen.

”Mieletöntä!” Toffe huoahti katse sinisessä taivaassa ja havupuiden kiemuraisissa latvoissa. Vili kiipesi äärimmäisen vaivalloisesti hänen viereensä ja puuskutti polviinsa. Hän ei näyttänyt tyytyväiseltä.

”Kaduttaa, että tulin tänne”, Vili läähätti. ”Oon ihan hikinen ja nilkat muljuu niin, että seuraavalle harha-askeleella ne varmaan katkeaa ja pinkoo kotiin ilman mua.”

”Niin vissiin”, Toffe hymähti uskomatta sanakaan. Vili vain liioitteli väsymystä purkaakseen. ”Hyvin sä pärjäät. Kohta ollaan perillä.”

Toffe ei keskittynyt Viliin tai sanoihinsa. Hän halusi vain äkkiä jatkaa matkaa ja päästä komeiden kallioluolien äärelle. Vilin valituksille ei ollut nyt aikaa.

”En usko sua”, Vili tiuskaisi ja istui lähimmälle kivelle murjottamaan. Toffe katsoi häntä ihmeissään. Ei ollut Vilin tapaista kiukutella tällä tavalla, mutta siinä se nyt istui kasvot punaisina helottaen ja hunajanruskeat hiukset otsalle liimautuneina. Kasvoilla oli ärtynyt, synkkä ilme. Väsymystäänkö Vili kiukutteli vai sittenkin nälkäänsä?

”Mikä sulla on?” Toffe kysyi kärsivällisesti. Vili mutisi jotain epäselvää itsekseen. ”Mitä?”

Toffe kumartui lähemmäs. Vili kohotti katseensa. Hänen harmaansiniset silmänsä olivat pälyilevät ja silti kumman… pyytävät. Toffe ei ymmärtänyt Vilin omituista katsetta. Hän oli vain entistä enemmän ymmällään ja tahtoi jo malttamattomasti jatkaa matkaa.

”Tää ei vaan oo ollut sellaista, mitä mä ajattelin tän olevan”, Vili huokaisi ja nojasi polviinsa.

”Mitä sä sit ajattelit?” Toffe uteli. Vili kohautti olkapäitään.

”Vähemmän patikointia ja pusikoissa könyämistä”, Vili mutisi ja vilkaisi häntä toiveikkaasti, ”ja enemmän haleja.”

Toffen täytyi hillitä itsensä, ettei hän olisi räjähtänyt nauramaan. Vai se oli Vilin harmin suurin syy. Uskomatonta. Tämänkö takia he seistä tönöttivät keskellä mäkeä? Toffelle riitti.

”Vai haleja oisit vailla, niinkö?” Toffe tyrskähti. ”Ootko tosissas? Sitäkö sä siinä vingut?”

”Minä mitään vingu”, Vili mutisi pahastuksissaan. ”Kunhan vain huomautin.”

”Justiinsa joo”, Toffe sanoi päätään pudistellen ja jatkoi matkaa, mutta yllättäen Vili ei seurannutkaan häntä. Sinne se jäi istuskelemaan pienelle kivelleen olkapäät kyyryssä. ”Vili?”

Vili ei vastannut, ei liikahtanut eikä edes vilkaissut hänen suuntaansa. Toffe mietti hetken. Häntä houkutteli kovasti vain jatkaa matkaa ja jättää luimisteleva Vili tänne. Toffe ei olisi nyt yhtään jaksanut tämän lapsellista kiukuttelua. Väsytti raskas luontopolku Toffeakin, vaikka hän valitti huomattavasti Viliä vähemmän. Toffe yritti kiivetä, mutta rinnassa kolhi ajatus onnettomasta Vilistä eikä se antanut hänen ottaa enää askeltakaan ilman Viliä.

Lopulta Toffe tietysti palasi Vilin luokse ja istahti tämän viereen. Vili ei ensin reagoinut, puhisi vain suutuksissaan Toffen aiemmasta välinpitämättömyydestä, mutta lopulta tämän pää painautui pyytävästi Toffen olkavartta vasten. Toffe nosti käsivarttaan ja veti Vilin hikiseen kainaloonsa. Vili painautui tiiviisti häntä vasten ja kietaisi kätensä Toffen ympärille. Vili päästi tyytyväistä hyminää kiehnätessään Toffea vasten. Se huvitti ja hellytti häntä. Vili oli mahdoton.

”Mun hellyydenkipeä höpö”, Toffe hymähti ja rutisti Viliä. ”Onko nyt hyvä?”

”Menettelee”, kuului huomattavasti äskeisestä piristynyt ääni. Toffe hymyili mielissään. Vili oli välillä vähän rasittava, jos hän päätti pahastua jostakin, mutta vastapainoksi Viliä oli ihanan helppo piristää, ja aina Toffe tahtoi tehdä niin.

”Pitänee sit vielä petrata”, Toffe hymähti ja kumartui suutelemaan Viliä, joka vastasi hellyttävän innokkaasti. Vilin pehmeillä ja varmoilla huulilla kaikki muu hiipui ja matkan päämääräkin tunti toissijaiselta. Toffe vajosi syvemmälle lämpimään suudelmaan ja Vilin huumaavaan läheisyyteen. Vaikka luonnossa samoaminen Toffelle erittäin mieluista olikin, Vilin rinnalla Korppilehdon komeat metsät menettivät viherkultaisen hehkunsa. Mielihyvä jäi hohkaamaan Toffen rintaan, kun Vilin huulet erkanivat viipyilevästi hänen omiltaan. Vili hymyili onnellisena eikä Toffe enää edes halunnut päästää häntä sylistään. Niinpä he istuivat siinä hiljaa. Toffe nautiskeli Vilistä ja metsän eloisasta humusta heidän ympärillään. Auringon hyväily kasvoilla oli kiireetön.

Chibi:
Hei vain kommenttikampanjasta! Tämä valikoitui luettavaksi, kun oli sopivan lyhyttä iltalukemista ja tällä oli söpö nimi (ja hei, voiko fluffya koskaan lukea liikaa?).

Hahmot eivät olleet entuudestaan tuttuja ja heistä olisin kuullut mielelläni enemmänkin. Alkutietoihin esim. Poikien/miesten ikä olisi ollut kiva lisä. Toffe oli jännä lempinimi ja jäin miettimään mistä se on tullut. Samoin sitä, onko Vili lempinimi vai ristimänimi.

Miljöön kuvailu oli tosi eläväistä ja todentuntuista. Metsään tuntui itsekin pääsevän mukaan  :)


--- Lainaus ---”Oon ihan hikinen ja nilkat muljuu niin, että seuraavalle harha-askeleella ne varmaan katkeaa ja pinkoo kotiin ilman mua.”
--- Lainaus päättyy ---
Hörähdin ihan ääneen tälle. Oivaltavasti kirjoitettu ja todettu. Nilkkaparat. Ymmärrän kiukuttelun; jos Vilillä oli jalat kipeät ja muljuvat nilkat jo nyt, huominen tulee olemaan kahta kauheampi. No, ehkä Toffe hieroo  ::)


--- Lainaus ---Toffe nosti käsivarttaan ja veti Vilin hikiseen kainaloonsa.
--- Lainaus päättyy ---

Samoin tämä oli kivasti kirjoitettu. Tietty tuollaisen rämpimisen jälkeen on hiki, mutta vähänpä se halailua haittaa :)

Kaiken kaikkiaan hirmu suloinen hyvän mielen pätkä, joka sopi hyvin iltalukemiseksi. Saatan hyvinkin eksyä näiden hahmojen pariin uudestaankin.

Kiitos tästä lukukokemuksesta!
-Chibi

Sokerisiipi:
Chibi: Ei, fluffya ei voi lukea liikaa <3 Aa, en ajatellut, että miesten iät olisi kauhean olennaisia, mutta Vili on 24v ja Toffe 27v. Toffe kyllä huolehtii Vilistä ja sen raskaista koettelemuksista <3 Kiva, että tykkäsit tästä ja kiitos kommentista!!

Meldis:
Otsikon höpöslash kiinnitti huomioni ja kuulosti hävyttömän söpöltä, joten oli pakko tulla lukemaan tämä. Kevät on kaukana juuri nyt, mutta saatoin silti helposti uppoutua tähän. Toffen ihaillessa maisemaa tuntui hetken, että itsekin olisi patikoimassa keväisessä metsässä, kuulostaa aivan ihanalta. <3 Joskin luulen, että olisin lopulta vähän enemmän Vilin kaltainen reissulla. :D Pieni retki ei haittaa, mutta tämä kuulosti aikaimoiselta urheilusuoritukselta ja vielä mäessä. Vili-raukkaa, kun kuvitteli könyämiseltä jotain hieman muuta. :'') Oli tosin söpöä lukea hänen marinastaan ja hänen purkautumisensa oli lapsellisen herttaista. <3


--- Lainaus ---”Vai haleja oisit vailla, niinkö?” Toffe tyrskähti. ”Ootko tosissas? Sitäkö sä siinä vittu vingut?”

”Minä mitään vingu”, Vili mutisi pahastuksissaan. ”Kunhan vain huomautin.”
--- Lainaus päättyy ---

Toffen ja Vilin vuorovaikutus oli ihanaa, että Vili uskalsi vähän mutinan jälkeen sanoa suoraan, mikä häntä vaivasi ja Toffe pystyi reagoimaan siihen avoimen turhautuneena, eikä Vili suuttunut hänelle, vaikka niin olisi voinut olettaa, kun hän uskalsi avautua ja Toffe vain nauroi hänelle. Heissä oli ihana pitkän parisuhteen tuntu, jossa uskaltaa olla oma itsensä.


--- Lainaus ---”Mun hellyydenkipeä idiootti”, Toffe hymähti ja rutisti Viliä. ”Onko nyt hyvä?”

”Menettelee”, kuului huomattavasti äskeisestä piristynyt ääni. Toffe hymyili mielissään. Vili oli välillä vähän rasittava, jos hän päätti pahastua jostakin, mutta vastapainoksi Viliä oli ihanan helppo piristää, ja aina Toffe tahtoi tehdä niin.
--- Lainaus päättyy ---

Hurt/comfort osuus oli söpöintä ikinä. <3 Vilin jopa lapsellinen murjotus oli suloista ja Toffen suunnanmuutos hellyyttävää, kun hän lopulta halusi pitää Viliä hyvänä. Tämä pienen kiusoitteluun paketoitu toisesta huolehtiminen oli niin parasta siirappia, että hymyilin höpönä lukiessani sitä. <3 Josko Vili tämän halailutauon myötä jaksaisi jatkaa, kyllä se patikointi jossain vaiheessa päättyy ja voi jatkaa toisen kaulailua. ^^ Kiitos tästä tosi paljon!

Sokerisiipi:
Meldis: Ihanaa, kommentti! Mulla on tapana lukea vanhat tekstini uudestaan, jos niihin kommentoidaan. Ja tiedätkö, mä vähän järkytyin, kun Toffe on tässä niin tyly!! Hahmo on selvästi kehittynyt hiukan toisenlaiseksi tässä kolmen vuoden aikana, kun tämä ei tuntunut enää oikealta :D Toffen tympeys Viliä kohtaan vaivasi mua niin paljon, että otin pari kirosanaa pois ja muutin tuon idiootin höpöksi, jotta Toffesta saa vähän pehmeämmän kuvan.

Ihanaa, että metsäkuvailu oli mieleen ja välitti keväiset vibat. Niin, Vilin purkaus kuulostaa varsin kohtuulliselta noissa olosuhteissa! :D Kyllä, tässä Vili ja Toffe on olleet yhdessä jo pidemmän aikaan ja voivat keskenään vähän naljailla ilman, että toinen ottaa sitä liian henkilökohtaisesti. Ihana kuulla, että pidit heidän vuorovaikutuksestaan! Jee, kiva, että hurt/comfort osui maaliin ja loppu sai hymyilemään :3 Oli itsekin kiva palata näihin hahmoihin pitkästä aikaa. Kiitos huisisti kommentista!!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu