Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Ikkunasta heijastuu kaipaus (S, Charlie/OC)

(1/3) > >>

hiddenben:
Nimi: Ikkunasta heijastuu kaipaus
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: drama, angst
Paritus: Charlie Weasley/OC
Yhteenveto: Toinen velhosota on käynnissä, ja Charlie pysyttelee Weasleyn perheen vanhassa kesämökissä odottaen merkinantoa, valmiina lähtemään taisteluun. Yksinäisyydessä mieli kulkeutuu hyviin muistoihin vain palatakseen jälleen vallitsevaan hetkeen.
A/N: Tämä teksti osallistuu seuraaviin haasteisiin 12+ virkettä XVI, Kesälomaetydejä (tällä kuvalla) sekä FF1000 sanalla Lohikäärme. 12+ virkettä -haasteen sanat olivat tällä kertaa kovin synkkiä ja kylmempään vuodenaikaan taipuvia, joten loin Etydihaasteen kuvasta inspiroituneena tällaisen kuvauksen yksittäisestä hetkestä. Taitaa myös olla ensimmäinen Charliesta kirjoittamani ficci, suunnitteilla tosin saattaa olla jo toinen ;) 12+ virkehaasteen sanat löytyvät kuvauksen lopusta kuin myös yksi lisäkommentti tekstiin liittyen.


Ikkunasta heijastuu kaipaus

Vanhan kesämökin peltikattoon ropisee vesipisaroita loppusyksyn antaessa kaikkensa ennen talven tuloa. Charlie katselee omaa heijastustaan ikkunasta ja miettii, kuinka helppoa olisikaan ollut jäädä Romaniaan Iso-Britanniaan palaamisen sijaan. Varsinkin, kun he olivat juuri saaneet käsiinsä antipodisen opaalikatseen, kaikkein kauneimman lohikäärmeen munan, jonka valkean harmaa kuori saa Charlien vatsanpohjan vieläkin väreilemään ihastuksesta.

Sen sijaan Charlie on kuitenkin tullut takaisin kotiin pitkän talven ajaksi: odottamaan uutisia rakkaista ja kadonneista, odottamaan, että sota päättyisi tai vähintäänkin etenisi johonkin suuntaan. Hän tuntee itsensä hyödyttömäksi istuessaan kesämökin puisen pöydän ääressä, pelaten yksin pasianssia kierros kierroksen perään, lähtölupaa odottaen.

Rikkinäisessä lasipurkissa Charliella on pieni liekki, joka pitää hänet lämpimänä myöhäisillan kolkossa viileydessä. Liekki saa hänet ajattelemaan Lenaa, itävaltalaista dragonologia, joka on Charlien tavoin päätynyt Romaniaan tutkimaan lohikäärmeitä ja elämään jossain muualla kuin perheensä välittömässä läheisyydessä.

”Meistä tulee vielä maailman tunnetuimpia dragonologeja, kunhan tämä opaalikatse kuoriutuu”, Lena oli sanonut ylpeänä vain muutama päivä ennen Charlien lähtöä. ”Ani harva saa kokea jotain näin kaunista, Charlie, tiedäthän sinä sen?”

”Tai sitten pidämme tämän kaunokaisen meidän salaisuutenamme”, Charlie oli vastannut ja saanut Lenan naurahtamaan mahdottomasta ajatuksesta huvittuneena. Heillä olisi täysi työ etsiä kuolleiden eläinten raatoja, jotta maailman kaunein lohikäärmeenpoikanen pysyisi tyytyväisenä ja piilossa.

Olihan se kaunis visio tulevaisuudesta: Charlie ja Lena ja pieni opaalikatse Romanian autioituneella ja hiljaisella maaseudulla. Charlien omat kalpeat kasvot ikkunalasin heijastuksessa kertovat kuitenkin toisenlaisen tarinan tuleville kuukausille, ellei jopa vuosille, jos oikein huonosti käy.

Kädessään Charlie pyörittelee Percyn tornipöllön höyhenpeitteestä tippunutta sulkaa. Hermes oli tuonut Charlielle kortin kaksi päivää sitten, mutta siihen kirjoitettu teksti ei ollut kertonut mitään uutta – ei tietenkään, jotta Killan salaisuudet säilyisivät. Uutisten olemattomuus saa Charlien kuitenkin hermostumaan eikä hän ole malttanut istua paikoillaan kuin vasta nyt illan ainoan ohjelman lähestyessä.

Koukkujalka hypähtää Charlien syliin ja kehrää hiljaisesti, saaden miehen hymyilemään. Onneksi hänellä sentään on Hermionen kissa seuranaan tässä kurjassa mökissä. Puoliksi gäätä ja siksi erittäin itsepäinen ja hankala, Koukkujalka annettiin Charlien hoidettavaksi heti, kun mies saapui Kotikoloon. Kissa oli kuitenkin kaikkien onneksi tykästynyt Charlieen, ainakin siihen kehräysten määrään nähden, mitä hän oli saapuessaan olennolta saanut.

Kello lyö kahdeksaa syyssateen siivittämänä: on aika ottaa esille pieni tummansininen radio, yksi harvoista esineistä, joita Charliella on mukanaan. Jo jäähtynyttä kahvia siemaillen Charlie laittaa radion päälle ja napauttaa taikasauvallaan kojetta.

”Täysikuu”, hän mutisee matalalla äänellä, ja Pottervahdin pyörähtäessä käyntiin Charlie tajuaa ohjelman salasanan olleen päivän ensimmäinen ääneen lausuttu sana.

Radiossa tutut äänet leikittelevät toistensa kustannuksella, kun Charlie nojautuu taaksepäin tuolissaan yrittäen keskittää ajatuksensa tähän hetkeen ja kohta kerrottaviin uutisiin; hän sulkee pois Lenan, opaalikatseen ja tulevaisuuden toiveikkaat unelmat – on turha miettiä sellaista, mikä ei ole mahdollista.
 

12+ virkettä -haasteen sanat:
Spoiler: näytä1. vesi 2. helppo 3. valkea 4. talvi 5. hyödytön 6. rikkinäinen 7. jossain 8. tulla 9. ani 10. tai 11. raato 12. visio 13. kalpea 14. höyhen 15. kortti 16. istua 17. hymyillä 18. kissa 19. määrä 20. sininen 21. siemailla 22. täysikuu 23. leikitellä
A/N 2: Antipodinen opaalikatse on ihan oikeasti (J.K. Rowlingin mukaan) lohikäärmelaji, mutta käännös on omani. Fantastic Beasts and Where To Find Them -kirjassa kerrotaan lajista nimeltä Antipodean Opaleye, jonka otin mukaan tähän tekstiin.

flawless:
Tästä tekstistä jäi jotenkin haikea olo. Tämä oli tietyllä tavalla hyvin surullinen teksti, mutta mielestäni kuitenkin sillä tavalla hienosti toteutettu ettei vellottu missään angstissa vaan se alakuloinen tunnelma tuli melkein itsestään tekstin edetessä. Oli tosi surullista lukea Charlien tulevaisuuden unelmia ja toiveita, jotka olivat olleet niin kovin lähellä, mutta sitten kuitenkin kaukana. Se että Charlie antoi pois jotain niin tärkeää ja ainutlaatuista toisaalta kertoo todella paljon siitä, kuinka hyvä ja oikeellinen mies hän on, kun on valmis uhraamaan kaiken haluamansa yhteisen hyvän vuoksi ja auttaakseen perhettään ja ystäviään. Olit rakentanut tämän tekstin tarinan tosi hyvin, asiat ikään kuin soljuivat omalla painollaan ja tässä oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tämä piirsi hyvin selkeän kuvan Charlien senhetkisestä elämästä ja tavallaan myös kertoi paljon sanomatta asioita suoraan, mistä tykkään. Esimerkiksi tämä kohta oli tosi hieno:


--- Lainaus ---”Täysikuu”, hän mutisee matalalla äänellä, ja Pottervahdin pyörähtäessä käyntiin Charlie tajuaa ohjelman salasanan olleen päivän ensimmäinen ääneen lausuttu sana.
--- Lainaus päättyy ---
Kuinka yksinäinen virke tämä olikaan. Ihan oikein sydämestä vihlaisi. Tällaisia juttuja tarkoitin siis aiemmalla, että kuinka sen sijasta että kerrot suoraan Charlien olevan yksinäinen niin luot tällaisilla keinoilla sen kuvan lukijalle itse oivallettavaksi. Se oli musta ihana piirre sun kirjoitustyylissä, tykkäsin siitä kovasti.

Olit onnistunut tässä tekstissä muiltakin osin musta parilla tavalla erityisesti. Ensinnäkin se, että yleensä mä en pidä OC-hahmoista yhtään, mutta tässä se ei kyllä aiheuttanut mulle tyypillistä ärsyyntymistä - hahmo oli sopivasti mukana mutta sopivasti kuitenkin taka-alalla, etkä häntä kuvaillessasi käyttänyt mitään tyypillisiä OTC-kliseitä vaan musta hän istui tekstiin näin toteutettuna hyvin. Toisekseen, lukaisin A/N-kohdan aika sivusilmällä joten en huomannut tämän osallistuvan 12+ virkettä -haasteeseen, mutta kun lopuksi huomasin niin kehaisenpa senkin verran, että en huomannut tässä sitä hyvin yleistä piirrettä mikä monesti tuon haasteen teksteihin liittyy ja jokseenkin häiritsee. Eli tässä ei nuo sanat osuneet silmään sellaisina, että huomaa kuinka jotain erikoisia sanoja on väkisin haasteen vuoksi tuotu mukaan ja ne sitten hyppii silmille tekstistä jotenkin irrallisen oloisina. Tässä nuo sanat olivat hyvin sulavasti tekstin keskellä eikä mikään tuntunut teennäisesti sinne laitetulta. Pisteet siis musta hyvin haasteessa onnistumisesta!

Tämä oli oikein kiva teksti, pidin tämän tunnelmasta ja sun tyylistäsi kirjoittaa. Kiitos!

hiddenben:
Yay, flawless, kiitos hurjasti kommentista! Ilahduin suuresti ajatuksistasi, varsinkin huomatessani, että tykkäsit tekstistä sen synkkyydestä huolimatta!


--- Lainaus ---Tällaisia juttuja tarkoitin siis aiemmalla, että kuinka sen sijasta että kerrot suoraan Charlien olevan yksinäinen niin luot tällaisilla keinoilla sen kuvan lukijalle itse oivallettavaksi.
--- Lainaus päättyy ---

Oli aivan mielettömän kivaa kuulla tämä! Kirjoitusmaailmassa puhutaan paljon 'show, don't tell' -metodista, joka mielessäni kuulostaa todella järkevältä ja näin, mutta sen toteuttaminen on tuntunut jatkuvalta hakemiselta. Mutta sitten tässä tekstissä en edes muista hakea sitä ja saan sen silti mukaan? Hämmennyin suuresti tajutessani tämän :D

OC-hahmot ovat aina hankalia, mutta kivaa, ettei Lena jäänyt häiritsemään. Yritin jättää hänet etäiseksi muistoksi, koska tässä ficissä ollaan niin Charlien mielen sisässä. Ja tuo haastesanojen soluttautuminen tekstiin on myös helpotus kuulla! Joskus niitä joutuu väkisin tunkemaan tekstiin, mutta kehittelin tarinan sanojen ympärille, joten ehkä se auttoi kokonaisuuden luomisessa?

Kiitos mielettömästi kommentistasi, se piristi suuresti! :) (ja kertoi vähän lisää siitä, millainen olen kirjoittajana – vielä suurempi kiitos siitä!)

flawless:
Ah joo, show don't tell, sitähän se juuri on! Mä hain tosi pitkään sanoja tuolle asialle, että miten sen selittäisin, kun musta sitä oli tässä tekstissä ihanan paljon ja se jäi tästä päällimmäisenä mieleen, mutta en millään meinannut saada puettua tuota asiaa sanoiksi. Totta kai sille sitten on joku oma termikin, haha, hyvä tietää jatkoa varten :D Mutta sen osalta voit musta tässä taputtaa itseäsi selkään, erityisesti jos se on tullut ihan luonnostaan, koska sittenhän se tarkoittaa että sä oot vaan luonnostaan just niin hyvä! Mä en muuten tajunnut että tämä ja Kuinka ilvesnaaras herätetään on molemmat sun tekstejä ennen kuin vastasit näihin kommentteihin samaan aikaan, kun ne on niin erilaisia tekstejä keskenään - sä oot siis tosi monipuolinen kirjoittaja! Mun täytyykin tutustua sun tuotantoosi ihan tarkoituksellisesti enemmän, koska tykkään sun kirjoitustyylistä ja näemmä oot tosi moneen taipuva kirjoittaja! :)

hiddenben:
Eikä, onpa hassua, ettet huomannut :D Mutta sehän on vaan hyvä kuulla! Samanlaista tyyliä olen hakenut kyllä kaikissa teksteissä, mutta varmaan hahmot, tunnetilat ja asetelmat vaikuttaa siihen, millaiseksi teksti muodostuu. Mutta toivottavasti viihdyt muidenkin tekstien parissa! :)

(Paitsi että ei ehkä kannata selata ihan liikaa taaksepäin teksteissä, ei niihin ensimmäisiin luomuksiin ;D Tuntuu, että tämä kirjoitus- ja ajatustyyli on kehittynyt tässä ihan viimeisen vuoden aikana.)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu