Kirjoittaja Aihe: Vastavärin viehätys, S, Marcus & Percy/Oliver, ficlettejä (2/?)  (Luettu 261 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 128
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Vastavärin viehätys
Kirjoittaja: Maissinaksu
Ikäraja: S
Paritus: Yksipuolinen Marcus Flint/Percy Weasley, taustalla Percy/Oliver
Genre: Slice of life ja teini-ikäisen nuorukaisen haaveiluja 😄

Summary: Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä lokakuisena lauantaiaamuna hänen kuudentena kouluvuotenaan.

A/N: En olisi kuuna päivänä uskonut kirjoittavani Flintistä, mutta viimeaikainen Potter-inspiroituminen edesauttoi asiaa. 😄 Linnen kanssa tuumittiin tekstiä, jossa joka tuvasta on joku kiintynyt aina-niin-ihastuttavaan Weasleyn Percyyn, ja sen pohjalta aivoni sitten pompauttivat esiin tilanteita, jossa ainakin Flintin kaltainen chad voisi yrittää tehdä vaikutusta tai ilmaista kiintymystään omalla tavallaan tai jotain. 😂 En tiedä Flintistä oikeastaan muuta kuin mitä kirjoissa on kerrottu (eli että en lukenut wikiartikkelia tai muuta tätä tekstiä varten), mutta onneksi ficeissä on tahti ja tyyli vapaanlaista. Jonkinlainen jatkumo näissä ficleteissä on, vaikka tämä pääasiassa yksittäisistä kohtauksista koostuukin. Olipa sekava selitys. xD


***



1. Huivin vallannut julkeus


Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä lokakuisena lauantaiaamuna hänen kuudentena kouluvuotenaan.

Marcus istui tupatovereineen aamiaispöydässä kourallinen perhosia vatsanpohjassaan muistuttamassa keskipäivällä koittavasta huispausmatsista. Tietysti hän osasi hommansa kentällä, mutta Korpinkynnen joukkue ei koostunut uiveloista, joten oli parempi pitää aistit turhankin terässä kuin unohtaa valppauttaan minuutiksikaan. Heidän pöytänsä ja Korpinkynnen pöydän välisen jännitteen olisi voinut aistia hömelöinkin peikonpoikanen.

“Weasley, mikä saakeli tuo on?”

“Kai sentään olet kaulahuivin nähnyt?”

Aistiensa terävöittämisen ansiosta Marcuksen huomio kiinnittyi keskusteluun, joka kantautui rohkelikkopöydästä sen verran huomiota herättävänä, että yksi jos toinenkin pää kääntyi hänen kanssaan samaan suuntaan. Että Oliver Woodin pitikin taas aukoa leukojaan niin äänekkäästi ja häiritä hänen aamuaan.

“Tekisin mielelläni palveluksen ja auttaisin sinua korjaamaan tuon huivisi vallanneen julkeuden, jos minulla vain olisi sauva mukanani”, Marcus kuuli Woodin tuhahtavan, ja nähdessään tämän kaulassa pronssin ja sinisen kirjavan kaulahuivin hänen ohimollaan käväisi ärsytyksen pistos. Totta kai Wood kannusti vastajoukkuetta huolimatta siitä, että Luihuisella oli siltä lukuvuodelta jo yksi voitto Puuskupuhia vastaan. Lisäksi heidän huippuunsa hioutunut pelitaktiikkansa oli tehnyt vaikutuksen jopa matami Huiskiin, minkä saattoi katsoa pullistelun arvoiseksi asiaksi.

Vaan punaista ja kultaa edustavalle Oliver Woodille mikä tahansa oli parempi kuin vihreä ja hopea. Sama se, vaikka Luihuinen olisi pelannut itseään vastaan kahtena tiiminä, Wood olisi silti kannattanut jotain toista tupaa. Kaikki rohkelikot eivät kuitenkaan olleet samoilla kannoilla, mikä oli samanaikaisesti huvittava ja outo havainto. Muutama Luihuisen värejä ylleen valinnut rohkelikko-oppilas keräsi osakseen katseita tupatovereiltaan samaan tapaan kuin silloin, kun joku luihuisista päätti sonnustautua Rohkelikon väreihin kotijoukkueetonta ottelua varten. Rohkelikoissa oli arvatenkin enemmän Korpinkynnen kuin Luihuisen kannattajia, mutta…

Siinä Percy Weasley kuitenkin istui tyynesti, aamiaistaan popsien, kaulassaan äänekästä kritiikkiä saanut vihreä- ja hopearaidallinen kaulaliina. Hänen tupansa värit.

Weasley kannusti Luihuisen joukkuetta mieluummin kuin Korpinkynttä.

Tuskin niin ennen oli ollut, Marcus muisteli. Tai ehkei hän ollut kiinnittänyt asiaan tarpeeksi huomiota. Vaikka olisihan hän nyt sellaisen huomannut, hemmetti soikoon, oli se sen verran harvinaista. Tokkopa Percy Weasley perheensä musta lammas oli, mutta Weasleyt eivät tunnetusti tahtoneet juuri mitään tekemistä Luihuisen kanssa, osoittihan sen jo hiusten värikin. Ei sillä, että Flintejäkään olisi koskaan lajiteltu Rohkelikkoon tai sellaista. Ehei.

“Millä mielellä olet, kapu?” heidän joukkueensa lyöjä kysäisi hänen oikealta puoleltaan.

“Loistavalla. Tulee hyvä matsi”, Marcus hymähti takaisin ja silkalla tahdonvoimallaan herkesi pohtimasta, miten komean kontrastin vihreä ja hopea loivat Weasleyn punaruskeiden kiharoiden kanssa.
« Viimeksi muokattu: 05.04.2024 22:05:33 kirjoittanut Maissinaksu »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 756
  • grafiikka © Ingrid
Nyt on kyllä heti alkuun pakko myöntää, että minä julmettu olin unohtanut koko Flintin olemassaolon. Siis sitä, kun viimeksi luin Potterit, on hävyliään kauan aikaa, ja ficcimaailmassa Flintiin ei ole kyllä tullut törmättyä, no, muistaakseni koskaan, tai ehkä korkeintaan jonain sivuhahmona, johon ei ole kiinnittänyt hirveästi huomiota. Joten mun oli pakko kyllä kurkata Potterwikistä vähän tarkempia tietoja, että mikäs tämä Marcus nyt olikaan miehiään :D

Mutta siitäkin tai oikeammin, juuri siitä syystä musta on aivan ihanaa, että olet nyt tartuttunut tämän vääryydeen korjaamiseen, ja antanut enemmän näkyvyyttä ja ääntä tälle hahmolle ficcimaailmassa tällä ficlet-sarjalla. Ja vielä pisteenä i:n päälle, olet jollain ilveellä onnistunut hivuttamaan tähän Percy Weasleyn mukaan. Sä olet nero!

Täytyy myös hävyliäästi myöntää, että mulla ei ole mitään muistikuvaa siitäkään, että ovatko eri tupien oppilaat sonnustautuneet muiden tupien väreihin huispausotteluissa, joissa oman tuvan joukkue ei ole kilpailemassa. Mutta tuo ajatus on kyllä tosi söpö, ja sehän tuo enemmän tupien välistä yhteistyötäkin esiin. Pisti kyllä todella paljon hymyilyttämään Percy Luihuisen tuvan kaulaliina yllään, ja vielä enemmän pisti hymyilyttämään Marcuksen reaktio tähän. Punertava sointuu kyllä kauniisti vihreän kanssa yhteen, vaikka vastavärejä ovatkin, joten en ihmettele sitä, että Marcus kiinnitti tähän erityistä huomiota. ;)

Kiitos hurjasti, kun aloit julkaista tätä ficlet-sarjaa, jään innolla odottamaan jatkoa! <3

I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 128
  • Kurlun murlun
Claire: Kiitos ihanasta kommentista! ❤️❤️ Flint on kyllä omallakin kohdalla hyvin vahvasti jäänyt toistaiseksi taka-alalle, mutta vaihtelu ja uuden kokeileminen virkistää! Sain idean tuohon ei-kotijoukkueiden kannustamiseen siitä, kun Luna kannusti Rohkelikkoa hienon leijonapäähineensä kanssa, ja jotenkin tuntuu luonnolliseltakin, että saa ainakin jotain kannustaa, vaikkei oma joukkue pelaisikaan. ^^

***



2. Prioriteeteista


Suihkun kohina muistutti Marcusta voitetusta ottelusta ja katsomoon vihreän meren muodostaneista luihuisista. Luihuisjoukkueen ulkopuoliset kannattajat olivat taputtaneet lähinnä kohteliaasti, mutta tärkeintä oli, että jokainen hienovarainenkin hurraus oli pois Korpinkynnen laarista.

Marcukselta ei löytynyt joukkueelleen moitteen sanaa, mutta itseään hän oli joutunut toden teolla muistuttamaan keskittymisestä. Hän oli huomannut lentämisen käyvän sillä kertaa harkitusti kuin olisi ollut tarpeellista esitellä taitojaan niin huippuunsa hiottuina kuin mahdollista. Luihuisen joukkueen lennettyä pelin alussa kunniakierroksen hän oli silmännyt Rohkelikon katsomoa ja löytänytkin sieltä etsimänsä. Hölmöä tai ei, hän oli ottanut tietoisesti komean uhmakkaan olemuksen, jos vaikka Weasley olisikin katsonut hänen suuntaansa, mutta paha kyllä tämä oli näyttänyt syventyneen keskusteluun vieressään istuvan Woodin kanssa. Saakeli. Miten se näky olikin ärsyttänyt Marcusta, eikä tunne ollut kadonnut edes silloin, kun Luihuinen oli saanut suuret suosionosoitukset, tai kun juhla-ateria oli täyttänyt heidän vatsansa. Kuuma suihku onnistui sekin tarjoamaan vain puoliksi samanlaista suloisuutta kuin tavallisesti.

Vaikka olihan Weasley taputtanut muiden Luihuisen kannattajien mukana, joten ehkä häntä sapetti turhasta, Marcus tuumasi itselleen sukiessaan tummat hiuksensa edestä pystyyn. Sillä, että Percy Weasley oli päättänyt seistä heidän joukkueensa takana oli enemmän merkitystä kuin sillä, että tämä oli suonut Oliver Woodille huomiotaan heidän kustannuksellaan.

Percy Weasley oli joka tapauksessa taputtanut hänelle ottelun aikana, se oli silkka tosiasia.

Niin paljon kuin Marcus tupatovereidensa seurasta pitikin, hän päätti ennen oleskeluhuoneessa järjestettävää iltajuhlaa viettää muutaman tunnin kirjastossa sen kummempia julistelematta. Hän ei ollut koskaan profiloitunut ahkeraksi lukijaksi, mutta kesän aikana hänen asenteensa oli kokenut muutosta V.I.P.-kokeiden kivuliaan keskivertojen tulosten myötä. Tulevaisuus näytti vaativan nykyisyydeltä tarkempia pelisiirtoja.

Ura huispaajana ei olisi ollut pöljempi, mutta totuuden nimissä Marcus oli tahtonut auroriksi pienestä asti. Se haave taas edellytti hyviä arvosanoja S.U.P.E.R.-kokeissa ja siksi uudenlaista panostusta koulunkäyntiin. Kirjasto oli paras paikka opiskelulle, oleskeluhuoneessa kun oli poikkeuksetta aina enemmän kuin viisi henkilöä, ja hänen kavereilleen oli tullut tavaksi naureskella hänen opiskeluintonsa äkkiheräämiselle.

Samapa tuo, pänttääminen oli hänelle keino saada haluamansa. Tietysti Marcus luihuisena tiesi mitä halusi ja keinot pyrkimystensä saavuttamiseen. Oli asetettava prioriteetit järjestykseen.

Marcus talsi kirjastoon johtavalle käytävälle, ja kaikki mietteet rymistelivät hänen mielestään, kun Percy Weasley astui kirjoineen pariovista ulos. Tämän silmät käväisivät hänessä kasuaalin katsekontaktin verran, ja ellei hän väärin nähnyt, Weasley nyökkäsi vähäeleisesti. Jos ei nyökännytkään, siinä tapauksessa Marcus oli nyökäyttänyt päätään ensimmäisenä.

“Hyvä matsi tänään”, Weasley sanoi, ja vaikka tämän toivotus olikin tulkittavissa kuivahkon asialliseksi, Marcuksen se kietaisi pikkusormensa ympärille kuin merenneito kiharansa.

“Niin oli”, hän mutisi takaisin ja olisi halunnut lisätä parikin asiaa vaikka siitä, että oli ollut kiva nähdä Weasleyllä heidän tupansa huivi, tai että taitaisi tällä ilta sujua sukkelasti niiden parin opuksen kanssa, joita tämä kantoi käsivarrellaan, mutta –

“No, törmäillään... tai jotain”, Marcus sanoi irvistäen sanavalinnoilleen, mutta Weasley ei kommentoinut mitään myhähdystä enempää. Marcus vilkaisi tämän loittonevaa selkää ja livahti kirjastosaliin saadakseen jotain muuta ajateltavaa kuin Percy Weasleyn vedenvihreät silmät.

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."