Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Lentämään luodut (S, George/Harry)

(1/4) > >>

Vanilje:
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Paritus: George/Harry
Tyylilaji: angst, romance, hurt/comfort
Haasteet: Spurttiraapale V, Ficlet300 (127. Vuosi)
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja kaiken hänelle tunnistettavasti kuuluvan. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Spurttiraapaleen viimeisimmän kierroksen innoittamana lähdin kirjoittelemaan tällaista pientä kokoelmaa. Jokin tovi on taas vierähtänyt siitä kun viimeksi olen kirjoittanut, mutta kivaa tämän projektin parissa on ollut!


Lentämään luodut
I
II
III
IV
V
VI
VII

Vanilje:
I
George poimii kulhosta pääsiäisenkeltaisen karamellin ja pyörittelee sitä sormiensa välissä. Ensimmäinen syntymäpäivä toisen velhosodan ja Tylypahkan taistelun jälkeen on rankempi kuin George oli kuvitellut. Kaikki yrittävät ymmärtää, vaikka todellisuudessa kukaan ei puhu asiasta. George huokaa ja antaa käsiensä laskeutua pöydälle. Puheensorina olohuoneessa tuntuu etäiseltä, eikä hän viitsi yrittää ponnistella päästäkseen kuplan sisälle. Harry istuutuu viereiselle tuolille.

”En ole koskaan pitänyt noista karkeista.”
”Niin”, George vastaa. ”Ne eivät ole järin hauskoja. Suorastaan persoonattomia. Silti jotenkin pidimme niistä, ne inspiroivat meitä koska tiesimme pystyvämme parempaan.”

George tajuaa puhuvansa yhä heistä aivan kuin Fred olisi läsnä. Ja tavallaan hän onkin, mutta todellisuus tekee kipeää. Ei Fred koskaan tule palaamaan veljensä vierelle, vaikka George kuinka niin toivoisi. Toisinaan kaikki tuntuu suurelta painajaisunelta. Ainoastaan Harryn ääni saa vedettyä Georgen takaisin nykyhetkeen.

”Niin, Weasleyn Welhowitsien oksennuspastillit ovat jo aivan toista luokkaa”, Harry hymyilee ja Georgekin huomaa suupieliensä kohoavan. Yhtäkkiä Georgesta tuntuu, ettei hänen tarvitse enää yrittää.

Vanilje:
II
Aurinko lämmittää Georgen selkää tämän ponnistaessa vauhtia maasta. Hänen luutansa nousee vaivatta ilmaan, aivan kuten lentämään luotujen. Muutama kierros ilmassa antaa hetkellisen rauhan muilta ajatuksilta. Sitä George tuntee kaipaavansa enemmän kuin mitään muuta, hetken hengittää.

Harry viistää ilman halki lähes Georgen kylkeä hipoen, samanlaiset luudat rinnakkain lentäen. Muutamia viikkoja ajatusta kypsyteltyään George on antanut Harrylle luvan lentää Fredin luudalla. Tai oikeastaan George oli sitä toiveikkaasti ehdottanut. Harry oli ensin epäröinyt, mutta lopulta tarttunut luutaan ja kiittänyt kunniasta, kertoen ihailleensa aina Fredin pelitaitoja huispauksessa.

Harry lukitsee katseensa Georgeen kuin haastaen tämän toiseen kilpailuun, ja George huomaa nauravansa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Vanilje:
III
George seuraa vierestä, kuinka Harry jauhaa kuusenneulasia keskittynyt ilme kasvoillaan. Georgea huvittaa, kuinka tosissaan Harry tuntuu ottavan tehtävänsä. Toisaalta hän nauttii tilaisuudesta jakaa jotain hänelle tärkeää sellaisen kanssa, joka on aidosti kiinnostunut. Harry ei vähättele, eikä esitä tietävänsä. George ei ehkä ole opettajatyyppiä, mutta hetki tempaa hänet mukaansa, eikä hän välitä. Aivan kuin vanhoina hyvinä aikoina.

”En tiennytkään jekkujen kehittelyn olevan näin tarkkaa tiedettä”, Harry sanoo virnistäen. George virnistää myös.
”Et kai sinä kuvitellut, että minä ja Fred olisimme koulutuksemme täysin heittäneet hukkaan?”

George pyytää Harrya lisäämään murskaamansa neulaset heidän keittämäänsä liemeen ja kertoo tämän oppivan nopeasti. Melkein kuin kumppani.

hiddenben:
Luin ensimmäisen osan jo aamulla ja ihastuin ja nyt illalla luin vielä nämä kaksi. Ajattelin, josko odottaisin siihen asti, että saat kaikki seitsemän julkaistua, mutta toisaalta – miksi odottaa, jos on jo jotain sanottavaa?

Tykkään näiden raapaleiden tunnelmasta. Georgen kaipuuseen sekoittuu pieniä ilonväreitä ja valonpilkahduksia, jotka tuntuvat todellisilta ja tilanteeseen sopivilta. Pieniä asioita, jotka ovat niin Frediä ja Georgea – paitsi että toista ei enää ole. Tosin, eiväthän kaksoset Weasleyn velhovitsejä toisilleen luoneet tai pelanneet huispausta, koska toinenkin pelasi vaan tekivät niitä asioita, joista kumpikin nautti eniten. Sen takia tuntuukin luonnolliselta, että George löytää iloa juuri näistä asioista menetyksestä huolimatta.

En tiedä, mitä jatkossa tapahtuu, mutta huomaan miettiväni, millä mielin Harry elää tässä raapalesarjassa elämäänsä sodan jälkeen. Onko hän yhtä rikki kaikista sodan aiheuttamista menetyksistä kuin George Fredin kuolemasta, ja sen takia nämä kaksi tulevat toimeen keskenään? Vai elääkö Harry hyvää, rauhallista elämää ja pystyy sen takia piristämään Georgen päiviä?

Loppuun vielä yksi lempikohdistani:


--- Lainaus ---Muutamia viikkoja ajatusta kypsyteltyään George on antanut Harrylle luvan lentää Fredin luudalla. Tai oikeastaan George oli sitä toiveikkaasti ehdottanut. Harry oli ensin epäröinyt, mutta lopulta tarttunut luutaan ja kiittänyt kunniasta, kertoen ihailleensa aina Fredin pelitaitoja huispauksessa.
--- Lainaus päättyy ---

Jään innolla odottamaan seuraavia osia, kiitos tästä!  :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu