Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Tauluja tippuu | S | Ficlet | Neville lapsena

(1/2) > >>

Crys:
Nimi: Tauluja tippuu
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Genre: angst, kauhu
Yhteenveto: Ficlet taapero-Nevillen näkökulmasta, kun hänen vanhempansa joutuivat kidutettaviksi
A/N: Potterwikin mukaan Neville oli 16kk kun hänen vanhempiaan kidutettiin, en tiedä mitään pikkulapsista, mutta tällaisen tekstin sain aikaan lapsen näkökulmasta. Osallistuu haasteisiin 12 Hahmoa ja Kerää kaikki hahmot II

Äiti ei hymyillyt, mikä harmitti Nevilleä. Alhaalta kuului kolinaa, pahaa kolinaa. Voimakasta kolinaa. Ehkä isä tiputti maitopullon, niin oli käynyt. Maitopullosta tuli kolinaa. Ehkä isä tiputti sata maitopulloa, niin voimakasta kolinaa se oli.

“Sinun täytyy nyt olla hyvä poika ja pysyä hiljaa, ymmärrätkö?” äiti sanoi silmät surullisina laskiessaan Nevillen vaatekaappiin. “Pysy ihan hiljaa ja liikkumatta täällä, kunnes pahat ihmiset ovat menneet.”

“Pata”, Neville toisti, mutta se ei kuulostanut ihan samalta, kuin mitä äiti oli sanonut. “Pata?”

“Hys”, äiti sanoi ja painoi sormen suutaan vasten peitellessään Nevilleä kaapin perälle vilteillä. Neville matki äitiä painamalla oman sormensa suutaan vasten. “Juuri noin. Ota nokoset.”

“Nokoet”, Neville sanoi päättäväisesti ja kellahti vilttejä vasten. Nyt alakerrasta kuului kovaa huutoääntä, isän huutoääntä. Ehkä isän päähän tippui taulu. Niin oli käynyt ja isä oli huutanut. Ehkä isän päähän tippui sata taulua, niin äänekkäästi isä huusi.

“Voi Neville”, äiti kuiskasi ja suukotti Nevillen otsaa. Nevillen päähän tippui jotain märkää. Neville ei pitänyt vedestä. Kylvyt olivat inhottavia. Mutta märkää oli vain vähän, joten Neville pysyi hiljaa eikä alkanut itkemään.

“Minä rakastan sinua ihan hirveästi”, äiti kuiskasi ääni hassun kuuloisena. Huonon hassun kuuloisena. Neville ei pitänyt siitä äänensävystä, hän halusi, että äiti olisi iloinen, joten Neville hymyili. Äiti tuli aina iloiseksi, kun Neville hymyili.

Äiti vetäytyi kauemmas ja silitti Nevillen poskea, hymyillen hieman Nevillen hymylle, vaikka silmät olivat yhä märät. Äiti sulki kaapin ovet ja tuli pimeää.

Yöllä oli pimeää ja yöllä nukuttiin, joten Neville sulki silmät ja yritti nukkua, mutta alhaalta kuului yhä kolinaa ja huutoa. Myös äidin. Ehkä äidinkin päähän tippui taulu.

Tauluja tippui monta.

Fiorella:
Voi pikkuista Nevilleä!  :'(  Vaikka tapahtumia kuvataan lapsen kokemusmaailman kautta hyvin arkiseen ja kotoisaan sävyyn, lukija tietää murheekseen, mitä alakerrassa oikeasti tapahtuu.

On hyvin lapsikohtaista, minkä verran kukin pikkuinen paapero ymmärtää ja miten kenelläkin ajatus raksuttaa, mutta se on varmaa, että noinkin pieni ajattelee, päättelee ja havainnoi maailmaa omalla tavallaan. (Ihmiset eivät aina muista, että vaikka ei osaisi puhua, osaa silti jo ajatella. ;) )

Sopii hyvin Nevillen hahmoon, että pikkuinen on maltillinen ja tottelevainen jo tuon ikäisenä. Kuka lie heidät sieltä löytänyt ja missä kunnossa...

Crys:
Fiorella: Tätä oli jännä kirjottaa just sen takia että niinki kauhea asia kun mitä Nevillen vanhemmille käy kuvataan näin lapsen kautta joka ei ymmärrä mitä tapahtuu. Hyvä jos näkökulma vaikutti luontevalta lapselle, tää taitaa ollaki mun eka kerta pienen lapsen näkökulmasta kirjottamisesta. Kiitos kommentistasi!

Avaruuspiraatti:
Vaihdokkaista moikka moi!

Vähän minua harmittaa, että sain tämän luettavakseni, koska nyt olen kamalan surku ;--; Ihan kamalaa pienelle lapselle joutua kuuntelemaan kidutuksen aiheuttamia ääniä, erityisesti, kun ne tuskanhuudot tulevat omista vanhemmista. Siinä on täytynyt Nevillen olla kamalan peloissaan, koska pahintahan on se, että omiin, turvallisiin vanhempiin sattuu. Lapsille vanhempiin kohdistuvan väkivallan todistaminen voi olla traumaattisempaa kuin se, että heitä itseään lyötäisiin. Kenties Nevillekin jo ymmärsi, ettei alakerrassa mitään tauluja ja maitopulloja tipu, mutta hänen tarvitsi jotenkin sitten kuitenkin selittää äänet itselleen, kun eihän kukaan lapsi varmasti voi kuvitella, millä tavalla hänen vanhempiaan oikeasti satutettaisiin.

Ai kamala, oli kyllä sydäntäraastava ja ikävä teksti, mutta kai siitä nyt täytyy silti kiittää. Tämä herätti tunteita ja se on aina hyvä, vaikka ne tunteet olisivatkin hyvin ikävänpuoleisia :D

Crys:
Avaruuspiraatti: Voi, anteeksi että tuli surku! Tää on tosiaan ikärajastaan huolimatta tosi raskasaiheinen ficci :( Itse ajattelin Nevillen olevan siinä iässä, että hän ei oikeastaan ymmärtäisi mitä alakerrassa tapahtuu, eikä ymmärrä äidin surua, vaan ajattelee, että 1+1=11 so to speak :D Kiitos kommentistasi!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu