Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Pian sinä olet vapaa | S | Augusta & Neville

<< < (3/3)

Maissinaksu:
Ää, tulipa tämän kanssa vähän tippa linssiin. D: En ole itse ollut koskaan (toistaiseksi) jättämässä lopullisia hyvästejä kuolinvuoteella, mutta kyllä tämä liikutti kovasti. Voin myös kuvitella, että mukana on monia tunteita omassa elämässä käyneiden asioiden vuoksi, ja ne asiat heijastuvat tekstin kulkuun hienosti. 🖤 Jäähyväisten jättäminen ei ole helppoa, mutta se voi olla haikeudessaan kaunistakin. Elämä jatkuu, ja tästäkin jäi kannustava ja lohdullinen olo.

En ole koskaan mieltänyt Nevillen ja mummin suhdetta järin lämpimäksi, pikemminkin käytännöllisen tunteilemattomaksi, ja siksi oli mukava nähdä tällainen versio, jossa mahdolliset menneisyyden haamut on taklattu ja Nevillekin voi keskittyä muistelemaan hyviä asioita sekä hauskoja sattumuksia. Tällaistahan sitä kaikki toivoisivat, että voisivat viime kädessä keskittyä lämpimään viileän sijaan.

Kiitoksia tästä ja onnea kommenttiarpajaisista! 🖤

- Mai

Violetu:
Täälläkin on kyllä tippa vakaasti linssissä (itse asiassa pari putosi just) tämän jäljiltä.
Olipa kyllä kerrassaan raa'alla tavalla nätti teksti, sattuu.
Ensin ajattelin, että Neville varmaan vaan hyvästelee isoäitinsä lähtiessään opiskelemaan tms kevyttä, ja pohdin vakaasti, että pitäisikö klikata takaisin, kun alkutiedot kertoivat tekstin todellisen luonteen.
Mutta siis joskus täytyy vaan lukea surullisia ja vaikeita tekstejä, joiden sisällön tietää juuri sellaiseksi :'(

Ilmeisesti Nevillen mummikin oli jossain kohtaa ennen kuolinvuodettaan (tai juuri nimenomaisella vuoteella) pehmennyt, ja hyvä niin, tämä olisi tuntunut vielä pahemmalta, jos Augusta olisi viimeisillä minuuteillaan möläyttänyt jotain ikävää/tiukkaa/arvostelevaa 🙈
Koko tilanne oli varmasti Nevillelle ihan tällaisenaankin tarpeeksi vaikea.

Ihanaa, että isoäidin maksaläiskätkin saa Nevillen ajattelemaan rakkaita kasveja :D

~Violet kiittää

Waulish:
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Nämä hahmot vetivät minua puoleensa, ja tämä teksti osoittautui aiheeltaankin siinä mielessä sopivaksi, että viimeinen isovanhempani kuoli syksyllä ja oli mielessä tätä lukiessani, vaikka varsinaisia hyvästejä en ehtinytkään jättämään. Lisäksi innostuin siitä, että tämä on 12+ virkettä -haasteeseen kirjoitettu, se kun tarjoaa aina niin antoisia lukuelämyksiä! Täytyy tosin todeta, että jo alussa ihan rehellisesti unohdin, että tämä on 12+ virkettä -teksti, koska sanat soljuivat mukana niin sujuvasti, niin että jokaisella tuntui olevan paikkansa ja merkityksensä tarinassa. Kertakaikkisen hienoa työtä siis! :)

Jäähyväisissä on puolensa ja puolensa - toisaalta on arvokasta päästä konkreettisesti hyvästelemään läheinen, sanomaan viimeiset sanat, mutta samalla eron hetket voivat olla tosi raskaita ja vaikeita. Mielestäni tämä tarina tasapainottelee hienosti kauniin ja haikean välissä, ilon ja surun murtovesissä. On kauniita asioita ja yksityiskohtia, kuten elämää nähneet kädet ja pehmeät kosketukset, mutta samalla läsnä on paljon sellaista, mikä muistuttaa elämän rajallisuudesta ja lohduttomuudesta. Erityisesti mieleeni jäi diagnoosikupla arkisena yksityiskohtana - se muistuttaa elämän rajallisuudesta kliinisestä näkökulmasta, siitä miten lääketieteessä mitataan ja määritetään kaikkea, myös jäljellä olevaa aikaa. Sen tietynlainen kolkkous yhdistyy realistisella tavalla tilanteen tunnepuoleen, siihen miten Neville toivoisi mummin voivan jäädä vielä edes kevääseen, vaikka tiedostaakin tosiasiat. Jotenkin todella elämänmakuinen ja samaistuttava yhdistelmä.

Ihanasti tässä tarinassa on läsnä myös pilkahdus valoa ja yhdessä elettyä elämää, kun on hellyttävä muisto rikkoutuneesta astiastosta (Augustan reaktio Nevillen sattumukseen on niin sympaattinen ♥) ja isoäidiltä lapsenlapselle ja nyt toisinkin päin kiertänyt torkkupeitto, joka on lämmittänyt niin monessa eri tilanteessa. Suru on vääjäämätöntä ja syvää, mutta Augustasta jää onneksi paljon jäljellekin, eniten varmasti Nevillen sydämeen.

Lämpimät kiitokset tästä kauniista tarinasta! :-* -Walle

valokki:
Voi kuinka kaunis ja koskettava tarina tämä olikaan! Nevillen ja Augustan suhteesta kertova fikki herätti heti mielenkiintoni, enkä muista koskaan lukeneeni yhtäkään juuri näihin kahteen keskittyvää fikkiä. Satuin vielä bongaamaan tämän alkuvuodesta, kun itsekin Waulishin tapaan sanoin jäähyväiset viimeiselle isovanhemmalleni. Vaikken minäkään virallisia jäähyväisiä kuolinvuoteella sanonut, oli tähän tekstiin helppo samaistua ja tämä toimi ihanana lohtutekstinä.

Kun aloin lukea tätä, en osannut vielä tarkalleen sanoa, mitä odottaa, ja Violetun tavoin ajattelin ensin kyseessä olevan jonkinlaiset kevyemmät jäähyväiset, kun Neville lähtee Tylypahkaan uudelle lukuvuodelle, pitkälle matkalle tai muuta vastaavaa. Toisaalta fikin nimikin viittaa jo johonkin vähän syvällisempiin jäähyväisiin, ettei lopulta mitenkään täytenä yllätyksenä tullut, että tässä Neville nyt sanoo viimeisiä jäähyväisiä isoäidilleen.


--- Lainaus ---“Kunpa et lähtisi”, Neville haluaisi kuiskata, mutta pakottaa itsensä kääntämään katseensa Pyhän Mungon saatto-osaston marmorilattiaan itkua nieleskellen ja kyyneleitä pois räpytellen. Sen sijaan hän sanoo: “Toisella puolella sinua odottaa vapaus.”
--- Lainaus päättyy ---
Tässä fikissä oli monta todella koskettavaa kohtaa, ja tämä oli yksi niistä. Niin hankalaa kuin hyvästien jättäminen Nevillelle onkaan, hän silti ilmaisee isoäidilleen lähinnä vain lohdullisia ja kiitollisia sanoja. Nevillen ja Augustan välit ovat olleet aina aika mielenkiintoiset, mutta rakkautta en usko näiden kahden väliltä kuitenkaan koskaan puuttuneen. Vielä, kun ajattelee, miten Nevillen vanhemmille kävi ja kuinka Augusta toimikin sitten Nevillen kasvattajana, isoäidin menetys sattuu varmasti vieläkin enemmän.


--- Lainaus ---“Et sinä kenellekään vaaraksi ole”, Augusta oli sanonut ja vakuuttanut, että kömpelyys on vain hetkellistä eikä suinkaan kirous koko loppuelämän ajaksi.
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus ---“Neville, olen varma siitä, että tulet elämään mitä kauneimman elämän.”
--- Lainaus päättyy ---
Erityisesti nämä kaksi Augustan lausahdusta koskettivat. Toisaalta näissä näkyy vahvasti rakkaus, mutta toisaalta myös se, kuinka hänen vaatimuksensa Nevilleä kohtaan ovat ehkä jossain määrin laskeneet. Nevillen ollessa lapsi Augusta oli välillä todella vaativa ja kriittinen lapsenlapsensa toimien suhteen, mutta nyt tuntui siltä, että hän luotti Nevillen pärjäämiseen elämässään ihan juuri sellaisena kuin hän on.

Kiitos, tämä oli todella hieno lukukokemus! :)

Altais:
Tämä oli aivan upea löytö etsiessäni luettavaa Nevillen hahmosta. Niin kuin moni muukin on jo tainnut sanoa, en myöskään muista koskaan lukeneeni ficciä tästä kaksikosta aiemmin. Tämä oli toisaalta surullinen, mutta enimmäkseen kuitenkin lohdullinen ja koskettava tarina jäähyväisistä, joihin tiivistyy kaikki se rakkaus, jota Nevillen ja mummin välillä on selvästi ollut. Itselleni tuli tästä lämmin ja hyvä mieli, koska kirjojen perusteella muistelin, että Nevillen suhde mummiin oli hiukan ankeanpuoleinen ja että mummi oli hänelle ainakin ajoittain aika ankara. Tästä tarinasta tuli onneksi toisenlainen vaikutelma, ja voihan olla, että aikuistunut Neville näkee mummin nyt myös eri silmin kuin lapsena. Rakastin sitä, miten hyvin Augusta suhtautui kahviastiaston tuhoutumiseen ja lohdutti Nevilleä, ja niinhän siinä kävikin, että Nevillen kömpelyys oli vain vaihe. :)

Torkkupeitto lämmitti mieltäni ihan erityisen paljon. Olen itse samanlainen, että olen kiintynyt tosi paljon tiettyihin, varsinkin kummankin isoäidin minulle tekemiin asioihin, ja tätäkin kommenttia kirjoittelen (ihan sattumalta!) vanhan tilkkutäkin päällä istuskellen, jonka mummini teki minulle kun olin lapsi. Täkki on ihan repaleinen, mutta en voi koskaan laittaa sitä pois, koska siihen liittyy niin paljon kaikkea. Mitä viimeisiin sanoihin tulee, niin minusta on ihanaa, että Neville ja Augusta saavat kunnolla hyvästellä toisensa, ja mummin viimeiset sanat kannattelevat varmasti Nevilleä vielä pitkään, ehkä koko loppuelämän. Paljon kiitoksia, tätä lukiessa tuli haikean toiveikas olo siitä, että joskus pienillä ja yllättävilläkin asioilla voi olla suuri ja kauaskantoinen merkitys.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu