Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Sateenkaaren värit | S | Charlie/Tonks/Remus | raapalesarja 8/8

(1/4) > >>

mursuhilleri:
Nimi: Sateenkaaren värit
Ikäraja: S
Gerne: drama, angst
A/N: Inspiroiduin Fake love not war -haasteesta. Koettelen tässä vähän rajojani erilaisten genrejen kanssa. :)


Sateenkaaren värit

1.

Hän oli kaunis jopa muunnellessaan nenäänsä porsaan kärsästä ankan nokkaan. Hänen purukuminpinkit hiuksensa heiluivat hänen kasvojensa kehyksinä. Hänen naurunsa sai kaikki hymyilemään.

Tonks viihdytti Kotikolon olohuoneessa nuorisoa muuntelemalla kasvojensa muotoa. Minä tietenkin olin nähnyt kaikki nuo temput kymmeniä kertoja jo kouluaikoina. Hymyilin silti niistä jokaiselle.

Olisin voinut katsella häntä tuntikausia kyllästymättä.

Olin silloin Kotikolossa toipumassa onnettomuudestani. Ukrainalainen rautamaha oli polttanut kaksi kolmasosaa selästäni. Tonks oli halunnut tulla tapaamaan minua heti, kun kuuli minun palanneen Englantiin.

Saapumispäivänään Tonks oli valellut mäkimeiramia selkääni. Silloin hän kysyi minulta kysymyksen, joka tulisi muuttamaan kaiken. Hän virnisti ja paljasti hampaansa.

”Haluaisitko sinä olla minun valepoikaystäväni?”


2.

Jopa Tonks nauroi omalle kysymykselleen. Minun sydämeni jätti yhden lyönnin välistä ja tunsin tukehtuvani.

”Sinun mikä-?” naurahdin hermostuneesti ja välttelin katsekontaktia.

”Niin”, Tonks nauroi valloittavaa nauruaan. ”Valepoikaystäväni. Tiedätkös, haluan tehdä Remusin mustasukkaiseksi.”

Ymmärsin Tonksin pointin, ja yritin hillitä sisälläni polttelevaa tunteiden sekamelskaa. Me olimme ystävystyneet alkuvuosinamme Tylypahkassa, ja minä olin siitä lähtien ollut korviani myöten rakastunut Tonksiin. Tiesin, että minun ei todellakaan pitäisi suostua hänen ehdotukseensa, tiesin, että sydämeni tulisi särkymään ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin, jokin pieni ajatus siitä mahdollisuudesta, että Tonks rakastuisi minuun, sai minut edes harkitsemaan.

”Ymmärrän”, sanoin pitäen ääneni rauhallisena vain vaivoin. Tunsin sydämeni murenevan. ”Totta kai.”

Crys:
Äääääääääääääää!!! Voi mitä mahtia herkkua!!!! Tonks/Charlie<3 feikkisuhde<3 odotan jatkoa innolla!!!!

-Crys

Thelina:
Oi hitsi, vaikuttaa kiinnostavalta! Hyvä aloitus, tykkäsin tuosta Charlien minäkertojana olemisesta ja voi miten sydäntäsärkevää, että Charlie on oikeasti ihastunut Tonksiin mutta tämä vaan haluaa valepoikaystävän! Ekassa osassa on jotenkin unelmoivan rauhaisa tunnelma, mutta tuo Tonksin kysymys jysähtää siihen kuin joku pahaenteinen kumahdus. Toisessa osassa mielestäni välittyy Charlien tunnemyllerrys hyvin. Tykkäsin näiden kirjoitustyylistä kovasti, joten jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa :)

Fiorella:
Oi ei, mikä aloitus! Voi Charlie poloinen mihin oikein joutuikaan... Toisaalta, tilanne voi muotoutua vaikka minkälaiseksi. Odotankin uteliaana, miten tässä mahtaa käydä.

Tsemppiä myös genrevaihteluun! :) Muistan jostakin keskustelusta tästä aiheesta mainitun, joten sanonpa vain, että tämä lähti oikein hyvin liikkeelle ja herätti heti kiinnostuksen. :) Minäkin pidin kirjoitustyylistä näissä, ja maltan tuskin odottaa jatkoa.

mursuhilleri:
Crys: Ääää! Tässä jo heti sitä jatkoa!
Thelina: Kiitos kiitos! Ihana kuulla, että pidit kirjoitustyylistä, olen tosi epävarma nimittäin sen kanssa. Kiitos vielä <3
Fiorella: Hienoa, että sinäkin pidit tästä! :) Kiitos paljon!!

A/N: Noniin, enpäs malttanut tämän kauempaa odotella jatkon julkaisun kanssa, minulla on tämä siis jo kokonaisuudessaan kirjoitettu. Tästä tuli tosi paljon angstisempi teksti kuin kuvittelin aluksi! Mutta kelvannee se näinkin :)


3.

Siinä me olimme, Kotikolon olohuoneessa viihdyttämässä nuorisoa. Minä ihailin Tonksin kaunista hahmoa nojatuolissa hörppien teetäni.

”Tee vielä se possu!” sanoi Ginny, joka oli haljeta naurusta. Tonks muunsi oman nenänsä porsaan kärsäksi ja veti silmät hassusti kieroon. Nuoret räjähtivät nauruun. Minä vain hymyilin.

Kaikki olivat siinä uskossa, että seurustelimme Tonksin kanssa. Äiti oli tahtonut järjestää meille suuret kestit. Hän sanoi, että oli tiennyt jo vuosia, että kuulumme yhteen. Olin katsonut vuorotellen äitiä ja Tonksia ja naurahtanut hermostuneesti.

Odotimme Remus Lupinia ja muita kiltalaisia joulun viettoon. Tonks odotti Remusia kuin kuuta nousevaa. Minä en tiennyt mitä ajatella, sillä olimme lähentyneet viime päivinä.

4.

Olimme useaan otteeseen kahden ollessamme löytäneet saman yhteyden, kuin vuosia sitten Tylypahkassa. Olimme maanneet vierekkäin sängylläni ja nauraneet, aivan kuten ennen vanhaan. Olin vaistomaisesti jopa laskenut käteni Tonksin kädelle, eikä hän ollut vetänyt omaansa pois. Olimme katselleet toisiamme silmiin, niin kuin ennen suudelmaa toista katsotaan. Mutta nämä hetket olivat aina keskeytyneet jännityksen ollessa huipussaan.

Havahduin ajatuksistani, kun ovelta kuului koputus. Ensimmäisenä saapui Sirius Musta valloittava hymy kasvoillaan. Harry ryntäsi olohuoneesta eteiseen halaamaan Siriusta, heti kun tämän ääni kuului ovelta.

Aivan muutaman minuutin kuluttua Siriuksesta, ovelle saapui Remus. Tämä asteli olohuoneeseen, tervehti kaikkia ja kävi istumaan toiseen nojatuoliin. Tonks kiemurteli paikallaan.

5.

”Hei Remus”, Tonks sanoi yrittäen pitää kasvonsa peruslukemilla.

”Tonks”, Remus vastasi nyökäten samalla.

”Kuulitko jo”, Tonks sanoi kipittäen viereeni ja nappasi minua kädestä. ”Me seurustelemme nykyään Charlien kanssa!”

”Niinkö?” Remus sanoi aidosti yllättyneen oloisena. ”Onnea.”

”Kiitos”, Tonks vastasi ja puristi minua kädestä niin, että veri tykytti sormissani. En ollut ennen nähnyt Tonksin punastuvan.

Tonks repi minut ylös nojatuolistani pitäen edelleen kädestäni kiinni, ja veti minut eteisaulan kautta huoneeseeni.

”No, miltä hän vaikutti?” Tonks tivasi. Ravistin kättäni, jotta hän päästäisi irti. Venyttelin kipeitä sormiani.

”Vähän yllättyneeltä, kai”, vastasin. Tuike syttyi Tonksin silmissä. Saatoin vain kuvitella, että hän katsoisi minuakin joskus noin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu