Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Multifandom: Suvityttöjä | Ronja/Peppi | K-11

(1/3) > >>

Ingrid:
Title Suvityttöjä
Author Ingrid
Rating K-11
Fandom Multifandom
Pairing Ronja Ryövärintytär/Peppi Pitkätossu
Disclaimer Hahmot kuuluvat Astrid Lindgrenille

Summary Peppi oli Peppi vuoden jokaisena päivänä. Näin aikuisenakin, ja jokaista pisamaa myöten.

A/N Pieni kesäinen höttö, joka pöllähti olemaan kuin salama kirkkaalta taivaalta inspiroiduttuani Kesäfestistä - tämä osallistuu haasteeseen sanoilla tuohi, vesi, antautua, paljas ja kauas.







Ilta-aurinko maalasi Pepin riippumaton reunan yli lainehtivat suortuvat meripihkan kultaisiksi. Kahden koivun väliin ripustettu kirjava kankaanpala tuoksui lempeässä kesäilmassa Kurrekurredut –saaren rouhitulta, tuoreelta cayennepippurilta ja farofalta, joita Pepin isä oli tuonut tyttärelleen tuliaisiksi viimeisimmältä matkaltaan.

Peppiä hymyilytti. Hän retkotti silmät suljettuina mitä epämukavimmalta näyttävässä sykerössä ja kutitteli omia varpaitaan ja jalkapohjiaan koivusta harrottavan tuohen reunalla.

"Satuitko sinä huomaamaan, että Kukkanen ja Jymy-Juntunen pilkistelevät jälleen tuolla aidan takana?" huudahti Ronja tarpeettoman suureen ääneen Huvikummun natisevilta puuportailta. Hänen äänensä kantoi halki seesteisen pihamaan ja kauas järven poukamalle.

Takkutukkainen nainen nyrpisti auringossa palanutta nenäänsä ja nosti kädet lanteilleen Pepin suuntaan samalla virnuillen.

"Saatoinpa huomatakin! Ja saatoinpa huomata senkin, että heidän kaislojen sekaan köytetyn soutuveneensä pohjatulppa karkasi kuin yks-kaks vain Herra Tossavaisen takataskuun", vastasi Peppi, jonka railakas nauru täytti pihamaan.

Ronja asteli paljain jaloin aamuisen sateen kostuttaman nurmikon poikki Pepin luo ja istahti riippumaton reunalle. Hän kietoi tukkapehkonsa, josta sojotti kesäheiniä ja lehtohorsman vaaleanpunaisia kukkia, nutturalle ja kellahti sitten naisen viereen. He olivat muksahtaa nurin, kun Peppi kampesi itsensä ryövärintyttären päälle ja jäi katselemaan naista syvänsinisillä silmillään.
 
"Meidän pitäisi kitkeä rikkaruohot marjapensaiden alta", Ronja myhäili, kun punertavan kultaiset suortuvat laskeutuivat kutittelemaan hänen kasvojaan.

"Ja maalata kuisti", tokaisi Peppi, kun heidän nenänsä koskettivat toisiaan.

"Kylvää porkkanat ja punajuuret…"

"…ja korjata raparperisato."

Peppi pyöritteli mietteliäänä Ronjan nutturasta karannutta hiussuortuvaa sormissaan ja napitti naisen tummaa silmäparia. Sitten hän puuskahti hiljaa.

"Mutta minua laiskottaa! Eihän juhannuksena kuulu rehkiä", Peppi aneli ja laskeutui hieman alemmas. Hän veti raukeana syvään henkeä – Ronja tuoksui syreeneiltä ja vasta leikatulta nurmelta. Ja kenties hieman Huvikummun vanhan ullakon tervaltakin. Hän suukotti naisen paljasta kaulaa ja antoi karhean hiussuortuvan karata sormistaan.

Ronja ei vastannut mitään. Hän antoi multaan sotkeentuneiden sormiensa upota Pepin hiuspehkoon samalla, kun katse laski verkkaisesti naisen kasvoja koristavia kesakoita. Niitä ei syksykään vienyt koskaan mennessään. Mikään muukaan ei Pepissä muuttunut syksyn, talven tai kevään tullen. Päivästä toiseen hänellä oli yllään hullunkuriset pellavakuteet ja eri paria olevat sukat. Ja jokaisena aamuna hän läikytti kamomillateestään puolet keittiötuvan räsymatolle nauraessaan sanomalehden etusivulle, jolla luki kissankokoisin kirjaimin Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu – niin, että puoli palstaa peittyi tyystin nimen alle.

Ronjaa myhäilytti. Peppi oli Peppi vuoden jokaisena päivänä. Näin aikuisenakin, ja jokaista pisamaa myöten. Kenties juuri siitä syystä ryövärintyttären levoton ja villi sielu löysi rauhan aina, kun nainen astui jalallaan Huvikummun kynnykselle.

Kuusimetsän taakse laskeva aurinko loi taivaalle kultaa ja purppuraa, mutta varsin pian ilta antautui yön hämärän tieltä. Täysikuu odotteli vuoroaan taivaanrannan takana. Metsikön laidalta kuului kehrääjän kurahduksia ja pesästään ulos kömpineen ketun askelten rapinaa, kenties muutama männiäinenkin käyskenteli pusikoiden juurilla. Vastarannalla ilakoitiin suuren kokon ympärillä.

”Tule”, kuiskasi Peppi lopulta yllättäen, rikkoen heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. Hän suukotti Ronjan suupieltä, tarttui tätä kädestä ja veti mukanaan ylös riippumatosta. Ryövärintytär antoi naisen kiiruhtaa edeltä ja johdattaa heidät pienen polun päässä olevalle hirsilaiturille, joka narisi kevyiden askelten alla, kun he riisuivat kuteensa.

Toisiinsa kietoutuneet sielut heijastuivat peilityynestä vedenpinnasta, kun Ronja veti itseään siromman Pepin vartalon omaansa vasten. Hänen sormensa liukuivat verkkaisesti pitkin pisamaisia vartalon kaaria, leukapieliä ja hiusrajaa. Sitten ne kohotettiin koskettamaan naisen kesäauringon rohduttamia huulia, joilta varastettiin pehmeä suudelma.

Suudelman lomassa Pepin huulille kohosi kujeileva hymynkare.

Maailman voimakkaimpana naisena hän olisi helposti voinut nostaa Ronjan yhdellä kädellä vaikka olkapäälleen istumaan, mutta sitä hän ei tällä kertaa tehnyt. Hän vei kätensä tukistamaan tummaa hiuspehkoa ja vastasi suudelmaan, joka Ronjan huulilta maistui lempeältä mallakselta – ryöväri mikä ryöväri.

”Hiuksesi ovat vinksin vonksin”, Peppi tokaisi huvittuneena heidän erkaannuttuaan suudelmasta. ”Aivan hyrskyn myrskyn.”

Sitten hän tarttui ryövärintytärtä tämän kapeasta ranteesta ja veti kevyesti mukanaan laiturin reunalle, jolta he hyppäsivät yhdessä nauraen veteen kuin olisivat olleet kesän ensimmäiset linnunpoikaset matkalla vapauteen.

Avaruuspiraatti:
Kommenttikampanjasta moikka! (Pahoittelen myöhästynyttä kommenttia.) Nappasin tämän kampanjasta, koska tällä oli niin kiva nimi! Ja juuri sellaista ihanaa, tunnelmallista suloisuutta sainkin, mitä otsikolta odotin <3 Peppi Pitkätossu oli yksi suosikeistani lapsena, Ronja Ryövärintytärtä en sen sijaan ole koskaan lukenut loppuun. Meillä oli sellainen hervoton kirja täynnä Lindgrenin tarinoita, mutta jostain syystä en jaksanut kiinnostua Ronjan tarinasta niin, että olisin ihan loppuun asti päässyt :D Täytyy ehkä näin vanhempana käydä etsimässä tuo satukirja kotoa ja lukea läpi, nyt kun arvostaa satuja vähän eri tavalla kuin pienenä.

Tuli kamalan hyvä mieli tätä lukiessa, pääsisipä itsekin Huvikumpuun viettämään kesää. Siellä edes kaikenlainen raataminen ei haittaisi ;D Vähän kauhistuttaa Pepin ja Ronjan puolesta, miten paljon tehtävää heillä on! Mutta mitäs pienestä laiskottelusta, kerran vuodessahan sitä juhannuskin vain on ;) Ronjasta en kamalasti osaa sanoa, mutta Peppi oli ainakin ihan oma itsensä! Tuli vähän haikeakin olo (sillain hyvällä tavalla), kun pääsi taas palaamaan maailmaan, joka lapsuudessa on ollut tosi isossa osassa.

Sanoinkin jo, mutta sanonpa uudestaan, että ihanan tunnelmallinen fikki, joka imaisi minut kyllä ihan kokonaan itseensä! Kiitos <3

Arte:
Yyyyhyyyyy Ronja ja Peppi yhdessä, en kestä ;____; <3______3 Tämä on täydellisyyttä. Nyt kun näin tämän, tiesin heti, että nämä kaksi sopivat toisilleen niin täydellisesti! Aaaaa en kestä en kestä.

Ronja on minun elämäni rakkaus <3 Voiiii että. Hän varmasti löytää Pepistä juuri samanlaisen vahvan ja omapäisen kumppanin! Huomasin sitä vain huolehtivani, että missä ovat Ronjan vuoret ja ikimetsät! Mutta ehkä he viettävät aikaa sekä Matiaksenlinnassa että Huvikummussa. Pepillä on varmasti kivaa myös Matiaksenmetsässä.

Tämä oli niin ihana. Sellainen todella arkinen ja seesteinen ja hyväntuulinen ja kesäinen. Erityisesti tuo "Peppi on Peppi vuoden jokaisena päivänä" oli kyllä niin symppis <3 Ah, tämä oli aivan ihana.

Ingrid:
Pirre Voi ei, suosittelen kyllä lämpimästi lukemaan Ronjankin tarinan ihan kannesta kanteen! Ronja on minun ehdoton suosikkini ja Peppi tulee heti tokana, ja jotenkin tässä yksi päivä jopa ihmettelin, miten en ole keksinyt tätä ideaa näistä aiemmin. Vähän tätä julkaistessa saatoin jännittää, miten lukijat ottavat tämän vastaan, koska kuten sanoitkin, on kyse lapsuudessa sydäntä lähellä olleista hahmoista ja maailmoista. Ihana kuitenkin kuulla, että pidit! Ja kiitos suuresti kommentistasi. ♥

Arte Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Voi että, niin ihana kuulla että pidit, koska kuten tuossa jo Pirrellekin mainitsin niin vähän jänskätti, että miten jotkut lukijat suhtautuvat tällaiseen melkeinpä pyhillä asioilla leikkimiseen! :'D Näistä on ollut tosi mukavaa kirjoittaa, jotenkin sellaista huoletonta ja rattoisaa, joten kiva kuulla, että se välittyy tekstistä myös lukijalle. Ja Matiaksenmetsässähän myös on seikkailuja jo ollutkin ( ;) ) ja tulee takuulla vastaisuudessakin olemaan!

Kaatosade:
Otsikko ja paritus olivat vastustamattomia, varsinkin Ronja Ryövärintytär oli lapsena lempikirjojani. Ihanaa, miten sopiva pari hänelle olikaan löydetty. <3

Tämä oli sellainen ihanan kesäinen hyvänmielenficci, josta mun on kauhean vaikea keksiä mitään fiksua sanottavaa, mutta tykkäsin kovasti kuvailusta ja näiden asenteista tekemättä olevia töitä kohtaan ja kaikesta söpöilystä, joten kiitos. <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu