Originaalit > Pergamentinpala

Yhden hulluus on toisen järki (K-11 • maaseututeinislash keväästä, kaipauksesta ja kosketuksesta; Julius/Matti • shotti)

<< < (4/4)

Human_cannonball:
Luin tämän jo pari päivää sitten, mutta oli pakko palata kommentoimaan sillä jäi mieleen suloisuudessaan. Nautin kovasti lukea tätä! Tässä oli ihanan paljon loistavaa tunteiden, maaseudun ja kevään muuttuvien säiden kuvailua. Sellaista jonka kautta pystyi luomaan ihanat mielikuvat siitä, mitä oikein on meneillään. Erityisen kutkuttavaa oli lukea Juliuksen päänsisäistä kamppailua ja tulkintoja siitä onko hän tullut "hulluksi" vain koska ei pääse pois maalta vai onko kyseessä kenties jotain muuta. Ihanasti sait tähän tuotua sitä ihmisen mielensisäisen maailman ja sydämessä tuntuvien tunteiden keskistä ristiriitaisuutta sillä tavalla. Inhimillisyyttä.

Tykkäsin myös kovasti siitä, miten vaikka samalla Juliuksen tunteita ja ajatuksenjuoksua kuvailtiin laajasti ja kuvailevasti, tarina itsessään ei sisältänyt yltiömäisiä rakkaudentunnustuksia ja ihastushehkuttelua. Poikien dialogit oli just sellasia teinipoikamaisia, että ei paljon tunteita ilmaista ja heidän välinen kanssakäyminen pientä ja ihanan tunnustelevaa. Ja tulihan sekin pikku hiljaa ja sillä tavalla hienovaraisesti ilmi, että Julius taitaa tykätä Matista. Kokonaisuudessaan sun kielenkäyttö on tässä ihanan herkkää ja mukanaan vievää ja kerronta samastuttavaa.

Onhan se toki hieman klisee, että nuorena halutaan pois maalta ja kaupunkiin, missä tapahtuu kaikkea kiinnostavaa ja jännittävää. Ja onhan se myös toimiva klisee. Musta oli kuitenkin mukavaa, että Matti oli tässä tarinassa rikkomassa sitä stereotypiaa. Ja ihanaa oli se, että Juliuskin lopussa tuli siihen tulokseen, että on hyvä olla siellä missä on.

Itse maalla nuorena asuneena en muista koskaan kaivanneeni isoille kylille ja pois kaupunkiin, vaan nauttineeni elämästä omassa rauhassa. Tämä tarina sai muistelemaan teiniaikoja sekä paria maaseudulla vietettyä kesää ihanalla kaiholla. Ja on myönnettävä, että poiki myös tarinaidean omassa päässäni, vaikkakin hyvin hyvin erilaisen. Kiitos paljon sulle ihanasta lukuelämyksestä :) Tämmöstä maaseutuslashia lukis mielellään lisääkin ;)

Meldis:
Olipas miellyttävän keväinen fiilis tässä tosiaan, kun nyt syksyä pukkaa ja vauhdilla niin oli jotenkin tosi toiveikas tunnelma, kuten minulle aina keväästä tulee. :) En ole koskaan asunut maaseudulla, mutta tunnistan silti tuon tarpeen viettää nuoruuttaan, olla porukassa mukana, koska itsekin eristäydyin kotiin ison osan teinivuosistani, joskin syynä oli vain introverttiys. Sydämeni sykki Juliuksen harmistukselle, mikä ei ole todellakaan hänelle reilua. Hienosti tunsin maaseudun hitauden, kun tarinakin liikkui hitaasti, jokainen hetki otti aikansa. Tuntui, että joka hetkeen oli ahdettu enemmän aikaa kuin mitä isommassa kaupungissa tapahtumat antaisivat periksi. :) Mattikin tuntui ujuttautuvan tarinaan vähän huomaamatta ja vasta pidemmällä tarkistin parituksen, kun ymmärsin, että hän olikin se toinen osapuoli. Alkuun Julius ajatteli hänestä niin välttelevästi, että epäilin hänen olevan vain sivuhahmo ja se sopi myös hitaaseen liikkumiseen erinomaisesti.

Äää ja miten julmaa seksuaalisuutensa kanssa kamppailevalla nuorelle tuo maaseutuelämä onkaan, mielestäni vielä enemmän kuin jos asuisi kaupungissa. Kaupungissa voi jopa törmätä sentään samankaltaisiin ihmisiin, mutta Julius on joutunut selvittämään itseään, ja ilmeisesti epäonnistumaan siinä, täysin yksin. On tosi väärin, että hän on saanut kuvan, että hänen pitää oppia pois homoudesta tai korjata itsensä, ruveta normaaliksi. Inhottavaa eheytyksen fiilistä tuossa ja hyvin olit tuonut Juliuksen ahdistusta ja itsensä vihaamista esiin, mikä niin valitettavan tuttua on kapeakatsoisissa ympäristössä eläneillä nuorilla. -.- Jotenkin toivoisin, että Julius vain kuvittelee vanhempiensakin hylkäävän hänet, jos kertoisi totuuden tai että he ainakin oppisivat hyväksymään asian ja rakastaisivat poikaansa kuten aina ennenkin.


--- Lainaus ---”No… Niin. Huulet ne on mullaki.”
--- Lainaus päättyy ---

Hirveän söpö tokaisu. ^^ Sateen pitäminen lahossa ladossa oli kauhean kuumottavaa ja tosi äkkiä tunnelma muuttui paljon sähköisemmäksi, vaikka edelleen mentiin aika jarrutellen eteenpäin.


--- Lainaus ---”Ny ois mitä parahin hetki kakistaa ulos, jos sää pillailet mun kustannuksella”, Julius jatkaa. ”Siinä tapauksessa saat meinaan turpaas.”

”Joo”, Matti henkäisee. ”Siis ei. Siis en pillaile. Mää… Voi paska. Oota. Oota hetki.”
--- Lainaus päättyy ---

Oli ehkä lempparikohtani, vähän paikat vaihtuvat ja Juliuksen tölväisy turpaan vetämisestä ja oli teinimäistä ja hauskaa - tai siis olihan se surullistakin, että hänen reaktionsa on aggressiivisuus - että hän rupesi vielä varmistukseksi noin uhkailemaan. Matin epäröinti oli herttaista, vaikka hän oli tähän saakka tuntunut hieman kypsemmältä ajatuksiensa kanssa. Minusta oli kivaa, että molemmat epäröivät ihan viime metreille saakka ja vielä Juliuksen ensimmäinen huulten kosketus oli arka ja lupaa pyytävä. Kaikki tuossa hetkessä oli kohdallaan, tuntui että molemmat epäröivät ja sitten Julius uskalsi ryhtyä toimeen ja lopuksi he jäivät vielä syleilemään, sisäistämään tilannetta. Kyllä todella tämä tuntui maaseutuslashilta tuossa hetkessä, siinä oli verkkaus, nuoret pojat kokeilemassa, etsimässä itseään, heinäladossa. ^^ Josko he voisivat olla toistensa turva, eikä kumpikaan enää erehtyisi ajattelemaan menneensä sekaisin. :)
Kiitos tästä, tämä oli kaiken kaikkiaan tosi kaunis ja herttainen tarina. :)

Sisilja:
Olipas ihanaa saada päätyä tämän tekstin pariin Vaihdokkaiden kautta! Tässä oli valtavan ihanaa kesäisen maaseudun kuvausta, ja se että tätä luki juuri keskellä (sateista) kesää oli tosi mainio sattuma (//edit: ai mutta tämähän olikin muuten keväinen eikä kesäinen teksti, niin sitä kuitenkin lukuajankohta vaikutti vahvasti siihen, mikä mielikuva päähäni tästä tekstistä syntyi x)). Ja vaikka jo ympäristönkuvailu oli elävää ja tarkkaa ja erittäin onnistunutta, ehdottomasti eniten nautin Juliuksen seksuaalisuus- ja tunnetuskailusta lukemisesta. Se tuskailu tuntui riipivän mua lukijanakin, ja olit kuvannut sitä tosi upeasti. Musta oli kauhean tyydyttävää esimerkiksi tajuta, että Juliuksen kaipuu kaupunkiin ei ollut pohjimmiltaan stereotyyppistä tapahtumien ja vilskeen perään haikailua, vaan hieman epätoivoisempaa kaipuuta pakoon omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Ahh, niin freesiltä ja aidolta tuntuva asetelma! Ja päähenkilöltä kyllä valloittavan kreisi ajatus, että peräkyläelämä tekisi homoksi, voi Julius! <3 :-*

Tykkäsin kovasti myös näistä hahmoista sekä heidän välisistään eroista. Ehkä eroavaisuudet korostuivat vielä lisää siitä, kun lukijana pääsi kuulemaan Juliuksen päänsisäisen kuohunnan, kun taas Matti vaikutti jo heti alkuun tosi rauhalliselta ja itsensä kanssa sinut olevalta tyypiltä, jopa maadoittavalla tavalla tyyneltä kaverilta Juliukselle (eihän hänen ajatuksiaan saanut samalla tavalla silmiensä eteen). Ja koska kehitin Matista ehkä turhankin viileän kuvan päässäni, kuvittelin että kyllä se Julius olisi se joka jotenkin tekisi lähestymisaloitteen, paniikinomaisesti tai muuten. Mutta voi vitsit kuinka ilahduin, kun pääsin tuohon jo monen muunkin lainaamaan "huulet ne on mullaki" -replaan!! Ihan timanttinen repla, hihkaisin ja kihertelin sille, ai että, niin hyvin heitetty iskurepliikki. Nautin myös hirvittävästi dialogin murteisuudesta, ja ihailen kovasti että osaat sellaista luontevasti kirjoittaa! Se toi vielä astetta enemmän arjen makua tähän tekstiin.

Nautin niin paljon myös siitä, että asetelmat keikahtavat hieman toisinpäin kun päästiin latoon (oijoi, miten kutkuttava miljöövalinta, tykkäsin niin!), ja Julius uskaltautuukin tenttaamaan, mitä Matti oikein sillä loistavalla lausahduksellaan tarkoitti. Ja sitten on Matin vuoro mennä vaikeaksi ja epävarmaksi - tosin ilahduin siitä, ettei hän kuitenkaan ruvennut hanakasti kiistämään sanomisiaan ja peruuttelemaan, vaan toteaa vain että asia voitaisiin unohtaa. Ja niiiiiin tyydyttävää, kuinka Julius siinä hetkessä käsittää, että käsillä on sellainen nyt tai ei koskaan -tilanne, ja että Mattikin on epävarma ja että Mattikin on kiinnostunut ja että nyt voi muuttaa paljon heidän välillään. <3


--- Lainaus ---”Mää en tiiä, miten tää tehhään”, Matti tunnustaa. Hänen huuliltaan purkautuu hermostunut korahdus, jonka pitäisi kai olla naurahdus.

”En – en määkään. En määkään tiiä, en helevetissä.”
--- Lainaus päättyy ---
Kumpikaan ei tiedä ja myöntää sen, ja sitten kuitenkin tietää, tai vähintäänkin oppii, kun vain uskaltautuu lähemmäs. Oi, ja tekisi mieli vielä lainata näitä reploja seuraavakin kappale ja sitä seuraava ja varmaan sitäkin seuraava, kohtaus oli upean intensiivinen, aivan ihana ensisuudelma, joka alkaa jostain muualta kuin suoraan toisen huulilta, jess! Ja kulmakarvalta vierähtävä vesipisara ja käsi lantiolla ja kaikki! Ihania yksityiskohtia! <3<3

Tää teksti myös loppuu todella ihanasti ja hellästi keskusteluun koppien ottamisesta sekä herkästä varmistelusta, ettei tässä olla kumpikaan hulluja. Voi hittolainen. <3 Kaiken kaikkiaan hyvin nautinnollinen lukuelämys kaipuusta ja orastavasta rakkaudesta ja itsensä hyväksymisestä. Kiitos kiitos kun olet kirjoittanut tämän!

Kaniini:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! En oo pitkään aikaan hymyillyt itsekseni näin paljon lukiessani, tää oli vaan niin suloinen ja onnistunut teksti. Ympäristön kuvailu sai mussa aikaan jotenkin lämpimän fiiliksen, pystyin melkein kuvittelemaan itseni tuonne pellonlaitaan huhtikuisen sadekuuron keskelle. Ehkä se on tuo kevät, jota tässä pikkuhiljaa jo alan odottelemaan. :3

Lisäksi tykkäsin siitä, miten realistisilta hahmot, niiden dialogi ja ajatuksenjuoksu tuntui. Välillä teini-ikäisistä hahmoista lukiessa tulee väkisinkin vähän sellainen ajatus, että hahmot ovat periaatteessa vain nuoria aikuisia mitä tulee ajatusmaailmaan ynnä muuhun, ja sitten taas toisinaan tuntuu, että hahmojen elämissä ei mitään muuta olekaan kuin sitä ah, niin ihanaa teiniangstia. Tässä oli tuota tunnetuskailua juuri sopiva määrä, ja Juliuksen päänsisäinen myllerys oltiin kuvailtu tosi taitavasti. Ja apua, miten söpö tuo lopun pussailu tuolla ladossa oli, en kestäääää!!

Kiitos vielä tästä, meni kyllä ehdottomasti omiin suosikkeihini mitä tulee Finissä luettuihin teksteihin. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu