Originaalit > Pergamentinpala

Yhden hulluus on toisen järki (K-11 • maaseututeinislash keväästä, kaipauksesta ja kosketuksesta; Julius/Matti • shotti)

<< < (2/4) > >>

Thelina:
Ei vitsi tämä oli kyllä ihana <3 ja miten hienosti tuo nimi avautui kesken tarinan! Voin niin hyvin kuvitella nuo pellonreunat, pöllyävän tien ja sortumisvaarassa olevan ladon, itsekin samanlaisissa maisemissa lapsuutta viettäneenä. Tykkään jälleen kerran ihan hirmuisesti siitä, että pojat puhuu murteella, siitä tulee niin kotoista olo ja se vie tarinan vielä syvemmälle sinne maaseudulle <3 Samoin irti juokseva koira ja äidin huuto (meillä oli yhteen aikaan lapsena sellainen sääntö, että ulkona touhuillessa piti pysytellä ”huutoetäisyydellä” :D).

Tässä oli todella kaunista kuvailua: suhahtava tuuli, ikkunoista heijastuva kevättaivas, hetki tuolla ladossa. Esimerkiksi tällaisista tykkään ihan hurjan paljon:

--- Lainaus ---Matin harmaansiniset silmät peilaavat vielä sadetta.
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus ---Ripset värähtävät. Toisen kulmakarvan lomasta vierähtää vielä yksi sadepisara pitkin poskea.
--- Lainaus päättyy ---
Jotenkin tällaiset aivan pienet yksityiskohdat tekevät hetkestä vielä pysähtyneemmän, vähän jännittyneen ja hengästyneen. 


--- Lainaus --- ”No, oliko tääki heleppo koppi?” Julius kuiskaa Matin korvaan hymyillen. ”Mää ku oon olematon vastus tännään.”

Matin matala naurahdus kipristää Juliuksen vatsanpohjassa. ”No ei ny mikkään heleppo, mutta kannattihan se kopata.”
--- Lainaus päättyy ---

Tämä pisti hymyilemään, niin ihana ja jotenkin tuollainen maalaispojan suuhun sopiva sutkautus. Ja loppu oli niin liikuttava, tietenkään et ole hullu, Julius<3

Kiitos kun kirjoittelit, sinun tekstejäsi on aina ihana lukea ja tämä oli aivan erityisen mukava iltapala :-*

Waulish:
Kineza7, voi että, ihanaa että suosittelet ja suostuttelet! :-* On aina kiva tietää, että potentiaalisia lukijoita olisi. Minulla onkin nyt suunnitteilla toinen shotti näistä hahmoista, tai lähinnä Juliuksesta, ja sen jälkeen luulen, että käyn sen jatkiksen kimppuun, kunhan saan ensin vähän muita projekteja edistettyä. Olen jatkista jo pyöritellyt ja suunnitellut mielessäni, mutta vielä ei mitään ole jalostunut tekstiksi saakka. Eiköhän näistäkin tyypeistä kuitenkin vielä kuulla! Kiitos kovasti sinulle ihanista sanoista ja inspiraatiosta. ♥

Thelina, voi mikä kommentti! Se jos mikä oli aivan erityisen mukava iltapala. ♥ Olen hyvällä tavalla häkeltynyt siitä, että olet tykännyt teksteistäni ja murteiden käytöstä. Kirjoitan tyylillä ja aiheilla, jotka eivät varmasti ole kaikkien mieleen, mutta siitä tulee huikea fiilis, kun teksti ja lukija ikään kuin kohtaavat sopivalla tavalla. Olen tosi otettu siitä, että olet jaksanut lukea näitä minun höpsötyksiäni ja vielä kirjoittaa niin ihania kommenttejakin!

Olen mielissäni siitä, että koit tekstin nimen avautuvan kesken tarinan. Tappelin nimittäin tämän tarinan nimeämisen kanssa todella pitkään! Yleensä minun tekstini vähän niin kuin itse nimeävät itsensä kirjoittamisen aikana, mutta tällä kertaa minulla oli varmaan toistakymmentä nimiehdokasta eikä ainoatakaan hyvältä ja sopivalta tuntuvaa. Lopulta päädyin nimeen, joka ei edes ollut ehdokaslistalla millään muotoa, mutta joka kuitenkin tuntui oikealta. Nyt olen hyvilläni siitä, että jaksoin malttaa nimeämisen kanssa ja odottaa sitä oikeaa!

Onpa kiva kuulla, että tunnelma ja kuvaukset onnistuivat viemään maaseudulle sinutkin, joka olet viettänyt sellaisissa maisemissa lapsuutta! Minä vartuin kaupunkiympäristössä, tai no pienessä kunnassa, mutta monet pääsiäiset ja kesät vietin maalla Eestissä isoäitini vanhalla tilalla. Koen maaseudun jotenkin tosi inspiroivaksi, ja ihmettelen, miten en ole aikaisemmin tajunnut siitä kirjoittaa!

Kiitos kovasti sinulle ihanista sanoistasi! :-*

Violetu:
asdfghjkllkfjhgdsjlkgljökfdjagklöä

Kommenttikampanjasta vihdoin, iltaa o/
Aaaaaa, tää oli ihana <3 ihanaa, että joku vihdoin kirjoitti jotain sijoittuvaksi heinälatoon, ja se vieläpä päätyi itselle luettavaksi (pyörinyt se miljöö mielessä varmaan sellaset kymmenen vuotta ilman, että mitään on koskaan syntynyt ::))
Näiden murre oli hellyyttävää, ja ylipäätään koko kuvio, että Julius yritti niin kovasti olla jotain muuta ja kieltää kaiken.
Tätä lukiessa oikein haistoi kevään, sateen ja ladon, tunsi kevätillan viileyden. Ja ai jestas sentään mikä jännite!
Jotenkin tykkäsin miljööstä kokonaisuudessaankin, se oli niin kotoisa, ei suurkaupunkeja ja kerrostalokämppiä, vaan vähän "vanhanaikaisempaa".
Ja erityisesti sateen tunnelma osui jotenkin tosi syvälle, koska sellainen se juuri on;

--- Lainaus ---He ravistelevat vaatteitaan ja hiuksiaan, valuvat vettä ja tuijottavat herkeämättä sateeseen, joka on kuin sankka harmaa seinä heidän ja muun maailman välissä.
--- Lainaus päättyy ---
Sateella voi jotenkin olla rauhassa, sellaisessa pysähtyneisyyden tilassa, joka tuli tässä tosi hyvin lukijalle asti^^


--- Lainaus ---”No… Niin. Huulet ne on mullaki.”
--- Lainaus päättyy ---
Saatoin vähän kiljahtaa ;D Go, Matti!

Kiitokset tästä päivänpiristyksestä ja kevään tuulahduksesta! ^^

~Violet

Seila:
Kommenttikamppanjasta heipsistä!

Maaseututeinislash kuulosti hyvältä, joten täällä ollaan. Oli virkistävää lukea maaseudulle sijoittuvasta tekstistä. Juliuksen kaipuu kaupungille ja sinne missä tapahtuu oli jotenkin samaistuttavaa. Itse olen hyvin pieneltä paikkakunnalta kotoisin, eikä siellä ollut ikinä oikein mitään tekemistä, joten Juliuksen turhautumiseen pystyin samaistumaan, vaikka ei miulla ollut noin pitkää matkaa isompaan kaupunkiin. Totta kai kismittää, kun itse on jumissa peltojen ja metsän keskellä kahdestaan kaverinsa kanssa. Ja sitten kun on vielä yksin noiden tuntemusten ja ajatusten kanssa, että tykkääkö sitä edes tytöistä ja miksi näkee unta pojista. Voi Julius.

Kivaa että pojat puhuivat tässä murteella! Hitsi kun itsekin osaisi kirjoittaa murteella. Mutta voi Matti minkä teit, kun totesit että huulet ne on sinullakin. Tässä oli kyllä hyvin läsnä tuo hermostus ja epävarmuus, että mitäs hittoa tuo toinen nyt selittää ja onko se tosissaan ja uskaltaako toiselle uskoutua. Ja se halu, että tahtoisi kokeilla! Hieman huvitti, kun Julius ajatteli, että peräkylä on tehnyt heidät molemmat hulluiksi. Voi Julius kun ei se ole siitä kiinni.

Musta oli myös kiva, etteivät pojat suoraan suudelleet vaan Julius pohjusti sitä pussaamalla vesipisaran pois ja sitten pussaa korvanjuureen. Sellaista hidasta lämmitystä ennen sitä varsinaista pussailua. Ja ihanaa kun Julius otti ohjat ja tarttui Mattia ihan lantiolta, hihi. Hahmoista jäikin fiilis, että Julius on lopulta se rohkeampi, kun vähän tönäistään oikeaan suuntaan.  Heinälato sateessa toimi musta myös kivasti poikien pussailupaikkana. Eikä se onneksi nytkään lahonnut. Olisi ollut vähän kurjanpuoleinen tapahtuma, kun olisikin juuri tällä hetkellä katto rysähtänyt sisään :D

Ei hitsi, tämä oli kivaa luettavaa. Sun teksteissä on sellainen kiva tietynlainen kerrontatyyli, mikä tässäkin oli ja mistä ehdottomasti tykkään. Tässä oli kanssa kivoja yksityiskohtia, mitkä värittivät kivasti tekstiä.

Kiitos oikein paljon tästä! :3

Vendela:
Selaisin vielä uudelleen tuota listaustasi, vaikka olinkin jo kommentoinut arpajaisiin. Saat siis tällaisen bonus-kommentin nyt :D

Tämä oli aivan mahtavaa! Tykkäsin ihan valtavasti kaikesta siitä epävarmuudesta ja peloista mitä tässä oli. Sekä sitten tietenkin tuosta viimeisestä, ratkaisevasta askeleelsta kun kaikki lopulta muuttui! En osaa varmaan sanoa mitään järkevää tästä, sillä olen ihan fiiliksissä siitä miten tavoitit tässä tekstissä niin paljon ❤️

Maaseutuslash ja teinipojat ovat kyllä sellainen yhdistelmä mikä saa sydämen sykkimään vähän lujempaa. Nämä hahmot olivat todella onnistuneet, pidin erityisesti Matista joka tuntui olevan askeleen pidemmällä itsensä kanssa kuin Julius, joka vielä hieman haparoi minuutensa kanssa. Onneksi järki kuitenkin sitten lopulta voitti ja oi että miten hienosti olit kuvannut tuon suudelman! Olin täällä ihan että 😍

Tästä jäi hyvä fiilis, vaikka en voikaan olla pohtimatta näiden kahden tulevaisuutta. Uskon että heillä on ihania hetkiä keskenään kun tutustuvat toisiinsa uudella tavalla, hankkivat kokemuksia ja syventävät suhdettaan. Silti luulen, ikävä kyllä, ettei tämä ihastus kestä loppuelämää. Eikä sen toki tarvitsekaan. Jotenkin ajattelen että Matti jää maalle ja Julius suuntaa suureen maailmaan. Mutta toivottavasti heidän ystävyytensä kuitenkin säilyy :)

Lämmin kiitos tästä! Ihanaa että bongasin tämän! Saisit kirjoitella enemmänkin tämmöisiä tarinoita ❤️

Vendela

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu