Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Crash Bandicoot (CTR): Pellon pähein peruna, S, Coco & Pinstripe, oneshot

(1/1)

Maissinaksu:
Ficin nimi: Pellon pähein peruna
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Crash Bandicoot (CTR)
Ikäraja: S
Mukana: Coco Bandicoot & Pinstripe Potoroo
Genre: Draama, slice of life

Summary: "Sanot sinä, joka teilaa elukoita kyntäen samalla kanjonin seiniä. Ja väität vielä sen sortin törttöilyä kisaamiseksi?"

A/N: Ajattelin jo kauan sitten, etten ficcailisi tästä fandomista enää yhtikäs mitään, mutta toisin näköjään kävi, kiitos kamun kanssa vedetyn monen tunnin CTR-session ja kaikkien pöllöjen oheisläppien. :'D Lisäksi Crash Bandicoot sattuu olemaan parasta paskaa ikinä. <3



***



"Hoi, tyllerö!"

Koppava äänensävy ja tyllerö kiinnittivät Cocon huomion, ja paikallistettuaan tervehdyksen lähteen hänen kasvoilleen kohosi virne.

"Ai, sinä taas! Melkein jo luulin, että sait tarpeeksesi viime kerrasta", hän huikkasi Pinstripe Potoroolle, vanhalle tutulle, joka saapasteli hänen luokseen punainen liituraitapuvun takki olallaan keikkuen. Kauluspaidan myrkynvihreä väri tunkeutui luihin ja ytimiin, ja samaa saattoi sanoa Pinstripen persoonastakin.

"Hmm, ikävä tuottaa pettymys", Pinstripe tokaisi ylimielisesti, vaikkakaan edellisen kerran häviö ei taatusti ollut vielä päässyt unohtumaan. Miksipä tämä muutenkaan olisi vaivautunut aukomaan hänelle päätään vain varttitunti ennen ajoa.

"Oliko sinulla jotain asiaa?" Coco kysäisi ja palasi näpyttelemään kannettavaa tietokonettaan. "Et näyttänyt tuovan minulle limuakaan, vaikka sellaista tässä paahteessa totta vie kaipaa. Eikä siitä pyydetäkään kuin viitisen senttiä näillä päin preeriaa..."

"Teikäläinen tuskin viritteli ja tuunasi tätä itse?" Pinstripe nyökkäsi hänen ajokkiinsa puheenaihetta vaihtaen.

"Haloo, kukapa muukaan?"

"Sattuu silmään kaiken äitelän pinkin puute", Pinstripe totesi hartioitaan kohauttaen. "Älä väitä, että opit jotain siitä edellisestä riemusirkuksesta?"

Coco pyöräytti silmiään, vaikkakin hänen oli myönnettävä Pinstripen olevan oikeilla jäljillä. Nykyinen pronssin ja hopean kirjava väriskaala toimi huomattavasti paremmin.

"Omasi taas ei kerro muusta kuin mielikuvituksen puutteesta", hän tokaisi katsahdettuaan Pinstripen auton suuntaan. "Mustaa ja sulavaa linjaa, vautsi."

"Kehu pois vain kedon kauneimmaksi kukaksi", Pinstripe myhäili ja maneereilleen uskollisena sipaisi mustia hiuksiaan kuin varmistaakseen jokaisen suortuvan olevan ojennuksessa.

"Se se taitaa jollain mittapuulla ollakin", Coco hymähti ja kopautti oman menopelinsä runkoa. "Paha kyllä tämä tässä on pellon pähein peruna, joka pyyhkii sinulla lattiaa mennen tullen."

Pinstripe ei ehtinyt vastata, kun kovaääninen summeri ilmoitti kilpailun alkamisesta ja kehotti ajajia suuntaamaan lähtöviivalle. Coco laski läppärinsä kannen alas ja liukui kulkupelinsä konepelliltä maahan. Pituuseron ansiosta Pinstripe sai katsoa häntä alaviistoon, mikä oli sanoinkuvaamattoman ärsyttävää.

"Älä sitten näytä pitkää naamaa maalissa", tämä hymähti heilauttaessaan takkinsa ylleen.

"Samat sanat, neropatti." Coco poimi avuliaasti Pinstripen takista pitkän hiussuortuvan ja pukkasi tätä kyynärpäällään kylkeen vielä ennen kuin kyseinen häiskä suvaitsi talsia oman ajokkinsa luo. Tokkopa sen uudenkiiltävä pinta olisi entisensä kilpailun päätteeksi.


***


Maaliviivan ylitettyään Coco antoi autonsa kaahata hyvän matkaa ennen kuin hiljensi vauhtia ja kurvasi kallion viereen. Kokonaistilanteen arvioiminen oli paikallaan pienen hengen tasaamisen lisäksi.

Ruutulippu oli heilahtanut hänelle, mikä teki hänen olonsa harvinaisen tyytyväiseksi. Hänen autonsakin näytti voivan mainiosti, mitä nyt lokasuoja oli ottanut lommonpoikasta hänen pamautettuaan tien yli kierineeseen vyötiäiseen. Kaiken päätteeksi sekä häntä että autoa koristi kunnon likakerros, mikä kertoi vallan intensiivisestä kisapäivästä.

Coco pudisteli hiuksiaan ja vaatteitaan, mutta vaivannäkö osoittautui turhaksi, kun eräs nimeltä mainitsematon hopeasijalle kavunnut kaahasi hänen luokseen maankamara pölisten.

"Jotain rajaa, jannu!" hän kivahti yskimisensä läpi.

"Ilo on minun puolellani!" Pinstripe heitti takaisin. Tämä näytti yhtä tuulen tuivertamalta kuin hänkin, mutta kumma kyllä mustan auton pinnassa ei näkynyt tomua lukuun ottamatta merkkiäkään siitä, että he olivat juuri rymistelleet pitkin kanjonia pokaalinkuvat silmissään.

"En tajua, mitä minä teen eri tavalla. Sinun kaarasi popsii jotain parempaa puuroa", Coco tuhahti antaen sormensa viistää Pinstripen auton naarmuttomalla pinnalla ja nappasi tuota pikaa kätensä pois. Musta metalli oli epeli imaisemaan auringon lämpöä.

"Olisiko taidoista kyse?"

"Puhu pukille", Coco hymähti. "Hopeapokaalin kanssa poseeratessa kommenttisi tuskin todistaa mitään."

"Sanot sinä, joka teilaa elukoita kyntäen samalla kanjonin seiniä. Ja väität vielä sen sortin törttöilyä kisaamiseksi?"

"Parempi sekin kuin ehtiä melkein ensimmäisenä maaliin? Se on se pikkuinen hetki, jona sadasosasekunnit muuttuvat valovuosiksi."

"Uuh, osui", Pinstripe myhäili ja nousi autostaan ojentaen hänelle jotain, joka paljastui tarkemmalla silmäyksellä pieneksi limonaditölkiksi. Coco otti sen vastaan, sipaisi pinnalla vieriviä pisaroita ja kulautti suunnilleen puolet yhdellä kertaa. Ihmekään, että niitä myytiin niin edullisesti, kun olivat sen verran kitukasvuisia.

"Siitä vaan yhtä soittoa kittaamaan?" hän kuuli Pinstripen kysyvän äänen.

"Älä viitsi", Coco hengähti ja nappasi toisen tölkin, jota tämä tarjosi hänelle.

"Anna tänne! Ei se sinulle ollut!"

"Mm-hm!" Coco mutisi tölkkiin ja tajusi vasta silloin sen olevan valmiiksi auki ja puolillaan. "Oho, minun mokani!"

"Oikein viimeisen päälle vauhtimestari, jolle kippistäminen on aivan vieras käsite –"

"Mistä minä olisin tiennyt, että olit aikeissa kippistää?" Coco virkkoi ja kippasi tölkistä viimeiset pari pisaraa kanjonin maaperälle. "Et sanonut mitään sen suuntaista, ja lisäksi minulla oli kiljuva jano!"

"Voi veljet", Pinstripe hengähti. "Sen kuin ostat ensi kerralla itse omat juomat."

"Minulla on parempi idea: laitetaan ensi kerralla minun piikkiini."

"Ei sinulla mitään piikkiä ole."

"Voittajilla on aina", Coco aprikoi.

Pinstripen suupielissä häilyi vino virnistys. "Pidä tuo asenne, tyllerö, niin sinusta on jotain iloa."

"Se on sinulle neiti tyllerö, jannu."

"Herra jannu, meinasit kai."

carrowfan:
Oih, crashia ja vieläpä ei niin harvinaisella parituksella. Kai kirjoitat joskus Velostakin, myös Nash olisi hauska heppu?

Maissinaksu:
Kiitosta! ^^ Siitä en mene takuuseen, onko tässä ficissä paritusta, mutta ainakin Coco ja Pinstripe ovat tulleet kisojen mittaan varsin tutuiksi toisilleen. :D Pienessä päässäni shippaan Pinstripeä Tawnalle, vaikken kyllä mene takuuseen että julkaisisin niistäkään mitään ihmeellistä. Toisaalta tämä osoittautui monen vuoden jälkeen aika mukavaksi fandomiksi...

Velosta ja Nashista en ikävä kyllä tiedä juuta tai jaata, naamalta vain tuttuja. Keisari Velo se voisi tietysti valloittaa universumeja, ja se pitäisi estää, mutten väitä, että massiivisella juonella silatut tekstit ovat vahvuuksiani.

- Mai

Larjus:
Nyt oli kyllä niin päheä otsikko, että oli pakko lukea ;D Oikeesti, oon hajoillut sille ihan kybällä täällä. Crashit on mulle etäisesti tuttuja jostain kaukaisuudesta: en oo niitä itse ikinä pelannut, mutta oon katsonut veljeni pelaamista (ja siitäkin on aikaa). Hahmot kuitenkin muistan ainakin ulkonäöltä! Tai okei, vain ulkonäöltä, mutta on sekin jo jotain :D

Olit pistänyt tulille taas kerran niin mahtavat dialogit, ei juma. Naurettua tuli useaan otteeseen, alkaen ihan jo tosta tylleröstä ja jatkuen lopun herran jannuihin asti :D Cocon ja Pinstripen kilpailuhenkisyys tulee kyllä hyvin esille. 
Koko fici oli viihdyttävää sanailua, ja mun kielellä leikkittelyä rakastava mieleni suorastaan kehrää. (Tai okei, nauraa, koska asdfgfgfhjkj.) Pellon pähein peruna on ehkä hienoin kehu, mitä voi ajopelilleen antaa, ja puheet paremmasta puurosta pistivät virnuilemaan, samoin kuin kitukasvuiset limutölkit :D

Erittäin viihdyttävää iltalukemista. Nauran perunalle vieläkin XD

Maissinaksu:
Kerrankin tämän kanssa otsikko solahti paikalleen ilman epätoivoa ja kaiken ympäri kääntämistä! :D En muista missä törmäsin joskus sanontaan "miksi pyrkiä olemaan kedon kaunein kukkanen, kun voi olla pellon pähein peruna?" mutta se on vaan niin loistava kaikin puolin ja sopi kuin nakki silmään tähän tarinaan. ;D Yllättävää kyllä miten kivuttomasti tekstiä otti syntyäkseen.

Dialogia oli niin hauska kirjoittaa näiden hahmojen välille, kun omahyväisyyden ja nenäkkyyden välinen törmäys on niin herkullista. xD Kannattaa ehdottomasti hajottaa hermoja Crashin kanssa, jos suinkin tulee tilaisuus, etenkin kun trilogian ja CTR:n uudet versiot ovat niin kauniita.

Kiitoksia, Larjus! <3

- Mai

Navigaatio

[0] Viestien etusivu