Kirjoittaja Aihe: Katto, eli unettoman ajatuksia | S, raapale  (Luettu 1408 kertaa)

Moray

  • Whippitie Stourie
  • ***
  • Viestejä: 149
Katto, eli unettoman ajatuksia | S, raapale
« : 29.02.2016 14:03:07 »
Kirjoittaja Moray
Nimi Katto, eli unettoman ajatuksia
Ikäraja S
Genre tunnelmapaladraamajuttu

Katto, eli unettoman ajatuksia

Lakanat ovat lattialla, koottuna kasaksi, joka on melkein pehmeä. Olen ympäröinyt itseni nuhraantuneilla tyynyillä ja kääriytynyt nukkaiseen vilttiin. Varpaani pilkistävät ulos.

Makaan siinä selälläni, tuijotan kattoon. Kutein useimmat katot, se on vaalea. Puhdas. Ei siihen keräänny pöly eivätkä siihen kaadu mehulasit. Täällä ei ole edes ketään, joka sylkisi nuuskansa sitä vasten.

Makaan odottamassa. Jospa tulisi jokin merkki. Jos rukoilisin, niin ehkä sitten tulisi. Olen jo laittamassa kädet ristiin, mutta sitten muistan että enhän minä rukoile.

Ehkä odotankin muutosta. Siinä maatessani saatan vaikka henkisesti kasvaa tai ymmärtää jotain. Ehkä valaistun.

Tai sitten odotan vain unta tai huomisaamua, kumpi nyt aiemmin tulee.
looks like freedom but it feels like death
it's something in between, i guess

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Katto, eli unettoman ajatuksia | S, raapale
« Vastaus #1 : 12.11.2019 19:58:51 »
Tämä oli hyvin nimensä mukainen. Unta odotellessa sitä miettii kaikenlaista ja yrittää ikään kuin täyttää sen ajan ja tilan unen ja valveillaolon välissä odottaessaan, milloin tajunta hämärtyy ja unet ottavat vallan. Tällainen kepeä pohdiskelu mielenkiintoisesti ilmaistuna on miellyttävää lukea. Tästä tuli sellainen pysähtynyt, varautunut, omaa olemassaoloaan kyseenalaistava fiilis, että mitähän minä tässä nyt teen, katselen kattoa ja mietin turhanpäiväisyyksiä.

Lainaus
Ei siihen keräänny pöly eivätkä siihen kaadu mehulasit. Täällä ei ole edes ketään, joka sylkisi nuuskansa sitä vasten.

Raapaleen kaksi mielenkiintoisinta lausetta. Katto on pintana kyllä niin puhdas ja tyhjä, etten sitä ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi. Ajatus kattoon kaatuneista mehulaseista oli ihastuttavan hullunkurinen. Kerran olen avannut jäätyneen kokispullon, joka on räjähtänyt niin, että osa nesteestä lensi kattoon asti, mutta se on ilmiönä vähän erilainen ;D Tuo nuuskan sylkeminen oli ajatuksena ällöttävä ja hämmentävä. Mietin, että onko kertojalle sitten kovinkin tuttua tällainen "harrastus", ja kuka sitä on hänen elämässään tehnyt? Jännää. Itselle niin out of context tuo ajatus, että herätti mielenkiinnon.

Valaistusten odottaminen oli myös jotenkin lapsenomaista ja hellyttävää, ja onhan se tavallaan itsetietoisuudessaan valaisevaa, että tajuaa odottavansa jotakin, mutta onko se sitten jotakin unta merkityksellisempää, jää tulkinnan varaan.

Kiitos jälleen samaistuttavasta pohdiskelusta, pidin!