Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Fleurin silmin (Fleur/Bill, K-11, ficlet)

(1/2) > >>

Vendela:
Nimi: Fleurin silmin
Paritus: Fleur/Bill
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Romanttinen parisuhdefiilistely
Pituus: Ficlet ~ 900 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Miltä rakkaus näyttää Fleur Delacourin silmin?


Vapaa sana: Tämä osallistuu 12 hahmoa -haasteeseen. Tarkoituksenani on rakentaa sarja missä kuvataan ’miltä rakkaus näyttää’ haasteen hahmojen silmin. Toukokuun hahmo on Fleur Delacour.
Teksti osallistuu myös FFF1000 -haasteeseen sanalla aamu.

Tämä on pääasiassa oikolukematon, joten virheet ovat omiani. Kiitokset kuitenkin Angelinalle kaikesta avusta ♥
Ja hui, minä kirjoittamassa hettiä. Joskushan tätäkin täytyy kokeilla ;)



Miltä rakkaus näyttää -sarja
Tammikuu: Albuksen silmin, S
Helmikuu: Dracon silmin, S
Maaliskuu: Nevillen silmin, S
Huhtikuu: Luciuksen silmin, S
Toukokuu: Fleurin silmin, K-11
Kesäkuu: Minervan silmin, S
Heinäkuu: Lilyn silmin, S
Elokuu: Rolfin silmin, S
Syyskuu: Minervan silmin, osa 2, S
Lokakuu: Oliverin silmin, S
Marraskuu: Harryn silmin, S
Joulukuu: Fredin silmin, S




Miltä rakkaus näyttää FLEURIN SILMIN

Valkoviinillä terästetyn parsakeiton aromi leijaili pienestä keittiöstä koko mökkiin, jonka valtiatar poltti taikasauvallaan täydellistä sokeripintaa Crème brûléeseen. Fleur piti kielensä keskellä suutaan eikä antanut itsensä herpaantua tärkeän tehtävän edessä, aivan kuten hänen äitinsä oli opettanut Fleurin ollessa kolmentoista. Silloin hän oli ensimmäisen kerran rakastunut, kun oli kiinnostunut ruoanlaitosta.

Lasillinen helmeilevää Chardonnaytä leijui juuri oikealla korkeudella hieman etuviistossa, siinä, mistä Fleur saattoi napata lasin koska tahansa käteensä ja kostuttaa kurkkuaan. Ruokaa laittaessa täytyi olla aina viiniä käden ulottuvilla. Siemaus silloin tällöin auttoi pitämään tunnelman oikeanlaisena ja tilanteen hallinnassa, senkin Fleur oli oppinut äidiltään, joka oli loistava kokki ja hallitsi ranskalaisen keittiön monimutkaisimmatkin ruokalajit.

Tyytyväisenä huokaisten Fleur suoristi selkänsä, tarkasteli kaunista kuorrutusta ja siemaisi viiniä. Tähän iltaan hän oli panostanut enemmän kuin mihinkään pitkään aikaan. Ajatus oli ollut oikeastaan ollut hänen anoppinsa, ja hyvin pian Fleur oli ymmärtänyt tämän esittämän tarjouksen mahdollisuudet, myös sen kuinka hän voisi yllättää aviomiehensä pitkästä, pitkästä aikaa.

”Anna Victoire meille yökylään perjantaina”, Molly oli sanonut aikaisemmin viikolla.

Aluksi Fleur oli empinyt, mutta Percyn vaimon laskettu aika oli vain muutaman viikon päästä ja Fleur tiesi, ettei sen jälkeen heruisi yhtään ylimääräistä lastenhoitoapua. Mutta ajatus siitä, että vajaan puolentoista vuoden ikäinen tytär olisi yön poissa huolestutti. Tyttö oli ollut aina heidän kanssaan.

Sitten Fleur oli vilkaissut olohuoneen toisella laidalla istuvaa aviomiestään, nähnyt uurteet ja väsymyksen tämän kasvoilla ja tehnyt päätöksensä. Tietenkin Molly ja Arthur saisivat tytön yökylään, sillä Bill tarvitsisi aivan ehdottomasti unta. Molly oli hymyillyt lempeästi ja jopa hieman tietävästi.

Nyt kello kuitenkin raksutti, Bill olisi kotona hetkellä minä hyvänsä ja Fleur syöksyi yläkertaan vaihtamaan vaatteitaan silmättyään vielä kerran täydellistä kattaustaan kahdelle. Hän oli vienyt Victoiren Kotikoloon puolen päivän maissa, niin että tyttö nukkuisi päiväunet mummolassa. Molly oli ottanut tämän avosylin vastaan ja toivottanut Fleurille ja Billille mukavaa iltaa. Sitten Fleur käynyt nopeasti Viistokujalla hakemassa tarvittavat ruoka-aineet iltaa varten, ahertanut tuntikausia keittiössä ja viimein kaikki oli valmista.

Pyörähdettyään muutaman kerran peilin edessä, Fleur totesi, että mekko oli ehkä hieman liian kesäinen syksyiseen iltaan mutta sai kelvata. Rakkaus hyvään ruokaan ja viiniin ei ollut koskaan onnistunut lihottamaan häntä, onneksi, mutta vaateostoksille hän ei ollut lapsen syntymän jälkeen ehtinyt.

”Kulta?” Billin tuttu ääni kuului alakerrasta ja Fleurin sydän hypähti.

Vielä viimeinen vilkaisu peiliin, ennen kuin hän pyörähti ympäri ja kiiruhti kohden portaita.

”Missä Victoire on – ”, kysymys kuoli Fleurin aviomiehen huulille kun tämä huomasi vaimonsa.
”Kotikolossa yökylässä”, Fleur vastasi aavistuksen käheällä äänellä.

Hetken he katsoivat toisiaan, välissään portaikko, jota Fleur ryhtyi hitaasti laskeutumaan katse tiiviisti miehessään. Billin kasvojen ilme oli ollut vielä hetki sitten väsynyt, uupunut. Mutta nyt, askel askelmalta Fleur näki tutun palon syttyvän tämän silmiin, sen saman mihin Fleur oli rakastunut niin monta vuotta sitten.

Viimeisellä askelmalla seistessään Fleur oli lähes miehensä mittainen. Hitaasti hän ojensi kättään, pyyhkäisi punaisen hiuskiehkuran korvan taakse ja nojautui lähemmäs. Pehmeät huulet kohtasivat ja Fleur tunsi tutun nykäyksen vatsanpohjassaan. He eivät olleet suudelleet tällä tavalla hetkeen. Ajatus olisi voinut tehdä Fleurin surulliseksi, ellei hän olisi suunnitellut kaikkea niin huolellisesti.

”Ruoka on valmista”, Fleur vetäytyi ja veti Billin perässään keittiöön.

Alkukeiton jälkeen Fleur leijutti pöytään pihvit, lisukkeet sekä pullon Burgundia. Samalla kun suut maistelivat Fleurin loihtimia taivaallisia makuja, silmät söivät pöydän toisella puolella istuvaa. He puhuivat arkisia asioita, kertoivat päivän kuulumisia, mutta kehonkieli viesti jostain aivan muusta. Lämpö nousi ja Fleur tunsi veren kohisevan suonissaan. Esileikkejä oli niin monenlaisia.


Olohuoneen takassa räiskyi tuli, laseissa oli vielä viimeiset tipat punaviiniä ja Fleur oli painautunut aivan Billin kylkeen kiinni. Puheet oli puhuttu, Bill silitti Fleurin tukkaa katsellen samalla haaveellisesti tuleen ja Fleur kohotti kasvojaan.

Suudelma oli lempeä aina siihen saakka kunnes Fleur antoi hampaidensa näykätä pehmeää alahuulta. Oli kuin Bill olisi vain odottanut tuota merkkiä. Kädet muuttuivat varmemmiksi, huulet vaativimmiksi ja Fleur huokaisi tyytyväisenä. Tätä hän oli kaivannut, tätä hän tarvitsi.

Fleur kiipesi miehensä syliin hajareisin ja painautui aivan kiinni. Bill auttoi kietomalla kätensä hänen ympärilleen ja vetämällä yhä lähemmäs. Huulet eivät irronneet toisistaan kun Fleurin mekko rypyttyi ylös vyötärölle ja lantio aloitti kiusoittelevan tanssinsa.


Myöhemmin he makasivat alastomina ja hikisinä sohvalla. Fleurin pää lepäsi Billin olalla ja sormet piirtelivät kuvioita miehen rintaan.

”Väsyttääkö sinua?” Fleur kysyi.
”Ei”, Bill hymyili ja suuteli vaimonsa päälakea.

Tyytyväisenä Fleur virnisti ja antautui uudelleen mielihyvän pyörteeseen. Hän tunsi jälleen kuinka hänen kehonsa oli elossa, niin pitkän ajan jälkeen.


Aamu sarasti Simpukkamökin ikkunoiden takana, mutta Fleur ei olisi voinut vähempää välittää. Hän heräsi Billin kosketukseen ja vaikka hänen kehonsa oli hellänä edellisen yön jäljiltä, hän ei välittänyt. Ties kuinka monetta kertaa Fleur sukelsi yhdessä miehensä kanssa nautintoon eikä päästänyt irti ennen kuin he molemmat haukkoivat henkeään tyydytettyinä ja raukeina.


Päivä oli jo pitkällä kun he saapuivat Kotikoloon. Molly touhusi keittiössä, eikä näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan, että he saapuivat vasta nyt hakemaan tytärtään.

”Hän on oikea enkeli”, Molly hymisi. ”Nukkui koko yön ja söi aamupuuronsa hyvällä ruokahalulla. Harry toi Teddyn leikkimään ja nyt he kaikki ovat päiväunilla.”

Malttamattomana Fleur kuunteli anoppiaan, hän tahtoi nähdä tyttärensä pian. Bill suuntasi jo kohden portaikkoa vetäen Fleuria perässään, hänelläkin oli kiire lapsensa luo. Ovi narahti kun he livahtivat hiljaa hämärään huoneeseen.

Sängyllä näkyi epämääräinen kasa niin pieniä kuin suuriakin käsiä ja jalkoja. Fleur hymyili katsellessaan Harryn pörröistä tummaa tukkaa joka oli painautunut pikkupojan turkooseja kiehkuroita vasten, sitten hänen huomionsa kiinnittyi sängyn toisella laidalla olevaan vaaleampiin hiuksiin. Fleur ei käsittänyt miksi Draco Malfoy nukkui käsi suojelevasti Victoiren selällä, mutta oli kyllä kuullut ohimennen, että poika oli nykyisin läheisissä väleissä Harryn kanssa. Enempää Fleur ei asiaa pohtinut, sillä samassa Bill veti häntä jälleen kohden ovea. Heillä olisi vielä hetki aikaa ennen kuin lapset heräisivät. Porras narahti kun Bill johdatti heitä kohden vanhaa huonettaan. Vatsanpohjassa poreili mukavasti kun Fleur seurasi miestään jonka silmät olivat täynnä rakkautta ja lupauksia.

Angelina:
Tää on nyt muistaakseni kaikkien aikojen toinen ficci Fleur/Billiä jonka luen, koska kuten sanottu, Fleurilla on nykyään special place in my heart :3 En olis koskaan kuvitellut, mutta näin vaan voi käydä kun muut puhuu pään pyörryksiin :''D Mutta oon kyllä ihan iloinen siitä, koska tää paritus on mielenkiintoinen ja tästä saa taatusti aikaiseksi vaikka mitä! Hetti nyt ei juu ole minunkaan juttuni, mutta kuten sanoit, niin pitäähän sitä kokeilla ;D

Tässä oli mun mielestä hieno tunnelma alusta asti ja heti ensihetkistä alkaen lukijana hoksaa, mistä tässä on kyse! Pienen lapsen vanhempina on tärkeää järjestää yhteistä aikaa, joten hienoa että Fleur jaksaa panostaa. Ja hauskaa oli myös, että tietty Molly anoppina ja mummina tietää ;)

Tekstinä tää täydentää mielestäni hyvin noita aiempia, vaikka onkin seksuaalissävytteisempi. Se on itseasiassa oikeastaan ihan positiivista, että tämä erottuu sillä tavalla, mutta kuitenkin sopii jatkumoksi! Ja kuten aiemmin jo sanoin, niin odotin ja toivoin, että Harry ja Draco ovat tässäkin mukana ja siellähän he lopussa olivat ♥ Ah, Fleur ja Bill on mahtavia, mutta kyllä H/D on rakkaus.

Fiorella:
Oih kun ihana!  ;D Tykkäsin kovasti! Minä olen aina pitänyt Fleur/Bill -parista ja tässä vielä tuo lisähurmaa se, että ei kerrota enää rakastuneista teineistä vaan vakiintuneessa parisuhteessa olevista vanhemmista. :) Elämänmakuista ja kaunista!

Minäkin olen kirjoittanut muutaman Fleur-ficin ja tykästynyt häneen kovasti, ja tässä hahmossa riittäisi kyllä aineistoa paljon enempään kuin mitä näkee. Hyvä vain, jos tämä haaste onnistuu poikimaan lisää Fleur-ficcejäkin! :)

(Psst. Laskettu aika ja käden ulottuvilla kirjoitetaan erikseen, eikö? Ei sillä, että se kummemmin häiritsisi lukemista, mutta kun teksti muuten oli niin sujuvaa niin siihen tuli kiinnittäneeksi huomiota.)

Elfmaiden:
Aww, tämä oli todella kiva!

Molly oli todella ajattelevainen,  ja ilmeisesti aika tietäväinenkin... (Mikäs Victoiren tulevan pikkusisaruksen nimi onkaan canonin mukaan? ;)) Todella mukavaa, että Fleur ja Molly tulevat niin hyvin toimeen. Fleurille on jotenkin sopivaa, tai uskottavaa, ranskalaisena stereotypiana, että hän olisi taitava ja hienostunut kokkaaja ja voisi järjestää juuri tällaisen illallisen. Mukavaa kuulla, että Fleurilla ja Billillä löytyi yhä kipinää toistensa suhteen, ja heillä olikin varsinainen kuherrusvuorokausi, kaikki väsymys kuulosti unohtuvan kuin taikaiskusta... :)

Lopussa suosikkikohtani oli kuitenkin kuulla Harryn tuoneen Teddyn leikkimään Victoiren kanssa Kotikoloon - ja että Draco oli menossa mukana, ja että hekin olivat nukahtaneet <3

Vendela:
Kiitos kommenteistanne ja pahoittelut, että näihin vastaaminen on kestänyt!

Angelina, ihanaa että tykkäsit tästä :)
Hetin kirjoittaminen on hieman haastavaa minulle, mutta tämmöisenä lyhyenä pätkänä se kyllä onnistui. Kiva myös, että tämä toimi etenkin kun tuolla lopussa oli tuolla H/D pienenä "palkkiona". Fleur hahmona on kiva ja tykästyin häneen tätä kirjoittaessani.
Pienen lapsen vanhemmat kaipaavat silloin tällöin omaa aikaa ja Molly jos kuka sen tietää ;) Olisi kiva tietää kuinka Molly ja Arthur ovat saaneet asian järjestettyä silloin kun heidän lapset olivat pieniä. Kivaa, että tämä toimi jatkumona tuolle sarjalle vaikka nämä osat eivät missään kronologisessa aikajanassa etenekään.

Fiorella, kiitos tosi paljon kommentista ja että pidit tästä!
Itsekin tykkäsin myös, ettei tässä oltu enää ihan nuoria vaan hieman kokeneempia. Itse asiassa on kivaa että ficeissäkin (ainakin joissain englanninkielisissä) on jo vanhempia hahmoja. Toki teinirakkaus on ihanaa, mutta rakastaa voi minkä ikäisenä hyvänsä :)
Fleur hahmona on mielenkiintoinen ja tietystä pehmeydestään huolimatta hän on yllättävän vahva. Jos kirjoittaisin enemmän hettiä niin Fleur olisi varmasti hahmo josta tykkäisin kirjoittaa, mutta koska en kirjoita niin heitän pallon sinulle ja toivon, että tarttuisit tähän hahmoon (paritukseen) :D
Kiitos virheiden bongaamisesta, korjaan!

Elfmaiden, kivaa että tykkäsit tästä!
Olen aivan varma, että Molly tietää mistä puhuu mutta ei kuitenkaan tahtonut neuvoa liian suoraan. Onneksi hienovarainen vihjaus kuitenkin toimi ja Fleur ja Bill saivat aikaa toisilleen. Kun arki on kaukana niin väsymyskin unohtuu ja sitä lisää varmasti tieto siitä, ettei kukaan häiritse yön aikana. Googlettelin tuota Weasleyn klaania juuri tuon seuraavan pikkusisaren vuoksi tätä kirjoittaessani, mutta en saanut Dominiquen ikää täsmäämään tämän ficletin aikajanan kanssa. Ehkä tämä kuitenkin antaa kipinän Fleurille jatkaa tämmöisiä treffi-iltoja :) Kiva, ettei tuo Fleurin kokkaaminen ollut liian ärsyttävää juuri stereotypian vuoksi!
Jes, arvasin että tykkäät tuosta lopusta :D Kiitos kommentista!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu