Originaalit > Sanan säilä

Tuulee pohjoisesta | S | fantasia, tuulitaikoja | 23/23

<< < (2/9) > >>

Sokerisiipi:
Kommenttikampanjasta heips!

Olipas tämä vallan herttainen ja tunnelmallinen teksti. Pidin tämän kotoisuudesta ja perhekeskeisyydestä. Eelan maailma (ainakin toistaiseksi) rajoittuu tiukasti kotiin ja hänelle läheisiin ihmisiin. Ilahduin myös hirmuisesti, kun bongasin kreikan mytologiaan viittaavat tuulennimet! Pidin tämän hitaasta, verkkaisesta alusta, ja henkilöiden lempeästä esittelystä.

Muori on ihana ja valloittava hahmo. Ihastuin hänen tuulirituaaleihinsa ja että jokaista tuulta pitää kunnioittaa yhtä paljon. Lapsen silmin on varmasti kiehtovaa seurata salaperäisiltä näyttäviä riittejä, ja tuulten vierasperäisten nimien luettelu kuulostaa lähes loitsinnalta. Ihanan vastapainon tähän uskonnolliseen ilmapiiriin tuo Avan hyvin käytännöllinen ja jalat maassa oleva käytös. Voisin myös kuvitella, että eroavien persoonien lisäksi sukupolvierot selittävät erilaiset suhtautumistavat tuuliin. Avan suhtautuminen on arkipäiväistynyt ja hän nyökkää pohjoiselle enemmän tavan kuin uskon vuoksi.

Myös Oolan nimi herätti kiinnostusta, hänestä kun ei Eelalle haluttu puhua. Miksi? Kuka on Oola? Eelan suhtautuminen tuuliin on kiintoisan vaistonvaraista. Tyttöä tuntuu ohjaavan jokin sisäisen voima, jonka merkitystä tai alkuperää hän ei itsekään tunne. Miksi hän teki tuulikepin juuri koillistuulelle? (ja mikä edes on tuulikeppi?) Miksi tuulten mainitseminen ja tuulirituaalit herättää hänessä tunteita? Odotan mielenkiinnolla vastauksia näihin kysymyksiin.

Kiitos kovasti tästä lempeästä fantasiasta, pidin kovasti!! ^^

Lyra:
Avaruuspiraatti: Kiitos kovasti kommentista! <3 minäkin tykkään muorista, hänestä tulee sellasta pehmeyttä ja sellaista isoäitifiilistä mukavasti tarinaan. Eela on mysteeri kyllä jo itsessään, kuullaan hänestä tässä osassa vähän lisää!
Okakettu: Kiitos sinullekin kommentista <3 Ava ei juu kumartele tuulille. Oma tarkoituksensa siinäkin...
Sokerisiipi: Kiitos myös sinulle kommentista! <3 Kiva, että tälläinen kotoisuus ja pehmeys on vedonnut muihinkin. (bongasit kreikan mytologian! ajattelin, että se saattaa mennä ohi, jos ei ole kummemmin tutustunut, mutta musta niillä on niin ihania jumaluuksia nimettyinä) Kiva, että Avan suhtautuminen tuuliin on huomattu, se oli musta kiva kontrasti muoriin.

3.
“Minkä takia pohjoistuulet tulivat takaisin?” Eela kysyy. Harmaa pilvipeite on laskeutunut raskaana mökin ylle, mutta liedessä palaa iloinen tuli.
“Tuulien tahtoa on hankala tietää”, muori toteaa. Ava hämmentää muhennosta. Eela leikkii uudella tuulikepillään. Caicias, Caicias, Caicias, soi hänen päässään. Koillistuuli.
“Miksi ne lähtivät alun alkaenkaan?” Eela kysyy sitten. Ava huokaisee padan ääressä ja kääntää katseensa.
“Hankala sanoa”, muori vastaa ja laskee sukkapuikot käsistään. “Vuodenaikojen kierto on tarkka ja yleensä tuulet puhaltavat vain omana aikanaan.”

“Nyt on toukokuu”, Ava sanoo katsomatta heitä. “Ei ole aika Aparctiasin puhaltaa.”
“Pohjoisen akalla on omat tahtonsa”, muori sanoo ja kääntyy hymyilemään Eelalle. Muorin vihreät silmät tuikkivat aivan kuin hän olisi innoissaan.

“Kerro taas siitä, kun tuulet lähtivät”, Eela pyytää muorilta.

***
Silloin kun Ava oli kymmenkesäinen ja muorin selkä ei ollut vielä painunut yhtä kumaraan, Marras asui vielä heidän kanssaan pienessä mökissä. Marras oli Avan veli. Seitsemän kesää vanhempi, eikä vielä naimisissa. Muori oli huolehtinut sisaruksista niin kauan kuin Ava oli ollut, eikä kumpikaan kysellyt vanhempiensa perään. Olivat vain he ja mökki. Ja Oola, aina silloin tällöin.

Silloin talvet tulivat, kun talvien piti, ja kesä tuli, kun kesän piti. Silloin tuulet puhalsivat oikeaan aikaan ja muori kumarsi joka aamu jokaisen vuodenajan tuulen.
 
Sitten tuli talvi ja Eela. Nyytti oli jätetty mökin portaille yön aikana, mutta ihme kyllä Eela oli kunnossa. Eelalla oli jäiset silmät ja tuulikeppi lelunaan. Caicias-tuulikeppi.

Sen jälkeen pohjoistuulet väistyivät ja lumi suli pois. Eela oppi kävelemään kesätuulien leikkiessä ja Marras muutti omaan mökkiinsä.

***
Kolmetoista vuotta myöhemmin lumi sataa maahan toukokuussa ja muori vetää ikkunoiden luukut kiinni ensimmäistä kertaa vuosiin.

Okakettu:
Oo, hienoa miten menneisyyttä raotettiin vähän! Oli mukava kuulla enemmän Marraksesta (se on btw aivan ihana nimi, olen häneen rakastunut ihan yksin sen takia ;D), toivottavasti hänet tavataan vielä muutenkin kuin mainintojen muodossa. Oola kiinnostaa edelleen myös. Näiden osien perusteella vahvistui tosin, että mysteerejä vaikuttaa olevan erityisesti Eelan ympärillä, tuo tuulikeppi ja kaikki. Pidin näistä jälleen paljon, kuvailun puolesta tykkäsin erityisesti ilmaisusta Eela oppi kävelemään kesätuulien leikkiessä. Myös silloin talvet tulivat, kun talvien piti, ja kesä tuli, kun kesän piti oli ilmaisuna sellainen, joka sopii tosi hyvin tämän tarinan tyyliin. Kiitos jälleen!

Lyra:
Kiitos taas kovasti kommentista Okakettu! <3 Piristit kovasti päivääni ja annoit lisäpuhtia uusien osien suhteen. Tässä olen arvioinut, että osia tulee varmaan jotenkuten kaksikymmentä.

4.
Eela pitää Marraksesta. Marras vierailee heidän luonaan harvoin, mutta tuo aina Eelalle pieniä makeisia, jotka on tehty vaahteran mahlasta. Ava ei pidä siitä ja piilottaa osan makeisista hyllylle niin korkealle, että Eela ei yllä. Kun Ava on poissa, muori ei sano mitään, kun Eela kiipeää penkille ja kurottaa hyllyltä muutaman makeisen.

Kun lumen satamisesta on kaksi viikkoa ja Ava on jälleen kerran tapaamassa Oolaa, Marras tulee vierailulle. Muori keittää heille teetä ja Eela napsii hajamielisenä makeisiaan.
“Onko Ava taas Oolan luona?” Marras kysyy. Muori nyökkää.
“Oola ei voi kovin hyvin”, muori sanoo ja vilkaisee Eelan suuntaan. Marras katsoo samaan suuntaan.

“Hakisitko sinä, Eela pieni hieman vettä kaivosta?” muori pyytää ja osoittaa ämpäriä lieden reunalla. Se on puolillaan. Eela nousee ylös ja ottaa ämpärin.

“Mikä Oolan on?” Eela kysyy vielä ovella. Muori pudistaa päätään ja nyökkää kaivon suuntaan.

***
“Oola on jo vanha”, muori sanoo, kun Eela jatkaa kyselyään Marraksen lähdettyä.
“Sinäkin olet vanha”, Eela sanoo ja kuulostaa syyttävältä.
“Niin olenkin”, muori vastaa ja hänen äänessään on huvittuneisuutta. “Mutta minä olen eri tavalla vanha. Oola oli vanha jo silloin, kun minä muutin tähän mökkiin ja kauan ennen sitä.” Eela on hiljaa. Puut rätisevät lieden sisässä ja kynttilän liekit vapisevat.

“Oolan äiti on Aeolus, tuulien haltija”, muori sanoo sitten. Eela ei ole koskaan kuullut Aeolusista. Muori huomaa Eelan hämmästyksen ja jatkaa:
“Aeolus on tuulten jumalatar.”
“Jumalatar?” Eela kysyy.
“Niin”, muori sanoo. Hän nostaa sukkapuikot esille ja alkaa hitaasti kutoa. Tasainen kilinä täyttää huoneen.

“Aeolus on kaksi persoonaa. Pohjoisen akka ja Etelän rouva”, muori selittää. “Kesäisin hän on Etelän rouva ja kesän tuulet puhaltavat, talvisin hän on Pohjoisen akka ja talven tuulet puhaltavat.”

***
Taivaalta alkaa leijua lunta, kun Ava vihdoin palaa takaisin mökkiin. Hän näyttää väsyneeltä ja voimattomalta rojahtaessaan laverille. Muori laittaa Eelan hakemaan maakellarista talviomenoita. Ne ovat punaposkisia ja kirpeitä.

Pilvipeitteen välistä tuikkii tähtiä. Taivas on tumma. Lunta on kertynyt kinoksiksi ja on hankala muistaa, että on toukokuu. Eela kipittää pihan poikki omenat käsissään. Naakat raakkuvat puissa, mutta muuten on hiljaista. Mökin ikkunoista tulvii valoa.

Eela työntää mökin oven auki. Pakkanen on pyyhkinyt hänen poskiaan. Ava nukkuu laverilla ja muori silittää hänen hiuksiaan. Eela laskee omenat käsistään.
“Mitä on tapahtunut?” Eela kysyy.
“Minä luulen, että Oola on kuollut”, muori vastaa.

Okakettu:
Marras antamassa Eelalle vaahteran mahlasta tehtyjä makeisia, miten ihana yksityiskohta. <3 Sekin viehätti minua, että Ava piilottaa makeiset, mutta muori antaa Eelan ottaa ne piilostaan Avan ollessa poissa. Kertoo hahmoista ja heidän dynamiikastaan tosi paljon hyvin vähällä. :) Mutta aa, kylläpäs tässä tuli paljon kaikkea uutta mielenkiintoista, eritoten Oolaan liittyen toki. Tykkään ihan tosi paljon tuosta käänteestä, että hän on tuulten jumalattaren tytär - tekee tämän tarinan maailmasta entistäkin mielenkiintoisemman, samoin kuin tuo Aeoluksen kaksi persoonaa. Mutta ilmeisesti Eelalla on jotakin tekemistä Oolan kohtalon kanssa...? Aa, odotan mielenkiinnolla taas jatkoa! Mystisyys ja arkisuus vuorottelivat näissä osissa taas hienosti, talviomenat ja naakat ja talven läsnäolo toukokuussakin. Kiitos jälleen näistä!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu