Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Susan Bonesin onni ja epävarmuus | K-11 | kokoelma | 4/xx

<< < (2/3) > >>

flawless:
Mun oli pakko napata tämä Kommiksesta, koska sun Susan Bones on niin kiinnostava hahmo. Musta on tosi mielenkiintoista, että oot ottanut canonista hahmon joka on jäänyt jonkun verran kysymysmerkiksi ja sitten tehnyt hänestä oman tulkintasi ja istuttanut sen takaisin canoniin. Se on ihan tosi kiehtovaa ja saa lukuinnon aina nousemaan.

Oli kivaa lukea Susanista jotain keveää ja iloistakin, se kun on niin erilaista kuin Susan-tekstit joita oon sulta aiemmin lukenut. Mutta nämä pätkät olivat ihan yhtä hyviä, vaikka niin kovin erilaisia olivatkin! Nämä olivat jotenkin tosi luontevan tuntuisesti kirjoitettuja ja hirmu canon-uskottavan oloisia. Oli ihanaa lukea tällaisia pieniä ja keveitä pätkiä, jotka tuntuivat siltä että ihan kuin avaisi ikkunan Susanin elämään. Odotan tosi innolla, että näitä ilmestyy lisää. Tykkään hirmuisesti lukea tällaisia ns. arkisen oloisia katsauksia elämästä ja on kiinnostavaa nähdä juuri Susanin elämää.

Ensimmäinen pätkä oli mun lempparini, siinä oli sellaista ihanaa nostalgiaa ekasta Potter-kirjasta. Ollivander on ihana ja tuo sauvan valitsemisesta kertova kohta vaan oli niin hyvin kuvailtu. Olit keksinyt siihen musta ihania yksityiskohtia ja se tuntui tosi todentuntuiselta.


--- Lainaus ---“Arvelinkin niin”, mies myhäilee itsekseen. Susan katsoo Ollivanderiin odottavaisesti, mutta mies katsoo Ami-tätiä. “Hän on tullut teihin, neiti Bones. Setripuuta, aivan kuten ajattelinkin.”

“Entä ydin?”

“Feeniksin sulka, kuten teilläkin.”

Ami-täti nyökkää ja Susan miettii, miksi tämä näyttää siltä kuin aikoisi itkeä. Sitten Ollivander vetää Susanin huomion itseensä.

“Setripuusta tehdyt sauvat kuuluvat noidille tai velhoille, joka on lojaali ja mieleltään niin teräviä kuin vahvojakin. En henkilökohtaisesti itse haluaisi koskaan suututtaa setrisauvan omistajaa”, Ollivander selittää hiljaisella äänellä haudanvakavana. Susan tuntee hermostuvansa, mutta onneksi sauvamestarin kasvoille kohoaa lopulta pieni hymy. “Tämä sauva vaatii itselleen vahvan omistajan, mutta uskon sinun olevan sille sopiva vastus.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä vaan oli niin ihana kohta! Nuo yksityiskohdat sauvan ominaisuuksista olivat hyvin keksittyjä, erityisesti tuo puulaji oli musta tosi sopivan kuuloinen tähän. Ja sitten tuo, että Susanin sauva oli samanlainen kuin tädillään, aww. Tuo oli myös ihana yksityiskohta että millaisia tuollaisten sauvojen omistajat ovat, niin kivaa enteilyä :D

Neville on kyllä näissä Susan-teksteissä ihana hahmo, odotan innolla että hänestä ja hänen ja Susanin ystävyydestä kuullaan lisää! Neville on niin lämmin ja suloinen, mutta pohjimmiltaan badass hahmo.

Kaiken kaikkiaan siis tosi kivoja pätkiä, pidin näistä kovasti ja luen varmasti tulevatkin! :)

hiddenben:
Thelina: Ihanaa, että mielestäsi tuo edellinen osa oli lempeä! Tykkäsin itsekin siitä kovasti :) Mielestäni myös taikamaailman kasveja on hauska kuvailla, kun niillä on selkeästi oma persoonallisuutensa :D Kiitos ihanasta kommentista! ♥

flawless: Ilahduin suuresti, että valitsit tämän kommentoitavaksi! Ja vielä enemmän ilahduin siitä, että pidät siitä, miten olen Susanin hahmoa tulkinnut ja millaisia tekstejä olen hänelle kirjoittanut, vaikka ne ovatkin synkempiä teemoiltaan :) Tuntuu, että tekee hyvää kirjoittaa tällaisia slice of life -henkisiä, keveämpiä hetkiä tasapainottamaan niitä vakavamman sävyisiä Susan-tekstejä. Ihana, että tykkäsit tuosta ensimmäisestä ja sen yksityiskohdista! Ja Nevillen hahmosta myös – mielestäni näiden kahden ystävyydessä on jotain todella erityistä (ja julkaisen osittain siitä kertovaa jatkotarinaakin tällä hetkellä, linkki on tuolla bannerissa :)) ja nautin sen kirjoittamisesta suuresti. Kiitos hurjan paljon kommentistasi! ♥

A/N: Pitkästä aikaa uusi ficci tähän Susan-kokoelmaan! Halusin kirjoittaa Susanista (ja Hagridista, koska hänellä on sympaattisin puhetapa :D) taikaeläinten hoidon tunnilla ja muodostui tämä hetki Susanin elämän varrelta :) (Muuten: kuvittelen jatkuvasti, etten osaa kirjoittaa slice of lifea, mutta kai tämä on juuri sitä? :D) Tämä sijoittuu kuudennen lukuvuoden alkuun, eli aikaan ennen Solmin solmuja vuoksesi.


03 | Urapolkuja

Susan kävelee linnan pihan poikki ja suuntaa Hagridin ruskealle pienelle mökille, jonka savupiippu tupruttaa iloisesti savua lokakuisena torstaiaamuna. Ilmassa on kirpeyttä ja vaahteran lehdet alkavat valmistautua ripein askelin saapuvaan syksyyn.

Kohottaen olkalaukkunsa paremmin olalleen Susan laskeutuu alas aamukasteista loivaa mäkeä, kunnes pääsee mökin vieressä olevalle kasvimaalle. Siellä kasvavat muhkeat kurpitsat alkavat olla koonsa puolesta valmiita kaiverrettaviksi pian vietettävää halloweenia varten. Kun Susan näkee mökin takana puuhailevan puolijätin, hän kohottaa kätensä tervehdykseksi.

“Terve, Susan!” Hagrid huudahtaa ja viittoo oppilastaan lähemmäs.

Susan on ensimmäinen saapumaan tunnille, vaikka ei heitä montaa ole: kuudennen lukuvuoden alkaessa vain viisi oppilasta oli kokoontunut Hagridin mökin eteen, valmiina syventymään taikaeläinten hoitoon S.U.P.E.R. -tasolla. Aluksi pienessä ryhmässä oli tuntunut kiusalliselta Hagridin ollessa selkeästi pettynyt oppiaineen vähäiseen suosioon, mutta nopeasti Susanista, Lunasta, Anthony Goldsteinista, Padma Patilista ja - kaikkien yllätykseksi - Blaise Zabinista on muodostunut tiivis, yhdessä viihtyvä ryhmä (ainoastaan Zabini pitää etäisyyttä heihin kaikkiin, luultavasti pysyäkseen tupatovereittensa suosiossa).

“Katopa näitä”, Hagrid sanoo ja osoittaa pienessä piha-aitauksessa hyppelehtiviä olentoja. “Nää tuli just Amerikasta, ihan muutama päivä sitten.”

“Ovatpa ne suloisia”, Susan hymyilee ja heittää lettinsä selkäpuolelle kumartuessaan katsomaan vahvajalkaisia ruskeita jäniksiä, joiden päästä kasvaa kaksi komeaa sarvea. “Sarvijänikset ovat Euroopassa harvinaisuus, eivätkö olekin?”

Hagrid nyökkää. “Oot ihan oikeassa. Mutta ei puhuta näistä sarvekkaista enempää ennen ku muutki on päässy paikalle.”

Pian kaikki viisi oppilasta ovat kerääntyneet piha-aitauksen ympärille. Padma on jo ystävystynyt yhden sarvijäniksen kanssa ja silittää sen sileää turkkia hymy huulillaan. Hagrid alkaa kertoa taikaolennoista ja havainnollistaa niiden käytöstä, kun he kirjoittavat muistiinpanoja ja piirtävät omia luonnoksia jäniksistä.

“Näitten sarvia käytettiin 1800-luvulla sauvamateriaalina, mutta nopeesti huomattiin, ettei sellaset sauvat olleet omistajilleen uskollisia”, Hagrid kertoo ja tarttuu hieman kovakouraisesti yhtä jänistä sarvista. Eläin ei kuitenkaan tunnu olevan milläänsäkään karusta kohtelusta. “Mutta kunnon tekoa nää sarvet kyllä on. Niistä on hyötyä moneen, mutta kuka osaa sanoa, mihin?”

Luna kohottaa kätensä ja alkaa innokkaasti kertoa sarvien hyödyistä unensieppaajina, suunnanantajana ja pahojen voimien havainnoitsijana. Hagrid kuuntelee ystävällisesti nyökkäillen samalla, kun muut ryhmäläiset naureskelevat hyväntahtoisesti Lunan teorioille. Lopulta Zabini kyllästyy kuuntelemaan Lunan yhä jatkuvia teorioita, nostaa kätensä ja kertoo oikean vastauksen ("Taikaesineiden vahvistamiseen sekä joidenkin taikaliemien ainesosana"), jolloin Hagrid antaa luihuisille viisi tupapistettä, ja Luna koppaa unelmoivana yhden jäniksistä syliinsä.

Susan hymähtää huvittuneena. Hän todella pitää heidän oudosta pikku ryhmästään.

Loppuajan tunnista he saavat viettää eläinten parissa, kun jokainen saa oman sarvijäniksen hoidettavaksi.

Susan uppoutuu mielellään tutkimaan sarvijäniksensä pehmeitä, suuria takatassuja ja olennon suloisia kasvoja: taikaeläinten hoito on yksi hänen lempitunneistaan. Hän rakastaa tutustua uusiin taikaeläinlajeihin ja oppia niiden käyttäytymisestä ja merkityksestä niin velhomaailmalle kuin luonnollekin. Taikaeläinten kanssa työskennellessään Susan tuntee olonsa rentoutuneeksi ja olennot tuovat iloa hänen päiviinsä. Ehkä sen takia hänestä ja Hagridista on tullut melkein ystäviä tuntien aikana: he jakavat tuon saman rakkauden nelijalkaisiin olentoihin.

Neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin Hagrid päättää päivän oppitunnin. “Ensi viikon lopussa palautatte mulle oppimispäiväkirjan, missä ootte pitäny kirjaa niiden ryhmäkäyttäytymisestä, sukupuolivietistä, erilaisen muonan vaikutuksesta turkin kuntoon ja kirjotatte sarvien merkityksestä eläimelle itelleen ja velhomaailmalle.”

Kun he pakkaavat laukkujaan valmistautuen lähtemään linnaan lounaalle, Susan käy kiittämässä Hagridia mielenkiintoisesta oppitunnista. Puolijätti sukii tyytyväisenä mustaa takkuista partaansa ja katsoo sitten Susania tarkkaavaisin silmin:

“Mitä sää oot miettinyt tulevaisuudelles, Susan? Meinaatko ministeriöön niin kuin tätis?”

Susan pakottaa pitämään hymyn kasvoillaan, vaikka hän inhoaakin tätä kysymystä yli kaiken. Ollessaan Bones moni olettaa hänen seuraavan Amelia-tädin jalanjälkiä taikaministeriön johtaville paikoille.

Olisikin paljon helpompaa, jos Susan vain hyödyntäisi suhteitaan ja pääsisi heti valmistuttuaan harjoittelijaksi taikalainvartijaosastolle, kivuten sitten ylennysten kautta korkeammalle valtaistuimelle. Byrokraattinen ura ja oikean ja väärän selvittely ei kuitenkaan houkuttele Susania: mieluummin hän valitsisi jotain aivan muuta. Mutta sitä haluaa harva kuulla saati ymmärtää.

“En tiedä”, Susan vastaa, vältellen hieman Hagridin katsetta. “Olen kiinnostunut parantamisesta ja taikaeläinten hoidosta, mutta en vielä tiedä, mitä haluan tehdä koulun jälkeen. En ole varma, haluanko työskennellä yhtä korkealla tasolla kuin Amelia-täti.”

“Eihän ministeriössä aina tarvii papereita pyörittää. Sä oot hyvä käsittelemään taikaolentoja, Susan. Sanonpahan vaan”, Hagrid sanoo. “Ministeriöstä löytyis sulle nimittäin varmaan paikka taikaolentojen osastolla, jos vaan haluisit. Pääsisit ulkomaille ja näkisit vielä enemmän, ku mitä mä pääsen näillä tunneilla näyttämään.”

“Ehkäpä”, Susan vastaa ajatuksesta hieman rohkaistuneena. “Se voisi olla mukavaa.”

On helpottavaa, että joku aikuinen tukee häntä hänen valinnoissaan ja mieltymyksissään.

Professori Verso ei nimittäin ollut viidennen vuoden lopussa pidetyllä ammatinohjaustunnilla oikein ymmärtänyt, miksi Susan halusi valita taikaolentojen hoidon S.U.P.E.R. -tasolla, mikä oli saanut Susanin itsensäkin hermostumaan. Hänelle on aina painotettu valintojen punnitsemisen tärkeyttä, ja taikaeläinten hoidon valitseminen oli tuntunut valinnalta väärään suuntaan. Ja vaikka Amelia-täti oli kuitenkin rohkaissut häntä sanomalla, että tärkeintä oli valita ne oppiaineet, joista Susan on aidosti kiinnostunut, Susan tietää tädin toivovan hänen työllistyvän ministeriössä, mielellään tämän omalla osastolla.

Mutta ehkä Susan voisi kuitenkin löytää oman paikkansa jossain muiden esittämien toiveiden ja omien unelmiensa välissä?

“No, menepäs nyt siitä, että ehit syödä ennen seuraavaa tuntia”, Hagrid sanoo ja taputtaa Susania tukevasti olalle. “Sulla on vielä melkeen kaks vuotta aikaa miettiä tulevaisuuttas. Mutta halusin vaan sanoo, että sulla olis mahdollisuuksia taikaolentojen suhteen. Sulla on ihan erityinen suhde taikaolentoihin.”

Susan hymyilee ja lähtee kävelemään kohti linnaa mieli keveänä uudistuneesta uskosta tulevaisuutta kohtaan.

Ehkä hänen elämänsä tuleekin olemaan mukavampi ja mielenkiintoisempi kuin hän on tähän asti uskaltanut odottaa.

Thelina:
Kyllä tämä minusta on slice of lifea! Hagrid on mahtava ja esiintyy ficeissä harmillisen harvoin! Jotenkin yllätyin, miten hyvä oppitunti hänellä oli suunniteltuna, mutta kyllähän ne kirjoissakin muistaakseni paranivat jossain vaiheessa kaikkien niiden sisuliskojen ja fletkumatojen jälkeen. :D Tässä oli mielestäni ihana idea, tarkastella sitä, mistä Susanin polku kohti taikaeläinten parissa työskentelyä oikein lähti. Jotenkin tuo vanhempien tai sukulaisten jäljissä seuraaminen tuntuu istuvan velhomaailmassa aika tiukassa, joten eipä ihme, että Susaniltakin on sellaista kyselty. Tykkään aina oppituntien kuvaamisesta ja eritoten tuosta heidän pienestä ryhmästään. Zabini oli hyvä villi kortti, toimi hyvin! Ja Luna on tietenkin oma, höpsö itsensä :)

Kiitos tästä ♥

hiddenben:
Thelina, pitäisi aina tulla vastaamaan näihin kommentteihin heti eikä vasta seuraavan osan yhteydessä, mutta iloitsin kommentistasi silloin toukokuussa ja iloitsen siitä jälleen nyt! :) Jee, osaan kirjoittaa slice of lifea! Se on mukavaa, koska tämä on ihanan lempeä genre. Heh, uskon, että Hagridin tunnit ovat parempia, kun kyseessä on pienempi ryhmä ja varsinkin motivoituneita oppilaita Dracon kaltaisten kurjien sijaan :D Kiitos ihanasta kommentista ♥

A/N: Melkein puoli vuotta edellisestä osasta! Eilen illalla alkoi tehdä mieli kirjoittaa taas jotain pientä Susanista, ja Kaarne ehdotti minulle ideaa, jossa Susanin pitää löytää itselleen mekko. Tästä piti tulla ficlet, mutta ei sitten tullutkaan, koska oikean mekon löytäminen on vaikeaa :D Tämä tarina sijoittuu viidennen vuoden loppuun, mutta ei rakenna merkittävästi Susanin tarinaa, vaan on jotain, mitä kirjoitin omaksi ilokseni, joten toivottavasti se välittyy sellaisena myös lukijalle! :)

Tämän tarinan ikäraja on tuttuun tapaan sallittu.


Neljä | Silkinsileä painajainen

Susan istuu sängyllään Puuskupuhien makuusalissa ja selaa Serafiinan silkkisalongin vaate-katalogia. Hänen ruskeanpunertavat hiuksensa roikkuvat kosteina suihkun jäljiltä ja sormet kääntävät turhautuneesti katalogin sivuja, katseen kuitenkin vain pyyhkäisten jokaisen vaatemallin pyörähtelevien liikkeiden ohi.

On kesäkuun alku ja niin stressiä kuin ahdistustakin aiheuttavat V.I.P. -kokeet lähestyvät uhkaavaa vauhtia. Aamulla postipöllö oli tuonut hänelle Ami-tädiltä pienen paketin, josta oli löytynyt vastaus Susanin muutaman viikon takaiseen kirjeeseen, pieni rasiallinen viskillä terästettyä kermatoffeeta sekä juhla-asuja esittelevä katalogi.

Meidät on kutsuttu kollegani Christinen tyttären valmistujaisiin Yhdysvaltoihin! Ami-täti kirjoitti kirjeessään. Lähdemme heti lukukauden päättymisen jälkeisenä päivänä lentävien vaunujen kyydillä ensin Aberdeenistä Lissaboniin, jossa vietämme yön, ja sieltä Atlantin yli Bostoniin. Eikö olekin jännittävää?

Olisihan se voinut olla jännittävää, Susan huokaisee ja sulkee lopulta katalogin. Mutta aivan kuin tasokokeissa ei olisi tarpeeksi jännittämistä, nyt he vielä lentävät toiselle mantereelle ja tapaavat siellä ihmisiä, joita Susan ei ole koskaan ennen nähnyt. Hän ei ole kovinkaan taitava puhelemaan kevyitä eikä ainakaan maassa, jonka englantia hänen on välillä vaikea ymmärtää. Eikä hän ole varma, osaako hän edes käyttää katalogin kauniita mekkoja. Tai onko hän tarpeeksi nätti.

Paljon mieluummin hän vain olisi ajattelematta koko asiaa ja keskittyisi kokeisiin. Mutta nyt hänellä on tämä ongelma.

Makuusalin ovi avautuu ja Megan astuu sisälle. Hänellä on sylissään korkea pino pergamentteja, jotka on tuherrettu täyteen muistiinpanoja, pieniä kukkasia ja jonkun nimi, jota Susan ei ehdi nähdä ennen kuin Megan kaataa pergamentit sängylleen ja suuntaa katseensa hänen syliinsä.

“Ooh, mitä sinulla on siinä?” Ja ennen kuin Susan ehtii vastata mitään, Megan on jo napannut katalogin hänen sylistään ja huudahtaa ilahtuneena: “Serafiinan silkkisalongin uusin katalogi! En tiennytkään, että se on jo ilmestynyt!”

“Ilmeisesti”, Susan sanoo ja hymähtää Meganin ihastuneille huokaisuille tämän alkaessa selata sivuja. “Minun pitäisi valita sieltä jokin mekko itselleni.”

“Millaiseen tilaisuuteen?”

“Tätini yhdysvaltalaisen kollegan tyttären valmistujaisiin”, Susan vastaa ja puuskahtaa. “Mutta en osaa valita. En edes oikein tiedä, millainen mekko minulle sopisi.”

“Minä autan sinua mielelläni”, Megan hymyilee ja näyttää hänelle sitten kuvan eräästä mekosta. “Mitä pidät tästä?”

Katalogin noidalla on päällään kevätkukkien keltainen, polvien yläpuolelle ulottuva mekko, jonka hihat näyttävät siltä kuin niihin olisi puhallettu ilmaa. Kankaaseen ommellut kukkaköynnökset liikehtivät mekon liikkeiden mukana kuin tuulessa huojuen. Se on nätti mekko - mutta sopisi paremmin Meganille kuin Susanille.

“Ei ehkä ihan”, Susan sanoo hymyillen. Megan jatkaa selailua ja ehdottaa pian jo seuraavaa mekkoa.

Ei kestä kauaa, kun makuusalin ovi avautuu jälleen ja Hannah astuu sisään. Tämä näyttää uupuneelta ja hiukset ovat sekaisin. Susan arvaa tämän viettäneen suurimman osan päivästä jälleen kirjastossa kertaamassa kokeisiin. Susaninkin olisi pitänyt, mutta katalogi ja ajatus juhlista ovat saaneet hänen ajatuksensa laukkaamaan aivan toisenlaiseen suuntaan.

Juuri nyt Susan antaisi mitä tahansa, jos vain saisi suunnata keskittymisensä jättiläissotien tai maahisten oikeuksien kehityksen kertaamiseen mekkojen ja kampausten sijaan.

Kun Megan näyttää Hannahille katalogia, tämä ottaa harhautuksen mielellään vastaan ja istuu Meganin viereen. Pian Susan seuraa vierestä, kuinka hänen tupatoverinsa huokailevat ja osoittavat toisilleen milloin mitäkin yksityiskohtaa mekossa. Hannah ja Megan löytävät kilpaa toisilleen sopivia mekkoja, ja Susan tukahduttaa huokauksen.

“Kuvittele, että pääset Ilvermornya käyneen oppilaan valmistujaisiin”, Hannah sanoo sitten, kuulostaen hieman kateelliselta. Susan vaihtaisi paikkaa ystävänsä kanssa koska tahansa. “Sinun pitää pukeutua johonkin näyttävään mekkoon, edustaa Iso-Britanniaa ja etenkin Tylypahkaa. Ja puuskupuheja tietenkin.”

Hannah osoittaa Susanille mekkoa, nilkkoihin asti ylettyvää leninkiä, jonka punertavan oranssi väri hehkuu kuin silkki mallina toimivan noidan pyörähtäessä ympäri ja taas ympäri. Susan tuijottaa katalogin tyttöä pitkään ennen kuin ravistaa päätään - mallin pyörähtely saa hänen päänsä sekaisin.

“Hmm, se ei taida aivan sopia hiusteni väriin?” Susan sanoo ja saakin vastaukseksi ymmärtävät äännähdykset ystäviltään.

Susanin hiukset ehtivät kuivua sinä aikana, kun Hannah ja Megan käyvät läpi katalogia. Mikään mekoista ei tunnu sopivalta ja lopulta Susan ehdottaa taukoa. Häntä tämä kaikki ylimääräinen ajattelu vain väsyttää. “Ihan totta, kiitos avustanne, mutta totta puhuen taidan miettiä koko asiaa uudelleen, kun kokeet ovat ohi.”

“Mutta silloin voi jo olla liian myöhäistä!” Megan huudahtaa. “Serafiinan mekot ja leningit myydään loppuun nopeasti varsinkin näin kesäkuussa.”

“Sitten se saa olla sen hetken ongelma”, Susan huokaisee, mutta peittää turhautumisensa hymyllä. “Kiitos kuitenkin.”

*

Yöllä Susan näkee unta, jossa hän seisoo pienellä korokkeella keskellä vaateliikettä päällään vain rintaliivit, pikkuhousut ja navan yläpuolelle ylettyvät ohuet sukkahousut. Hänen edessään seisoo häikäisevän kaunis noita, jolla on päällä hopeinen silkistä ommeltu leninki. Nainen esittelee Susanille mekon toisensa perään, mutta unessa Susan ei kykene puhumaan eikä kieltäytymään, joten nainen pukee hänen päälleen kaikki mekot, jotka liikkeestä löytyvät, mutta aina toistensa päälle. Lopulta kymmenet mekot korsetteineen ja vetoketjuineen puristavat Susanin rintakehää niin, ettei hän saa enää henkeä ja herää omaan, tukahtuneeseen huudahdukseensa.

Kello on viisi aamulla eikä Susan saa enää unta. Hän ehkä luulee voivansa unohtaa mekot, mutta hänen alitajuntansa tuntuu olevan asiasta eri mieltä. Siksi Susan näpäyttää taikasauvaansa valon ja alkaa jälleen selata katalogia, toivoen löytävänsä jotain, mitä ei edellisellä kerralla vielä huomannut.

Aamupalaan mennessä hän on jo viskannut turhautuneena koko katalogin sänkynsä toiseen päähän, mutta pakkaa sen kuitenkin laukkuunsa ennen kuin ensimmäinen tunti alkaa.

*

“Onko kaikki hyvin? Pyörryttääkö sinua?”

Nevillen kysymys saa Susanin hätkähtämään ajatuksistaan. He seisovat vierekkäin kasvihuone kuudennessa ja keräävät tupruherneitä leijuttamalla kasvin palot vedellä täytettyihin lasipurnukoihin. Tupruherneet eivät saa koskea mihinkään kiinteään tai ne puhkeavat kukkaan, jolloin niitä ei voi enää hyödyntää, ja työ vaatii tarkkaavaisuutta. Huolimaton käsittely voi kyllä saada herneet tupruttamaan pyörryttävää höyryä, mutta Susanin mieltä painostavat toiset asiat.

“Kaikki on hyvin”, Susan vakuuttaa, mutta juuri silloin hänen taikasauvansa sävähtää ja hänen lennättämänsä palko repeytyy rikki. Tupruherneet tippuvat maahan ja puhkeavat välittömästi kukkaan. Susan kohottaa katseensa professori Versoon, joka mutristaa hänelle suutaan, mutta ei onneksi sano mitään.

Neville katsoo häntä kulmat koholla, ja Susan huokaisee. “Hyvä on, en nukkunut hyvin.”

“Mietitkö kokeita?”

“Ihme kyllä en”, Susan hymähtää ja on hetken hiljaa, keskittyen leijuttamaan seuraavan herneenpalon lasipurkkiin. “Sen sijaan mietin juhlamekkoja.”

Ja niin Susan kertoo Nevillelle Ami-tädin lähettämästä katalogista ja kirjeestä, mutta kuinka mikään mekoista ei oikein tuntunut oikealta ja oikeastaan koko idea juhlista vain saa Susanin ahdistumaan.

“Kaikille muille löytyy jokin mekko, kaikille muille sopivat mekot, mutta eivät minulle. Näin vielä untakin minut kuristavista mekoista. Se ei ollut hauskaa”, Susan huudahtaa, kun Neville hykertelee hänen sanoilleen.

“Onko sinulla katalogi mukanasi?” Neville kysyy sitten, ja Susan nyökkää. “Uskon kyllä, että sinullekin löytyy mekko. En ole ehkä tyylitietoisin oppilas tässä kasvihuoneessa, mutta ainakin voin yrittää auttaa.”

Tuntuu nololta pyytää apua Nevilleltä, mutta ajatuskin katalogin selaamisesta jälleen yksin saa Susanin tuntemaan ahdistuksen puuskan lähestyvän ja välttääkseen sen hän nyökkää suostumuksen merkiksi.

Tunnin päätyttyä he keräävät tavaransa ja kävelevät suihkulähteelle, jonka kiviselle reunalle he istuutuvat. Veden keveä, pulppuileva ääni saa Susanin hieman rentoutumaan ja hän seuraa vierestä, kun Neville selaa Serafiinan silkkisalongin pukuja sivu kerrallaan. Susan osoittaa pojalle ne mekot, joita Hannah ja Megan hänelle edellisiltana ehdottivat, ja hänen helpotukseksi Neville pudistaa päätään molempien kohdalla ja hymähtää: “Värit ovat aivan väärät. Eikä tuo malli…”

Kun katalogin sivut alkavat käydä vähiin, Susan pelkää jäävänsä jälleen vaille ratkaisua. Kuitenkin toiseksi viimeisellä sivulla Neville pysähtyy tutkimaan pidemmäksi aikaa kuvaa, jonka mallilla on päällään violetti, sirosti liikahtelevasta kankaasta ommeltu mekko. Sen helma levenee hieman alaspäin ja hihat laskeutuvat olkapäille kevyesti kuin laskostettuna.

“Tämä”, Neville sanoo ja osoittaa noitamallia, joka tuntuu ihastuvan saamastaan huomiosta ja pyörähtää, saaden mekon helman lentämään. “Tämä sopii sinulle.”

“Violetti, todellako?” Susan kysyy ja kurtistaa hieman kulmiaan.

"Se sopii hiuksiisi", Neville sanoo ja punastuu, jatkaen yhä hiljemmin "Ja silmiesi väriin."

Susan tuijottaa katalogin tyttöä. Hän ei olisi ikinä osannut valita itselleen tuota mekkoa. Mutta mitä pidempään hän sitä katsoo, sitä vakuuttuneempi hän on siitä, että kyseinen mekko saattaa olla hänen paras vaihtoehtonsa. Ja toisin kuin kaikkien muiden mekkojen kohdalla, tämän mekon Susan kykenee näkemään päällään juhlissa. Tämän mekon kanssa hän kykenisi jopa jutustelemaan.

“Hyvä on, kiitos”, hän sanoo lopulta hymyillen, ja Neville ojentaa katalogin tyytyväisenä takaisin hänelle. Samalla pojan vatsa kurnii vaativasti, ja he molemmat naurahtavat.

“Tällaisen katalogin selaaminen käy työstä”, Neville toteaa ja auttaa Susanin jaloilleen suihkulähteen reunalta. “Tuletko lounaalle?”

Susan hymyilee ja nyökkää, ja he lähtevät yhtä matkaa takaisin linnaan. Heidän astuessaan Suureen saliin Susan tuntee jälleen vatsassaan hermostuneita värähdyksiä, mutta nyt ne eivät enää johdu mekoista ja juhlista vaan lähestyvistä V.I.P. -kokeista.

Ja sellaisen hermostuneisuuden Susan toivottaa lämpimästi tervetulleeksi.


A/N2: Niin ja tosiaan, velhoilla ja noidilla taitaa yleensä olla juhlakaavut, mutta kyllä minä nyt olen sitä mieltä, että ainakin noidilla saa olla juhlamekot! :D

Kaarne:
Olen sitä mieltä, että myös velhoilla saa olla juhlamekot! ;)

Ah, Neville. ♥ Neville on kyllä aina paras, etenkin hänen huolehtivaisuutensa ja tuollainen harkitsevaisuus. Eikä Neville - toisin kuin Hannah ja Megan - alkanut heti miettiä, että millainen mekko sopisi hänelle. :P Nyt haluaisin vielä ficletin siitä, kuinka Neville näkee Susanin tuossa mekossa (hän voisi vaikka olla saanut jonkin pienen kasvitieteen palkinnon ja olla juhlissa aivan yllättäen?) ja suorastaan häkeltyy. (Ja sitten K-18-version, jossa Neville voi hermostuneesti riisua sitä Susanin yltä. :P Sitä ei toki tähän ketjuun voisi laittaa.)

Pidin myös tuosta katalogista liikkuvine kuvineen, mekkojen kuvailusta ja siitä, että Susan pitää kokeiden stressaamista mekkojen stressaamista tervetulleempana. :D Se kertoi hienosti hänen hahmostaan paljon!

Kiitos, tämä oli ihana. ♥ Iltaani piristi valtavasti Susanista ja Nevillestä lukeminen.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu