Ficin nimi: Evästys hampaiden harjaamiseen
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Parituksia: Viktuuri, Otayuri
Genre: Hyväntuulinen draama, pieni huumori, slice of life
Summary: ”Tämä on parasta komediaa, mitä olen koskaan nähnyt”, Viktor vannoi käsi sydämellä.
A/N: Yksi tympeästi jumittaneista ficinpuolikkaista sai viimein inspiroitua loppuun saatettavaksi. Voisinkin ottaa tavoitteekseni vähän siivota pöytälaatikkoa ja katsoa, mitä kaikkea sielä löytyykään... Vaihteeksi tuli kirjoitettua jotain muuta kuin suoranaista Otayuria, vaikkakin kyseinen paritus luonnollisesti kummittelee taustalla. xD
***
Yuuri kuivasi kasvojaan pyyhkeeseen iltapesun päätteeksi, kun kuuli makuuhuoneesta naurua, joka tuota pikaa paisui kunnon hekotukseksi. Hänen astuessaan lähemmäs Viktor kohotti katseensa puhelimestaan näyttäen siltä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään niin hilpeää.
”Löysitkö jotain hauskaa?” Yuuri hymähti käydessään kihlattunsa viereen. Viktor kohottautui istualleen ja ojensi kännykän hänen nähtäväkseen.
”Tämä on ihan mahtava. Odotas, laitan sen alusta...”
Yuuri ehti nähdä Yurin Instagram-tilin käyttäjänimen vilahtavan ruudun reunassa, ennen kuin auki klikattu video vei koko tilan.
Videolla Yuri napsautti kännykän kameran päälle ja asettautui sen eteen. Takana näkyvä kaakeliseinä ja vilaus suihkuverhoa osoittivat paikan kylpyhuoneeksi. Yurilla oli yllään suurikokoinen musta T-paita, mutta sen hihoista esiin tulevat käsivarret eivät kuuluneet tälle ensinkään.
”Ovatko nuo Otabekin kädet?” Yuuri kummasteli, mutta Viktor sihahti kehottaen hiljaisuuteen.
”No niin”, Yuri aloitti asiallisesti. ”Seuraavaksi haluan esitellä oikeaoppisen tavan harjata hampaat.”
Paidanhihoista pilkistävät tummempihipiäiset kädet hapuilivat harjaa ja tahnaa, mikä ei käynyt ihan helposti näköaistin totaalisen puutteen ansiosta. Yuuri alkoi hiljalleen käsittää mistä oli kyse ja joutui hillitsemään naurunpuuskan Yurin tiiratessa epävakain ottein tahnatuubia puristavaa kättä.
”Ensimmäisenä täytyy luonnollisesti pursottaa harjaan tahnaa. Hyvä määrä on suunnilleen herneen kokoinen pala...” Otabekin käsi pursotti harjalle tärisevän sipaisun, joka muistutti kokonsa puolesta enemmänkin maapähkinää. ”Älkää välittäkö käsieni pienistä hienomotorisista häiriöistä, tätä sattuu silloin tällöin...”
Viktor tyrskähti niin, että läimäisi kätensä suun eteen. Yuurin naurun pidättely kävi hetki hetkeltä vaikeammaksi.
”Kun harjassa on tahnaa sopivasti”, Yuri virkkoi silmätessään sinistä, kiiltävää mölttiä harjan päässä, ”se viedään suuhun.”
Ohjeiden itsestäänselvyyden huvittavuuden lisäksi Otabekilla ilmeni erinäisiä vaikeuksia ohjata hammasharjaa oikeaan osoitteeseen.
”Se ei vain tosin –” Yuri tokaisi harjan tökätessä tahnaviirun poskelle, ”– käy niin help – pthyi!” seuraavaksi osansa sai suupieli. ”Ajoittain suurimpana haasteena on osata avata suu oikeaan aikaan, jotta harja osuu kohteeseensa”, vaaleaverikkö totesi esitelmöivään tyyliinsä. ”Olenpas minä kömpelö tänään, suokaa anteeksi...”
”Onko tämä oikeasti Yurio?” Yuuri tirskahti ääneen.
”Hän säilyttää roolinsa yllättävän hyvin”, Viktor totesi hykertäen.
”Okff” Yuri mumisi napatessaan viimein harjan suuhunsa. Verbaalisesta selityksestä ei luonnollisesti tullut enää mitään, mutta etusormeaan osoittamalla tämä pyrki parhaansa mukaan havainnollistamaan harjaussuuntaansa. Yhteistyö ei vain arvatenkaan mennyt aivan nappiin.
”Otabekin käsi elää ihan omaa elämäänsä”, Viktor hekotti, kun Yuri vinkkasi sormellaan vasemmalle, mutta harja suussa siirtyi oikealle. Kulmien kurtistuksesta päätellen kommunikoinnin vaivalloisuus ärsytti, mutta samalla tätä selkeästi nauratti kameralle esiintyessään. Suupielestä valuva tahnavana putoili paidankaulukselle, ja Yuri tallasi jotain, oletettavasti avustajansa jalkaa, saadakseen tilaisuuden huuhtoa suunsa ja puhua jälleen.
”Mm-hmm”, Yuri mumisi ja käsivarsi ojensi hänelle vesikuppia, jonka sisällöstä osa roiskahti leualle tämän kulauttaessa ja sylkäistessä takaisin. ”Kas niin, siinä näitte oikeaoppisen tavan hampaidenpesulle. Vielä kun saisin käsiini tuon pyyhkeen tuossa hivenen oikealla, voisin pyyhkäistä naamastani tämän sotkun. Pienet hammastahnaräjähdykset kuitenkin kuuluvat asiaan, hyvät naiset ja herrat. Vain jos tämä pahuksen jäykkä käteni kykenisi kurottamaan vielä vähän...”
Otabek nappasi lopulta suhteellisen tukevan otteen punaisesta kasvopyyhkeestä ja vei sen vaaleaverikön kasvoille tähdäten suun alueelle, mutta onnistui ensin tönäisemään tätä nenään.
”No helvetti! Kyllä nyt on vaikeuksia!” Yuri päivitteli, ja elleivät Viktor ja Yuuri ihan väärin kuulleet, Otabekin naurunpurskahdus tukahtui vaaleaverikön selkää vasten.
”Tämä on parasta komediaa, mitä olen koskaan nähnyt”, Viktor vannoi käsi sydämellä.
”Tämän julkaiseminen on mahtanut vaatia aika paljon”, totesi Yuuri. ”Toisaalta Yuriolla on pokkaa tehdä melkein mitä vain muiden mielipiteistä välittämättä, joten tämä tuskin on merkillisintä mitä voisi kuvitella.”
”Ei ensinkään. Moinen epäsovinnainen luovuus pukee sitä pojua”, Viktor myhäili. ”Näen hänessä ripauksen itseäni.”
”Minusta on mielenkiintoista nähdä, miten hyvin he Otabekin kanssa puhaltavat yhteen hiileen, vaikka ovatkin kovin erilaisia luonteiltaan”, Yuuri sanoi. ”Sitähän sanotaan, että vastakohdat viehättävät toisiaan.”
”Sitäpä juuri”, virkkoi Viktor tietäväisenä. ”Pitäisikö meidän muuten kokeilla tuota samaa?”
”Samaa mitä? Hammaspesua toisen käsien avustuksella?”
”Juuri niin! Tule, tule!” Viktor pomppasi innoissaan sängystä, vaikka oli jo pesiytynyt kunnolla vällyjen alle yötä varten.
”Minua väsyttää kamalasti...” Yuurin ei ollut tarkoitus kuulostaa niin nurisevalta, mutta kunnon uni tuli tarpeeseen. ”Kävisikö millään aamulla?”
”Suostut siis?”
”Hauskaltahan se kuulostaa”, Yuuri myönsi.
”Hyvä on, siirretään se odottamaan aamua!” Viktor virnisti ja kiipesi takaisin vuoteeseen. ”Paras sulkea silmät saman tien, jotta saa varaslähdön seuraavaan päivään.”
Yuuri myhäili raukeasti oikaistessaan omalle puolelleen. Hän oli ikävöinyt sängyn pehmeyttä koko pitkän päivän. ”Kauniita unia, Viktor...”
”Kuin myös, Yuuri!”
