Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja, 12/50

[Vilna]

Nimi - Majakka
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11

Paritus - Neville Longbottom/Remus Lupin
Tyylilaji - draama ja haikea romanssi + AU
Status - kesken, 12/50

Tiivistelmä - Syksy ja meri ja tuuli on kirpeä Nevillen poskilla, kun hän avaa majakan oven ensimmäistä kertaa. Häntä jännittää. Ihan vähän vain.

Kirjoittajalta: Mitäs tästä nyt voisi sanoa. Olen aina halunnut kirjoittaa Nevillestä ja erityisesti Neville/Remusta, mutta ikinä en jostain syystä ole. Nyt sitten. Tämä osallistuu Sadan Raapaleen Tarinaan kevennetyllä versiolla eli 50 osalla. Olen kirjoittanut tästä vähän alle puolet, jos joskus saisi jotain valmiiksikin. u_u

MAJAKKA

1.

Kaikki alkaa siitä, kun väsynyt Remus kirjoittaa Nevillelle nuhruisen musteen täplittämän kirjeen, joka kuuluu näin:

Hei.

Minulla on ongelma. Ehkä. En ole varma onko se ongelma vielä, mutta siltä se alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa, kun olen vatvonut asiaa yömyöhään tänä kesänä päivästä toiseen ja pian on syksy.

Ongelmani on se, että minä olen perinyt vanhan majakan, joka sijaitsee Pohjanmerellä. Enkä tiedä mitään majakoista. Tai Pohjanmerestä muuta kuin siellä on niitä pahoja myrskyjä ja laivoja uppoaa ja ihmisiä hukkuu paljon. En tiedä onko se edes totta. Mutta sinä kai tiedät? Tai niin minulle on sanottu. On siellä saarella kasvejakin.

Remus

2.

Neville hengittää sisäänsä merta.

Hän saapui saarelle tunti sitten pienelle veneellä, jonka hän kytki puiseen laituriin hieman epäröiden, vaikka tiesikin miten se tehtiin: paalusolmulla ja sinnikkyydellä. Hän ei ollut merisairas matkalla, mikä oli sinänsä ehkä pieni ihme ottaen huomioon, että hän ei ole vieläkään päässyt siitä eroon vaikka on veneillyt yli viisi vuotta.

Tai ehkä häntä jännitti muuten niin paljon, että paha olo oli kokonaan toissijaista. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään tällaista. Näin hurjaa ja arvaamatonta. Seikkailunhaluista. Mummo ei pitänyt ajatuksesta, että hän olisi niin yksin siellä saaressa; Neville ei välittänyt.

Nyt hän katsoo myrskyisää aallokkoa, joka on hänestä kaunis.

3.

Remus kuvasi majakkaa hänelle kirjeissään seuraavasti:

Se on autio ja varmaan kokonaan tyhjä. Tai sitten siellä kummittelee ja siellä on paljon roinaa. Rottia on ainakin niin paljon, että niitä voisi syödä lounaaksi vuoden, jos sille päälle sattuu. Paljon tomua ja hämähäkinseittejä. Mutta se on kai aika kaunis paikka, noin muuten. Minä en ole koskaan sitä nähnyt. Olen päättänyt että en pidä vedestä enää sen jälkeen, kun näin linnunpojan hukkuvan enkä tehnyt asialle mitään ja niin edelleen.

Remuksen kirjeet on hiton kummallisia. Hän sanoo niin paljon kaikkea, mutta ei ikinä mitään olennaista, eikä Neville ei tiedä mitä ajatella siitä.

[Vilna]

4.

Majakka on isompi kuin mitä Neville ajatteli sen olevan. Värikin on väärä, mutta ei sellainen joka harmittaisi: valkoinen ruosteenpunaisilla raidoilla.

Neville katselee sitä apealta rannalta vähän aikaa ja syö kolme omenaista myslipatukkaa ennen kuin nappaa suurehkon ruskean ja resuisen reppunsa ja laittaa sen selkäänsä nyökäten itselleen rohkaisevasti.

Silti epävarmuus täyttää hänen jokaisen kehonsa pikku kolkan. Hän alkaa kiivetä mäkeä ylös vimmaisen tuulen viskoessa hänen ylikasvaneita hiuksiaan joka suuntaan, kun hän patikoi sateen maalaamaa majakkaa kohti.

Hän miettii hetken Remusta, joka ei pidä enää vedestä. Onkohan hänkin joskus yhtä yksinäinen kuin Neville joskus on, kun ilta pimenee ja kaikki hiljenee?

5.

Syksy ja meri ja tuuli on kirpeä Nevillen poskilla, kun hän avaa majakan oven ensimmäistä kertaa. Häntä jännittää. Ihan vähän vain.

Sisällä ei tietenkään ole valoja, mutta hän silti näkee valkoisten kaapujen peittämiä huonekaluja ja jotain maalauksia ja myös yhden rotan syömässä jotain lattialta, vaikka pimeys onkin niin sakea, että silmiin koskee.

Nevilleä paleltaa; villapaidan alla iho on kananlihalla ja  hänen pyöreät sormensa ovat miltei tunnottomat. Väsyttääkin matkan jäljiltä. Hän haluaisi jo nukkumaan, vaikka kello ei ole edes neljää iltapäivällä.

Tällaista tämä nyt kai sitten on. Omanlaista aikuisuutta ja itsensä etsimistä mitä Neville kaipasikin.

Tai sitten hän vain kaipasi merta.

6.

Neville raivaa itselleen tilaa nukkumiseen majakan alakerran oleskelutilasta. Siellä on paljon kaikkea roinaa, mutta hän löytää itselleen myös vanhan likaisen kalamaljan yhden pöydän alta. Hän putsaa sen hyvin ja laittaa sen huoneen nurkkaan odottamaan josko hän jossain vaiheessa löytäisi sinne asukkaan, kun menee ensimmäisen kerran kalastamaan.

Jonkun ihan pienen ystävän. Ehkä sardellin tai jonkun sen tapaisen. Se voisi olla kiva.

Hän löytää narisevan sängyn pienestä sopesta nurkan takana ja istahtaa siihen miettiväisesti.

Onko hän nyt sellainen majakanvartija? Hän ei oikeastaan tiedä paljon majakoista, vaikka vesi onkin hänelle tuttu elementti, josta hän on aina nauttinut.

Meri ja kasvit. Niistä hän pitää.

[Vilna]

7.

Ulkotasanteelle ja majakan valolle on 202 porrasta.

Neville tietää, koska hän laskee ne kaikki. Hän haukkoo happea kyyristyneenä kädet polvien päällä, kun on siellä ylhäällä. Sen jälkeen hän nousee pystyyn ja katsoo maisemia, sydän vielä paukuttaen rintalastan alla. Sieltä näkee kauas mutta joka puolella on vain sinisenmustaa merta, joka pitää kovaa ääntä, sellaista päättymätöntä kohinaa, joka tuntuu hassulta korvissa.

Hänellä ei onneksi ole korkeanpaikankammoa, mutta silti hänen vatsanpohjassaan tuntuu vähän pahalta, kun hän katsoo alas.

Pitäisikö hänen alkaa pitää jonkinsorttista lokikirjaa? Eikö ne majakanvartijat pidä sellaisia? Olisi varmaan hyvä kirjoittaa asioita muistiin muutenkin.

Ehkä hän voi näyttää ne myöhemmin Remukselle.

8.

Majakkasaarella on pieni kasvihuone, mikä on yllätys, mutta iloinen sellainen.

Se ei ole kovin iso, mutta siellä on muutama viljelypalsta, joihin voisi istuttaa vaikka vihanneksia. Tai pensasmustikoita, niistä Neville pitää ja niin pitää Remuskin. Ainakin silloin kolme tai neljä vuotta sitten piti.

Neville teki niistä hilloa ja he söivät yhdessä sitä paahtoleivän ja teen kera ja juttelivat niitä näitä. Remus hymyili usein sellaista oikeaa hymyä niiden juttutuokioiden aikana, mitä Neville ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt hänen tekevän.

Se oli jotenkin kivempaa aikaa. Ehkä yksinkertaisempaa.

Jos Remus tulee jossain vaiheessa kylään, olisi mukavaa jos heillä olisi mustikkahilloa ja vaikka skonsseja syötäväksi.

9.

Sota rottia vastaan tulee kestämään varmaan useita kuukausia, mutta Neville ainakin pääsee alkuun kolmessa viikossa.

Se tuntuu voitolta. Hyvältä sellaiselta. Ehkä tästä ja hänestä sittenkin tulee jotain jossain vaiheessa, eikä hänen tarvitse mennä kotiin kesken kaiken. Se olisi kovin noloa.

Remus tulisi kovin surulliseksi myös. Olisi varmaan pettynytkin, että Neville jätti leikin kesken ennen aikojaan. Neville ei pidä ajatuksesta. Hän ei ole enää luovuttaja.

Rottia tulee aina vain lisää, mutta Neville taistelee koko sielullaan. Tämä pirun majakka on hänen kotinsa nyt, eikä hän luovuta sitä noin vaan jollekin älyttömille pikkusieluisille pienille tuholaisille.

Tai aika isoja ne kyllä on. Ne rotat.

[cassialma]

Anteeksi anteeksi anteeeksi mutta mitä täällä tapahtuu?? Siis ihan kurkkuun hyppäsi minun sydän kun selasin finiä ja näin että olit aktivoitunut ja julkaissut ihania tekstejäsi. Hei apua. Eihän tämä ole tottakaan. Olen kaivannut näitä ja sinua ihan älyttömän paljon! Tätä oli niin ihana lukea. Tuntu ihan vanhalta ystävältä jonka kanssa pääsi taas viettämään aikaa <3 ihan sinun oloinen ja näköinen teksti. On merta ja lämpöä ja pientä hahmojen kömpelyyttä (siis sellaista söpöä kömpelyyttä että ”voi hupsu uuvatti” eikä niinkö toteutukseltaan kömpelöä) ai hitsi! En minä mitään järkevää osaa sanoa varsinkin kun puhelimella tätä kirjoitan silmät väsymyksestä sikkuralla. Halusin tulla vaan sanomaan että ihana teksti! Ihana Vilna! On ollut ikävä! Ja innoissani jään odottamaan jakoa! Ihanan lämmin raapalejatkis <3

[Ygritte]

Huomenta kommenttikampanjasta^^ Olipa kiva, kun olit linkannut tämän sinne, tämä oli erittäin mukavaa luettavaa näin aamutuimaan:)

Tykkään hurjan paljon aina tällaisista fikeistä, joissa kaikkea ei selitellä heti juurta jaksaen, vaan myös lukijan mielikuvitukselle jätetään tilaa. Miksi Remus kirjoittaa juuri Nevillelle? Miksi Neville sitten lähtee majakalle? Onko Remuksen kirjeillä jokin erilainen tarkoitus? Tämä kohta kuvasi tätä erinomaisen hyvin

Remuksen kirjeet on hiton kummallisia. Hän sanoo niin paljon kaikkea, mutta ei ikinä mitään olennaista, eikä Neville ei tiedä mitä ajatella siitä.

Meri elementtinä on aina minun sydäntäni lähellä, ja tykkään siitä, että tähän on valikoitunut tapahtumapaikaksi yksinäinen majakka. Sota rottia vastaan kuulostaa tosin aika karulta, toivottavasti Neville pian pääsee voitolle! Jännittävää nähdä mihin suuntaan tämä etenee, selitetäänkö miesten menneistä väleistä enemmän, mitä menneisyydessä on tapahtunut... Onneksi tässä on vielä raapaleita jäljellä, jos tavoite on 50! Se on muuten huikea tavoite, tsemppiä kirjoittamiseen!:)

[Thelina]

Minun on pakko hypätä mukaan seuraamaan tätä, koska Remus/Neville on paras paritus, enkä edes ole tajunnut miten ikävä sitä on ollut<3 varsinkin kun harva kirjoittaa heistä, enkä itsekään ole paljoa kirjoitellut. Majakka vaikuttaa ihanalta tapahtumapaikalta (vaikka siellä olisikin rottia), tulee vähän Viisikko-tunnelma ja Neville puuhista on kiva lukea. Tietysti odotan, tuleeko Remus jossain vaiheessa majakalle, tai kirjoittaako ainakin. Kiinnostaa myös, miten he ovat kolme neljä vuotta sitten päätyneet viettämään aikaa yhdessä ja onko mukana silloin jo ollut jotakin syvempää<3 kiitos näistä, ihanaa päästä seuraamaan tätä!

[Vilna]

cassi: hihii! Ihana cassi! On ollut ikävä Finiä ja sinuakin höpsöläinen. ♥ On ollut myös kivaa palata juurilleen ja kirjoittaa Potteria ja siitä merestä ja lämmöstä, ihan oikeassa kyllä olet, tämä on juuri sellainen minun näköinen teksti, ja se tuntuu jotenkin tosi kivalta kuulla. Kiitos. ♥

Ygritte: jee, kiitos! ♥ Minäkin tykkään merestä, minun lapsuuskaupunkini oli meren äärellä, ja siitä kirjoittaminen tuntuu aina jotenkin yhtä kotoisalta ja tutulta. Näissä 100 sanan raapaleissa ei ole oikein tilaa hirveästi selitellä tilanteiden taustoja, mutta tykkään mysteereistä ja kiva, että sinäkin tykkäsit siitä. Ja kiitos tsempeistä, toivon mukaan tämä jossain vaiheessa valmistuu! :-)

Thelina: tervetuloa seurailemaan! Minun täytyy käydä kurkistamassa noita sinunkin Neville/Remuksia, tämä paritus on ihan vienyt minun sydämen. ;--; Kiitos hirveästi. ♥

10.

On vielä syyskuu ja Neville juo teetä termospullosta rantakalliolla. Aallokko on yhtä korkea kuin aina, mutta lokit nauravat hänen yläpuolellaan ja aurinkokin paistaa ja hänellä on hyvä olla, vaikka tuulee ihan hirveästi hänen rikkinäisen, itse tehdyn villapaitansa läpi.

Hän miettii Remusta. Ehkä pitäisi kirjoittaa hänelle kirje, että hänellä menee kai ihan hyvin siellä saarella ja siinä Remuksen valkoisessa ja ruosteenpunaisessa majakassa, jossa on paljon rottia.

Ei hän kyllä ole vielä paljoa saanut aikaiseksi, joten ehkä hänen ei kannatakaan kirjoittaa, vaikka haluaisi kovasti tietää miten Remuksella menee siellä mantereella niin kaukana Nevillestä.

Sodan jälkeen on ollut niin hirvittävän vaikeaa ihan kaikilla.

11.

Saarella on aika hemmetin monta puskaa kurtturuusuja.

Ne tulevat leviämään entisestään, jos niille ei tehdä mitään. Neville käy raivokkaasti niiden kimppuun oksasaksilla ja hikoilee huolimatta kylmästä säästä ja ainaisesta tuulesta. Hän voisi käyttää taikuutta ja tietää sen, mutta ruumiillinen työ on hänelle miellyttävämpää juuri nyt.

Ja siinä majakassa on paljon työtä. Hän on saanut raivattua ja vallattua oleskelutilan aika hyvin itselleen, mistä hän on ylpeä. Sänky on kova ja hän nukkuu huonosti ja vähän, mutta hän on oikeastaan nauttinut paljon olostaan saarella kaukana kaikista muista.

Eikä hän ole niin yksinäinen kuin mummo pelkäsi. Onhan hänellä ne rotat jos ei muuta.

12.

Kalastaminen on hänestä mukavaa ajanvietettä. Neville ei oikeastaan tiedä paljoakaan Pohjanmeren kaloista. Haita siellä oli useampaa eri lajia, ainakin kissa- ja koirahaita.

Huono puoli kalastamisessa on se, että ajatuksille on aivan liikaa aikaa, kun odottaa kalan syövän.

Mikä tarkoittaa sitä, että Neville miettii taas Remusta. Hän miettii Remusta liian paljon ottaen huomioon, että he eivät ole nähneet kolmeen vuoteen. Ehkä jopa neljään. Joskus he lähettivät kirjeitä, varmaan kerran kuussa. Ne olivat yksi Nevillen lempiasioista, vaikka Remus ei ikinä sanonutkaan mitään olennaista tai tärkeää. Jotenkin hän ei koskaan kertonut, mitä hänelle oikeasti kuului tai mitä hän oli edes tehnyt.

Hassu mies.