Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Häivähdys jäänvaaleaa | S | Lucius & Draco | angstlyhäri

(1/2) > >>

Kelsier:
Ficin nimi: Häivähdys jäänvaaleaa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Draama/angst
Hahmot: Lucius ja Draco Malfoy
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot ja maailman, kirjoittelen fanficciä omaksi huvikseni
Yhteenveto: Ficci on osa Kesälomaetydejä




Häivähdys jäänvaaleaa


Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää
(Prinsessa Jää - Maija Vilkkumaa)

Lucius, Malfoyden kartanossa, 1972

Lucius on juuri vetänyt päälleen juhlakaapunsa. Hän hymyilee peilikuvalleen itsetyytyväisesti. Kukas komea poika se siellä on, hän kysyy yliolkaisesti. Tiedossa ovat Mustien järjestämät tanssiaiset. Erinomainen tilaisuus luoda suhteita samanmielisten kanssa – voittajien kanssa, Lucius miettii. Hän voi myös liehitellä Narcissa Mustaa. Mustien maine koki pienen kolauksen, kun Narcissan serkku Sirius lajiteltiin Rohkelikkoon. Lucius tuhahtaa. Mitä väliä moisella on, polttakoot pois sukupuustaan. Sitähän Mustat huhujen mukaan harrastavat. Viekkaus värittää Luciuksen ihon. Kunhan Narcissa on minun, olen sen puun uusin ja vahvin vesa. Eikä minua ja minusta versovia haaroja polteta koskaan pois, hän pohtii. Peili ei väitä vastaan.

Lordin joukot vahvistuvat päivä päivältä. Voittivat enemmän päivä päivältä. Kuraveriset joutuivat pelkäämän jatkuvasti enemmän, mikä oli heille aivan oikein. Vielä oikeampaa tuo pelko oli jästeille. Lucius katselee ylpeänä kättään koristavaa pimeänpiirtoa. Kaikki ovet ovat hänelle auki ja hänellä on millä leikkiä. Tympeä kouluaikakin oli nyt takana ja hän saattoi keskittää tarmonsa suuremman hyvän edistämiseen, ei mielellään etulinjasta, mutta kenties juuri sen takaa? Hän pörhistyy onnellisuudesta. Peilikuvan kasvot hehkuvat ilkeämielisen virneen valaisemina. Raihnainen kotitonttu tulee sisään ja ilmoittaa, että herra ja rouva odottavat nuorta herraa alakerrassa. Lucius kävelee ohi kiinnittämättä mitään huomiota olioon, mutta jättää hyvänmielen puuskassaan potkaisematta sitä. Aavemainen häivähdys jäänvaaleasta tukasta jää kummittelemaan huoneeseen.


Draco, lammella Tylypahkan tiluksilla, 6. kouluvuosi

Jään päällä on riitettä. Vähän niin kuin sydämessäni, Draco ajattelee, mutta sättii itseään ajatuksesta saman tien. Riite on jäätä, jäätä jään päällä sinä olet paljon noin kehämäisiä ajatuksia fiksumpi. Hän huohottaa, vaikka ei ole juossut vaan talsinut lammelle vitkastellen. Väsymys ja turtumus iskevät yllättäen kuin takavasemmalta tullut nyrkki. Hän vajoaa polvilleen rantalumeen. Kiroaminen vie voimat. Merlinin tähden, minä kirosin juuri Katie Bellin, hän melkein nyyhkyttää. Tuntuu kuin elämää puristettaisiin hänestä pois pikku hiljaa, viruttaen. Lumi alkaa sulaa pehmeäksi mössöksi polvien alla. Lammen jääkansi näyttää puhtaista kohdistaan siniseltä. Draco huomaa kuvittelevansa kannen alla uivia sinikylkisiä kaloja. Valois, hän kuiskaa vain huomatakseen, ettei taikasauva ole kädessä.

Pimeän Lordin tehtävä vaatii suorittamista. Hän on työskennelyt sen eteen hurjasti ja silti muut vaativat koko ajan enemmän. Ehkä asiat nopeutuvat tänään, ehkä kaikki helpottuu. Häntä pelottaa eikä hän halua myöntää sitä. Ei ole ketään, jolle myöntää. Siksi minun sydämessäni on jäätä, Draco tuhahtaa katkerasti. Minä hengitän huurua, mikään ei satuta minua. Hän nousee ja kietoo talvitrenssinsä tiukemmin kaavun päälle. Polvet ovat märät – ainoana merkkinä hetken heikkoudesta. Silmien alla on pussit ja keho takin sisällä on entistä laihempi, mutta ne kertovat omistautumisesta. Ennen lähtöään hän vetää pipoa syvemmälle päähänsä ja sen alta pilkistää vain häivähdys jäänvaalea tukkaa.

Melodie:
Vaihdokkaista päivää! Tässäpä onkin kaksi hienoa tunnelmapalasta, niin erilaisia keskenään. Luciuksen pätkästä oikein huokuu ylemmyydentunto ja uuen elämän tuoma jännitys, ja ihanasti Luciuksen mahtipontiset ja ylimieliset ajatukset tulevat esiin, samoin hieman ilkeä ja itsekäs persoona. Ja pörhistyminen! Voi mikä ihana sana!

Dracon pätkästä puolestaan huokuu murhe! Lauseet ovat pidemmäntuntuisia kuin Luciuksen osiossa ja niistä tulee sellainen erilainen tunnelma! Jotenkin epätoivoinen ja kehämäinen (vaikka johtuu se tietysti sanoistakin!). Pimeyden lordin hommat ei ole enää kovin miellyttäviä. Draco-paralla ei ole helppoa kun hän yrittää pitää sukua arvollisena. Ja sitkun Draco saa itsensä kasattua lauseet muuttuu taas jotenkin napakammiksi!  Ihana yksityiskohta. Tykkään myös siitä, miten pätkät sitoutuvat yhteen (ja otsikkoon) noilla jäänvaaleilla tukilla!

Tämä oli kyllä mukava luettava ja herätti ajatuksia. Kiitos tästä!

Kelsier:
Kiitos ihanasta kommentista Melodie!

Kiva, että olin saanut päinvastaiset tunnelmat välittymään. Pörhistyminen sopii Luciukselle, vai mitä  :D

Vanilje:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! ^^

Tämä oli hieno pieni palanen, erityisesti pidin näiden kahden pätkän välisestä kontrastista. Molemmista välittyi hyvin hahmoihin sopiva tunnelma: Lucius pöyhkeilemässä itsekseen peilin edessä ja toisaalta Draco kamppailemassa velvollisuutensa kanssa. Koin tämän eron jotenkin realistisena näiden hahmojen välillä. Lucius on ehkä kiinnostunut pimeän lordin palvelusta juuri siitä syystä, että sillä saa valtaa ja näkyvyyttä itselleen, ei niinkään siitä että hän olisi se kaikkein rohkein toimimaan tosipaikan tullen. Sitten taas Draco on kasvanut ympäristössä, jossa pimeän lordin palvonta ja palvelu on normi, mikä ei ole ollut hänen oma valintansa. Vähän tulee juuri vaikutelma, että Lucius on pohjimmiltaan lähtenyt kaikkeen tuohon mukaan vallan kiilto silmissä, ja Draco joutuu sitten kärsimään siitä ja kantamaan taakkaa, kun tämä polku ei niin hohdokas sitten olekaan.

Sivuhuomiona tajusin myös tätä lukiessani, että en ole tainnut lukea ennen ficciä Luciuksen nuoruudesta Tylypahkan ulkopuolella. Olikin mielenkiintoista saada tällainen pieni katsaus siihen, samoin kuin skenaariota ajasta, ennen kuin Lucius ja Narcissa olivat yhdessä.

Kontrastia olit luonut onnistuneesti pienten kuvausten avulla. Esimerkikkeinä yliolkaisuus ja Luciuksen tuhahtelu. Myös se on niin Luciusta, kuinka hän tässä ajattelee olevansa se paras oksa Mustien sukupuussa saatuaan Narcissan itselleen. Peili ei väitä vastaan. kertookin hienosti kaiken olellisen tästä. ;D Dracon pätkästä välittyi jotenkin kylmempi tunnelma, mikä ehkä sopiikin pojan mielenmaisemaan kaiken tuon paineen alla. Riite, jää, höyryn hengittäminen, kaikki hienoja yksityiskohtia, jotka loivat tätä elävää tunnelmaa! Suosikkiyksityiskohtani oli kyllä tuo kummankin pätkän päättäminen mainintaan jäänvaaleista hiuksista ja se, kuinka tämä myös yhdistyy otsikkoon. Vaikka tässä isän ja pojan mielenmaisemat ovatkin hyvin erilaiset, muistutti tämä siitä, että samasta puusta ovat kumpikin veistetty.

Pitkään aikaan ei ole tullut luettua mitään parituksetonta, joten tämä oli todella virkistävää luettavaa! Tämä on kyllä myös todella kutkuttava asetelma, miten kaikki taustat ja muut ovat vaikuttaneet Luciuksen ja Dracon erilaisuuksiin ja toisaalta samankaltaisuuksiin. Kiitoksia tästä! ♥

Larjus:
Oih, tää oli hieno teksti. Malfoyt on aina kuulunut Pottereissa mun lempihahmojen joukkoon (etenkin Lucius), joten oli tosi kiva lukea heistä. Pätkät olivat keskenään ihanan erilaisia, ja ne kuvastivat mielestäni hyvin Luciusta ja Dracoa ja heidän ajatuksiaan ja tunteitaan noissa tilanteissa. Kontrasti oli mahtava. Molemmista löytyi myös kivasti pieniä yhtenäisyyksiä, kuten ne jäänvaaleat hiukset, sillä eihän omena kauas puusta putoa (monessakaan mielessä). Tykkäsin myös monista muista ilmaisuista, joita olit tekstiin viljellyt, kuten "Viekkaus värittää Luciuksen ihon", "Peili ei väitä vastaan" ja "Polvet ovat märät – ainoana merkkinä hetken heikkoudesta". Tosi hienoja ♥


--- Lainaus ---Valois, hän kuiskaa vain huomatakseen, ettei taikasauva ole kädessä.
--- Lainaus päättyy ---
Tää virke oli myös upea. En osaa sanoin ilmaista, mikä tässä oli niin hienoa, mutta se sopi tunnelmaan hyvin ja jotenkin oikein korosti sitä ja Dracon hankalaa tilannetta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu