Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Sateenkaaren värit | S | Charlie/Tonks/Remus | raapalesarja 8/8

<< < (2/4) > >>

Crys:
Jee jatkoa! Voi voi, taitaa Charlieta harmittaa moinen UST :DD mutta kivaa, että he ovat löytäneet yhteyden! Aika suorasukaisesti Tonks tosiaan esitti asiansa Remukselle, sellanen hän kyllä onkin, mutta siitä kuvastui kivasti hänen jännityksensä kun hän ei malttanut edes yrittää esittää että Remus saisi (vale)seurustelun itse selville :D Ja voi Charlie kun on ihan lääpällää :D

-Crys

Thelina:
Voi Charlieta, toisaalta hän on iloinen, kun saa olla Tonksin kanssa ja tuntea heidän lähentyneen, toisaalta sisimmässä koko ajan takoo se tietoisuus totuudesta ja tunnelma on jännittynyt. Tämä välittyy tekstistä hyvin, samoin muutkin tunteet, kuten Charlien vaivaantuneisuutta, kun Molly haluaa juhlistaa poikansa seurustelua ja Tonksin kärsimättömyys kuulla heti, mitä Remus ajattelee. Kirjoitat tosi hyvin, enkä ollenkaan huomaa mitään epävarmuutta, mistä olet puhunut, vaan ainakin minulle kolahtaa tämän tyylinen teksti ja olen tykännyt joka osasta, jokainen vie tarinaa eteenpäin ja rapsumuoto on kivaa luettavaa! 

Fiorella:
Voi Charlieta, on päällimmäinen ajatus edelleen... Tonks viihtyy hyvin hänen seurassaan, muttei taida tajuta että Charlie tykkäisi enemmänkin kuin esittämällä, jos vain tilaisuuden saisi...

Pahinta että luultavasti Remus vieläpä näkee tilanteen läpi paremmin kuin nuoriso arvaakaan. Oi voi, kuinkahan pitkälle tämä yritys etenee, ennen kuin Tonks tajuaa tuottavansa murhetta rikostoverilleen?

Tämä etenee kivasti ja kertoo paljon, vaikka onkin raapalepituinen. Mielenkiinnolla seuraan, mitä tuleman pitää! :)

mursuhilleri:
Crys, Heh, joo, oon aina pitänyt Tonksia jotenkin suorasukaisena tyyppinä :D ja tosiaan, Charlie parka.
Thelina, Kiitos paljon! Ihana kuulla, että pidit tästä edelleen. Hyvä jos epävarmuuttani ei huomaa ainakaan kovin paljoo.
Fiorella, Kiitos sinullekin kommentistasi! Nytpä nähdään, miten tässä käy!

A/N: Noniin ja vielä sit viimeiset osat tähän pieneen sarjaani :) Kiitos lukeneille ja kommentoineille <3 On tullut ihan super hyvä mieli, kun on saanut positiivista palautetta projektista, josta on itse niin kovin epävarma!
 

6.

Tonksin leveä virne paljasti hänen siistin hammasrivistönsä. Hän katsoi itseään huoneeni seinällä roikkuvasta peilistä ja asetteli hiuksiaan, joiden väri vaihteli tiheään tahtiin.

”Mitä sanot?” Tonks kysyi hiukset helakan punaisina. ”Ruusunpunainen, rakkaudenpunainen.”

Tonks oli ilmiömäinen, kuten aina. Olin nähnyt kaikki sateenkaaren värit hänen hiuksissaan, eikä mikään tehnyt hallaa hänen kauneudelleen.

”Pidän siitä”, sanoin hymyillen. Rintaani puristi, yritin hengittää niin syvään kuin pystyin. Tonks katseli itseään peilistä arvioiden. Hän päätyi kuitenkin tavalliseen purukuminpinkkiinsä. Hän virnisti ja kääntyi lähteäkseen.

Minä tartuin Tonksia ranteesta pysäyttääkseni hänet. Hän katsoi minua pyöreillä silmillään kuin kysyen, mitä aion. Vedin hänet lähemmäs, keräsin kaiken rohkeuteni ja suutelin häntä.

7.

Tonks irrottautui suudelmasta ja hänen kasvoillaan oli ilme, jota oli vaikea lukea.

”Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?” Tonks tiuskaisi ja astui kauemmas minusta. Olin sanaton. Tonks pudisteli päätään ja asteli ovesta ulos.

Minä jäin huoneeseeni yksin. Istuin sängylle ja hautasin kasvoni kämmeniin. Mitä minä oikein olin ajatellut suudellessani häntä.

Jäin illaksi huoneeseeni. Äiti kävi illan mittaan kolmesti kysymässä, tarvitsenko jotain, ja onko kaikki hyvin. Vastasin kauneimmalla hymylläni valehdellen, että kaikki oli hyvin.

Kello tuli jo yksi, kun viimein pyyhin kyyneleeni ja ryhdistäydyin hakeakseni syötävää. Jouluisen illanvieton äänet olivat jo hiljenneet ja suurin osa läsnä olleista oli jo siirtynyt koteihinsa tai huoneisiinsa.

8.

Minä astelin portaita alas, enkä kuullut äännähdystäkään portaiden natinan lisäksi. Talo vaikutti autiolta. Kuljin eteisaulan poikki ja kuulin kuitenkin ääniä olohuoneesta. Kurkistin sisään, katsoakseni, kuka vielä valvoi.

Tonks ja Remus istuivat sohvalla takkatulen ääressä. Tonks nojasi Remusin olkapäähän tämän silittäessä hänen hiuksiaan. Katselin heitä sydän sirpaleina ja kyyneleet kirvellen silmissäni. Pyyhin poskellani vierivän kyyneleen hihallani ja käännyin kannoillani. En hakenut syötävää, nousin vain portaat ylös ja kävelin huoneeseeni. Oven suljettuani romahdin polvilleni lattialle ja painoin otsani puiseen lattiaan.

Minä tiesin, että sydämeni tulisi särkymään, mutta silti lähdin leikkiin mukaan. Moitin itseäni, moitin Tonksia, en edes voinut olla onnellinen hänen puolestaan.

Fiorella:
Ohoh! Sepäs olikin yllätyslopetus, ainakin minulle. Taisin alitajuisesti toivoa, että Tonks näkisi tilanteen yli ja antaisi Charliellekin mahdollisuuden. No, ehkä se olisi ollut toiveajattelua; mikään ei ole niin sokea kuin rakastunut nainen? ;) Siihen nähden, että olen iso Tonks/Remus -shipperi, tuntui pahalle Charlie-ressukan puolesta!


--- Lainaus ---Olin nähnyt kaikki sateenkaaren värit hänen hiuksissaan, eikä mikään tehnyt hallaa hänen kauneudelleen.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli kaunis kohta, ja samalla avasi tuon tekstin nimen hyvin. :)


--- Lainaus ---Tonks nojasi Remusin olkapäähän tämän silittäessä hänen hiuksiaan.
--- Lainaus päättyy ---
Jäin edelleen miettimään, olisiko Remus toiminut näin tilanteessa, jossa kuvittelisi Tonksin ja Charlien todella seurustelevan, varsinkin kun on olettaakseni canonin tapaan ilmoittanut Tonksille jo aiemmin olevansa hänelle liian vanha ja viallinen jne. Päädyin ajattelemaan, että Tonks on lopulta pulpsauttanut totuuden suustaan, jolloin Remuksen ei tarvitse pelätä loukkaavansa kumpaakaan (ainakin jos hän kuvittelee Charlienkin vain esittäneen roolia).

Jäin myös miettimään, miten tarina tästä jatkuisi, aika kiehtovaa itse asiassa. Oliko kyseessä vain Charlien ylireagointi tunnekuohussa havaitsemaansa näkyyn, vai oliko Remus vain ystävällinen tutulle tyttöselle? Syttyikö todellinen romanssi (sehän on kieltämättä canonia ;) ) ja Charlie joutui nielemään tunteensa, vai mahtoiko Tonks huomata olleensa jonkinlaisen tyttömäisen ihastuksen huumassa ja palata huomaamaan, että ystävyydestä voisi syntyä jotakin syvempääkin? Teksti jätti tietyssä mielessä kaikki vaihtoehdot auki, joten se ei ole ihan niin surullinen kuin miltä ensi alkuun tuntui. :)


--- Lainaus ---On tullut ihan super hyvä mieli, kun on saanut positiivista palautetta projektista, josta on itse niin kovin epävarma!
--- Lainaus päättyy ---
Minusta sinulla ei ole mitään syytä epävarmuuteen. :) Ficci on alusta loppuunsa saakka sujuvaa, miellyttävää luettavaa, tarina kulkee eteenpäin pitäen mielenkiinnon yllä ja silti onnistuu yllättämään lukijansa useammassakin kohtaa. Pituus on kompakti ja helppo seurattava niillekin, jotka eivät pidempään jaksaisi keskittyä (itse olisin kyllä mieluusti lukenut pidemminkin!) ja vaikka tässä on paljon omaa, ficci siltikin seurailee uskottavasti kirjan canonia.

Tutkailin uudestaan alkua ja totesin, että alkutiedot olivat niin lyhyet, että siellä ei ollut genremainintaa. Niinpä lukijana ei ehkä tiennyt mitä on luvassa, ja sekin piti vähän varpaisillaan. ;) Tämä toimii yhtä lailla romantiikkana kuin angstinakin. Minusta teit hyvää työtä tämän kanssa, ja teksti täyttää myös mainiosti haasteen vaatimukset. Voit siis mainiosti vähän röyhistää rintaa ja hymyillä peilille - hyvin meni! :D Sinulta sujuu huumori, mutta ei se muutakaan genreä pois sulje. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu