Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Viikko aikaa rakastua | S | Hermione/Draco | Pakkoavioliitto | 21/21

(1/10) > >>

Crys:
Nimi: Viikko aikaa rakastua
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Draco, (Hermione/OC)
Genre: Romantiikka, draama
Status: 21/21
Yhteenveto: Pakkoavioliittolaki menee läpi, miten Hermione pärjää kumppaniehdokkaidensa kanssa?
A/N: Osallistuu haasteisiin Naimalaki eli pakkoavioliittohaaste ja Juhannustaikoja. Tää on juhannuslahja Tikkikselle, joka toivoi Hermione/Dracoa :> Mun piti kirjottaa pakkoavioliittohaasteeseen ihan toinen teksti, mutta se on niin pitkä projekti että innostuin alottaa tälläsen lyhkähkön(?) ficletjatkiksen.

1. osa

Hermione kaatoi paistamansa munakokkelin lautaselle. Siitä oli pitänyt tulla munakasta, mutta hän ei ollut ikinä ennenkään osannut tehdä munakasta ilman, että se jäisi kiinni pannuun, eikä tämä kerta eronnut edellisistä millään tavalla. Hän vei lautasen ja kahvikupin pöytään juuri ennen kuin kuuli koputuksen ikkunassa. Hermione otti muutaman sulmun pöydällä olevasta kupista ja ikkunan avattuaan laittoi ne Päivän profeettaa kantavan pöllön pussiin.

Sanomalehti tippui Hermionen käsistä lattialle ennen kuin hän ehti aamiaispöytään.

Pakkoavioliittolaki. Se oli todella mennyt läpi virallisesti.

Siitä oltiin puitu monta kuukautta sen jälkeen, kun se huhtikuun alussa ensimmäistä kertaa esiteltiin, mutta lakimuutos oli aiheuttanut niin paljon vastustusta, että oikeus oli ottanut sen uudelleen käsiteltäväksi. Velhopopulaatio oli toki laskenut huomattavasti sodan jälkeen ja siinä missä laissa oli järkeä tilastollisesti ajatellen, ei se tehnyt siitä kovinkaan inhimillistä.

Hermione nosti sanomalehden nopeasti lattialta ja alkoi käymään artikkelia läpi seisten yhä avonaisen ikkunan luona, jonka karmilta postipöllö oli lehähtänyt tiehensä.

Alun perin oli ollut vilkasta keskustelua siitä miten moraalitonta oli, että Ministeriö määräisi sattumanvaraisesti puolison, eikä valinnasta voinut valittaa. Vastustuksen takia Ministeriö oli muuttanut lakipykälää asteen inhimillisemmäksi: Määrättiin viikon koeaika, jonka aikana puolisoiden tuli asua toistensa kanssa ja jonka jälkeen he voisivat perustella mikä suhteessa mätti, mikäli he eivät haluaisi naimisiin toistensa kanssa. Lopullinen päätösvalta olisi kuitenkin pakkoavioliittolain – järkiavioliittolaiksi Ministeriö sitä virallisesti kutsui – toimeenpanijoilla, joten keinolla tai toisella kaikki täysi-ikäiset, lisääntymiskykyiset velhot ja noidat joutuisivat naimisiin. Jos ei ensimmäisen ehdokkaan kanssa niin viimeistään kolmannen, sillä valitusoikeutta oli vain kaksi kertaa.

Hermione luki artikkelia silmät vilisten. Ensimmäisten kirjeiden kuuluisi saapua ihan niinä päivinä, sillä laki oli ollut teknisesti voimassa jo kaksi kuukautta, jonka aikana halukkaat olivat voineet mennä naimisiin itsevalitseman kumppanin kanssa. Vielä ehtisi seuraavan viikon aikana käydä täyttämässä paperit maistraatilla, jos haluaisi.

Mutta miten Hermione tähän hätään löytäisi jonkun? Ron varmaan suostuisi, vaikka heidän keskenäinen intohimonsa oli kuollut kasaan aikoja sitten. He olivat silti yhä ystäviä, eikä avioliitto tutun kanssa välttämättä olisi yhtä paha kuin tuntemattoman.

Hermione säpsähti, kun kuuli takaansa siiveniskuja. Hänen vatsansa muljahti, kun hän näki ikkunalle laskeutuneen pöllön, joka kantoi Ministeriön kirjettä.

Hermione heitti sanomalehden sohvalle ja otti vapisevin käsin kirjeen pöllöltä. Ei siinä totisesti kauaa ollut kulunut.

Hyvä Hermione Jean Granger, olette kenties tietoinen uusimmasta lakipykälästä… niin niin niin. Hermione selasi nopeasti kirjeen muodollisuudet ohi.

Ministeriön teille valitsema kumppani on Gilbert Thomas Denburgh. 

Nimi ei sanonut Hermionelle mitään, mutta hän ei kuitenkaan saanut itseään liikkeelle. Hän tuijotti sanoja niin kauan, että pöydälle koottu aamiainen ehti jäähtyä.

Crys:
2. osa

Hermione tapasi ensimmäisen sulhasehdokkaansa Ministeriön järkiavioliittotoimistolla, eikä ehdokas saanut häntä kiljumaan riemusta. Gilbert oli vanha mies, papereiden mukaan kolmekymmentäkaksi, mutta mies näytti kaksikymmentä vuotta vanhemmalta. Hänen kaljamahansa pömpötti halvan ja liian pienen puvun paidan läpi, joka näytti siltä niin kuin se olisi ostettu monia vuosia sitten, kun Gilbert oli ollut hieman sujakammassa kunnossa. Miehen päälaki oli kalju ja ruskeat hiukset sen alla olivat aivan liian pitkät, jotta hän olisi voinut kantaa kaljua arvokkaasti. Gilbertistä lemusi pinttynyt tupakka ja Hermione aavisti, että samalta haisisi myös miehen talo, sillä Hermionen odotettiin muuttavan vuokra-asunnostaan miehen omistamaan asuntoon.

Gilbert hymyili hänelle näyttäen keltaiset hampaansa ja Hermione joutui tekemään kaikkensa ollakseen irvistämättä.

“Gilbert Denburgh”, mies esittäytyi ja ojensi kättään. Hermione tarttui nihkeään käteen ja kätteli miestä pikaisesti. “Ilo tavata, nätimpää vaimoa en olisi voinut toivoa.”

Hermione ei sanonut mitään, vilkaisi vain hädissään virkailijaa, joka oli esittäytynyt Mariaksi ja joka hymyili hänelle rohkaisevasti hymykuopat näkyen. Maria viittoi heitä istuutumaan ahtaan kuution kylki kylkeen tuupatuille tuoleille ja alkoi nopeasti puhumaan koeajan säännöistä: heihin asetettaisiin taika, joka teki mahdottomaksi olla sataa metriä kauempana toisesta kauemmin kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa viikon ajan, jotta työskentelylle oli mahdollisuus. Heille varattiin viikon päähän yhteenvetoaika, jolloin he tulisivat kertomaan viikon kulumisesta.

Hermionen vatsaa kiersi. Virkailijan puhe muuttui surinaksi korvissa. Jossain vaiheessa paperi työnnettiin Hermionen eteen, joka hänen oli allekirjoitettava. Aivan liian nopeasti Maria ja Gilbert nousivat ylös sen merkiksi, että tapaaminen on päättynyt.

***

“Jästisyntyinen, joo”, Gilbert sanoi Hermionen kysyttyä tämän verisäätyä, kun hän huomasi heidän kimppailmiintyneen jästilähiöön, jonka pienet omakotitalot oli laitettu niin kylki kylkeen, että ne näyttivät rivitaloilta.

Ensimmäinen huone, jonka Gilbert näytti Hermionelle talosta oli siivouskaappi. Toinen keittiö ja kolmas kellari, jossa oli pyykkihuone. Hermionelle tuli nopeasti selville mitä mies ajatteli naisen paikasta talossa.

“En ole kodinhoitajasi”, Hermione närkästyi heidän kävellessä kellarista yläkertaan.

“Tietenkään et”, Gilbert sanoi leveästi hymyillen, eikä Hermione ollut varma oliko vastaus ironinen, vai yrittikö mies oudolla tavalla yrittää olla ystävällinen.

***

Kuten Hermione oli arvannut, talossa oli inhottava pinttyneen tupakan haju, eikä talo ollut ulkonäöltäänkään kaunis. Laattojen väleissä ja huonekalujen alla oli paljon pinttynyttä likaa. Joka puolella taloa lattiassa oli outoja likavanoja erikoisissa kohtaa, niin kuin lattialla olisi ollut jotain pitemmän aikaa, joka oli estänyt siivouksen.

Makuuhuoneita oli vain yksi. Huoneita talossa oli kyllä keittiön, olohuoneen, kellarin, ja kylpyhuoneen lisäksi kaksi makuuhuoneeksi tarkoitettua huonetta, mutta toista Gilbert käytti varastona, sillä se oli kirjaimellisesti lattiasta kattoon täytetty sekalaisilla pahvilaatikoilla, muovipusseilla ja kaikenlaisella roinalla.

“Tää oli ennen työhuone, jota en kyllä käyttänyt juurikaan. Siivosin paljon ennen, kun tulit ja toin tavarat tänne”, Gilbert kertoi ylpeästi niin kuin odottaisi Hermionen kehuvan häntä. Siitä olivat siis tulleet ne likavanat lattioissa. Gilbert oli todellinen himohamstraaja.

***

He söivät illalliseksi mikrossa lämmitettyä valmisruokaa, joka oli enimmäkseen lihaa ja lisukkeena pari perunaa. Miehen jääkaapin sisältö ei juurikaan koostunut muusta kuin lihasta kaikissa mahdollisissa muodoissa. Hermionen kohteliaasti yrittäessä vihjata kasviksien ottamista osaksi jokapäiväistä ruokavaliota Gilbert vain nauroi ja sanoi eläinten syövän kasvikset hänen puolestaan.

“Kato sitten mä syön eläimen ja samalla syön kasviksia”, Gilbert sanoi niin kuin todella uskoisi keksineensä jonkin mahtavan elämän salaisuuden ja jatkoi sitten Hermionen kauhuksi selitystä siitä, että hänen luottoreseptinsä oli mikrossa kypsennetty lihafile.

***

Hermione oli tuonut mukanaan yhden matkalaukullisen tavaraa, joka yhä odotti eteisessä, sillä hän ei ollut varma missä hän nukkuisi. Sohva oli tahrainen ja muhkurainen, eikä sänky ollut suuri.

“Senkus nukut mun kanssa pedissä, en mä koske”, Gilbert sanoi ja iski silmää, joten ele ei saanut Hermionea luottamaan mieheen yhtään sen enemmän kuin ennestään.

Pitkitettyään nukkumaanmenoa yli puolen yön Hermione joutui viimein antamaan väsymykselleen periksi ja kävi kylpyhuoneessa vaihtamassa vaatteensa. Hän oli valinnut pyjamakseen pitkät housut ja hihallisen paidan, jonka hihaan hän sujautti taikasauvansa kaiken varalta. Kävellessään makuuhuoneeseen hän oli kiusallisen tietoinen Gilbertin katseesta, joka ei lakannut edes, kun Hermione asettautui varovasti makuulle. Hän sujautti taikasauvan tyynyn alle ja päätti visusti, että nukkuisi sillä kyljellä, jottei vahingossakaan joutuisi katsomaan Gilbertiä, vaikka vanha sänky joustikin sen verran, että Hermione joutui nukkumaan ihan reunalla, jottei valuisi koskettamaan miestä.

“Siitä on aikaa, kun olen nukkunut noin nätin naisen vieressä”, Gilbert kertoi. Hermione yritti esittää nukkuvaa, vaikka hän oli vasta käynyt maaten. Hän vaistosi, että Gilbert yhä tuijotti hänen selkäänsä. “En mä koskaan saa naista jäämään pitemmäksi aikaa. Aina ne loukkaantuu jostain ja valittaa sitä ja tätä. Olis kiva, jos antaisit mulle mahdollisuuden. Kyllä mä pitäisin susta hyvää huolta. En mä ehkä kovin rikas ole, mutta on mulla säästöjä. Voitaisiin vaikka tehdä vähän jotain remonttia täällä, kyllä mä huomasin, ettet sä tästä talosta kauheasti tykkää”, Gilbert jatkoi.

“Haluaisin nukkua”, Hermione sanoi vaimeasti.

“Joo”, Gilbert huokaisi ja vaihtoi asentoa sängyllään. “Mä oon ihan hyvä mies, vaikka pari pahetta onkin. Älä anna ensivaikutelman pilata meidän juttua. Ja ihan taitava tyydyttämään naisiakin, vaikka itse sanonkin”, hän röhähti.

Onneksi Hermione pystyi valittamaan koeajan päätyttyä. Hän sääli sitä poloista, joka saisi Gilbertin kolmanneksi vaihtoehdokseen.

Karma91:
Oi, Dramionea. Ja rakastan (ehkä liikaakin) pakkoavioliitto ficcejä, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Aiheesta on luettu vaikka kuinka ja paljon, mutta en ole kovin useasti törmännyt ficceihin, joissa ollaan näin anteliaita pakkonaitettuja kohtaan, kun on useampi mahdollisuus valittaa. Oon kyllä samaa mieltä Hermionen kanssa, eli voi sitä raukkaa joka päätyy Gilbertin pariksi :D

Hermionen tulee selkeästikin sanomaan tälle koko touhulle ei, enkä ihmettele lainkaan, sillä Gilbert on aika kuvottava hahmo, mutta toki hyvin kirjoitettu sellainen. Oletan, että tässä tulee vielä yksi muu suhdekokeilu, ennen kuin Draco osuu Hermionen kohdalle, koska minun on vaikea uskoa heidän suostuvan pariutumaan, jos muitakin vaihtoehtoja vielä on.

Tykkään sun kirjoitustyylistä, ja jään ehdottomasti seurailemaan kuinka tarin tästä etenee.

Crys:
Karma91: Jee, muitakin pakkoavioliittoficcien ja Dramionen ystäviä :) Joo, verrattuna muihin lukemiini pakkoavioliittoficceihin, tässä tosiaan ollaan aika kilttejä kun saa valittaa. Mukavaa että pidät Gilbertiä kuvottavana mutta hyvinkirjoitettuna hahmona, se tarkoittaa että olen onnistunut tavoitteessani :D Saapi nähdä mitä Hermione päättää tämän ja seuraavan/seuraavien viikkojen päätyttyä ;) Kiitos paljon kommentistasi :)

3. osa

Aamulla Hermione heräsi siihen, että Gilbertin käsi oli parhaillaan hänen vyötäröllään liikkumassa pahaenteisesti ylemmäs. Hermione tuuppasi Gilbertin käden nopeasti pois ja pomppasi ylös sängystä.

“Tuo on selvää seksuaalista häirintää, jota en suvaitse, eikä muuten Ministeriökään”, Hermione kivahti miehelle, joka esitti nukkuvaa. “Kaiken fyysisen kontaktin on oltava suostumuksellista.”

“Hä? Mitä tarkoitat?” Gilbert sanoi avattuaan silmänsä ja haukoitteli liioitetusti.

“Nukun vastedes sohvalla!” Hermione kivahti ja marssi kylpyhuoneeseen pukeutumaan.

Viisitoista ensivaikutelmaa eivät olisi riittäneet saamaan Hermionen pitämään Gilbertistä. Seuraavat päivät vain vahvistivat hänen arveluitaan siitä, että Gilbert oli sovinistinen, vanhanaikainen ja piittaamaton. Siivouksen ja ruuanlaiton hän sanoistaan huolimatta tuuppasi Hermionen harteille eikä jättänyt käyttämättä yhtäkään mahdollisuutta “vahingossa” koskea Hermionea ohittaessaan hänet tai ollessaan hänen lähellään.

“En minä mitään tarkoittanut”, Gilbert puolusteli, kun Hermione taas kerran läpsäisi hänen kätensä pois, kun Gilbert laski kätensä Hermionen alaselälle ohittaessaan tämän keittiössä ruuan jälkeen. “Ihan ystävällisillä mielillä minä olen tässä liikkeellä, voisit höllätä vähän pipoasi.”

“Minä olen monesti sanonut, etten halua, että kosket minuun”, Hermione kivahti.

“Kuule se tulee ihan itsestään, en edes ajattele sitä”, Gilbert närkästyi.

“Se on vielä pahempi, jos edes uskoisin sinua. Tekisitkö muka samoin, jos olisin mies?” Hermione tivasi.

Gilbert ei vastannut, vaan mutisi: “naiset”, ja lähti olohuoneeseen katsomaan televisiota.

***

Hermione piti tarkasti kirjaa jokaisesta minuutista, jonka hän vietti poissa Gilbertin luota, jotta hän ei joutuisi lähtemään miehen luo yhtään sen aikaisemmin kuin hänen oli tarpeen. Hän oleili töiden jälkeen omalla asunnollaan tai kävi Ginnyn ja Harryn luona purkamassa turhautumistaan.

“En kestä”, Hermione valitti ystävilleen teekupposen ääressä. “Olen hädin tuskin nukkunut viiteen päivään, sillä se pahuksen sohva on niin epämukava. Mutta en minä hänen vieressäänkään halua nukkua.”

“Etkö voi pyytää häntä omaan taloosi?” Harry ehdotti. “Pakota hänet nukkumaan sohvalla.”

“En”, Hermione huokaisi, sillä hän oli jo lupautunut papereissa menemään Gilbertin luo, eikä sopimusta voinut vaihtaa. “Mutta en minä häntä omaankaan asuntooni haluaisi, en saisi sitä lemua ikinä pois.”

“Minä kyllä huomasin… että sinä vähän haiset tupakalta”, Ginny huomautti pahoitellen ja nosti teemukin nenänsä eteen.

Hermione painoi päänsä ruokapöytää vasten ja naurahti huokaisten.

“Kuule, Ronkaan ei vaikuta täysin onnelliselta omaan kumppaniehdokkaaseensa, hän sai Daphne Greengrassin”, Ginny jatkoi. Hermione kohotti päänsä ruokapöydästä ja vilkaisi ystävänsä pisamallisia kasvoja, jotka katsoivat häntä odottavasti.

“Ehkä te voitte koeaikojenne jälkeen sopia järkiliitosta”, Harry sanoi ilmassa leijuvan ehdotuksen ääneen.

Teoriassa se oli mahdollista, jos sen vain hoitaisi ennen seuraavan kirjeen saapumista. “Niin. Ehkä”, Hermione huokaisi ja sipaisi hiuskiehkuraansa. Ron oli sata kertaa parempi vaihtoehto nykyiseen verrattuna. “En taida haluta ottaa riskiä, että seuraavatkin ehdokkaat osoittautuvat yhtä kammottaviksi kuin Gilbert.”

***

Hermione ei ollut ikinä ollut yhtä iloinen sunnuntai-illan koittaessa, kun hän sai viimein lähteä kotiin. Tapaaminen ministeriössä olisi maanantai-illalla, joten Hermione saisi hengähtää hetken aikaa, ennen kuin joutuisi tapaamaan Gilbertin uudestaan. Hän tarttui ajoissa pakattuun matkalaukkuunsa ja ilmiintyi pois vaivautumatta edes hyvästelemään tai fyysisesti kävelemään ulos asunnosta.

Kotiin päästyään Hermione otti pitkän suihkun, pesi kaikki mukana olleet vaatteensa ja kuurasi jopa matkalaukun loitsulla, että pinttynyt tupakanhaju lähti pois. Oma sänky ei ollut ikinä tuntunut yhtä ihanalta ja pehmoiselta. Hermione ahdistui pelkästä ajatuksesta siitä, että hänen seuraava viikkonsa uuden ehdokkaan kanssa saattaisi olla yhtä kamala.

Ei, hän ei ottaisi sitä riskiä. Elämä Ronin kanssa voisi olla oikeastaan ihan mukavaa. He tunsivat toisensa hyvin ja kuka tietää, ehkä heidän kipinänsä vielä palaisi. Ehkä he rakastuivat ja aloittaisivat perheen yhdessä. Tai vaikka he eivät rakastuisi, ehkä he voisivat kuitenkin aloittaa perheen jonain päivänä, kasvattaa lapsi tai lapset yhdessä ystävinä. Olihan Ronissa vikansa, mutta Hermione oli kestänyt niitä jo kymmenen vuotta, hän voisi kestää niitä kyllä jatkossakin. Huonompiakin kohtaloja oli olemassa.

***

Kun Hermione heräsi, kello näytti jo kolmea iltapäivällä. Hän joutui ottamaan herätyskellon käsiinsä ja varmistamaan että se oikeasti toimi, sillä hän ei ollut ikinä nukkunut niin myöhään. Hän pomppasi pystyyn ja kiiruhti katsomaan olohuoneen kelloa, joka näytti samaa aikaa. Kuluneen viikon univelat oli näköjään otettu takaisin. Onneksi koeaikaviikon jälkeisen ensimmäisen maanantain sai laillisesti vapaaksi, jotta oli aikaa miettiä mahdollista tulevaisuutta kumppniehdokkaan kanssa. Hermionen ei tarvinnut miettiä tulevaisuutta sekuntia enempää.

Hermione puki kiireesti päällensä ja söi yhden kuivan appelssiinin, sillä hän oli tyhjentänyt jääkappinsa aika lailla tyhjäksi ennen lähtöään Gilbertin luokse. Sitten hän kiiruhti pikaisesti Ministeriöön, sillä hän ei antaisi Gilbertille sitä mielihyvää, että jättäisi moitteensa sanomatta.

Tikkis:
Aaaeew, ensimmäisenä haluan kiittää Crsyted ihanasta juhannustaiasta! Vaikka täytyypä sanoa, ettei tämä alku nyt olekaan ollut varsinaisesti miellyttävä kokemus, koska Gilbert. :D Mun kävi sääliksi Hermionea, kun joutui ensimmäisenä mokoman hahmon vaimoksi. Onneksi tosiaan avioliittolaki on näinkin höveli, että paria saa pari kertaa vaihtaa. Sitä kyllä mietin, että aika karu tapa parittaa toiset, kun sitä ihan vaan tuolla tavalla arvalla vedetään pari, eikä yhtään katsota mätsääkö tyypit keskenään. Toisaalta, olisihan siinä melkoinen homma, jos pitäisi kunnon parinvalintaa harrastaa, joten ymmärtäähän sen.

Toivotaan, että toinen vaihtoehto on parempi! Ja olisihan se toisaalta ihan jännä, mikäli Hermione päättäisikin ottaa Ronin. Voikohan sitä liittoa sitten enää purkaa, mikäli se parempi (eli Draco!) sattuukin tulemaan vastaan? Hmm, mielenkiinnolla jään odottelemaan näitä juonikuvioita. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu