Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Myrskylintu (kuolleena tai siipirikkona) | Charlie/Fleur, K11, 7/7 raapaletta

<< < (4/4)

Thelina:
Itsekkäästi tulin lukemaan tämän vasta nyt, kun kaikki osat ovat valmiina, tokihan huomasin tämän jo aiemmin, mutta aika kului ja sitten aloinkin huomaamatta säästellä tätä, jotta sain lukea monta osaa kerralla. Tämä (kuten Daaliat) oli kaunis, surullinen ja sydäntä rusentava, sellainen, että tekee mieli lakata hengittämästä ja vaikeroida hetki ääneen. Pidän niin kovin tällaisista tarinoista, joissa on jotain kipeää, mutta myös niitä kauniita hetkiä. Tässä oli molempia ja jäi tunne, että paluuta ei ole ja jos tarina vielä jatkuu, voi kipu olla suurempaa kuin kaipaus (jos esimerkiksi Bill saa tietää). Charlie on ihana ja pidin siitä, miten loppu kietoutui yhteen Daalioiden kanssa ja siitä, että loppu ei ainakaan minusta kuitenkaan ollut pohjattoman surullinen, vaan suru oli lempeästi läsnä, seuralaisena. Kiitos tästä <3

Sokerisiipi:
En ole lukenut tuota aiempaa ficciä, mutta se ei haitannut ollenkaan. Tämä oli todella nätti ja kiehtova, juurikin tuon punahukan ja sen syiden vuoksi. Kamalaa, ettei sille voi tehdä mitään, ei kivuille eikä sairaudelle muutenkaan, ja juuri se katkera tietoisuus siitä, että tällaista tulee loppuelämä olemaan. Ja miten voi olla syyttämättä miestään tai lapsiaan näin kaameasta kohtalosta? Eiväthän he sitä tahalleen tehneet, mutta silti. Huh. Fleur on kyllä todella vahva.

Charlien kipuilu oli myös koskettavaa ja aitoa. Hän on yksinäinen ja syyllisyytensä kalvama. Ja tuo avuttomuuskin, kun ei voi tehdä mitään rakastamansa ihmisen hyväksi, kun tämä kärsii. Hirvittävää. Ja se, että hän ponnistelee ankarasti pitääkseen itsensä kurissa, ettei pettäisi veljensä luottamusta (jälleen.) Kovin inhimillistä myös Charlielle suuttua ja vihata hetken Billiä, kun tämä on aiheuttanut Fleurille niin paljon tuskaa ja kärsimystä, ja sen jälkeen on helppo kostaa pettämällä Bill, koska Charlie pystyy hetken vakuuttamaan itselleen, että Bill "ansaitsee" sen. Olet kyllä hienosti kiteyttänyt ihmisyyden eri vivahteet tähän ficciin, hienoa työtä!

Pidin myös kovasti siitä, miten kuvasit myrskylintuja, merta, sadetta ja muuta miljöötä. Miljöö toi omalla tavallaan tähän juuri sellaista kitkerää karuutta ja toivottomuutta. Vaikka loppu oli pääosin onneton, siellä on kuitenkin uudenlaista, kypsempää näkökulmaa surun. Siitä voi olla myös seuraksi, ja se on parempaa kuin tyhjyys. Hieno oivallus.

Kiitos tästä, tämä oli ihana!

Kaarne:
Ouroboros-rakenne bestest!

Mun sydämessäni on aina hiljainen ja lämmin kolo Charlie/Fleurille, ja jostain syystä juuri tällaisena melankolisena ja surullisena. Kirjoittelin tänään itsekin tästä parituksesta ja sitten päädyin lukemaan tämän tekstin vähän sattumalta melkein heti sen jälkeen, kun oma oli valmis. Hauskaa, että molemmat sijoittuvat Simpukkamökkiin!

Minä pidin tästä kovasti ja varsinkin tuo punahukka oli tosi mielenkiintoinen keksintö! Toivottavasti Fleurin ei tarvitse kärsiä kivuista koko ajan, koska kuulostaahan se nyt aika epäreilulta. Mutta no, sellaisia sairaudet toki ovat, eivät hirveästi kysele.

Pidin Islannista ja siitä, miten tässä rakennettiin daalioihin siltaa lopussa, ja viitattiin sitten myös tulevaan. Ehkä tästä tulee trilogia? ;) Charlie oli tässä myös synkempi kuin mitä olen tottunut ajattelemaan, mutta pidin kyllä siitäkin, toi häneen mukavasti särmää. Ja oi, kokonaisuus oli kyllä vaan todella katkeransuloinen!

Kiitos! ♥

Kaarne:
P. S. Missä jatko? Kansa kaipaa Fractan Charlie/Fleur -tarinoita ja niiden melankoliaa. Ah, nää on niiiiiiin hyviä. ❤️

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu