Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Vs: Hopeaa silmissä | S | Raapaleita Mustista, 8. raapale 26.9.

<< < (2/2)

vaahtokarkkiunelma:
Hopearausku: Kiitos todella paljon kommentistasi! Todella kivaa, että joku on innostunut kommentoimaan, jos sitä itsekin innostuisi tätä raapalesarjaa jatkamaan. Mustista on aina tosi mielenkiintoista kirjoittaa ja aina tuntuisi löytyvän uudenlaisia tapoja tulkita näiden välisiä suhteita :)

vaahtokarkkiunelma:


Hahmot: Sirius ja Regulus Musta
A/N: Back in business. Mulla on atm jonkun verran näitä koneella kirjoitettuna ja siirtelen niitä pikkuhiljaa tännekin. Suunnitteilla olisi ehkä mahdollinen pidempi Regulus-centric ficci,jos vaan saisi aikaiseksi :DD




7. Kerro, kerro kuvastin


Regulus katselee, kun Sirius istuu peilin edessä. Katsoo piilostaan, kuinka Sirius sivelee itseään. Siriuksen kosketus on rakastava, kosketus on hellä, kun hän hivelee kermanvaaleaa ihoaan, pitkiä pikimustia kiharoitaan, korkeita poskipäitään. Sirius rakastaa itseään. Tämä rakastaa aatelisen nenänsä siluettia, syntiin kutsuvia huuliaan ja pitkiä pitkiä sääriään. Hän sormeilee lähes rasvatonta kehoaan, pitkiä silmäripsiään, virheetöntä ihoaan.  Tämän kosketus on hellä kuin rakastajan. Sirius on itsekäs, itsekeskeinen ja turhamainen idiootti. Ja helppo rakastaa.

Kun Regulus hiipii takaisin huoneeseensa, hän kohtaa vieraan rohkeuden vallassa peilikuvansa. Pienempi, hintelämpi Sirius tuijottaa häntä takaisin. Sirius, jonka iho ei ole yhtä sileä, leuka on heikompi ja jonka silmien alla on tummat rumat varjot. Sirius, jonka silmien harmaa on lattea ja eloton. Sirius, jonka huulet ovat tyytymättömät rohtuneet viivat. Sirius, jonka kasvot ovat posliininvalkean sijaan kelmeät ja kalpeat kuin ylösnostetulla ruumiilla. Vapisevin ja rystysistä kuivunein käsin hän tunnustelee piirteitään, hiuksien kuivuneitä latvoja, revittyjä kynsinauhoja. Hän koskee ja inhoaa. Regulus menestyy opinnoissaan, pitää yllä suvun kunniallista kuvaa ja miellyttää äitään. Ja silti Regulus on niin surkea.

Altais:
Hei olipa ilo huomata, että täällä oli tällainen teksti Mustan veljeksistä, sillä rakastan aina vaan heitä ja heistä lukemista! Oli sitten pehmoisempaa tai angstisempaa, niin molemmat lähestymistavat toimivat heidän kohdallaan. Tässä oli todella sydämeen käyvää Reguluksen tapa katsoa veljeään ja tämän itsetietoista kauneutta, jonka takia kaikkien on helppo häntä rakastaa, ja johon nuoremman on tietenkin liian helppo itseään verrata ja samalla vaipua itseinhoon. Voi kun voisi halata tuollaista epävarmaa, itsensä ihan surkeana ihmisolentona näkevää Regulus parkaa ja sanoa, ettei ne asiat varmaan ihan tuolla lailla kuitenkaan ole. Mutta joo, kovin uskottavia surullisuudessaan nuo Reguluksen pohdinnat olivat, ja lukisin mielelläni sinulta lisääkin hänestä, Siriuksesta ja muustakin Mustan suvusta!

Aiempien osienkin tunnelmista välittyi sellainen upean karmaiseva, ahdistava ilmapiiri, joka Kalmanhanaukiolla vallitsee, ja joka varmaan osaltaan vaikuttaa kaikkiin siellä asuviin. Siriukseen, joka haluaa tehdä pesäeron kaikkeen siellä, myös veljeensä, näkemättä miten tämä häntä kaipaa. Walburgaan, joka haluaa ratkaista epäonnistumisensa yhden lapsen kanssa maton alle tekemällä seuraavasta lapsesta täydellisen malliesimerkin siitä, miten noudatetaan kaikkia suvun periaatteita. Orionista, joka istuu väsähtäneenä yksinään työhuoneessaan kittaamassa viskiä (on ehkä joskus ollut itsekin tuollainen Sirius tai Regulus, joka on alistunut kohtaloonsa ja tullut katkeraksi), ja sitten kaiken keskellä yksinäinen Regulus, jota ei kukaan näe omana itsenään. Voi miten tämä tällainen aina onnistuukin koskettamaan minua kaikessa murheellisuudessaan. Suuret kiitokset, ja ihan mahtavaa, jos palaat vielä näiden hahmojen pariin!  :)

vaahtokarkkiunelma:
Altais: Kiitos kommentistasi tämänkin ficin puolella!


A/N: Tässä Regulus-keskeinen pieni angstiraapaleen poikanen näin melkein vuoden tauon jälkeen! Tässä ficissä jo vähän vanhempi juuri koulusta valmistunut Regulus ensimmäisen velhosodan tuoksinnassa. Raapaleen nimi on muuten inspattu Lana Del Reyn The Blackest Day- kappaleesta!



8. Mustin päivä


Yö on mustin hetkeen, mustat kiharat lepäävät vasten mustaa samettia ja Reguluksella on mustelmia ylellisen mustan silkin alla. Musta jalokivi loistaa hänen sormessaan, Mustan suvun sinetti on kietoutunut hänen sormensa ympärille. Reguluksen sydän on painavampi kuin koskaan.

Barty on poissa, eikä Regulus edes tiedä missä. Sota pukee Bartya paremmin kuin Regulusta, vaikka Reguluksen veressä virtaa vuosisatoja väkivaltaista dynastiaa. Bartyn isä yritti kovasti kasvattaa poikaansa hyväksi ja niin kunnolliseksi ja yleväksi, mutta Bartyn yllä on kohtalon langettama väkivallan kirous, josta kumpikaan heistä ei saa tarpeekseen. Regulus hivelee mustelmia kaulallaan.

Makuukammari on hiljainen ja tyhjä, Regulus on juopunut. Hänen mielensä ei ole kuukausiin ollut näin tyhjä, sillä huoli on Reguluksen ikuinen seuralainen ja usein Bartya uskollisempi. Nyt hänen jalkapohjansa ovat verestä tahriutuneet, mutta punaviini on värjännyt Reguluksen huulet punaisiksi ja tämä ei tunne sirpaleita askeltensa alla. Makuukammari on tyhjä, Regulus on tyhjä, pullot punaviiniä ovat tyhjiä. Hänen tuntemansa maailma on kaaoksessa, Regulus pelkää veljensä puolesta, Regulus pelkää rakastavansa Bartya enemmän kuin on turvallista ja painajaiset tummasta vedestä ja häneen tarttuvista käsivarsista vainoavat häntä joka yö. Regulus tuntee olevansa liian syvällä (jo valmiiksi).

Peilin kehykset ovat hopeiset, luihuisen medaljonki hänen kaulassaan on hopeinen, Reguluksen kyyneleistä kosteat silmät ovat kelmeän valon alla hopeiset. Regulus on elossa (vielä), mutta hän näyttää aaveelta (jo valmiiksi).

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu