Originaalit > Pergamentinpala

Myrskyntekijä | K-11 | maaginen realismi, huumori, slash | 59/x 13.9

(1/7) > >>

Sokerisiipi:
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: maaginen realismi, huumori, slash
Paritus: Mars/Lieko
Yhteenveto: Mars ja Lieko asuvat salaperäisen Kerättären kartanossa, jossa heidän lisäkseen asuu sekalainen joukko erilaisia ihmisiä. Jotta he voisivat vielä joskus elää normaalia elää, jokaisen heistä täytyy keksiä keino voittaa omat ongelmansa.
Varoitukset: myöhemmissä osissa käsitellään itsetuhoisuutta
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII, Kirjoita & kommentoi (maaginen realismi) ja Sana/kuva/lause10 #2 (kuva)

A/N: Ei ole tulossa mikään pitkä teksti (lol, kuuluisat viimeiset sanat), kunhan vähän häiritsi, kun tuo eka rapsu ihan selvästi aloittaa jotakin, joten aloitetaan sitten :---D Tällaista kevyttä, huumoripitoista fantasiaa tulossa. Toivottavasti joku viihtyy :3


MYRSKYNTEKIJÄ
1.

Siristelin silmiäni nähdäkseni rankkasateen läpi Kerättären valtaville tiluksille, mutta näin vain siluetteja, joista oli mahdoton sanoa, kelle ne kuuluivat. Pian siluetitkin katosivat, ja jäljelle jäi pelkkä myrsky ja sen mukana lentävät puutarhakalusteet. Ikkunalasit helisivät. Minua ärsytti. Oman turvallisuutenikin uhalla olisin halunnut mennä ulos, jotta olisin saanut tietää, mitä oikein tapahtui. Onneksi järki voitti uteliaisuuden. Tuuli oli niin väkivaltainen, että se pakotti puutkin taipumaan vaakatasoon. Osa niistä repeytyi juuriltaan maahan saakka. Kaikessa hurjuudessaan myrsky kuitenkin kiehtoi minua, tai pikemminkin sen aiheuttaja, koska tämä ei ollut luonnon synnyttämä myrsky. Lieko oli syypää tähän kaaokseen, ja hän todennäköisesti veisi meiltä kaikilta vielä hengen.


2.

Seuraavana päivänä Liekon aiheuttamat tuhot paljastuivat kaikessa järkyttävyydessään. Kartanoa lukuun ottamatta koko lähitienoo oli hävitetty. Kartanossakin neljä huonetta olivat nyt asuinkelvottomia. Lieko ei tullut aamiaiselle. En nähnyt häntä seuraavaan kolmeen päivään. Sää oli kuitenkin rauhoittunut eli joko Lieko oli myrskytessään heittänyt henkensä tai sitten hän oli niin väsynyt purkauksestaan, ettei jaksanut nostattaa kevyttä tuulenvirettäkään. Kerätär oli vaitelias, joten Liekon täytyi olla yhä elävien kirjoissa. Voi paska. En voinut olla ihmettelemättä, miten Kerätär jaksoi yhä uskoa, että Lieko vielä oppisi kontrolloimaan voimiaan, jotka olivat suunnilleen jumalallista alkuperää. Eihän Lieko osannut edes hillitä herkkää temperamenttiaan. Me oltiin niin kusessa sen jätkän kanssa.


3.

Lieko menetti ne muutamatkin ystävänsä "pikku" hermoromahduksensa jälkeen. Kaikki pelkäsivät häntä ja hänen voimiaan. No ihan syystäkin. Halutessaan Lieko olisi voinut nostattaa semmoiset hurrikaanit, ettei meistä jäisi jäljelle märkää länttiäkään. Totta kai sellainen tosiasia sai tyypit paskahalvauksen partaalle. Kai minäkin häntä varoin, mutta en varsinaisesti pelännyt. Lieko ja hänen ylimaalliset voimansa oikeastaan kiehtoivat minua. Hän oli vaarallinen, ehdottomasti, mutta hän oli myös ihmeellinen. Kerätär ei tiennyt ketään toista, joka olisi kyennyt edes puoliksi samaan kuin Lieko, ja se kertoi jo paljon. Minä tahdoin tietää Liekosta enemmän, mutta Kerättärestä ei saanut irti kuin teatraalisia arvoituksia, joten siksi päätin tehdä hurrikaanipojasta ystäväni.


A/N2: Tästä tämä matka alkaa! Mitä pidit? :>

Kelsier:
Kommenttikampanjasta hei!

Mä oon tällainen nimifriikki ja voi miten tykkäsin Liekon nimestä. Kerätär kuulostaa myös salaperäiseltä ja siksi kiinnostavalta. Liekolla vaikuttasi olevan tosi voimakkaita taikakykyjä. Jännä nähdä jatkossa oppiiko hän hallitsemaan niitä.

Mulle oli jotenkin yllätys, että Mars on minäkertojana. Tai yhteenvedon takia oletin, että tässä on kolmannen persoonan kertoja. Ei siis moitetta, kunhan huomioin ;) Mars muuten vaikuttaa sellaiselta vähän kovikselta, jolla kuitenkin on mieli ja sydän paikallaan ja vähän väärällään oleva, kuivakka huumorintaju.

Sanavalinnat ovat humoristisia esim. "nostattaa semmoiset hurrikaanit" ja "Kerättärestä ei saanut irti kuin teatraalisia arvoituksia" saivat hymyn huulille. Tykkäsin myös, että kuvasit Liekon tempperamenttia herkäksi tavallisemman tulisen sijaan. Täytyykin jatkossa tarkailla kertooko tuo sanavalinta enemmän Liekosta vai Marsista itsestään.

Hauska nähdä miten toinen kirjoittaja on aihelmaa myrskynnostattamisen kyvystä soveltanut. Käytin itse aihelmaa yhdessä originaalissani sivulauseissa, mutta toisin kuin sinä.

Olipa tämä kiintoisa, jään seurailemaan!  8)

Fairy tale:
Minua veti puoleensa itse otsikko. Olen siis jo viikon ajan tuijottanut tätä otsikkoa.  :)
Kuten Kelsier tuossa mainitsi, myös minä pidän näistä nimistä, Lieko. Kerätär.

Jäin miettimään eletäänkö tässä ihan normaalia nykyaikaa vai ollaanko tässä jonkinlaisessa muussa ajassa tai yhteiskuntatyypissä. Jostain syystä Marsin käyttämä kieli ohjaa minut nykyaikaan ja ainakin lähelle tätä nykyteknologian aikaa. Tuo Kehrättären kartano tiluksineen kun voi olla jossain muuallakin, mutta tuollainen myrskyntekijä ei voi olla "vapaan" tuhoamassa kaupunkeja, jos tuolla tavalla voimat tursuilevat hurrikaaneiksi saakka.

Aloitus toimii kyllä hyvänä koukkuna. Myös minä jään seuraileman mitä tapahtuu.

Sokerisiipi:
Kelsier: Ihanaa, että henkilöiden nimet ovat kiinnostavia ja kivan kuuloisia! Ajattelin kokeilla ei-puhekielistä minäkertojaa pitkästä, pitkästä aikaa. Vaikutelmasi Marsista on varsin osuva! Jee, kivaa, että tarina herätti kiinnostuksesi ja kiitos kovasti kommentista!

Fairy tale: Itsekin tykkään otsikosta kovasti! Ihanaa, että sen vetovoima sai sinut tämä tekstin pariin! ^^ Aika lähelle nykyaikaa sijoitan mielessäni tämän tekstin. Kerättären kartano tiluksineen tosiaan on syrjässä ja kaukana kaikesta juurikin siksi, ettei hänen eriskummalliset vieraansa herätä huomiota ja pelkoa tavallisissa ihmisissä. Mahtavaa, että aloitus nappasi! Kiitos hurjasti kommentista!


4.

Olin kolunnut koko kartanon etsiessäni Liekoa, kunnes vihdoin löysin hänet pieneltä kuntosalilta, jossa Lieko pelasi aggressiivisesti tennistä seinän kanssa. Katselin sitä hetken. Seinäparkaa murjottiin ihan urakalla.

”Huvittaisiko sinua pelata ihmistä vastaan?” huikkasin.

”Ei. Häivy”, Lieko sanoi tylysti irrottamatta katsettaan pallosta. Menin aivan ymmälleni. En ollut odottanut, että minut torjuttaisiin. Olin kuvitellut, että Lieko suorastaan matelisi seurankaipuusta. ”Olet kuuro? Painu vittuun siitä!”

Tunsin, kuinka huoneen ilmavirta tiivistyi. Vaatteeni lepattivat kuin rajussa tuulessa. Tennispallot alkoivat lennellä ja kimpoilla toisiaan vasten kuin näkymätön voima olisi liikutellut niitä. Liekoa näytti kiinnostavan tasan kaksi peliä: seinän hajottaminen ja kuolettava polttopallo. Äkkiä vittuun painuminen tuntui loistoidealta.


5.

Aloin olla sen kannalla, ettei Lieko ehkä sittenkään ollut tullut ystäviensä hylkäämäksi vaan päinvastoin. Päätin nyhtää lisätietoja Talvikilta. Valitettavasti hän ei ollut erityisen puheliaalla tuulella.

Talvikki oli harjoittelemassa kokovalkoisessa huoneessa. Talvikki osasi hallita värejä. En ollut aluksi ymmärtänyt, mitä varten Talvikki oli täällä – hänen kykynsä vaikutti suhteellisen harmittomalta – kunnes minulle oli selvinnyt, että Talvikki oli aiheuttanut kuuden ihmisen kuoleman muuttamalla vahingossa liikennevalojen väriä.

”Sinä haluat nuuskia!” Talvikki syytti. ”Liekolla on tarpeeksi rankkaa ilman kaltaistasi visvasyylääkin!”

”Talvikki kultaseni –” aloitin hunajaisesti, kunnes katsoin kättäni ja mykistyin kauhusta.

”Kun et kerran puhetta ymmärrä”, tyttö virnisti tyytyväisenä. Se noita oli muuttanut ihonvärini neonpinkiksi!


6.

Talvikin häijy temppu oli menestys, ja minulle annettiin raikuvat pilkka-aplodit joka kerta, kun astuin huoneeseen. Yritin olla välittämättä, mutta oli hyvin vaikeaa olla ottamatta viiden ihmisen kiusaamista henkilökohtaisesti. Vasta silloin minulle selvisi, ettei kukaan tainnut erityisesti pitää minusta. Se satutti enemmän kuin olisin välittänyt. Minun sisuksissani kyti polttava halu kostaa, koska ainakin sitten heillä olisi ollut oikea syy olla pitämättä minusta. En kuitenkaan tehnyt niin. Jopa säännöllinen nöyryytys voitti sen, mikä odotti minua ulkomaailmassa. Entinen elämäntyylini oli kuluttanut minut jo aivan loppuun. En jaksaisi sitä enää. Tekisin mieluummin vaikka koko loppuelämäni töitä Kerättärelle kuin pakenisin perääni usutettuja agentteja maailman ääriin.

Avaruuspiraatti:
Oi, tämäpä oli varsin mielenkiintoinen alku! Tässä on hauskasti yhdistettynä jotain vanhaa ja luonnonläheistä, mutta myös sellaista modernia, jonka estetiikka/tuntu muistuttaa mua vähän kaikista supersankarielokuvista ja niiden spin-off tv-sarjoista. Tässä on kivoja nimiä, jotka muistuttavat minuu muinaissuomalaisista nimistä. Erityisesti pidän Kerättären nimestä, se on mystinen ja arvokas! Juuri nämä nimet, kartano ja Lieko myrskyntekijänä toivat minulle heti sellaista vanhan ajan tuntua (ehkäpä se johtui myös siitä, että olen itse nyt niin syvällä omassa suomimytologiassani ja näen kaikkialla kaikkea vanhaa ja ihanaa sen tarinan estetiikkaan sopivaa), mutta nuo agentit ja päähenkilön moderni tapa puhua toivat tähän myös hippusen nykyaikaa. Minä olin jo sanomassa, että mielenkiintoista saada selville, mikä päähenkilön nimi on, mutta sehän luki alkutiedoissa ;D Hups. Toivottavasti Lieko alkaisi pian pehmetä Marsille, hän tuntuu itsekin kaipaavan kaveria elämäänsä. Mikäköhän Marsin voima on ja mitä hän on sillä tehnyt menneisyydessään.

Kiitos näistä!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu