Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII ja Spurttiraapale V
A/N: ¯\_(ツ)_/¯
T U L I T I K K U P O I K A
Jasper potkii lumipenkkaa ja miettii, mitä tehdä ja minne mennä. Ei huvita palata takaisin sisälle – kännipäisistä kavereista on tullut ihan idiootteja. Jasperille ei ole alkoholi juuri maistunut. Ehkä siksi, että Jasper tietää, ettei railakkainkaan humala saa häntä kuulumaan joukkoon. Ulkopuolisuus on elinikäinen diagnoosi, ja Jasper sairastui siihen jo varsin nuorena. Valitettava tosiasia, sitä se enää on.
Joku harppoo pihalle. Jasper vilkaisee. Jätkä tanssahtelee levottomasti paikoillaan. Jasper tuhahtaa eikä jaksa kiinnostua. Hän päättää lähteä. Hän ehtii ottaa vain muutaman askeleen, kun jätkä huikkaakin:
”Hei!”
Jasper kääntää päätä kysyvänä. Jätkä kysyy suomeksi jotakin, mutta hän mumisee eikä Jasper saa sanoista selvää.
”Va?” Silloin jätkä tajuaa vaihtaa kieltä.
”Har du tändstrickor?” Pojan ruotsi on empivää ja kömpelöä, mutta Jasperista tuntuu, että se johtuu pikemminkin promilleista kuin kielitaidoista. Jasper ei ole varma, onko hänellä tulitikkuja. Kuka niitä muka enää käyttää, kun sytkäritkin on keksitty? Taskusta kuitenkin yllättäen löytyy tikkuaski. Outoa, Jasper ajattelee. Miten tuo on mulle päätynyt?
”Ja, ta det”, Jasper sanoo ja heittää askin jätkälle. Se saa kopin ja kiittää, mutta ei kaiva esiin tupakoita, mikä kummastuttaa Jasperia. Sen sijaan jätkä sytyttää tulitikun ja hengittää pistävää rikin tuoksua syvään keuhkoihinsa. Toisella kädellään jätkä suojaa haurasta liekkiä kylmältä tuulelta ja tuijottaa ahnaasti, kun se polttaa tikun mustaksi mennessään. Jasper ei osaa muuta kuin tuijottaa, koska onhan tuo nyt ihan vitun omituista. Poika antaa tikun palaa aivan loppuun saakka, kunnes hän äsähtää poltetta sormissaan ja pudottaa tikun.
”Tack”, poika hymähtää tyytyväisenä.
”Varsågod.” Oikeasti Jasperin tekisi mieli nauraa, että mitäs helvettiä, mutta se olisi tökeröä. Poika ojentaa askia takaisin, mutta Jasper kieltäytyy.
”Hålla det”, hän kehottaa. Poika näyttää hellyttävän kiitolliselta. Vaikka koko kohtaamisen absurdius yhä hämmentää Jasperia, häntä myös hymyilyttää. Tuntuu kivalta tuottaa jollekulle iloa näinkin pienillä teoilla. ”Öm. Vi ses?”
Jasper vilkaisee kävellessään olkansa yli. Poika vilkuttaa hänelle. Jasper vilkuttaa takaisin ja kävelee nauraen kotiin.
