Nimi: Tappavan tylsistyttävä mies
Kirjoittaja: Picciduta
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Neville/Pansy
Genre: Drama
Disclaimer: Hahmot ja kaikki muu, jonka pystytte tunnistamaan J.K. Rowlingin käsialaksi, on hänen. Vain juoni on minun (tosin sain siihen ideaa Paperi T:n biisistä
Elokuva), keksin sen täysin omaksi huvikseni, en siis saa rahallista hyötyä.
Haasteet: Yhtyeen tuotanto II (Paperi T -
Elokuva)
A/N: Ei mulla oikeestaan oo mitään sanottavaa tästä tekstistä, väsäilin vain nopeasti kun aikaa oli. Nauttikaa.
Tappavan tylsistyttävä mies
Nevillen katse haahuili pitkin tanssilattiaa etsien erästä tiettyä ihmistä. Operaatio oli kuitenkin hieman hankala hämärän valaistuksen, väenpaljouden ja jumputtavan musiikin takia, joten Neville sai tosissaan käyttää kaiken keskittymiskykynsä löytääkseen etsimänsä, Pansy Parkinsonin. Ei hän muuten varmaan koko juhlissa olisi ollut, mutta miehen oli nähtävä Pansy. Nevillen oli pakko antaa hänelle se pieni pergamentinpala, jota tiukasti puristi silläkin hetkellä hermostuneisuudesta hionneen nyrkkinsä sisälle. Neville tiedosti, että se saattaisi olla täysin turhaa, mutta hänen oli silti pakko yrittää. Ehkä Pansy tuntisikin samalla tavalla Nevilleä kohtaan.
Neville ei edes tiennyt, miksi oikein piti Pansysta. Nainenhan oli suoraan sanottuna kylmä kivipatsas, johon ei saanut mitään kontaktia tunnetasolla. Jollain tapaa se silti kiehtoi kovasti Nevilleä, vaikka monet olivatkin varoittaneet häntä Pansysta. Mies ei kuitenkaan jaksanut välittää viittauksista henkiseen itsemurhaan tai särkyneeseen sydämeen, sillä Pansy oli ainoa ihminen, kuka koskaan oli onnistunut saamaan hänen päänsä pyörälle. Neville myös tiesi, etteivät hänen mahdollisuutensa olleet kovinkaan montaa prosenttia sadasta. Oli melkeinpä sula mahdottomuus, että Pansyn kaltainen nainen edes vilkaisisi Nevillen suuntaan. Hän oli vain tavallinen, hieman tylsä ja kömpelökin mies, joka ei edes tiennyt miten käyttäytyä naisen lähellä. Neville oli lähes varma, että hänellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet voittaa velholotossa pääpotti kaljuunoita kuin saada Pansy itselleen.
Kädet täristen Neville kuitenkin nousi ylös saadakseen paremman tarkkailuasennon tanssilattialle. Hän tiesi Pansyn olevan jossain tuolla, muttei pystynyt vieläkään löytämään naista. Se oli itse asiassa yllättävän vaikeaa, mutta Neville ei luovuttaisi ja hyvä niin, koska parin minuutin jälkeen sinnikkyys palkittiin. Heti nähtyään Pansyn, Neville tunsi kuinka hänen mahan pohjaansa vihlaisi melkein ikävän tuntuisesti, sillä niin upea ilmestys Pansy oli polvipituisessa mustassa mekossaan. Nainen oli hieman kihartanut hiuksiaan ja meikannut tavallista vahvemmin, mutta Nevillen mielestä Pansy oli aina kauneimmillaan, teki hän sitten mitä tahansa. Mies olisi voinut jäädä tuijottamaan Pansya vaikka koko loppuelämäkseen siihen paikkaan, mutta tajusi tilaisuutensa olevan nyt käsillä, kun nainen oli hieman syrjemmässä.
Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt siihen paikkaa, kun Neville otti ensimmäisen askeleensa kohti Pansya. Häntä ei koskaan aikaisemmin ollut jännittänyt niin paljoa kuin sillä hetkellä. Miehestä tuntui, että hän saisi vähintäänkin sydänkohtauksen tai pyörtyisi lattialle, mutta kuin ihmeen kaupalla Neville sai edes jotenkuten pidettyä itsensä tolpillaan. Pansy oli enää vain muutaman metrin päässä, ja Neville oli valmiina avaamaan suunsa saadakseen Pansyn huomion, kun nainen yhtäkkiä kääntyikin häntä kohden. Hetken aikaa he tuijottivat toisiaan, eikä Neville enää muistanut mitään, mitä hänen piti sanoa. Kaikki vain tuntui valuvan päästä ulos noiden tummien silmien tuijottaessa. Mies ei voinut muuta kuin ojentaa rypistyneen pergamentinpalan Pansylle ja poistua sitten mahdollisimman nopeasti tilanteesta ulos. Hämmentynyt Pansy jäi paikalleen tuijottamaan Nevillen perään ja naiselta meni hetki aikaa tajuta, että hänen kädessään oli jotakin.
Pansy alkoi varovaisesti avaamaan pergamenttia, sillä pelkäsi sen repeävän kappaleiksi sen ollessa hieman kostunut, mutta hyvällä menestyksellä hän kuitenkin sai paperin ehjänä suoristettua. Pergamentin sisältä paljastui vain yksi musteella kirjoitettu lause, josta Pansyn oli hieman vaikea saada selvää, sillä Nevillen käsiala ei selvästikään ollut siisteimmästä päästä, eikä tanssilattian valaistus auttanut asiaan ollenkaan. Vähän aikaa siristeltyään nainen alkoi kuitenkin hahmottamaan kirjainten paikat, jolloin hän myös pystyi lukemaan tekstin:
Jos sä joskus opit arvostaa myös tappavan tylsistyttäviä miehiä, sä tiedät mistä mut löytää.
