Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Yksi, kaksi, yksin | S | Hermione/Pansy

<< < (2/2)

Alice Katarina:
Winga, kiitos kovasti kommentistasi! Ihana kuulla, että pidit Pansyn ja Hermionen suhteen kuvailusta. On tosiaan vaikea kuvitella, että mitään olisi saanut enää palautettua ennalleen, kun on onnistunut pilaamaan sen niin pahasti.

Larjus, kiitokset kommentistasi! Angsti on yleensäkin ns. leipälajini, mutta nyt kyllä sukellettiin tavallistakin syvempiin vesiin. Kiva kuitenkin kuulla, että se toimi. Kiitos kehuistasi!

jossujb, kiitos kommentistasi ja hyvä, kuulla, että sanalista upposi tekstiin! Tämän oli tarkoitus tosiaan alunperin olla positiivisempi teksti, jossa Hermione "onnistuisi parantamaan" Pansyn, mutta toisin kävi. Heitä ei tosiaan ollut tarkoitettu lopulta yhteen, ei ainakaan tässä vaiheessa elämää.

Sokerisiipi, kiitos kehuistasi! Pansy ei tosiaan osaa itse edes ymmärtää sitä, että voisi tehdä toisinkin, ja hänen oma tarinansa ei ole vain toisten päättämä kertomus.

Vuorna:
Iltapäivää! Hermione/Pansy kelpaa mulle aina, ja olipahan mielenkiintoista lukea heistä tälläinen synkempikin teksti. Se yhdistettynä suuresti rakastamaani 12+ virkettä -haasteeseen takasi kyllä varsin vaikuttavan ja mieleenpainuvan lukukokemuksen.

Tän tekstin kuvaus Pansyn ja Hermionen suhteesta oli hyvin riipaiseva, ja Pansyn näkökulma toimi tässä erinomaisesti. Tekstin alussa Pansyn luottamusongelmat ovat ymmärrettäviä ja sitä toivoisi kovasti että Hermionen kanssa hän pääsisi niistä eroon, mutta tekstin edetessä ja epäluottamuksen, omistushaluisuuden ja väkivallan lisääntyessä käy ilmi ettei näitä kahta ole tehty kestämään. Tässä yhteydessä he eivät vain sovi toisilleen. Sun koskettava kirjoitustyyli saa aikaan sen, että Pansyn teoista huolimatta häntä käy kyllä sääliksi tuossa lopussa, mihin vaikuttaa myös kovasti se, että tää teksti on kerrottu hänen näkökulmastaan. Hermionen versio tapahtumista saattaisi esittää Pansyn hiukan erilaisessa valossa, mikä on minusta mielenkiintoista.


--- Lainaus ---Tuntuu vaikealta muistaa, että joskus toisen nähdessä tunsi pelkkää iloa.
--- Lainaus päättyy ---
Tähän kulminoituu minusta hienosti tuo heidän suhteensa loppu. Tää oli myös erityisen koskettava koko tekstin kontekstissa: joskus oli aika, kun Pansy ja Hermione tekivät toisensa onnellisiksi, mutta ajan kanssa kaikesta tuli vaikeaa ja isompiakin virheitä tuli tehtyä.

Huh, olihan hieno teksti! Luen niin paljon kaikkea ihanaa höttöromanssia että tämmöinen synkempi teksti epäonnistuneesta parisuhteesta oli erinomaista vaihtelua. Tämä oli synkkyydessään kovin koskettava, Pansyn avuttomuus ja ahdistus käyvät tästä hyvin ilmi, ja vaikka hän tekee isojakin virheitä, on hänet kuvattu tässä hyvinkin inhimillisenä. Sanalistan sanat sulautuvat tähän valtavan hyvin, ne eivät missään vaiheessa nousseet esille muun tekstin joukosta. Kiitos todella paljon tästä lukukokemuksesta!

hiddenben:
Katsos vain, minulla on jäänyt tämä sinun Hermansy kokonaan huomaamatta! Onneksi Vuorna tuli kommentoimaan, niin pääsin lukemaan tämän :) Kävin tarkastamassa, että mihin väliin Ron/Hermione/Pansy -ficcejäsi tämä sijoittuu, mutta sitten tajusinkin, että ei tämä ehkä taidakaan sijoittua siihen verseen. Mikä oikeastaan on hyvä, koska tämä on niin paljon synkempi kuin nuo muut lukemani, joten luin tämän enemmänkin kuin AU-versiona siitä, mitä Hermionen ja Pansyn välillä myös olisi voinut tapahtua! Oli hauska huomata, että kyseisen 12+ -virkehaasteen kierros vei sinutkin synkemmille poluille. Minutkin kyseinen sanalista sai kirjoittamaan surullisemman ficin, joten oli jopa hieman lohdullista huomata, etten ollut ainoa :)

Tässä on kovin paljon tunnetta mukana ja Pansyn epävarmuus tulee realistisella tavalla esiin. Saat selitettyä hyvin syyt sille, miksi Pansy käyttäytyy niin kuin tekee ja lukijana kykenen tuntemaan jonkinlaista sympatiaa häntä kohtaan. Jos Pansyn nuoruus ja elämä (Luihuisissa) olisi ollut toisenlainen, ehkä hänellä ja Hermionella olisi voinut olla parempi tulevaisuus. He selvästi tuntevat vetoa toisiinsa ja myös sopivat yhteen, mutta heidän taustansa ovat liian erilaiset, että he löytäisivät jonkinlaisen tasapainon. Kuten joku toinenkin mainitsi, Hermionella on tukiverkkonsa ja on lähes aina ollut, kun taas Pansy on tottunut pärjäämään yksin. Siinä on suuri ero, joka aiheuttaa suuria konflikteja, jos kyseiset henkilöt eivät ole täysin sinut itsensä kanssa. Hermione toki jaksaa yrittää suhteessa, mutta lopulta on vain luovutettava ja luovuttava, vaikka tunteita edelleen olisikin.

Tarina on todella surullinen ja täynnä ahdistusta vailla valoa tunnelin päässä. Samalla tämä on hieno teksti siitä, miten oma tausta ja oma menneisyys vaikuttavat parisuhteeseen ja miten joskus, vaikka mahdollisuuksia olisikin, kaksi ihmistä ovat vain liian erilaisia voidakseen luoda itselleen yhdessä tulevaisuuden. Saat hienosti kerrottua kokonaisen tarinan lyhyessä mitassa, mitä ficin nimikin korostaa. Pidin tästä kovasti, vaikka tämä onkin synkkä. Onneksi olet kirjoittanut myös paljon elämäniloista Hermansya, ja tästä tasapainosta tykkään! Kiitos tästä :)

Alice Katarina:
Vuorna, ihanaa että pidit! Nämä sanat tosiaan kuin itsestään ajautuivat surullisempaan suuntaan, mutta on kiva kuulla, että anstisempikin tyyli toimi tämän parin kanssa. Joskus vaikka kuinka yrittää, päätyy tekemään huonoja valintoja ja kaikki hajoaa. Eikä rakkauskaan aina vaan riitä. Kiitos kommentistasi!

hiddenben, kiitos kommentistasi! Tämä ei tosiaan sijoitu samaan verseen noiden ficcien kanssa, mutta kiva kuulla, että pidit kuitenkin. Pansy on loppujen lopuksi niin tyhjä taulu, että hänestä on helppo kirjoittaa "mitä vaan". Tämä oli tosiaan kovin synkkä kierros, mutta hyvä etten ollut ainoa!  :D Kiitos kaikista kehuistasi!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu