Originaalit > Sanan säilä

Tuulee pohjoisesta | S | fantasia, tuulitaikoja | 23/23

<< < (5/9) > >>

Lyra:
Kiitos kovasti kommenteistanne Okakettu ja nominal!

9.
Tuli syttyy takkaan rätisten. Rieka huokaisee ja nousee ylös puiselta lattialta. Eela vilkaisee naista penkoessaan kaappia. Rieka venyttelee paikallaan ja laskee vasta sitten kantamukset selästään ja riisuu turkkinsa. Sitten Rieka katsoo Eelaa ja siniset silmät välähtävät. Eela siirtää katseensa nopeasti takaisin kaapin uumeniin.

“Löytyykö sieltä mitään?” Rieka kysyy, mutta seisoo edelleen takan edessä ja tuijottaa liekkeihin.
“Ämpäri”, Eela kertoo ja nostaa ämpärin kaapista, “ja kasa vanhoja peittoja.”
“Se riittää”, Rieka sanoo. “Lumimyrsky sotki suunnitelmat, mutta voimme aamulla jatkaa matkaa Skei-joelle.”

“Joelle?” Eela kysyy varovasti ja laskee ämpärin laverin viereen.
“Luulitko sinä, että me kävelisimme koko matkan?” Rieka kysyy ja kuulostaa kyllästyneeltä.
“En edes tiedä minne me olemme menossa”, Eela vastaa, mutta Rieka ei jatka enää keskustelua, nappaa vain ämpärin maasta ja harppoo ovelle.

***
Rieka tulee takaisin hetkeä myöhemmin ämpäri täynnä lunta ja valkoiset hiukset tuulen sekoittamina. Eela istuu takan edessä ja hieroo sormiinsa lämpöä.
“Saamme lumesta juomista, kun se sulaa”, Rieka sanoo ja laskee ämpärin Eelan eteen. Sitten nainen kääntyy ympäri ja levittää yhden peitoista toiselle laverille.

Eela katselee, kun Rieka poistaa puukot vyöltään ja käy pitkäkseen. Nainen näyttää rauhattomalta ja jäykältä, vaikka sulkeekin silmänsä.
“Jos aiot valvoa vielä pitkään, heitä takkaan muutama halko lisää”, Rieka sanoo ja Eela säpsähtää.
“Selvä”, Eela mumisee ja kuuntelee tulen rätinää ja tuulen pauhuntaa niin kauan, että Riekan hengitys tasaantuu.

Sitten Eela nousee ylös, heittää takkaan kaksi uutta halkoa ja kaivaa nahkapussistaan omenan ja tuulikepin. Hän kipuaa omalle laverilleen ja vetää peiton päälleen. Tuulen ulvoessa ulkona, Eela nakertaa hiljaa omenaa ja pyörittelee tuulikeppiä sormissaan.

Nyyhti:
Jeij jatkoa! Tässä näkyi kivasti tuollainen Riekan vähän inhottavampi suhtautuminen Eelaan, mistä Eela ei kuitenkaan tunnu olevan millänsäkään. Varsinkin tuo matkustuksen kommentointi, ja kun Rieka ei kuitenkana vaivaudu kertomaan, mikä on määränpää.

Lyra:
Kiitos kovasti kommentistasi nominal!

10.
Eela nukkuu huonosti. Hän kuuntelee myrskyä myöhään yöhön. Tuuli paukuttaa ikkunaluukkuja ja mökin seinät natisevat. Hänellä on ikävä Avaa ja muoria. Hän ei ole koskaan ollut niin kaukana kotoa. Avan aamuinen käytös kaihertaa hänen mieltään, kunnes aamuyön tunteina Eela viimein nukahtaa, vain herätäkseen muutamaa tuntia myöhemmin nousevan auringon säteisiin.

Rieka on jo noussut ylös, kun Eela haukottelee sängyssään ja avaa silmänsä.
"Me olemme lähdössä", Rieka sanoo. Eelaa väsyttää, mutta hän nousee siitä huolimatta laverille ja värähtää kylmästä.

Rieka siivoaa pienen mökin sillä aikaa, kun Eela pesee kasvonsa haalealla vedellä ja syö viimeisen omenan aamupalaksi. Rieka odottaa jo ovella, kun Eela kiskoo turkiksen harteilleen ja nostaa nahkapussin seinän viereltä.
"Valmiina lähtöön?" Rieka kysyy. Eela nyökkää.

Koti-ikävä kaihertaa edelleen Eelan mieltä ja huonosti nukuttu yö painaa jäseniä, kun he lähtevät kulkemaan mökiltä lumista polkua pitkin. Ulkoilma on kirpeä, mutta tuuli on laantunut ja taivas kirkas. Pakkanen herättää Eelaa askel askeleelta, ja kun he viimein tavoittavat joen ja laituriin sidotun pienen veneen, aamuinen väsymys on enää muisto.

***
Joen vesi on niin kirkasta, että Eela saattaa nähdä harmaat kivet joen pohjassa. Rieka nostaa heidän tavaransa veneeseen ja auttaa sitten Eelan istumaan keulaan. Rieka soutaa pitkin ja hitain vedoin heikkoon vastavirtaan ja Eela riisuu hansikkaansa koskettaakseen kirkasta vettä.

“Kylmää”, Eela mutisee.
“Se valuu alas pohjoisen suurilta vuorilta”, Rieka selittää Eelan suureksi ihmeeksi.
“Minä en tiennyt, että pohjoisessa on vuoria”, Eela sanoo ja pukee hansikkaan jälleen käteensä.
“Págomavuoret”, Rieka selittää. “Ne rajaavat pohjoista ja jäätä.”

Eela nyökkää ja Rieka jatkaa soutamista.

Nyyhti:
Voi pikkuista Eelaa :') Koti-ikävä painaa ja silti vain puskee eteenpäin kummallisella matkalla! Kiva, että Rieka vähän opetti hänelle, tai siis kertoi noista vuorista, eiköhän matkan tekeminen ole mukavampaa niin.

Avaruuspiraatti:
Matka on alkanut! Jännää nähdä, minne kaksikko lopulta päätyy. En yhtään pidän Riekan viileästä asenteesta Eelaa kohtaan :( Eela ansaitsisi haleja ja helliä sanoja ♥ Mutta ehkä Rieka lämpenisi Eelalle vielä enemmän matkan aikana. Ehkä hän ei ole tottunut kulkemaan hirmuisesti lasten kanssa. Hei kuinka vanha Eela olikaan? Minä olen jo unohtanut... u_u"
Kiitos näistä osista! ^-^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu