Kirjoittaja Aihe: Seleeni (kaikki muuttuu harmaaksi), K-11, Severus/Hermione, 9/30  (Luettu 2119 kertaa)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
Nimi: Seleeni (kaikki muuttuu harmaaksi)
Ikäraja: K-11
Fandom: Harry Potter
Paritus: Severus/Hermione
Tyylilaji: mangrovemetsä
Vastuuvapautus: Harry Potterit ovat J. K. Rowlingin luomus, minä vain lainaan hahmoja omaksi ja muiden iloksi. :)
Yhteenveto: Seleenin ketjurakenteinen allotrooppi on metallinen ja sitä kutsutaan myös harmaaksi seleeniksi. Kuumennettaessa kaikki muut muodot muuttuvat metalliseksi harmaaksi seleeniksi.
Haasteet:FractaAnimalle Snarmionea juhannustaiaksi, Kerää kaikki hahmot (Hermione Granger), FinFanFun1000 (168.   Seleeni), Inspiraatiorohtoja.

K/H: Tämä ficletsarja on jatkoa raapalesarjalle Ksenon (neljä kertaa raskaampaa kuin ilma, K-11, ja kokonaisuutena toinen osa Ouroboros-trilogiaa. En vielä tarkalleen tiedä, että paljonko tähän tulee osia, mutta sama juttu kuin Ksenonin kanssa: pyrin julkaisemaan yhden osan kerran päivässä. (Joskus voi kyllä jäädä väliin, koskapa heinä-elokuu on kiireinen.) Tällä hetkellä arvioni osien määrästä huitelee jossain kolmessakymmenessä.

Ksenonia ilman tämä jatkis ei kyllä valitettavasti toimi - toki aina saa yrittää! - mutta mikäli joku mielii hypätä mukaan, sen kyllä lukaisee varmaankin tunnissa, koska kyseessä on raapalejatkis. Ei minulla muuta, ilo päästä jatkamaan tätä tarinakokonaisuutta. ♥ (Ai niin ja tosiaan: mulla on tapana napsia tuolta Finfanfun1000:sta noita alkuaineita, siksipä tämäkin on taas nimeltään mitä on. Mutta! Nimi punoutuu kyllä osaksi kokonaisuutta, lupaan.)

//Ja kappas vain, tämä onkin samalla 5000. viestini! Mikäs sen juhlavampaa!

*

Seleeni (kaikki muuttuu harmaaksi)

1.

Monsuunisade piiskasi temppelin raunioita. Hermione ja Severus seisoivat lähes romahtaneen suuaukon alla, jota vain sen yläpuolella kasvavan, vuosisatoja vanhan puun juuret pitivät enää pystyssä. Ilma oli kosteudesta ja vehreydestä niin paksua, että se tuntui takertuvan keuhkoihin. Siitä huolimatta Hermionen oli helpompi hengittää kuin kuukausiin, ja Severuskin vaikutti hieman tavallista vapautuneemmalta.

"Se on melkein ohi", Hermione sanoi ja katsoi Severusta kuin varmistusta hakien. Mies nyökkäsi.

"Melkein. Kunhan saan liemen keitettyä, kaiken pitäisi palata ennalleen. Vaikka pelkäänkin pahoin, että joudut taistelemaan muistojesi kerroksittaisuuden kanssa vielä pitkään. Se on sekava ja sotkuinen vyyhti avattavaksi."

"Sinä autat, eikö niin?" Hermione hymyili toiveikkaasti.

"Tietenkin", Severus tuhahti. "Haluamme saada aivosi kuntoon mahdollisimman pian, että voit jatkaa opintojasi ja käyttää niitä taas johonkin hyödylliseen."

"Mm-mmh", Hermione hymähti ja käänsi katseensa sateeseen, jonka raivo ei ollut laantunut hetkeksikään. Tyttö katseli sitä hetken vaiteliaana. Savatrin rauniotemppelin rajat olivat murentuneinakin kuin taikakehä, joka erotti pyhätön ympäröivän viidakon kuristavasta syleilystä.

"Mennäänkö?" Severus kysyi. Miehen äänessä oli väsymystä, eikä häntä voinut siitä syyttää. Hermionekin oli kipeästi unen (ja suihkun, ja tukevan aamiaisen, ja monien muidenkin arjen mukavuuksien) tarpeessa.

"Aivan kohta", Hermione vastasi ja astui sitten sateeseen. Se kietoi hänet sisäänsä ja kasteli tytön hetkessä läpimäräksi. Hermione sulki silmänsä ja antoi maailmansa pelkistyä hetkeksi kohinaan, ropinaan ja sateeseen. Sitten hän tunsi Severuksen viileän käden tarttuvan omaansa ja nyökkäsi.

Savatrin temppeli jäi kuuntelemaan sadetta ja hoivaamaan muistojaan viedä sadoiksi vuosiksi sen jälkeenkin, kun muuan velho ja noita olivat ilmiintyneet pois.
« Viimeksi muokattu: 23.08.2019 10:20:26 kirjoittanut Nevilla »

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 777
Jee, hienoa että sait tämän seuraavan osan tänne näin pian!   <3 Myös julkaisutahti kuulostaa mitä parhaimmalta, mutta älä toki stressaa siitä, kyllä hyvää jaksaa odottaa ja niin päin pois. Tämä ensimmäinen osa oli hyvällä tavalla odottamaton, yliopistomiljööstä monsuunisateesen ja temppelin raunioille. Mitä ihmettä Hermionelle ja tämän muistoille on tapahtunut? Entä, mitä Hermionen ja Severuksen välillä on tapahtunut, tuo käteen tarttuminen ja kaikki? En malta odottaa, että näitä tapahtumia lähdetään avaamaan enemmän.

Lainaus
"Aivan kohta", Hermione vastasi ja astui sitten sateeseen. Se kietoi hänet sisäänsä ja kasteli tytön hetkessä läpimäräksi. Hermione sulki silmänsä ja antoi maailmansa pelkistyä hetkeksi kohinaan, ropinaan ja sateeseen. Sitten hän tunsi Severuksen viileän käden tarttuvan omaansa ja nyökkäsi.
Tässä oli todella hieno tunnelma. <3 Kiitos, jään odottamaan jatkoa!
sentimentaalista löpinää.

ava © heikala

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 835
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Oi himskatti, tämä haiskahtaa SEIKKAILULTA! Tämä ensimmäinen osa herätti paljon kysymyksiä. Miksi ollaan raunioilla? Ollaanko leikitty ajankääntäjällä vai liittyykö tämä muistosotku siihen liemiprojektiin, jota ei ilmeisesti saatu loppuun. Onko Severuksella ja Hermionella jo jotain juttua? Käteen tarttuminen kun voi olla vaikka viite pelkkään ilmiintymiseen yhdessä.

Kas, Okakettu ehti väliin. :D Tuo kohta jonka Okakettu nosti esiin oli minunkin lempparini. Kaunis ja rauhoittava hetki. <3

En malta odottaa jatkoa! :-*

- Frac

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 074
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi, luin ja seurailin tuota raapalesarjaakin (mutten keksinyt mitään järkevää kommenttia, anteeksi!) ja päädyin sitten aloittamaan tämänkin. Ensimmäinen osa oli kyllä upeasti kirjoitettu (taas, koska sun tekstit on aina hienosti kirjoitettu ja kuvailtu) ja jään innolla odottamaan seuraavia osia. :)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
Okakettu: Jee, hauskaa, että olet mukana tässäkin. :) Minäkin pidin tuosta monsuunisadekohdasta, joten hienoa, että se nousi sieltä esiin. Olen aika innoissani tämän tarinan juonesta, toivottavasti se keriytyy auki jotenkin johdonmukaisesti. Kiitos taas kerran kommentista! ♥

FractaAnima: Joskus tekee mieli kirjoittaa myös seikkailua! Ja hahaa, arvaukset ovat hyviä mutta enpä paljasta mitään. Oot kiva! ♥

Lunalotta: Ei haittaa, kivaa kuulla että luit sitäkin! :) Kommentoinnista ei kannata koskaan mun tekstien kanssa ottaa paineita, ilahdun kaikenlaisista kommenteista ja myös siitä, että ihan vaan näen, että tarinaa luetaan. Jokainen topan aukiklikkauskin on siis sikäli palaute. Hauskaa nähdä viesti sinulta taas pitkästä aikaa, yhteistä finitaivalta on kuitenkin meilläkin monta vuotta takana. :)

K/H: Tämän päivän ficletissä on luvassa lähinnä alustusta, mutta sellainen on välillä tärkeää! Pistin nyt myös arvion osien lukumäärästä tuonne otsikkoon, koska jos ei muuten, niin ainakin se antaa minulle summittaisen arvion siitä, missä tahdissa kehitellä tarinaa. Tavoitteenani olisi saada tämä valmiiksi suunnilleen elokuun loppuun mennessä ja sitten pitää hetki taukoa ennen viimeistä osaa. (Sen nimeksi tulee näillä näkymin Titaani (kaksi kertaa vahvempaa), ellei joku ryövää titaania Finfanfun1000:sta ensin :P )

*

Seitsemän kuukautta aiemmin

Tammikuu. Marrasvirran kadut olivat petollisen liukkaita. Tavernat tarjosivat lämmintä omenaviiniä ja pääkadun varrelta löytyi kaksikin kilpailevaa kojua, jotka myivät paahdettuja kastanjoita. Hermione oli ottanut tavaksi päivittäisen kävelylenkin kaupungilla, sillä se rauhoitti ja auttoi häntä keskittymään.

Joululoma oli vilahtanut ohi. Hermione ei ollut lopulta yrittänytkään ottaa Severukseen yhteyttä. Sen sijaan hän oli vieraillut Kotikolossa ja nauttinut ystäviensä seurasta, Mollyn kotitekoisista kardemummakekseistä ja velhoshakista Ronin ja Harryn kanssa. Nukkuminen ullakolla talon natistessa ja Ronin kuorsaus viereisestä huoneesta kantautuen oli tehnyt Hermionelle hyvää. Hetkeksi hän oli jopa unohtanut Marrasvirralle jättämänsä sekavan vyyhdin: memenikseen liittyvät vaarat ja pikkujoulujen tapahtumat. Vanessalta saapunut joulukortti ja uusi huhmare ilahduttivat, mutta muistuttivat myös siitä, että pian Hermionen olisi palattava takaisin yliopistokaupunkiin ja kohdattava taakseen jättämänsä ongelmat.

Loman viimeisellä viikolla pörheä suopöllö toi kirjeen Severukselta. Se oli lyhyt:

Hyvä neiti Granger,

toivottavasti voit hyvin. En ole saanut selville huumaajan henkilöllisyyttä, mutta sen sijaan olen tutkinut muistiloitsuja ja uskoisin, että olen saattanut löytää oikean. Voimme keskustella asiasta, kunhan palaat kaupunkiin.

Mikäli muistot muutoin vaivaavat sinua, olen valmis auttamaan, vaikka en mielelläni lukitilista moiseen käytäkään. Voi tosin olla, että menneiden viikkojen aikana ne ovat ehtineet juurtua osaksi niin isoa osaa mielestäsi, että poistaminen on hyvin vaikeaa.

Severus Kalkaros


Hermione tunnisti miehen ohuet ja säntilliset kirjaimet heti, mutta siitä huolimatta hän pysähtyi hetkeksi katsomaan niitä. Käsialassakin oli täsmällisyyttä ja tehokkuutta, aivan kuin sanoja tai mustetta ei tulisi haaskata mihinkään turhaan. Hermione hymähti, taitteli kirjeen ja kirjoitti sitten lyhyen, yhtä muodollisen vastauksen.

Arvoisa professori Kalkaros,

olen valmis tapaamaan teidät lukukauden alkaessa. Minun on pohdittava muistiasiaa, mutta kiitos tarjouksesta, arvostan sitä.

Mukavaa loppulomaa.

Hermione Granger


Tyttö tuijotti hetken kirjettä mietteliäänä. "Valmis tapaamaan, niinpä varmaan", hän mumisi ja ojensi sen sitten pöllölle. Suopöllö tuijotti Hermionea keltaisilla silmillään pistävästi. Ilmeisesti sekään ei juuri pitänyt ihmisistä - aivan kuten ei omistajansakaan.

*

"Sinun pitäisi tulla meidän kanssamme pubivisaamaan! Joukkueessa olisi vielä kaksi paikkaa", Vanessa houkutteli. Vuodenvaihteessa Marrasvirtaan oli avattu uusi kahvila, joten he istuivat siellä loman viimeisinä päivinä ja nauttivat kuumista kaakaoista, joihin oli pursotettu höysteeksi kermavaahtoa ja ripoteltu suklaahippuja kokonaisuutta kruunaamaan.

"Se voisi olla hauskaa", Hermione hymyili. "Vaikka totuuden nimissä joudut varmaan esittelemään muut uudestaan. En muista pikkujouluista paljoakaan." Hymystä huolimatta Hermione tunsi huolestuneisuuden piston sydämessään. Pikkujouluissa hän oli tullu huumatuksi lemmerohdolla, ja koska tekijä oli ollut joku tohtoriopiskelijoista, tämä saattaisi hyvinkin olla mukana myös pubivisajoukkueessa.

"Juhlit aika ankarasti", Vanessa virnisti. "Ja sitten katosit kertomatta minulle mitään. Onneksi professori Kalkaros kertoi törmänneensä sinuun ja patistaneensa sinut kotiin."

"Mm-mmh. Jopa hänen mielestään olin juonut liikaa", Hermione yritti hymyillä, mutta illan tapahtumat painoivat edelleen hänen sydäntään.

"Kalkaroksen mielestä lasillinenkin on varmaan liikaa", Vanessa tuhahti. "Alkoholi tappaa aivosoluja ja sitä rataa." Tohtoriopiskelija matki professoria niin osuvasti, että Hermionenkin suupielet kohosivat. Tällä kertaa huvittuneisuus ulottui hänen silmiinsä asti.

"On kyllä mukava nähdä taas", Hermione totesi vilpittömästi.

"Kieltämättä. En malta odottaa sitä, että pääsemme hoitamaan Lepernin narauttamisen loppuun", Vanessa vastasi. Hermione siemaisi kaakaotaan. Se tuntui jäähtyneen aivan yllättäen.

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 835
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Jopas nyt saakeli. On tämä jännää. Mietin, olisiko Vanessa voinut ujuttaa metkuja Hermionen juomaan. Motiivista en sitten tiedä, ehkä se haluaa, että Severus alkaa pitää Hermionea huolimattomana ja ehkä Vanessa olis halunnut, että Hermionelle olisi tullut juttua jonkun toisen kanssa, jotta Vanessa saa rauhassa piirittää Severusta. En tiedä, en kuitenkaan luota Vanessaan. u_u

Mutta jes, takaisin Marrasvirrassa! Ihania yksityiskohtia oli ripoteltu tekstin sekaan, kuten lämmintä omenaviiniä, paahdettuja kastanjoita, kotitekoisia kardemummakeksejä. Ai, että mitä mielikuvia. <3

Odotan Hermionen ja Severuksen kohtaamista. Ja pubivisaa! ;D

- Frac

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 731
    • H.E.R. – Things In Focus
Tämän päivän osa ei avannut kyllä tuota avauslukua! :D Olen ihan yhtä hämilläni kuin muut, että miten kaksikko päätyy mangrovemetsään rauniotemppelille, koska tämä alustusosa ei ainakaan kertonut vielä mitään (toisaalta... ehkä juuri siksi varoititkin siitä). Mutta tavoitit tuossa avausluvussa jotenkin todella upean, maagisen tunnelman, yhden pienen hetken, ja se saa kyllä odottamaan innolla, että mitä tässä trilogian toisessa osassa tulee tapahtumaan!

Heh, Hermione ei ilmeisesti ole kertonut Harrylle ja Ronille memeniksestä tai kuparimyrtti-seikkailuistaan? Niin tai siitä tärkeämmästä, eli keskiöisistä teehetkistä ja suudelmista Severuksen kanssa? :D Veikkaan, ettei kaksikko ottaisi asiaa kovinkaan hyvin. En pysty jotenkin karistamaan tunnetta siitä, että Vanessassa on jotain hämärää! Katsotaan, osuuko tunne oikeaan ;)

(P.S. Unohdit ehkä päivittää uusimman luvun ja arvion lopullisesta lukumäärästä otsikkoon? Ei vaan ehditpäs! Hyvä sinä)
« Viimeksi muokattu: 15.07.2019 12:38:13 kirjoittanut hiddenben »
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 777
Hah, totta kai Severuksella on pöllö, joka suhtautuu ihmisiin yhtä nihkeästi kuin omistajansa, tykkäsin tuosta huomiosta yksityiskohtana paljon. :D Muutenkin tämä oli minusta oiva alustus, oli mukava saada pieni välähdys Kotikolon tunnelmista, ja tuossa mahdollisessa pubivisassa voinee tapahtua mitä vain. Hermionen ahdistus pikkujuhlista välittyi hyvin, ja on todella helppoa ymmärtää, miksi tohtoriopiskelijoiden tapaaminen ei houkuta. Luvattua kuparimyrtti-kostoa odotellessa! Minäkin viehätyin noista FractaAniman mainitsemista yksityiskohdista. En haluaisi uskoa Vanessan olleen osallisena kuparimyrtti-selkkaukseen, mutta hmm hmm, sen näkee sitten ajallaan. Kiitos jälleen. :)
« Viimeksi muokattu: 15.07.2019 17:29:04 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

ava © heikala

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
FractaAnima: Kaikilla tuntuu olevan epäilyksiä Vanessasta. :D Ihme meno. Mutta katsotaan. ;)

hiddenben: Oikeasti kyllä unohdin, satuin vain muistamaan juuri samoihin aikoihin kommenttisi kanssa. :D Ja olet kyllä oikeassa, pitää käsitellä Ronia ja Harryakin vielä tässä ficissä! Ja aloitusluvun kuuluu tosiaan olla irrallinen, koskapa siihen päädytään sitten mutkien kautta, ja lopussa tosiaan kaikki palaset (toivottavasti) loksahtelevat kohdilleen. :)

Okakettu: Ihanaa, että joku sentään luottaa Vanessaan. :D Ja kivaa, että tykkäsit tästä muutenkin. :) Suopöllöt ovat muuten tosi söpöjä!

Kiitos kaikille kommenteista, olette ihania!

*

3.

"Onkohan pubivisa erityisen viisas ajatus?" Severuksen äänensävy teki hyvin selväksi miehen oman mielipiteen.

"En voi jatkuvasti pakoilla. Se olisi epäilyttävää. Sitä paitsi parhaimmillaan saisin ehkä vihjeitä siitä, kuka huumaaja oli. Voihan olla, että hän käyttäytyisi seurassani jotenkin kummallisesti", Hermione perusteli. 

Severus oli hetken vaiti. He olivat palanneet liemilaboratorioon ja työskentelivät totuttuun tapaan. Aloitusrutiinit ja valmistelutyöt tuntuivat tutuilta ja turvallisilta. 

"No, sitten lienee parasta, että tulen mukaan", professori totesi viimein synkästi.

"Miksi ihmeessä? Osaan kyllä pitää huolen itsestäni", Hermione vastasi ärtyneesti.

"Ehkäpä", Severus vastasi. Hänen äänensävynsä ei varsinaisesti tihkunut luottamusta. "Mutta minä olen taitava lukitiliksessa, eikä sitä täällä tiedä kovin moni. Voi hyvin olla, että joku lipsauttaa ajatuksissaan jotakin."

"Mutta teidän täytyy kuitenkin lausua lukitilisloitsu, eikö totta?" Hermione kohotti kulmaansa. Severus hymyili ohuesti.

"Näin paljon vaivaa opetellakseni sanatonta ja sauvatonta taikuutta silloin, kun henkeni oli jatkuvasti vaarassa", mies hymähti. "Siitä oli paljon apua."

"Mutta lukitilis on jo itsessään hyvin hankala loitsu", Hermione kuulosti edelleen epäluuloiselta. Severus hymähti.

"En näe mitään syytä liioitella kykyjäni kanssanne, neiti Granger. Se ei hyödyttäisi minua millään tavalla."

Hermione kohautti olkiaan vastaukseksi, mutta tiesi liemimestarin puhuvan totta. Professori ei voittaisi mitään pöyhkeilemällä, ja vaikka tällä olikin ajoittain taipumusta dramaattisuuteen, se pohjasi yleensä todellisiin kykyihin liioittelun sijaan. 

"En siitä huolimatta usko, että soluttautuminen pubivisajoukkueeseemme olisi kovin hyvä ajatus", Hermione pudisti päätään. "Eikö se muka herättäisi epäilyksiä? Teidän ei ole varsinaisesti tiedetty viihtyvän opiskelijoidenne seurassa vapaa-ajalla."

"Rehtori on puhunut paljon siitä, että meidän pitäisi kohdella teitä akateemisen yhteisön jäseninä ja olla avoimempia", Severus tuhahti. "En varsinaisesti pidä siitä, mutta voinen vedota herra Kaleidoksen toiveisiin."

"Ikään kuin te olisitte ikinä juuri välittäneet sellaisista."

"Minulla ei ole tapana tuhlata aikaani moisiin", Severus vastasi. "Ei tosin myöskään pubivisoihin, joten toivon kovasti, että huumaajasi vaivautuu paikalle."

Hermione arveli, ettei professorin päätä käännettäisi, joten hän huokaisi ja nyökkäsi. Sitten he palasivat kuin sanattomasta sopimuksesta takaisin liemiainesten ja tarkkojen mittausten ja punnitusten maailmaan. Kumpikaan ei ottanut puheeksi Hermionen muistoja, valeversioita tai todellisia.

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 777
Lainaus
"No, sitten lienee parasta, että tulen mukaan", professori totesi viimein synkästi.
Olin tässä vaiheessa yhtä huutomerkkiä, tämä jos mikä osoittaa, että Severus on ottanut kuparimyrtti-tapauksen ihan todella sydämenasiakseen. :D Pubivisailu kuulostaa tässä yhteydessä kyllä aina vain kiinnostavammalta, en malta odottaa. Ja tuo loppu, muodollisen keskustelun pinnan alla on paljon kaikenlaista, hee. Kiitos jälleen!
sentimentaalista löpinää.

ava © heikala

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 835
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ahihi, hienosti soluttauduttu, Severus! Ihan varmaan vain halusi tulla turvaamaan selustaa (ja pitämään silmällä, ettei kukaan iske Hermionea, myrteillä tai ei). Toki olisi meille lukijoille mieluista, että syyllisestä saataisiin jotain infoa samalla, mutta enemmän kyllä odotan itse pubivisaa ja sitä, miten muut reagoivat Severuksen ilmestymiseen paikalle. JA! Menevätkö Severus ja Hermione yhdessä? ::)

Olen niin iloinen tästäkin sarjasta, ai että. <3

- Frac

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
Okakettu: Severus on kyllä sellainen, että kun päättää jotain, yleensä sitten omistautuu sille asialle täysillä. Kaikki tai ei mitään. :D

FractaAnima: Oikeastihan Severus haluaa vain voittaa visan. :P Ei asialla ole mitään tekemistä Hermionen kanssa, eiku... Itse oon iloinen susta! <3

*

4.

"Hermione, miten sinulla oikeasti menee?" Ron kuulosti edelleen huolestuneelta. Hermione hieroi ohimoitaan ja hymyili voipuneesti. Harry, Ron ja Luna olivat ilmestyneet hänen ovensa taakse yllättäen, ilmeisesti koska Hermione ei ollut muistanut kirjoittaa heille kokonaiseen viikkoon. Nyt he istuivat Hermionen makuuhuoneessa ja joivat Lunan keittämää mesiusvateetä, joka Hermionen mielestä maistui syyssateilta ja muhevalta maalta, mutta se oli mielikuvista huolimatta hyvää. Ron ja Luna istuivat luontevasti sylityksin, mutta Hermione ilahtui huomatessaan, ettei se enää kirvellyt.

"Ihan hyvin", Hermione toisti ties kuinka monennen kerran. "Opiskelen vain liikaa, kuten tavallista."

"Kyse on nyt muustakin", Harry totesi epäilevästi. "Olemme tunteneet sinut puolet elämästämme. Tiedämme kyllä, kun jokin painaa."

"Niinpä kai", Hermione puri huultaan ja mietti, mitä voisi kertoa.

"Ei sinun tarvitse jakaa enempää kuin et tahdo", Luna sanoi seesteisesti. "Mutta kerro meille, jos voimme jotenkin auttaa."

Hermione nyökkäsi ja tuijotti hetken teekuppiaan mietteliäänä. Sitten hän kertoi pikkujouluista ja huumausyrityksestä, mutta jätti tietoisesti pois Severuksen suutelemisen ja heidän käymänsä keskustelun. Harryn ja Ronin katseet muuttuivat kertomuksen myötä yhä myrskyisämmiksi ja Lunakin kurtisti kulmiaan.

"Sinä olit ihan todellisessa vaarassa, Hermione", Harry ärähti, kun Hermione oli päässyt kertomuksensa loppuun. "Sinun olisi ehdottomasti pitänyt kertoa meille aiemmin."

"Halusin selvittää asian itse. Ette te olisi kuitenkaan voineet hirveästi auttaa", Hermione yritti puolustautua, mutta tiesi itsekin, miten valjulta hänen sanansa kuulostivat.

"Emme ehkä juuri silloin", Luna pysyi edelleen rauhallisena, vaikka Ron tuijottikin Hermionea silmät suuttumuksesta ja huolesta salamoiden. "Mutta olisimme voineet keksiä jotakin myöhemmin. On paljon loitsuja, joilla voi hälyttää apua, esimerkiksi."

"Kuten vaikkapa tällainen", Harry veti taskustaan ohuen kuparirannekkeen. "Aurorikutsu."

"Mikä?" Hermione tuijotti ranneketta kummastuneena.

"Se on turvaväline, joka on yleensä tarkoitettu sellaisille noidille tai velhoille, jotka tarvitsevat jatkuvaa suojaa. Esimerkiksi kotiväkivallan uhreille tai taikaministeriön työntekijöille, jotka kuljettavat orjuutettuja noitia rajan yli. Jokin aika sitten Kiinan syrjäseuduilla teki työtään lahko, joka komennutti jatkuvasti jästejä ja käytti heitä orjina. Ministeriö, Tiibetin vastarintaliike ja Kiinan velhovirasto tekivät yhteistyötä tilanteen ratkaisemiseksi", Ron selitti. "Yleensä siitä ei kerrota ulkopuolisille, koska jos aurorikutsun ulkonäkö olisi tuttu, tietenkin hyökkääjät yrittäisivät hankkiutua siitä eroon mahdollisimman nopeasti."

"Eikö tuollainen ole vähän liioittelua?" Hermione tuijotti ranneketta epäileväisenä.

"Ei", Ron, Harry ja Luna totesivat yhteen ääneen. Hermione huokaisi ja pudisti päätään. Hänen ystävilleen oli mahdotonta väittää vastaan. Tyttö ojensi kätensä ja antoi Harryn pujottaa rannekkeen ranteensa ympärille.

"Hyvä, homma hoidettu", Ron totesi mutkattomasti. "Mitäs täällä Marrasvirrassa oikein voi syödä? Mennään lounaalle, ja sitten sinä voitkin luennoida meille niistä opinnoistasi. Kunhan et ihan loputtoman pitkään."

"Voitte tekin kertoa aurorikoulutuksesta ja Lunan taikaeläinseikkailuista", Hermione tuhahti. "Enkä minä sitä paitsi luennoi."

"Etpä", Harry virnisti. "Mutta ei hätää, me tykätään sinusta juuri tuollaisena."
« Viimeksi muokattu: 17.07.2019 10:40:32 kirjoittanut Nevilla »

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 731
    • H.E.R. – Things In Focus
Tämä luku herätti paljon mietteitä! Ja hurraa – Ron ja Harry tulivat ilmaisemaan huolestuneisuutensa (tosin jo viikko hiljaisuuden jälkeen, mikä tuntuu lievältä liioittelulta/ylisuojelulta, mutta toisaalta, kun kyseessä on Hermionelle epätavallinen käyttäytyminen... silloin ehkä huoli on oikeutettua :D) ja Hermione saa jotenkin ehkä vähän reflektoida, että mitä onkaan viime kuukaudet tullut tehtyä ja ennen kaikkea kenen kanssa.

Harry ja Ron olivat tässä todella luontevia ja itsensä oloisia, mikä on minusta hienosti onnistuttu, koska itse jotenkin jännitän molempien kirjoittamista. Harry tietenkin huolehtii kaikista, koska on, no, Harry, ja Ron puolestaan on huolissaan Hermionesta, koska yhteinen menneisyys. Lunasta puolestaan on tullut aikuismaisempi, mutta sama rauhallinen oma itsensä. Mutta mietin kyllä pitkään, miten Ronin ja Lunan parisuhde käytännössä toimii :D Ron on niin tulinen ja äkkipikainen (niin kuin tässäkin luvussa käy ilmi), Luna puolestaan tajuttoman rauhallinen, vaikka mikä olisi – mutta ovatko nämä kaksi tasapainossa toistensa kanssa? Osaako Luna pistää Ronille kampoihin ja takoa järkeä tämän päähän, jos mies oikein suuttuu? Toisaalta ehkä Luna on niin rauhallinen, että Ronkin rauhoittuu, vaikka suuttuisikin. Taidan jäädä pohtimaan asiaa :D

Tässä luvussa toimi todella hyvin dialogi! Erityisesti nuo kolme viimeistä, jossa Ron kysyy ruokailumahdollisuuksista ja puhutaan Hermionen luennointityylistä, olivat todella viihdyttäviä ja hyvin kirjoitettuja – hahmot olivat itselleen uskollisia :)
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 835
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Oh, olipa mukava yllätys nähdä vanhoja tuttuja. Jännä nähdä onko rannekkeesta myöhemmin oikeasti apua, vai tuoko se mukanaan vain paljon kysymyksiä. En yhtään ihmettelisi, vaikka Severus tietäisi rannekkeesta enemmänkin. Tai ehkä ei tiedä ja ajattelee mustasukkaisena, että tyttö on saanut joltain ihailijalta lahjan. ::) no ehkä ei, se olisi jo liian makoisaa. ;D

Minäkin pidin etenkin lopun dialogista. Ron ajattelemassa ruokaa, kuten aina ja Harry kiusoittelemassa lempeästi, mutta samalla muistuttaen, että Hermione on heidän ystävänsä kaikesta huolimatta. <3

Toivon kovasti, että lounaspaikassa porukka törmää edes ohimennen Severukseen. Näen sieluni silmin Ronin haukkumassa entistä professoriaan ja saamassa sitten nuhteita Hermionelta. :D

Kävi miten kävi, odotan innolla. <3

- Fracu

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 225
  • Banneri @ Crysted
Olen vähän myöhässä mutta nyt täällä!

Seikkailultahan tämä tosiaan kuulostaa! Jännittävää notta miten viidakkoon päädytään.

Hahahah olen varma että Kalkaros oikeasti haluaa vaan vähän visaan pätemään mutta rooli velvoittaa nihkeilemään tuolla tavalla!

Onpa ihanaa että Hermione sai tuollaisen rannekkeen, ehkä hän nyt pysyy turvassa. <3

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
Hei toverit! Olen nyt laivalla matkalla Tallinnaan ja seuraavat päivät menevät seikkaillessa Latviaan ja takaisin. Pyrin päivittämään tätä, mutta tänäänkin kirjoitin vain pienen nopean pätkän ihan silkkaa jääräpäisyyttäni, joten älkää ihmetelkö, jos joku päivä Seleeniä ei ilmestykään. :) Vastaan kommentteihin, kun pääsen läppärillä nettiyhteyden ääreen.

*

Ystäviensä lähdettyä Hermione makasi pitkään valveilla ja ajatteli: Ronin leveää hymyä, joka kirkasti pisamaiset kasvot. Lunan lempeää pehmeyttä, joka tuntui huokuvan tytöstä riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtui. Harryä, joka oli aina kovin suojelevainen ja pyrki ottamaan johdon heti, kun vaistosi ystäviensä olevan vaarassa.

He olivat kaikki kasvaneet ja lähteneet metsästämään unelmiaan, mutta samaan aikaan moni asia pysyi ennallaan. Sota oli jättänyt heihin arvet, joista muodostui myös rosoinen ja heihin kaikkiin piirtynyt ystävyyden kartta.

Hermione sormeili rannekettaan ja hymyili pimeässä. Ensimmäistä kertaa viikkoihin hän nukkui yönsä hyvin.

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 835
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ihanaa, kun jaksat muistaa meitä jopa reissussa. <3 Tämä lyhyt osa oli ihanan lämmin ja kuvaava. Hetken tosin olin kauhuissani, kun aloitit sillä, että Hermione ajatteli Ronia. Olin ihan NO! O________O mut sitten se olikin vain viatonta, useamman ystävän ajattelua. Phuuuh. :D

Mukavaa reissua ja kirjoita lisää kun ehdit. <3

- Frac

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
Yo!

Halusinpa vuan ilmoittaa, että en ole unohtanut tätä tekstiä. Keksin eilen kuitenkin, että miten kirottu Kyproksen purppura jatkuu, ja ajattelin kirjoittaa sen valmiiksi ennen kuin jatkan. Sitten jatkan Ouroborosta, kun voin taas keskittyä siihen ilman takaraivossa kummittelevia vaikeita lyhytjatkiksia.  ::)

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
FractaAnima: No niin, sinne se hieno putki sitten katkesi. :( Mutta no, ei se mitään, koska guess what - I'm back! (Ja hei, äläs nyt - Hermione/Ron oli ensimmäinen Potter-otp:ni. :D )

*

5.

Hunajaomena oli ystävällinen pieni pubi, jonka punaiset tiiliseinät tuntuivat huokuvan lämpöä ja kotoisuutta jo kadulle asti. Hermione astui sisään. Äänten ja tuoksujen sekamelska hyökyi heti hänen ylleen: puheensorinaa, lämmintä omenasiideriä, juustokeittoa, savua. Pubissa vallitsi iloisen odottava tunnelma ja vakiojoukkueet naljailivat jo toisilleen.

"Hermione!" Vanessa heilutti kättään huoneen nurkasta. Hän istui samassa pöydässä kolmen muun tohtoriopiskelijan kanssa. Hermione yritti kaivella muistiaan, sillä kaksi opiskelijoista näytti hämärästi tutulta, mutta tyttö ei silti onnistunut palauttamaan mieleensä kummankaan nimeä.

"Mukavaa, että tulit mukaan", mustatukkainen nuori mies virnisti ja puristi Hermionen kättä. Hänen puheessaan oli kevyt, sointuva aksentti, jonka taustalta Hermione oli erottavinaan kiinan intonaation. "Siltä varalta että et muista nimeäni - olit nimittäin aika humalassa pikkujouluissa - se on Lin."

Hermione punastui, mutta hymyili kuitenkin vastaukseksi ja istahti Linin viereen. Miehen tummat silmät olivat ystävälliset ja lempeät, joten Hermione oli varma siitä, ettei tämä ainakaan ollut hänen myrkyttäjänsä.

"Ja tässä ovat Caleb ja Maryam", Vanessa esitteli kaksi muuta. Calebilla oli jäänsiniset silmät ja ohut, varautunut hymy. Maryam taas oli pieni ja siro, mutta hänen hymynsä tuntui läikehtivän aurinkoa kaikkialle naisen ympärille.

"Mitä te tutkitte?" Hermione kysyi heti uteliaana, mutta ennen kuin kukaan ehti vastata, joku yskähti hänen takanaan. Hermionen ei tarvinnut kääntyä tietääkseen, että se joku oli Severus Kalkaros, mutta muut opiskelijat näyttivät järkyttyneiltä.

"Kuulin, että pubivisajoukkueessanne on vapaa paikka, joten tulin täyttämään sen. Rehtorin pyyntö", Severus totesi jäykästi ja istui pöydän päähän. Hän näytti siltä kuin olisi juuri maistanut monijuomalientä.

"Mitä?" Vanessa älähti. Lin pudisteli epäuskoisena päätään ja Maryamin kirkkaat silmät olivat laajenneet valtaviksi. Ainoastaan Caleb näytti täysin tyyneltä, vaikka hänen katseensa mittailikin professoria arvioivana.

"Niin", Severus kuulosti kärsimättömältä. "Meidän oletetaan viettävän enemmän aikaa jatko-opiskelijoidemme kanssa, jotta he sulautuisivat paremmin tiedeyhteisöön." Professorin äänensävy kertoi, että hänen mielestään ajatus oli järjetön.

"Joten päätit sitten tulla mukaan pubivisajoukkueeseen?" Hermione kohotti kulmaansa. Vaikka hän tiesikin, mistä todella oli kyse, sen paljastaminen muille olisi vain häirinnyt Severuksen suunnitelmia. Siksi tyttö yritti parhaansa mukaan esittää olevansa yhtä yllättynyt kuin muutkin.

"Vain tämän yhden kerran", Severus vastasi. Ja sekin on liikaa, miehen synkkä olemus tuntui sanovan.

Hermione puri huultaan. Vaikka kaikki tuntuikin olevan sekaisin ja murehdittavaa riitti, juuri sillä hetkellä Hermione ajatteli ainoastaan tulevaa pubivisaa ja sitä, millaiseen soppaan Severus oli lusikkansa työntänyt. Tällaisen liemen asiantuntija et sinäkään taida olla, Hermione ajatteli, eikä kyennyt pidättelemään hymyään.
« Viimeksi muokattu: 19.08.2019 19:10:13 kirjoittanut Nevilla »

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 359
  • ava by Ingrid
Voi, millaisen sisääntulon Kalkaros teki ;) Krhöm, yskähdys, liityn joukkueeseenne rehtorin pyynnöstä. Siinä onkin Hermionen ystävillä ihmettelemistä.

"Vain tämän yhden kerran", Severus vastasi. Ja sekin on liikaa, miehen synkkä olemus tuntui sanovan.

juuri sillä hetkellä Hermione ajatteli ainoastaan tulevaa pubivisaa ja sitä, millaiseen soppaan Severus oli lusikkansa työntänyt. Tällaisen liemen asiantuntija et sinäkään taida olla, Hermione ajatteli, eikä kyennyt pidättelemään hymyään.
Hihittelin näille yksinäni täällä koneen ääressä  :D

Jatkoa jään jälleen odottelemaan.
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)