Title: 3 Severuksen muistoa Lilysta
Author: Unohtumaton
Rating: S
Genre: drama, angst
Pairing: Severus/Lily, Lily/James
Disclaimer: Hahmot, maailma ja kaikki tunnistettava on J.K. Rowlingin käsialaa. En tee tällä rahaa.
Warnings: hahmon kuolema
Summary: Elämän viimeisillä sekunneilla muistot vilahtavat silmien edessä.
A/N: Parhaillaan yritän saada intoni tähänkin fandomiin palaamaan, joten haaste tuntui sopivimmalta vaihtoehdolta aloittaa. En ole hetkeen kirjoitellut suomen kielellä, joten en takaa kaikkien ilmaisujen järkevyyttä enkä yleensä edes kirjoita het-suhteita, mutta tämä inspiroi. Osallistuu luonnollisesti 3 kertaa kun -haasteeseen.
“Severus! Severus!”, heleä ja intoa tulvillaan oleva huudahdus oli lähellä hukkua Kings Crossin junien pauhuun ja konduktöörien huutoihin, mutta nuorelta Severus Kalkarokselta se ei jäänyt huomaamatta. Pidätellen hymyään hän kääntyi hitaasti katsomaan taakseen ja hymähti sisäisesti nähdessään Lilyn, posket lähes yhtä punaisina kuin hänen vapaasti tuulessa temmeltävät hiuksensa, juoksevan häntä kohti.
“Hei, Lily”, Severuksen kasvoille levisi hymyntapainen tytön pysähtyessä hänen vierelleen hengästyneenä, mutta selvästikin erittäin onnellisena. Hymy Lilyn kasvoilla, se sama joka ulottui aina silmäkulmiin asti, oli säteilevämpi kuin koskaan ja Severus antoi sen viedä sallien itsensä hetkeksi unohtaa synkän ulkokuorensa ja tapansa.
“Vihdoinkin Tylypahkaan! Nyt uskallan viimeinkin myöntää itselleni, että kaikki tämä ei olekaan vain unta. Joka päivä olen mennyt nukkumaan peläten, että herään entiseen elämääni. Tyhmää, eikö niin?” Lily naurahti ja Severus nyökkäili silmillään nauttien Lilyn nauravasta olemuksesta.
“Ooh, katso! Tuolla lyhyellä, mustahiuksisella pojalla on pöllö mukanaan! Hänkin on varmasti menossa Tylypahkaan. Vaikka sinähän sen varmasti jo tiesitkin…” Lilyn ääni hiipui kaukaisuuteen seuraavan muiston korvatessa vanhan.
* * * *
“Ruikuli”
“Potter”
“James, älä viitsi”, Lilyn anteeksipyytävä katse kohtasi Severuksen ja anoi ymmärrystä. Severus silmäili paria ilmeettömästi, mutta käänsi katseensa pois Jamesin tuhahtaessa halveksivasti. Syvä inho kiehui hänen mahanpohjassaan, mutta Lilyn läsnä ollessa Severus ei missään nimessä halunnut aiheuttaa tappelua.
“Mennään, Lily. Ruikulin haju alkaa jo leijailla sieraimiini turhankin voimakkaasti”, James patisti Lilyn liikkeelle tämän luodessa vielä viimeisiä katseita Severukseen, joka vain seisoi jähmettyneenä paikallaan vastaamatta Lilyn pahoitteleviin katseisiin. Hän ei halunnut katsoa, kuinka James omahyväisesti kietoi kätensä hänen ystävänsä ympärille tai kuinka Lily nojautui kevyesti tämän kylkeen. Tai kuinka he juuri ennen katoamista portaikkoon vaihtoivat pienen suudelman, joka suorastaan huusi Severuksen huomiota.
Nyrkki iskeytyi seinään päästäen ilmoille rusahduksen, joka kaikui tyhjässä käytävässä. Severus puri huultaan kivun ravistellessa hänen ruumistaan, mutta samalla hän tunsi syvää helpotusta. Kipu vei mennessään kaiken sen, mitä hän ei ollut valmis itselleen myöntämään.
Vaivautumatta kietomaan verta tihkuvaa nyrkkiään sen kummemmin, Severus otti suunnan kohti Suurta salia ja hymyili kivun voimistuessa jokaisella askeleella.
* * * *
“Lily… Sinä et voi”, Severuksen ääni oli hiljainen tämän puhuessa naiselle edessään, joka loi mieheen surumielisen katseen. Vuodet olivat erottaneet heitä entisestään, mutta Severuksen huomio oli muualla. Pienet yksityiskohdat eivät olleet unohtuneet; punaiset hiukset tuulessa temmeltäen ihan kuin vuosia sitten Kings Crossin asemalla ja silmät, jotka eivät olleet päivääkään vanhenneet, loivat katseita häneen saaden vanhat haavat aukeamaan terävämmin kuin yksikään veitsenterä.
“Severus, minä… Halusin, että kuulet tämän nimenomaan minulta. Pidän sinua aina ystävänäni, vaikka en luultavasti ansaitsisi enää edes sitä.” Lily loi Severukseen epävarman katseen toivoen sitä samaa kuin aina ennenkin, ymmärrystä ja anteeksiantoa.
“Lily, sinä olet menossa naimisiin. Mitä haluat minun sanovan? Että olen iloinen sinun ja Potterin puolesta?” Severus sylkäisi viimeiset tavut suustaan saaden Lilyn hätkähtämään. Hän ei kuitenkaan jaksanut enää välittää. Vuodet olivat muokanneet häntä, kylmettäneet ja luoneet hänelle maskin, jonka taakse ei enää vilkuiltu. Se elämä, josta hän joskus oli haaveillut, seisoi nyt hänen edessään, mutta samalla kauempana kuin koskaan.
Hiljaisuus laskeutui.
Sanoja ei puhuttu eikä katseita vaihdettu. Loittonevat askeleet kertoivat Lilyn lähteneen eikä Severuksen katse enää noussut näkemään tämän tuulessa vallattomina tanssivia hiuksia.
* * * *
Harryn silmät lukkiutuivat häneen ja kun pimeys laskeutui, oli Lily hänen luonaan.
