Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

The Witcher: Laula laulu noiturille | K-11 | Geralt/Valvatti | raapalesarja, 8/8

(1/5) > >>

Avaruuspiraatti:
Valvatin ääni on täyteläinen ja soljuu koleassa yössä lohdullisena kuin lämmin hunaja.


Nimi: Laula laulu noiturille
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: The Witcher / Noituri (pääosin Netflix-sarja)
Paritus: Geralt/Valvatti
Ikäraja: K-11 (varmuuden vuoksi, katsotaan, yltääkö tämä lopulta)
Tyylilaji: Voiko Valvatin hunajaista lauluääntä kutsua tyylajiksi? No, nyt voi.
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Noiturin eri medioiden luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Olisin nimennyt tämän ”Heitä laulu noiturille”, mutta se ei kuulostanut käytännölliseltä (lue: järkevältä), joten piti mennä sitten ei-niin-hauskalla vaihtoehdolla. Inspiroiduin Kolme kertaa kun… -haasteesta ja aloin kirjottaa tätä otsikolla Kolme laulua, joilla voittaa noiturin sydän, mutta totesin pian, että tähän tulee useampi kuin vain kolme raapaletta :D Mutta kaikkia näitä yhdistää Valvatin laulelmat, jotka pikkuhiljaa hiipivät Geraltinkin sydämeen! Mää en oikeasti tiedä Noiturista mitään, mutta kamalasti koetan olla tietävinäni! Tiedän vaan sen, että Geralt/Valvatti on nyt kovin lähellä sydäntäni. Kiitos, kumarrus ja toivottavasti tämä tuottaa lukuiloa!


L A U L A   L A U L U   N O I T U R I L L E

1.
Trubaduuri laulaa hirviöistä, joita ei ole olemassa. Hänellä on tumma tukka ja poikamainen hymy, joka saa naiset huokailemaan.

Kaedwenialaisen oluen maku on maltainen ja vahva. Geralt istuu varjoissa ja tarkastelee trubaduuria tuopin reunan takaa kiinnostuneena – ja lievän ärtyneenä. Sälli ei ole eläessään kohdannut varmasti yhden ainoaa vaaraa ja silti hän laulaa niistä, kuin tietäisi hyvinkin maailman, jossa elää. Hän on pehmeä ja naiivi. Jos trubaduuri olisi nähnyt maailman, mistä Geralt tulee, hän ei laulaisi tragedioista sillä tavalla hymyillen.

Heidän katseensa kohtaavat hetkeksi, ja Geralt tietää heti, ettei saa juoda oluttaan rauhassa loppuun.

”Rakastan sitä, että mökötät yksinäsi siellä nurkassa”, trubaduuri sanoo.

”Tulin juomaan yksin”, Geralt murahtaa.

Trubaduuri on kummallinen hahmo. Hän ei peräänny, vaikka kaikki Geraltin olemuksessa käskee häntä häipymään. Geralt on nyt varma, ettei sälli ole nähnyt maailmaa muualta kuin suojaisan kehtonsa turvasta: tämä ei ymmärrä pelätä häntä.

”Tiedän, mikä sinä olet”, trubaduuri sanoo. Se ei ole syytös, eikä uhkaus. Geralt ei halua jäädä selvittämään, mitä trubaduuri hänestä haluaa, mutta hännystelijästä ei olekaan niin helppoa päästä eroon. Tämä on sitkeä mieheksi, jonka iho tuoksuu kukkaisöljyiltä ja katse on kuin koiranpennulla.

Trubaduurin nimi on Valvatti. Se on naurettava nimi, mutta miehelle sopiva, sillä hän juurtuu Geraltin elämään kuin rikkakasvit viljelysmaille.

Avaruuspiraatti:
2.
Valvatti on liikaa Geraltille, joka on tottunut kulkemaan valitsemiaan polkuja yksin ja pitämään huolen vain itsestään. Valvatti jaarittelee päivät ja yöt, laulaa vain häntä ärsyttääkseen, rakastuu jokaiseen, jolla on reikä jalkojen välissä, ja vetää hankaluuksia puoleensa kuin mesi herhiläisiä. Geralt ei suostunut lapsenlikaksi, mutta lapsenlikaksi hän joutui. Valvatti ei ole omimmillaan Mantereen kesyttämättömässä luonnossa. Eikä Valvatti todellakaan ole omimmillaan silloin, kun hänen pitäisi olla hiljaa.


”RIITTÄÄ!” Geralt jyrähtää metelin yli. Koko juottola hiljenee. Miehet siirtyvät sivuun, kun hän kävelee tiskille, missä risupartainen ukko pitelee Valvattia röyhelökauluksesta.

”Ah, Geralt, j-juuri sopivaan aikaan!”

”Ulos”, Geralt murahtaa ja tarttuu Valvattia niskasta kuin pientä kissanpentua. Valvatti uikuttaa, kun Geralt raahaa hänet kadulle ja paiskaa lähimpään seinään.

”Laulat vielä kerran miesten lilliputtimulkuista ja annan heidän leikata omasi irti”, Geralt sylkäisee Valvatin kasvoille. Valvatin sydämenlyönnit kiihtyvät. Geraltilla on aavistus, ettei Valvatin keho reagoi hänen uhkaukseensa, ja hän kääntyy kannoillaan entistä pahantuulisempana. Valvatti kompuroi hänen peräänsä.

”Myönnä pois, lauluni oli mitä mainioin!” Valvatti tapailee kahakan aloittanutta säettä:

Miesvauva, kalju, suussa tutti,
vaipoissa pelkkä lilliputti,
Toivottomuudessaan akka etanaa kuksi,
Oi voi, mikä vuosisadan ee-pää-oon-niii!

Geralt mulkaisee Valvattia.

”Ukkelin vaimo avautui minulle”, Valvatti vakuuttaa kirkkain silmin.

”Ainakin kohta etanasta piti paikkansa…” Geralt mutisee silmiään pyörittäen.

”Mitä sanoit?”

”En mitään.”

Thelina:
Muriseva Geralt on niin Geralt ♥ samoin kuin laulava ja koheltava Valvatti on niin oma itsensä :D


--- Lainaus ---Trubaduurin nimi on Valvatti. Se on naurettava nimi, mutta miehelle sopiva, sillä hän juurtuu Geraltin elämään kuin rikkakasvit viljelysmaille.
--- Lainaus päättyy ---
Kuinka osuvaa! Geralt taitaa tykätä kumminkin ♥

Tää paritus on just siulle sopiva, tulee hauskaa huumoria ja vähän vaikeilua Geraltin puolelta ja mitä vielä... Nämä on vallan mainioita, kirjoita äkkiä lisää!

Avaruuspiraatti:
Thelina, Geralt varmasti tykkää, että Valvatti on löytänyt tiensä hänen elämäänsä ;D Ja vaikka ei tykkäisikään, niin eipä Valvatista pääse niin helposti eroon! Helpompi antaa periksi Valvatin seuralle ja ehkä itseltääkin salassa opetella viehättymään Valvatin oikkuihin ja kommelluksiin ;) Kiitos paljon kommentistasi, ja tässä tulee jo lisää! ♥


3.
Valvatin leualla ja rinnuksilla on vielä verta. Hänen kasvonsa ovat värittömät. Velho Yenneferin loitsu on häätänyt džinnin kirouksen, mutta Valvatin kurkku on yhä turvoksissa ja arka. Geralt auttaa hänet istumaan märiltä oljilta haisevalle patjalle. Majatalon alakerrasta kuuluu vaimeaa taustahälyä.

”Taisit pelästyä”, Valvatti raakkuu. ”Voi, miten sinun kävisikään, jos minä henkeni heittäisin! Kuka sitten laulaisi Geralt Rivialaisesta?”

Geralt painaa Valvatin makaamaan. ”Säästä ääntäsi. En etsi toistamiseen velhoa korjaamaan kurkkuasi.”

”Arvostan toki huolenpitoasi, mutta se on tarpeetonta. Voin paremmin kuin mainiosti!”

Mutta Valvatin ääni vapisee ja sydämensyke kompuroi, ja Geralt voi vain hymähtää ja olla osoittamatta ilmiselvää valhetta. Valvatin hikiset kasvot kiiltävät kynttilänliekkien lepattavassa valossa. Geralt kastaa rätin vesisaaviin ja putsaa Valvatin suupielen.

”Heitä lantti noiturille”, Valvatti tapailee hiljaisella ja karhealla äänellä ja katselee Geraltia silmiin, kun tämä napittaa hänen verisen paitansa auki. ”Voi tätä runsaudenlaaksoa.”

Geralt välttää katsomasta Valvattia takaisin silmiin. Hän haluaa vain pyyhkiä veren tämän kasvoilta, Valvatin ei tarvitse tehdä toimituksesta niin intiimiä.

”Heitä lantti –.” Valvatti rykii ja on yskiä keuhkonsa lakanoille. Geralt auttaa hänet kyljelleen ja lyö häntä selkään.

”Helvetti sinun kanssasi…” Geralt kuiskaa ja jättää kätensä lepäämään Valvatin olkapäälle, kuin erehdyksenä.

”Voi tätä runsaudenlaaksoa…”

Geralt ei sano enää mitään. Hänestä tuntuu, että sävelen tarkoitus on lohduttaa pelästynyttä.

Avaruuspiraatti:
4.
Valvatin ääni on täyteläinen ja soljuu koleassa yössä lohdullisena kuin lämmin hunaja. Nuotion rätinä ja sadepisaroiden rapina havulaavun katolla säestävät haikeamielistä melodiaa. Geralt makaa huopien päällä ja katselee Valvatin kasvoja liekkien valossa. Valvatti ei ole enää siinä, vaan jossain aivan toisaalla, kaukana hänestä ja Temerian kuusimetsistä. Valvatin silmäripset vapisevat poskia vasten ja hänen rypistynyt kulmansa elää laulun sanojen mukana. Se kertoo yksipuolisesta ja tavoittamattomasta rakkaudesta. Raaka kipu, joka vuotaa ehkä Valvatin huomaamatta sävelistä, saa Geraltin miettimään, ketä Valvatti on kerran rakastanut.

Laulu tyrehtyy, kun Valvatin ääni alkaa vavista eikä jaksa kantaa enää fraasin viimeiseen nuottiin. Hän jää tuijottamaan poissaolevana liekkejä. Geralt ei muista, milloin viimeksi Valvatti olisi näyttänyt niin surulliselta – jos kertaakaan heidän yhteisillä matkoillaan.

”Se on kaunis laulu”, hän sanoo. Hän ei noteeraa Valvatin sävellyksiä muulloin, kuin pyytäessään tätä tukkimaan suunsa, mutta nyt hänestä tuntuu, että hänen täytyy sanoa jotakin. Geralt arvostaa hiljaisuutta, mutta tämä hiljaisuus on kutsumaton.

”Kiitos”, Valvatti vastaa värittömällä äänellä. ”Se on yksi uusimmistani.”

”Sinun pitäisi laulaa se sille tytölle, josta laulu kertoo”, Geralt jatkaa.

”Niin.”

Valvatin vastaus on niukka ja tyly ja pistää pisteen sille keskustelulle. Geralt hymähtää ja kääntyy. Pitäköön Valvatti salaisuutensa, onhan hänelläkin omansa.

Geralt nukahtaa kuusimetsän huokailuun. Unessa Valvatti laulaa laulunsa hänelle.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu