Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Uudelleennouseminen | Tom Valedro | S, tuplaraapale

(1/4) > >>

hiddenben:
Nimi: Uudelleennouseminen
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: pahaa enteilevä, suuruudenhullu draama, tuplaraapale
Hahmot: Tom Valedro, Matami Pomfrey
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #2 sanalla salaisuus
Yhteenveto: Askeleeni kaikuvat huoneen käytävällä, kertoen jo uutta tarinaa. Legendaa.

A/N: Joskus mietin, kannattaako näin lyhyitä tekstejä julkaista – ovatko ne edes oikeita tekstejä? En kuitenkaan onnistunut saamaan tätä ficciä mielestäni sen kirjoitettuani (ja kun olen kerran kirjoittanut sanasta, en osannut enää miettiä uutta tarinaa sille), joten päätin jakaa sen täällä. Jos luet tämän lyhyen kohtaamisen, kerro kommenteissa, mitä mieltä olet tällaisista lyhyistä teksteistä :)


Uudelleennouseminen


Kun herään, tiedän jonkin muuttuneen.

Tunnen sen kehossani.

Nousen vuoteelta, vaihdan pyjaman mustaan kaapuun. Suoristan johtajaoppilaan merkin, otan taikasauvani yöpöydältä ja vedän Sairaalasiiven sänkyä ympäröivät verhot syrjään.

Askeleeni kaikuvat huoneen käytävällä, kertoen jo uutta tarinaa. Legendaa.

Olen melkein ovella, kun matami Pomfreyn tiukka ääni käskee minua pysähtymään.

”Valedro! Et ole saanut lupaa lähteä.”

”Voin hyvin”, vastaan ja havaitsen, kuinka ääneni kuulostaa erilaiselta. Viileämmältä. Samalla huomaan sisälläni uudenlaisen vahvuuden, joka tuntuu vapaudelta. ”Katsokaa vaikka.”

Pomfrey tutkii esiin taikomaani diagnoosia, joka leijuu hologrammin lailla pääni vieressä. Nainen tietää minun olevan oikeassa, mutta silti –

”Haluan tehdä lopputarkastuksen, Valedro. En tiedä… en voi sanoa, millaisia jälkiä musta taikuus jättää tekijäänsä”, Pomfreyn ääni hapuilee, mutta vain hetken. Sitten se palaa tuttuun itsevarmuuteensa, naisen katseen pysyessä tiukkana. ”Vai pitääkö minun mennä pyytämään professori Dumbledorea pitämään sinut paikoillaan, että saan sinut tutkittua?

Haluaisin naurahtaa – nainen on melkein hellyyttävä huolestuneisuudessaan.

Mutta minä en tarvitse häntä.

”Ei ole syytä sotkea professoria tähän, matami Pomfrey. Antakaa asian olla – sanoinhan jo, että voin hyvin”, toistan vakaalla äänellä ja jokin, ehkä katseeni, saa naisen vihdoin ottamaan askeleen taaksepäin.

Kävelen hiljaisuudessa ulos Sairaalasiivestä. Kammioiden sijasta suuntaan suoraan Kiellettyjen kirjojen osastolle ja jatkan siitä, mihin viimeksi jäin.

Tällä kertaa en tee samaa virhettä uudelleen.

Vendela:
Oooh mikä pala, olen sanaton! Mistä aloittaisinkaan purkamaan ajatuksiani...

Pyysit kommenttia lyhyen tekstin (raapaleen) julkaisusta, että kannattaako se vai ei. Itse olen sitä mieltä että kannattaa, aivan ehdottomasti! Monesti tämmöinen lyhyt teksti/raapale/mitä nimeä nyt haluaa käyttää, on juuri tällainen yllättävä ja ajatuksia herättävä tunnelmapala, tai sellaiseksi sen itse miellän ja siksi tykkään tämmöisiä lukea :) Itse löysin tämän tuolta sana/kuva/lause-haasteesta ja koska juuri sinä satuit olemaan kirjoittajana niin kiinnostuin. Mutta kyllä minua tämän pariin veti myös nimi ja hahmo, sillä toki Voldemort ja uudelleennousu ovat asioita, jotka kiinnostavat.

Itse teksti oli oikein onnistunut. Tämä pääsi yllättämään ensin sillä, että tapahtumapaikkana oli Tylypahka ja hahmo nuori Valedro. Oletin automaattisesti, että tässä olisi käsitelty Voldemortin viimeisintä uudelleennousua mutta pääsit yllättämään ja hyvä niin, sillä teksti muuttui juuri sillä hetkellä todella paljon kiinnostavammaksi.

Toinen asia mistä pidin, oli se, ettei tässä selitetty liikaa. Lukijalle jäi ihana, oma tulkinnanvapaus mistä ainakin itse pidän valtavasti. Se, että saa pohtia mitä kirjoittaja on tarkoittanut ja kohtaako se oman mielikuvan kanssa on herkullista. Itse näin tämän niin, että Valedro kokeili ensimmäistä kertaa hirnyrkin valmistamista ja jokin oli mennyt pieleen. Mutta mitä olisikaan tapahtunut, jos tämä kokeilu olisi surmannut Valedron... Ah, miten herkullinen ajatus koko tarinan kannalta :D

Mutta, pidin itse tarinasta ja pidin myös tästä lyhyestä muodota. Älä siis epäröi julkaista vastaavanlaisia lisää, lukijoita löytyy ainakin yksi!

Kiitos,
Vendela

Fiorella:
Olen monta kertaa ajatellut samoin, ettei irrallinen pala tarinaa ole vielä tarina itsessään, paitsi että muiden kirjoittamana se tietysti on. ;) Hienoa että julkaisit, tässä on jotain todella vaikuttavaa. En muista itse asiassa, olenko ikinä edes lukenut mitään tätä vaihetta Tom Valedron elämässä sivuavaa, ainakaan näin henkilökohtaisesta näkökulmasta.

Tämä oli mieleenpainuva ja herätti todella ajatuksia. Se hetki, jolloin Valedron päässä vinksahti. Tai kuten Voldemort ehkä sanoisi, kaikki loksahti ensi kertaa kohdalleen?

Hieno ficci kaikessa lyhyydessäänkin.

hiddenben:
Vendela, kiitos taas kommentistasi! Tykkään kuulla ajatuksiasi, varsinkin kun uskaltaudut kommentoimaan kaikkia erilaisia kokeilujani :D Hyvä, jos tämä lyhyt ficci onnistuu herättämään tunteita/reaktioita ja ajatuksia! Ehkä se on raapalemitan vahvuus, kuten itsekin kirjoitit. Oli hauska lukea analyysiasi, että missä kohtaa Valedron tarinaa oikeastaan mennään – ja mitä sitten olisi tapahtunut, jos… Siitä tulisi hyvä AU-ficci! Valedro oltaisiin varmaan nähty aivan erilaisena ihmisenä, jos hänen pimeän taikuuden kokeilunsa eivät koskaan olisi tulleet esiin. Kiitos kommentista ja ajatuksistasi :)

Fiorella, kiitos, että kommentoit! Todella mukava kuulla, että onnistuin tällaisella lyhyellä tekstillä herättämään ajatuksia. Olen samaa mieltä kanssasi, että kyseessä oli hetki, kun Valedro muuttui Voldemortiksi ja kaikki alkoi löytää suuntansa… Kiitos ajatuksistasi :)

Larjus:
Nyt oli sen mielenkiintoinen hahmopari, että pakko oli lukea, että mitäs :D

Tiedän tuon tunteen, että lyhyt teksti, joka on kuin "pätkä pidempää tarinaa", tuntuu liian lyhyeltä ja julkaisukelvottomalta :D Mutta lukijaminä on sitä mieltä, että niin ei todellakaan ole! Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on pikemminkin taitolaji. Lisäksi niitä on kiva lukea ja keskittyä juuri siihen ajatukseen/hetkeen, minkä ne tarjoavat.

Tykkäsin valinnasta, että fici on kirjoitettu minä-muodossa ja preesensillä. Jotenkin lisää tarinan intensiivisyyttä, etenkin kun tietää, kenen "ajatuksissa" sitä onkaan o.o Ei sitä pääse joka päivä näkemään asioita itse Voldemortin näkökulmasta. Ensimmäinen lausekin enteilee jotain suorastaan kammottavaa, vaikka näin lyhyessä tekstissä ei sen tarkemmin valaistakaan, että mitä. Mutta se oikeastaan tekee tunnelmasta entistäkin karmivamman. Lukijana jää epätietoisuuteen, vaikka lähdemateriaalin kautta voikin peilata, mitä oikein tulee tapahtumaan.
Päällepäin näyttää, että kaikki on niin kuin ennen, ja Valedro on sitä mitä on aina esittänytkin olevansa, vaikka sisäisesti kaikki onkin muuttunut. Molemmat puolet ja niiden ristiriita tulee kyllä hyvin lukijalle selväksi.

Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen kohtaus Valedron ja Pomfreyn välillä. Kiva jäädä pohtimaan näin lopuksi, että mitä Pomfrey oikein ajattelee. On tuo varmaan hänellekin aika kuumottava tilanne, kun lopulta antaa periksi, eikä väen vängällä sitten teekään lopputarkastustaan.

Kaikessa lyhykäisyydessään varsin toimiva fici, joka jättää hyvällä tavalla kylmäksi (sellaisella "omg nyt Valedrolla napsahti ja senhän tietää, mitä siitä seuraa iiik O.O" -tavalla :D).

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu