Originaalit > Pergamentinpala

Nettideittejä ja teekuppeja | K-11 | femme, raapalesarja | 16/? | 28.1.2020

<< < (2/3) > >>

Lunalotta:
Ah, minähän tiesin että kolmas kerta toden sanoo! Mahtavaa lukea näitä raapaleita yöpalaksi, jään innolla taas odottamaan miten tarina jatkuu. Ja jos Lotasta ja Varpusta tulee pari, niin toivon että kirjoitat heistä muutakin kuin vaan tämän raapalesarjan verran! x) <3

Sokerisiipi:
Kommenttikampanjasta heips!

Tämäpä oli söpö ja juuri leikkisä, kuten A/N:ssasi toivoit. Sellaista kepeää femmehöpöä, jonka voi vain lukea ajattelematta sen kummemmin. Tunnistin monta juttua appideittailusta ja päällepäsmärikavereista. Olisin ehkä kaivannut vielä pari epäonnistunutta treffiä – tai jopa semmoista, mistä ei tiedä, oliko treffit hyvät vai eivät – ennen Varpua, vaikka mistä sitä tietää, onko Varpu nyt tää todellinen deitti. Voihan olla, että Varpu vaikuttaa hyvältä, mutta muutamien treffien jälkeen juttu kuolee. No, katsotaan! Hyvin olet vanginnut tämän nettideittailukonseptin, ja Tuuven pöllötemppu oli ihastuttavan random!

Kiitos kepeästä iltapalasta! :3

Alice Katarina:
Lunalotta: Ihanaa, että kommentoit! Tässä vihdoin hiukan jatkoa!

Sokerisiipi: Kiitos kommentistasi! Hyvä, jos appideittailu on tunnistettavaa. Saapa nähdä mihin tarina vielä vie, ei ainakaan siihen suuntaan kuin olin itse ajatellut.

A/N: Tässäpä pitkästä aikaa jatkoa Spurttiraapale V:n inspiroimana. Tarina kiskoo johonkin ihan omaan suuntaansa ja kirjoittaja ei pysy enää kärryillä. Eikä angstiakaan näköjään voitu välttää. Hups.  ::)

***

11 (kyynel)

“Kerro nyt jotain”, Tuuve hymyilee leveästi, “me ei olla nähty aikoihin vaikka mä asun melkein naapurissa.”

Lotta tuntee poskiensa kuumuvan ja paljastavan hänet.

“Kerro, kerro, kerro”, Tuuve jankkaa tuijottaen Lottaa silmät säihkyen.

“No”, Lotta aloittaa varovaisesti, “Me ollaan nähty aika monta kertaa, tai tarkkaan ottaen kuusi. Ja huomenna se lupasi kokata mulle. Kotonaan.”

“Eilen me istuttiin vaan jokirannassa ja pussailtiin. Ja se kirjoitti musta runon”, hän jatkaa, “Musta tuntuu, että olen ehkä hiukan rakastunut.”

Tuuven poskille valuu oikeita kyyneleitä, ja Lottaa naurattaa. Hän ei aina muista, miten Tuuve reagoi kaikkeen itkemällä.

“Ihan upeaa, ihan mahtavaa”, Tuuve nyyhkii, “Täytyy soittaa Veeralle.”


12 (miksi)

Lotta soittaa ainakin kymmenennen kerran. Varpu ei vastaa. Sen puhelin tuuttaa ja tuuttaa. Lotta painaa uudelleen ovikelloa. Ovi ei aukea. Tihuttaa vettä, tuulee puuskissa ja Lotan mekko on liimautunut vartaloon märkänä. Suomen kesä on tietysti juuri tällainen juuri tänään.

Keltaisen kerrostalon rappaus on hieman ränsistynyt. Lotta luovuttaa siinä vaiheessa, kun hampaat alkavat kalista. Bussipysäkillä istuu vanha mies, jonka takin taskussa näkyy koskenkorvapullo. Lottaa houkuttaa pyytää huikka.

Miksi aina käy näin? Miksi juuri kun tuntuu, että kaikki menee oikein, Varpu ei enää vastaa? Se ei edes lue whatsapp-viestejä tai katso Lotan snäppejä. Saatikka että se avaisi ovensa ja puhuisi hänelle.

Miksi?


13 (aina)

Aamuaurinko on kirkas, ja saa Lotan kiskomaan peittoa enemmän päälleen. Sängyn toisella laidalla Veera nukkuu tuhisten.. Edellisen illan monenkirjavat juomat tuntuvat hakkaavan Lotan ohimoita ilkkuen.

Veera oli tullut heti, kun Lotta oli soittanut. Hän oli komentanut Lotan suihkuun, etsinyt tälle kuivat vaatteet ja kiskonut tämän mukanaan juhlimaan. Jos joku niin Veera oli aina hänen tukenaan, tilanteesta riippumatta. Veera oli kannustanut häntä ensimmäisille treffeilleen. Veera oli antanut hänen itkeä sylissään, kun tyttöystävä oli jättänyt. Veera oli jopa sietänyt hänen kiukuttelunsa pääsykoestressissä ja tuonut jäätelöä.

Lotta kaivautuu esiin peiton alta ja silittää hiukan Veeran kiharalle taipuneita vaaleita hiuksia. Onneksi on Veera. Aina.

Alice Katarina:
A/N: Loput spurttiraapalekierroksen inspiroimat raapaleet. Olkaapa hyvä!

***

14 (milloin)

“Älä välitä”, Tuuve sanoo ja puristaa Lotan kättä, “Se ei tiedä mitä menetti.”

“Nyt uutta matoa vaan onkeen”, Veera komppaa hymyillen hiukan liioitellusti, “Kuka tahansa saisi olla kiitollinen, että saa pussailla sun kanssa, joten me löydetään sulle uusi tyttö nopeammin kuin ehdit sanoa treffit!”

“Äh, luulen, että nyt on hyvä pitää taukoa. Meidänhän piti lähteä yhdessä roadtripille. Mä oon miettinyt jäämerta, eikö se olisi siistiä? Milloin mennään?” Lotta kysyy.

“No, roadtirpin aikana sitä vasta kerkeääkin selata Tinderiä”, Tuuve virnistää ja saa Veeran nauramaan, “Daniel on Berliinissä vielä kaksi viikkoa, joten nyt on loistava hetki lähteä. Mä kaipaan kuollakseni muuta ajateltavaa.”


14 (puhelin)

Varpu laittaa ensimmäisen viestinsä viikkoon juuri sinä aamuna, jona Lottaa herää Kittilän leirintäalueella puristuneena Veeran ja Tuuven väliin. Veeran käsi lojuu hänen päällään.

Anteeksi, että ghostasin sut sillälailla. Omat ongelmat vaan kaatui niskaan. Olisi kiva nähdä. Oot huipputyyppi. <3

Lotta puuskahtaa heittäessään puhelimen käsistään. Se osuu Tuuven jalkaan, ja tyttö hypähtää kiljahtaen istumaan.

“Mitä hittoa te touhuatte?” Veera mumisee makuupussinsa uumenista.

“Anteeksi, ei ollut tarkoitus herättää”, Lotta huokaa.

“On sillä idiootilla otsaa”, Tuuve tuijottaa puhelimen näyttöä, jossa viesti edelleen näkyy.

“Se laittoi viestiä?” yhtäkkiä Veera on täysin hereillä ja ojentelee kättään, “Toivottavasti sillä on tosi hyvä syy satuttaa mun ystävää. Tai...”


16 (dramaattinen)

Lotta tuntee itsensä varsin dramaattiseksi, kun kieltäytyy vastaamasta Varpulle. Veeran mielestä hänen olisi pitänyt blokata Varpu kaikkialla, mutta siihen Lotta ei vielä suostu. Hänen pitää olla vähemmän vihainen päättääkseen, mitä oikeasti haluaa.

On vaikeaa unohtaa Varpun nauru, illat jokirannassa sylikkäin ja Varpun kirjoittamat runot, jotka Lotta säästi. Varpu oli ollut koko ajan täysillä mukana ja sitten täysin poissa kuin häntä ei koskaan olisi ollutkaan.

Puhelin piippaa. Kahdesti.

Mä todella toivoisin, että antaisit selittää, miksi jätin sut kuin nallin kalliolle. Oot mulle tärkeä. Jos et vastaa tähän, niin mä jätän sut rauhaan. Ymmärrän, että oot vihainen.

Toivottavasti jaksat antaa vielä mahdollisuuden.

hiddenben:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Selailin listaustasi ajan kanssa, kun halusin kommentoida jotain suhteellisen uutta, ja lopulta päädyin tähän. Ja mikä onnekas valinta, tässä on nimittäin ihanaa kepeyttä ja slice of lifea, mikä maistuu aina ja etenkin tällaisina päivinä, kun ei tee mieli mennä ulos myrskysäähän :) En tiedä, aiotko jatkaa tätä vielä, mutta jo tällaisena tämä oli varsin toimiva ja ihana deittailutarina, joka kuvailee Tinderin karua maailmaa osuvalla tavalla :P

Lotta on omalla tavallaan todella symppis hahmo ollessaan aika epävarma ja ujo. Ilahduin kuitenkin siitä, että hänen treffinsä Varpun kanssa olivat niin onnistuneet ja jatkuivat niin pitkään hyvinä! Viimeisimmissä raapaleissa tapahtuneet käänteet tasapainottivat onnea hieman, ja Varpun anteeksipyyntöviestit toivat oman draamansa tarinaan. Ei ole helppoa olla Lotta! Toivon kuitenkin, että hän antaisi Varpulle vielä mahdollisuuden. Toisaalta mielestäni Veeran ja Lotan välillä on aistittavissa jotain pientä, mutta vielä tuntematonta... Hmm! ;) Hauskaa pohdiskella näiden tyttöjen tulevaisuuksia :D

Tyylisi on ihanan kepeä ja rento, ja pidin puhekielisyydestä sekä tekstiviestiosuuksista kovasti. Arkiseksi höpsöttelyksi tämä sopii varsin mainiosti ja tykkään kovasti siitä, että tässä tekstissä on kesä ja lopussa vielä roadtrip ja hieman ahdas teltta :D Toivon kovasti, että kirjoittaisit tälle jatkoa! Mutta jos tuntuu siltä, että tähän tarttuminen ei enää houkuttele, kiitän tästä tällaisenaan :) Pidin tästä hurjasti!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu