Kirjoittaja Aihe: Voltron: Saanko jäädä yöksi? | S | hurt/comfort | Keith ja Lance | one shot  (Luettu 2642 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
He olivat joukkuetovereita, vaikkei Keith sitä halunnut aina myöntää. Ja aivan samalla tavalla, kuin Keithillä oli vastuu pitää Shirosta ja muista tiimiläisistään huolta, oli hänen huolehdittava myös Lancesta.



Nimi: Saanko jäädä yöksi?
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Voltron: Legendary Defender
Paritus: tulkinnanvarainen Keith/Lance

Ikäraja: S
Tyylilaji: hurt/comfort

Haasteet: Otsikoinnin iloja (kysymysotsikko)

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Voltron: Legendary Defenderin luojille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Hui, tuntuupa oudolta kirjoittaa jotain täysin uutta valmiiksi. Tämä perustuu ikimarun Klance-sarjiksen 1. osaan (S). Tämän piti alun perin olla Fluffy10-teksti, mutta tästä tulikin angstisempi, niin en kyllä kehtaa yrittää tunkea tätä fluffy-haasteeseen :-P Tämä kuitenkin korkkaa FF100 taipaleeni, joten jee sille \o/





S A A N K O   J Ä Ä D Ä   Y Ö K S I ?


Kello oli lähelle puolenyön. Keith oli juuri asettumassa levolle, kun hänen huoneensa oveen koputettiin.

”Joo?” Keith kutsui. Liukuovi suhisi sivuun, ja hän kohotti yllättyneenä kulmiaan tulijalle. ”Lance..?”

Lance näytti kurjalta. Hän seisoi ovensuussa sukankärjet kynnystä hipoen ja halasi tyynyään. ”Saanko… Saanko mä tulla sisään?” hän mutisi Keithin katsetta vältellen.

Keith nyökkäsi hitaasti. ”Joo, toki…”

Lance epäröi astuessaan kynnyksen yli. ”Älä sitten saa tästä väärää käsitystä”, hän sanoi ja istui lattialle Keithin sängyn viereen. ”Tämä on vain kertaluontoista.”

Keith pyöritti silmiään. Hän katsoi, kuinka Lance hautasi kasvot tyynyynsä ja veti polvet rintaansa kiinni. ”Joten…” Keith aloitti, kun Lance pysyi tavattoman pitkään hiljaa. ”Onko sulla… kaikki ihan hyvin?”

Lance käänsi päätään sen verran, että näki katsoa Keithiä silmiin. ”Saanko mä jäädä yöksi?”

Keith kohotti kulmiaan. Se oli viimeisin asia, jonka hän oli kuvitellut kuulevansa Lancen suusta – varsinkin, kun tämä oli käyttänyt koko kuluneen päivän hänen piikittelyynsä. ”Öh”, hän ynähti, ”joo, on varmaan.”

Lance rojahti hänen viereensä tikiä nopeammin. ”Kiitos”, Lance sanoi kasvot tyynyssä piilossa.

”Ai, sä jäät siihen”, Keith ynähti. ”Mä luulin, että… Tai no… Unohda.”

”Luulitko, että mä nukkuisin lattialla, vai?”

Keith pudisti päätään. ”Sanoin, että unohda.”

Lance käänsi hänelle selkänsä ja hiljeni jälleen. Keith risti käsivarret rinnalleen ja vilkuili huoneensa seiniä yrittäen keksiä mitä tahansa sanottavaa. Hän ei ollut varma, pitäisikö hänen onkia syy Lancen kummalliseen käytökseen ja tarjota lohduttavaa olkapäätä vai antaa tämän vain olla. Lance oli ollut koko päivän oma, puhelias itsensä, mutta nyt… Nyt hän oli kuin eri ihminen. Ehkä jotain oli tapahtunut viimeisten tuntien aikana, sen jälkeen kun Keith oli vetäytynyt omiin oloihinsa. He olivat joukkuetovereita, vaikkei Keith sitä halunnut aina myöntää. Ja aivan samalla tavalla, kuin Keithillä oli vastuu pitää Shirosta ja muista tiimiläisistään huolta, oli hänen huolehdittava myös Lancesta.

”Joten…” Keith mutisi. Hän hieroi käsivarttaan ja katseli taas tyhjiä seiniä. ”Haluaisitko sä ehkä… halauksen?”

Lance katsoi Keithiä tiukasti olkansa yli silmiin.

Keith levitti käsiään. ”Lohdutukseksi.”

”En mä tarvitse lohdutusta”, Lance mutisi hiljaa, mutta Keith näki, että tämä epäröi. Keith avasi syliään ja toivoi, että ele olisi tarpeeksi selkeä, jottei hänen tarvitsisi kysyä Lancelta uudestaan. Tilanne oli tarpeeksi kiusallinen jo valmiiksi.

Lance tuijotti Keithiä aikansa, mutta nousi viimein istumaan ja painautui jäykästi tämän syliin. Keith laski kätensä Lancen selkään aivan yhtä jäykkäeleisesti. He hengittivät. Keith ei vieläkään keksinyt mitään sanottavaa, eikä Lancekaan yrittänyt avata keskustelua. Vähitellen tilanne alkoi tuntua kuitenkin luonnollisemmalta: Keith tottui Lancen lämpöön, tämän leuan painoon olallaan ja tämän rintakehän liikkeisiin hänen omaansa vasten. Lancekin vaikutti rentoutuvan, ja Keith uskalsi silittää epäröivin liikkein tämän selkää.

”Älä nukahda, Lance”, Keith kuiskasi, kun hänen omat silmänsä pysyivät enää vaivoin auki.

Lance tuhahti. ”Puhu vain omasta puolestasi, takatukka”, hän sanoi, mutta kuulosti väsyneemmältä kuin Keithistä tuntui.

Keith hymyili. Hän liikahti vain vaihtaakseen asentoaan parempaan, mutta Lance vetäytyikin ja laskeutui takaisin kyljelleen Keithin viereen. Keith hengitti syvään ja laskeutui hetken epäröityään itsekin makuulle. Hän oli eittämättä hieman pettynyt. Hän ei ymmärtänyt Lancea ja tämän oikkuja – ja ehkei hänen ollut tarkoituskaan. Keith veti peiton kainaloihinsa. Ehkä aamulla kaikki olisi selkeämpää: hän olisi hyvin levännyt ja saisi selvyyden siihen, miksi hänen sydämensä hakkasi äkkiä niin lujaa ja iholla kihelmöi yhä Lancen kehon lämpö.

”Keith”, Lance kutsui hiljaa, kun Keith oli jo sulkenut silmänsä.

”Hm?”

Peitot kahisivat. Keithin oli vaikea hengittää, kun Lance kiersi kätensä hänen ympärilleen ja painoi kasvot hänen niskaansa.

”Älä kerro tästä kenellekään”, Lance kuiskasi.

Keith pudisti päätään.

”Lupaa mulle.”

”Mä lupaan.” Keith oli hengästynyt, eikä hän voinut käsittää, miksi. Se ei ollut normaalia. Toisaalta mikään tässä tilanteessa ei ollut. Lance puristi häntä tiukemmin, hieman samaan tapaan kuin tyynyään aikaisemmin, ja Keith oli tukehtua.

”Se tuntuu pahalta”, Lance sanoi. ”Mä en enää ikinä näe mun perhettä. Mä olen ihan yksin.”

Keith laski kätensä Lancen käden päälle ja toivoi, ettei tämä huomaisi, kuinka hänen sormensa vapisivat. ”Sä et ole yksin. Sä tiedät, että me—”

”Joo, joo, niin, niin”, Lance sanoi turhautuneena ja itkuisen kuuloisena, ”mulla on teidät ja te olette mun uusi perhe ja sitä rataa.”

Keith ei tiennyt, mitä vastata.

”Se ei ole sama asia”, Lance jatkoi. ”Mulla on ikävä äitiä… Mutta ethän sinä siitä mitään ymmärtäisikään.”

Keith veti terävästi henkeä.

”Sori”, Lance sanoi nopeasti, ”en… en ajatellut, mitä sanoin.”

Keith repi Lancen kädet ympäriltään ja nousi jälleen istumaan. ”Sun kannattaisi lähteä.”

”Keith…”

”Mä en ole hyvä tässä… tässä”, Keith sanoi ja elehti käsillään. ”Lohduttamisessa. Puhumisessa.”

”Mä tiedän, ettet sä ole”, Lance sanoi. ”Siksi mä tulinkin tänne.”

Keith kurtisti kulmiaan.

”Ajattelin… että ehkä sun kanssa… ehkä… helpompaa…” Lance takelteli sanoissaan. ”Ehkä sä… Että voisin ehkä… Äh.” Lance haroi tukkaansa. ”Mä tiedän, ettei me aina tulla toimeen, mutta sun kanssa tietyt asiat tuntuu… helpommilta.”

”Esimerkiksi..?”

”No… tämä.”

”Ai riiteleminen?”

”Ei”, Lance ärähti. ”Idiootti! Vaan tämä. Puhuminen.”

”Mä en ymmärrä”, Keith hengähti. Hän ei pysynyt enää Lancen ajatuksenjuoksun perässä. Kaikki tämä oli niin ristiriitaista ja sekavaa. Ensin Lance puhui toista ja sitten toista. Miten tässä mikään saattoi olla helpompaa kuin Hunkin tai Shiron kanssa? He eivät ymmärtäneet toisiaan, siksihän he riitelivätkin alinomaa. Keith ei käsittänyt, miksi Lance oli alun perinkään tullut hänen luokseen.

”Niin”, Lance mutisi, ja Keith oli varma että tämä punastui. ”Äh. Sori. Ehkä mä vain menen… Sä haluat varmasti päästä nukkumaan.”

”Ei, odota”, Keith sanoi ja tarttui Lancen kädestä kiinni. ”Sulla on selkeästi paha olla.”

”Joo, niin on”, Lance naurahti murheellisen kuuloisena, ”mutta ei tämä oikein auta…”

”Mikä sitten auttaisi?”

Lance raapi niskaansa. ”No”, hän sanoi ja hymyili vaisusti, ”uusi halaus olisi mukava. Ja kunnon yöunet.”

Keith kahmaisi Lancen syliinsä kahta kertaa harkitsematta. ”Järjestettävissä”, hän sanoi.

”Mä oikeasti arvostaisin, jos sä et kertoisi tästä kenellekään”, Lance jatkoi hiljaa. ”Kaikilla on jo tarpeeksi huolenaihetta Lotorista ja universumin pelastamisesta.”

”Sä tiedät, ettei se haittaisi muita”, Keith sanoi. ”Susta välitetään, Lance.”

”Lupaa mulle, Keith.”

Keith hengitti syvään. Lancen hartiat olivat kireät.

”Keith”, Lance sanoi painokkaammin.

”Joo, joo, mä lupaan”, Keith huokaisi, vaikkei olisi halunnutkaan. Hän kellahti Lance sylissään patjalle ja veti peiton heidän molempiensa päälle. ”Lupaathan sä, että kerrot heti, jos sun on huono olla? Jos sulla on koti-ikävä tai vastaavaa.”

”Voin harkita sitä.”

”Lance”, Keith ärähti.

”Joo, joo”, Lance sanoi, ”lupaan, lupaan. Tyhmä takatukka…”

Keith pudisti hymyillen päätään. Hän ujutti sormensa Lancen hiusten lomaan ja tukisti tätä hellästi. Lancen tukka tuntui pehmeältä ja tuoksui trooppisilta hedelmiltä.

”Itsellesi on kasvamassa ihan samanlainen”, hän kuiskasi ja sai vastaukseksi vain lämpimän haukotuksen kaulalleen.


« Viimeksi muokattu: 18.01.2020 19:05:58 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Grazioso

  • Tsadam, Korppari ~
  • ***
  • Viestejä: 150
Fandom ei ole tuttu, mutta ei se mitään!

No hei. Tämä oli aika söpö. Ja angstinen. Sellainen fluffyn ja angstin sekoitus, u know? Luulin otsikon perusteella tätä sellaiseksi söpöksi vaaleanpunaiseksi halimis pusi pusi-jutskaksi :'D. No ei ihan ollut sellaista, mutta ei se haittaa! Tämä oli oikein kiva, tunnelma oli epävarma ja tavallaan lohduttava. Lance vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Fandom ei tosiaan ole tuttu, niin en tiedä hahmon menneisyyttä tai luonnetta. Mutta jotakin on tapahtunut, ja nyt se askarruttaa Lancen mieltä. Perheestähän tässä puhuttiin, joten Lance varmaan ikävöi perheenjäseniään. Voi toista <3. Pidin hurjasti siitä, miten Lance pyytää Keithiä olemaan kertomatta muille murheistaan. Lance vaikuttaa vaikeaselkoiselta hahmolta, joka on täynnä erilaisia patoumia ja tunnesolmuja. Huu, me like!

Ja voi noita halauksia! Ensimmäinen oli vähän kiusallinen ja jäykkä, mutta loppupuolella tilanne selkeästi rentoutui. Söpöä miten Lance lopussa oikein pyytää uutta halia, kun aluksi hän tiuskaisee, ettei tarvitse lohdutusta. Pyh ja pah, sanon minä. Ensin tunkeudutaan toisen huoneeseen ja pyydetään yösijaa, mutta sitten vetäydytäänkin takaisin suojakuoreen? Onneksi Keith tajusi ehdottaa halia, vaikka hän ei olekaan omien sanojensa mukaan hyvä lohduttaja. Pyh ja pah uudestaan, kyllä Keith hoiti homman ihan mallikelpoisesti! Ainakin lopussa, kun hän kahmaisee Lancen syliin. Aaws! Shippaan näitä ihan vähäsen <3.

Btw, takatukka oli paras!
« Viimeksi muokattu: 02.06.2018 23:09:19 kirjoittanut Grazioso »
Sometimes only paper will listen to you

Ava ja bannu by Auro

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
oioioioioioi. <3 Aivan kertakaikkiaan ihanaa, että julkaiset taas uutta Klancea <3, sulatit mun sydämen jälleen kerran ja tämä on niin ihanaa. Luin tämän itseasiassa jo eilen illalla, heti kun julkasit, mutta olin niin väsynyt, että kommenttini olisi jäänyt ehkä pelkiksi sydämiksi. Oon varmaan lukenut tuon sarjiksen aiemmin jostain tumblrin syvyyksistä ja ihanaa, että oot löytänyt inspiraation tähän tekstiin siitä. Se on niin sulonen, että sattuu.

Lance oli niin pieni ja söpö kun se tuli koputtelemaan Keithin ovelle ja pyys päästä sisään.
Lainaus
”Älä sitten saa tästä väärää käsitystä”
Onneks tästähän löytyy sitten kans se kova Lance, ettei ihan pehmoilemaan ruveta. Keith on tosi ihana kun se ei oikein tiedä mitä tehdä ja Lance vaan tulee ja kaatuu sänkyyn.
Lainaus
”Luulitko, että mä nukkuisin lattialla, vai?”
Voi Keithiä nyt oikeesti. Mutta ei valittais kun on saanut Lancen sänkyynsä ja pyytämättäkin vielä ;)

Lainaus
”Joten…” Keith mutisi. Hän hieroi käsivarttaan ja katseli taas tyhjiä seiniä. ”Haluaisitko sä ehkä… halauksen?”
TÄä oli jotenkin sydäntäsärkevää. Keith ei selkeesti tiedä miten sen pitäs tilanteessa reagoida ja sitten tarjoo halia. Ja Lance ei tahdo </3 :(

Lainaus
Ehkä aamulla kaikki olisi selkeämpää: hän olisi hyvin levännyt ja saisi selvyyden siihen, miksi hänen sydämensä hakkasi äkkiä niin lujaa ja iholla kihelmöi yhä Lancen kehon lämpö.
No kuules Keith! Sehän on siksi, että olet tulenpalavasti rakastunut toveriisi Lance! ja et vain tahdo vielä myöntää sitä <3

Ja voi Lancea kun se pääsee vuodattamaan kaiken Keithille. Perhe ja kaikki muukin. :( Mahtaa tommonen sisällä pidettynä tehdä pidemmän päälle pahaa. Mutta onneksi uskalsi kuitenkin mennä juttelemaan Keithille, koska muuten meillä olis ihan heartbroken Lance ja semmonen on aivan kamalaa:(

Ja pyyshän se Lance vielä uutta halia ja pääsivät söpösti nukahtamaan vierekkäin <3 Lämmin haukotus kaulalla kuulostaa kans jotenkin tosi suloselta ja oli hyvä lopetus tälle tekstille, ettei ihan angstiseks jäänyt.

KIITOS IHAN VALTAVASTI! <3 koska Klance on vaan taivaallista aina ja ikuisesti oli ihana päästä lukemaan taas jtn uutta tähän liittyen. Ainahan nää pojat on söpöjä <3 kiitos <3

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
[lainaus whapista]:MTÄÄÄHHH? ? ? ? UUTTA PIRAATTIA?!?!?!!11 ARRRR

Köh. Jatkuu.

Ihana Keith kun tunnustaa vastuunsa liiderinä, vaikka tilanne (ja Lance) hämmentääkin ja vaikka hampaankolossa ehkä onkin jotain mystistä, kun Lance on koko päivän piikitellyt! Ihan oikeassa Shiro oli tehdessään Keithistä manttelinperijänsä, on jätkä kypsynyt tuossa kausien vaihtuessa aivan tajuttomasti. No eipä sillä, onhan ne kaikki. Tai no Hunkia vielä odotellaan <3

Mutta aww! Olin jo vähän istuimen reunalla (vaikka toki sarjakuvan spoilaamana tiesin jo miten tää tulee menemään ;D ) kun Lance meni räväyttämään äideistä ja Keithillä nousi takatukka pystyyn (ehe, ehe), mutta onneksi Lance pystyi sitten paikkaamaan tilanteen! Ja näin tangenttina mainittakoon, että täähän vaatii sitten sen jatkon sen jälkeen, kun Krolia tulee mukaan kuvioihin, koska sittenhän Keithillä on äiti kuvioissa, mutta Lancella ei vieläkään. Tosin Keithin äitikuviot on nyt jo muutenkin niin mutkaisia, että niistä saa sataosaisen ficin kirjoitettua varmaan aika heittämällä ;D

Mutta niin! Lämpimä haukotus kaulalle kuulostaa niin ihanan pehmoiselta, että kateeksi käy! Loistava lopetus tälle pikkaisen, heh, naljailevalle, mutta kuitenkin syvissä vesissä uivalle ficille, johon molemmat poijjaat vähän kastelee varpaitaan mutta ei oikein vielä uskalla pommilla hypätä! Mutta hienoa, että jäivät kuiten samalle laiturille istuskelemaan ;) (metaforapäivä)

Ihanaa lukea pitkästä aikaa uutta sulta, kiitoskiitos tästä <333
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Voi miten tämä suloinen teksti lämmittääkään sydäntä! Hurt/comfort on ihanaa oikeastaan millaisena tahansa, mutta tajusin juuri, että ihan erityisen ihanaa sen täytyy olla tällaisena vaikeana, haparoivana ja epävarmana ja kömpelönä.

Lance ehkä vähän häpeilee pahaa oloaan ja haluaa varmistaa, ettei kukaan muu saa tietää, mutta samalla se kuitenkin on valmis näyttämään sen Keithille, mikä kenties kertoo siitä, miten erityinen suhde näillä kahdella on. Vaikka piikittelyä ja kilpailua on vaikka muille jakaa, on myös luottamusta ja ehkäpä jonkinlaista hassua, vinksahtanutta luonnollisuutta. Tämä kohta painui jotenkin erityisesti mieleen:
”Mä tiedän, ettet sä ole”, Lance sanoi. ”Siksi mä tulinkin tänne.”
Siis vaikka tällaisessa toiminnassa on äkkiseltään aateltuna ristiriita, se käy kuitenkin niin täydellisesti järkeen! Ei sitä aina kaipaa mitään selkääntaputteluita tai varsinkaan voivotteluita vaan pikemminkin läsnäoloa sellaiselta henkilöltä, jonka seurassa voi olla aito ja jonka myös tietää olevan aito, vaikka sitten kaikessa kömpelyydessäänkin. Keith on minusta ihana lohduttaja. :-* On niin herttaista, miten se kysyy, haluaako Lance ehkä mahdollisesti halauksen!

Tuo ensimmäinen halaus on niin suloinen, tässä oikein itekin rentoutuu kun siitä lukee. Vaikka aluksi ollaan jäykkiä ja epävarmoja, hiljalleen alkaa kuitenkin tuntua rennommalta ja luonnollisemmalta, ja selvästi kumpikin omalla tavallaan nauttii läheisyydestä, vaikkei vielä aivan tietäisikään, mistä se johtuu (minäpä tiiän, hihi! ;D).

Kiitoksia tästä, ihanaa luettavaa! :-* Ja pahoittelut kököstä puhelinkommentista! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Luin tämän jo eilen, mutten lakkiaiskemuista nuutuneena osannut asettaa sormia näppäimistölle kommenttia varten. :D Komppaan heti alkuun toisia siltä osin, että hurt/comfortia ja Klancea jaksaa aina lukea, kuten oli myös erityisen mukavaa huomata uutta piraattisisältöä Voltronista ilmestyneen! (badumtsss)

Näen Klancen kohdalla aika lailla kaksi puolta: kepeän ääliöhuumorilla ja härnäilyllä silatun hötön sekä sellaisen vakavampisävytteisen, jossa on paljon tunteita mukana, mutta niitä ei osata jäsentää oikein ja koko homma käy epätasaiseksi köydenvedoksi. Huomaan itse kallistuvani omissa kirjoituksissa enemmän kevyempään huumorimeininkiin (vaikken huumoria tapaakaan kirjoittaa siinä määrin, että sen sopisi mainita genrenä), ja siitäkin syystä onkin mainiota päästä lukemaan Klancen skaalan toistakin päätä. Dem feels, kyllä kiitos, ja sinulta jos keneltä niitä lukee ilomielin. Tui. <3

Lainaus
”Ai, sä jäät siihen”, Keith ynähti. ”Mä luulin, että… Tai no… Unohda.”
Voi Keef, turha oli kuvitella mitään muuta.

Oi voi, halaukset toimivat mielen piristäjinä ja vielä kun siinä taustalla on sen verran epävarmuutta ja kyteviä tunteita, ettei oikein tiedä, miten päin olisi. Klance voi olla yhtä soutamista ja huopaamista, mutta itse olen jotenkin niin optimistinen, että haluan nähdä siellä kaiken vatuloinnin alla jotain herkkää ja somaa. <3 Ja tästä löytyi klassinen takatukkaheitto, vähän silittelyä tukistamisen seassa ja trooppisia hedelmiä ja lämmin haukotus kaulalla, voi että. Nostin minäkin sen vielä esiin, koska ei hitsi miten söpöä. :3

FF100 Team Voltronilla, ei paha ollenkaan! Onnittelut haasteen korkkaamisesta ja kiitoksia tästä! <3

- Ayu

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Hui kamala, en olisi uskonut, että tänne kertyisi näin monta kommenttia ja vielä näin lyhyessä aikaa x_x Oon ihan imarreltu! Iso yhteinen kiitos teille kaikille, ootte piristäneet mua hirmuisesti <3



Grazioso, Oi, kivaa että luit tämän ja fiilikset välittyi, vaikkei tämä ollutkaan sinulle tuttu fandom! Otsikosta tosiaan voisi kuvitella, että tästä saisi aimo annoksen fluffia suoraan (silmiin) suoneen, mutta kävikin sitten kirjoittaessa toisin ;D Lance on mun lempihahmo Voltronista, joten kiva kuulla, että tämän shotin perusteella sai hänestä mielenkiintoisen kuvan. Nappiin osuit, Lance tosiaan ikävöi perhettään, joka on jäänyt Maahan! Hehe, kiusalliset halaukset ovat mun guilty pleasure :3 Kannattaa ehdottomasti tutustua Voltroniin, jos yhtään piirretyt ja/tai scifihömppä kiinnostaa. Ja vielä ehdottomammin kannattaa Klancea shipata, omalla kohdalla se on OTP:sta ylin ;-) Kiitos paljon kommentista <3



Lyra, Jee, ihanaa, että minun Klanceilut sulatti sinun sydämen <3 Minä niin tykkään Keithistä, kun se on sellainen hahmo, joka on aivan pönttö mutta samaan aikaan tosi hienotunteinen. Se osaa jollain ihmeen kaupalla (ainakin omassa headcanonissani) hoitaa tuollaiset herkät tilanteet omalla ehkä-vähän-kapulamaisella tavallaan. Ja minun headcanonissa Lance aavistaa, että Keithiltä saa tukea tavalla tai toisella, niin hän sitten uskaltaa sen luo ja vähän avoimemmin näyttää tunteitaan. Lance tietää että Keith on turvallinen, vaikka ne ei tulekaan aina toimeen. Kiitos valtavasti itsellesi kommentista ^.^



Beelsebutt, Sanos muuta! Ihana Keith <3 Minäkin vähän hätkähdin (vaikka itse tämän nyt kirjoitinkin...), kun Lance veti Keithin äidin keskusteluun mukaan. Aika ikävä kommentti Lancelta, mutta onneksi Keith osaa hillitä itsensä (vaikka se varmasti satutti ja mietityttää Keithiä varmasti vielä tulevaisuudessa). Tuota en kyllä ole aikaisemmin miettinyt, että miten Lance reagoisi tulevaisuudessa siihen, että Keithin äiti on taas kuvioissa mutta hänen perheensä on Maassa. Varmaan aika kova paikka se olisi Lancelle. Ehkä siihen joskus perehdyn jonkin ficin muodossa, mutten lähde lupailemaan mitään :-P Kiitos metaforantäyteisestä kommentista ;D <3



Waulish, Ihan samaa mieltä olen,  vaikea ja epävarma h/c on ihan parhautta! Lance ei tiedä, miten olisi tai sanottaisi ikävät tuntemuksensa, ja ihan yhtä epävarmana Keith ei tiedä, miten lohduttaa, kun ei ole alkuunsa edes varma, mikä Lancea vaivaa. Luottamusta heidän suhteessaan on, jotenkin mä tykkään nähdä heidän kisailunsa enemmän sellaisena toisen turvallisuuden testaamisena kuin oikeasti ilkeämielisenä piikittelynä. Lance varsinkin mun headcanonissa kokeilee Keithin rajoja, koska se syvällä sisällään tietää, että Keith loppupeleissä aina on hänen tukenaan tilanteen sitä vaatiessa. Kiitos kiitos ihanasta kommentista xx



Ayudara, Hui, minoon ihan häkeltynyt tästä kaikesta "piraattisisällön" saamasta rakkaudesta.
Lainaus
koko homma käy epätasaiseksi köydenvedoksi.
Hah, got that reference ;-)
Klance tosiaan on "kaksipuolinen" paritus, jos lähtee roimalla kädellä yksinkertaistamaan. Itse helposti kirjoitan tuota vakavampisävytteistä tekstiä, koska angstaus tulee multa kovin luontevasti (ehkä olen emo sydämeltäni). Ehdottomasti kaiken vatuloinnin alla on kaikkea herkkää ja somaa vaikka muille jaettavaksi! Heh, ja eihän ensimmäinen Klance-ficci pidemmän tauon jälkeen vain voi olla ilman takatukka-heittoa ;D Se löytyy luultavasti mun jokaisesta Klance ficistä... Hups? (Sorry not sorry.) Kiitos onnitteluista ja tietenkin kommentista! ^.^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 158
  • © Auro
Vaikka et tätä laittanutkaan Fluffy10:iin oli tämä silti söpö minulle Köydenveto-sarjan jälkeen! Vaikka vannoutunut angstin ystävä olenkin niin oli pakko tulla katsomaan, jos löytyisi jotain piristävää Klancea niin selasin listaustasi ja olin ihan, että hahaa!! hurt/comfortia. Se on juuri hyvä välimaasto minulle. ♥ Myös otsikko oli söötti niin senkin takia valitsin tämän. Ja ja ja. Mitäs tästä sanoisi. Ensinnäkin tuo sarjakuva, johon tämä perustui oli ihana, kiitos että linkitit sen alkutietoihin.

Voi Lancea. Voi minun pientä poikaa. Ihan käy häntä sääliksi. Onneksi Keith ei käyttäynyt täysin assholemaisesti ja antoi Lancen tulla viekkuun yöksi, aww, vaikka ensimmäiset tuntumukset hänellä olikin vähän wtf. :-D Kyllä Keithkin osaa olla aika kiva ja hienovarainen halutessaan. Ihanan söpöjä halauksia! Ja tämä:
Lainaus
Keith pudisti hymyillen päätään. Hän ujutti sormensa Lancen hiusten lomaan ja tukisti tätä hellästi. Lancen tukka tuntui pehmeältä ja tuoksui trooppisilta hedelmiltä.
Aww! En kestä. :') Trooppisia hedelmiä!! Minäkin haluan tuoksua trooppisilta hedelmiltä. Lance voisi lainata minulle shampootaan.

Kiitos tästä. Piristi minua ah niin hienon mutta masentavan Köydenvedon jälkeen. ♥

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vilna: Hehe, tämä kyllä on aikamoinen fluffypläjäys Köydenvetoon verrattuna ;D Hurt/comfort on kyllä paras yhdistelmä ikinä, koska siinä saa leikitellä niillä kipeillä tunteilla, mutta myös sillä, kun toinen hoivaa ja tekee asioista himpun verran helpompia sietää.

(Ikimarun sarjis on kultaa! Tämä fikki perustui vain tuohon ensimmäiseen osaan, mutta kannattaa ehdottomasti käydä poimimassa tuon sarjiksen muutkin osat hänen instagramistaan.)

Vaikka Keith on aika omissa oloissaan viihtyvä, niin kyllä hänellä on silti pehmoinen sydän ja fiksu pää. Ja kuka nyt voisi sanoa surku-Lancelle ei?!

Kiitos taas hurjasti kommentistasi <33

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Vastaus kysymykseen: Omenapuutalo on aina auki, joten kyllä meille saa. Lisäksi tekstissä Lance sai jäädä.

Voltronista en tiedä mitään, ja tää on myös eka Voltron-fic, jonka luin. Näin ollen en myöskään osaa sanoa tästä tekstistä hirveästi mitään, mutta olihan tämä tosi suloista fluffia ja hurt/comfortia. Mä aina fiilistelen tällaisia yökylätekstejä, joissa nukutaan yhdessä ja puretaan sydäntä. ♥

Ehkä vielä jonain päivänä katson Voltroniakin, mutta siihen asti tyydyn fiilistelemään tätä ficciä ihan tällaisenaan, sen kummemmin analysoimatta. Kiitos paljon tästäkin!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.