Originaalit > Sanan säilä

Tuulee pohjoisesta | S | fantasia, tuulitaikoja | 23/23

<< < (4/9) > >>

Okakettu:
Onpas vaikea tilanne, minäkin pystyn isosiskona samaistumaan ehdottomasti Avan tuntemuksiin ja haluun olla päästämättä Eelaa menemään. Toisaalta tahdon myös uskoa, että muori tietää mistä puhuu, ja kyllähän Eelakin varmasti haluaa viimein vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin, voimaan sisällään. Kiitos jälleen jatkosta! :)

Lyra:
Kiitos taas kommenteistanne Avaruuspiraatti ja Okakettu. Olette ihania, kun jaksatte kommentoida <3 Julkaisen poikkeuksellisesti saman tien kaksi osaa, koska tämä on tällainen lyhkäinen makustelupätkä.

7.
He lähtevät aamun vasta sarastaessa. Ava kääntää kylkeä eikä suostu hyvästelemään, mutta muori antaa Eelan mukaan kirkkaan punaisia talviomenia. Aurinko kurkottaa taivaanrannan takaa, kun Eela marssii Riekan perässä pois tutun mökin pihapiiristä. Eela vilkaisee taakseen metsän reunassa ja näkee muorin sytyttävän kynttilän alttarille.

Polku on kapea ja Eela joutuu harppomaan pysyäkseen Riekan vauhdissa. Eelan selässä roikkuu pieni nahkapussi, jossa on muorin antamat omenat, pieni puukko ja tuulikeppi. Aurinko vilkkuu puiden väleistä ja valkoinen lumi kimaltaa.

Eela ei ole ennen ollut niin syvällä metsässä. He kulkevat poispäin siitä suunnasta, jossa Eela tietää kylän olevan. Poispäin mökistä, Avasta ja muorista. Kohti Pohjoista.

Lyra:
8.
Eela työntää kädet syvemmälle turkkinsa sisälle. Tuuli viskoo lunta hänen kasvoilleen ja aurinko on jo aikaa sitten kadonnut näkyvistä.
“Lumimyrsky”, Rieka sanoo, kun Eela vihdoin saavuttaa hänet. Polku on peittynyt lumeen ja vanhat kuuset heittävät varjonsa heidän ylleen. Eela nyökkää. Tuuli on pureutunut hänen luihinsa asti ja vanhat saappaat ovat täyttyneet lumella.

Rieka tarttuu Eelan kädestä ja kiskoo häntä eteenpäin.
“Kohta on niin pimeä, ettet näe omia jalkojasi”, nainen sanoo. “Meidän täytyy kiirehtiä.”
“Minne?” Eela kysyy. He ovat kävelleet koko päivän, pysähtyivät pikaisesti vain syömään lounasta. Eela omeniaan ja Rieka pienestä pussista jotain, mikä näytti kuivalta lihalta.

“Jos emme ole eksyneet polulta, täällä pitäisi jossain olla tyhjä mökki”, Rieka kertoo. Tuuli vie osan sanoista mukanaan, mutta Eela ymmärtää silti. Aivan kuin hän kuuntelisi tuulta. Rieka jatkaa eteenpäin ja Eela kompuroi hänen perässään.

***
Lumen keskeltä ilmestyy mökin seinä ja Eela huokaisee helpotuksesta. Hänen sormensa ovat kohmettuneet turkiksen sisällä. Rieka kulkee hirsiseinän viertä, kunnes vastaan tulee ovi. Se narisee, kun he yhdessä työntävät sen auki. Tuuli tönii Eelan mökin sisälle ja lumi tulvii heidän takanaan. Rieka sulkee mökin oven heidän takanaan ja salpaa sen tiukasti.

Mökki on hämärä. Kaksi tyhjää laveria on sijoitettu sen seinille ja kivinen takka on tyhjä. Suuri kaappi seisoo uhkaavana yhdessä nurkassa. Halkopino on sortunut lattialle. Ikkunaluukut ovat kiinni ja tuuli ulvoo niiden takana. Rieka kiirehtii takan luokse ja alkaa kokoamaan puita. Eela seisoo hämmästyneenä paikallaan.

“Älä vain seiso siinä”, Rieka komentaa. “Tee jotain. Tutki, mitä täällä on.” Eela säpsähtää ja laskee nahkapussin selästään seinän viereen.

Okakettu:
Eela sitten todellakin lähti matkaan, ehkäpä sen myötä ollaan taas vähän lähempänä vastauksia. Surullista mutta toisaalta odotettavaa, ettei Ava suostunut hyvästelemään. :( Osaat pitää tässä tekstissä tosi hyvin sellaisen hienovaraisen jännityksen tunteen yllä, kun ei tiedä mitä odottaa. Näissä uusissa osissa se välittyi vahvasti tutun kotikylän kadotessa ja Eelan kulkiessa Riekan kanssa kohti tuntematonta. Myös talven ankaruus välittyi taas tosi elävästi. Eelan kirkkaan punaiset talviomenat olivat jotenkin viehättävä väripilkku.

Nyyhti:
Tämäpäs oli kiva! Ihanan mystistä ja suhteellisen kevyttä samaan aikaan. Jotenkin suloista, että päähenkilö on lapsi. Se tekee kerronnasta ihanan yksinkertaista, ja tuntuu luontevalta, että monet asiat on jätetty vain suppeiden kuvausten varaan, eikä läheskään kaikkea tiedetä.

Muori on aivan ihana! Juuri sellainen vanha ja viisas kuin jonkun muori-nimellä kulkevan pitää ollakin <3 Oli myös hauskaa, kuinka alusta asti pystyi aistimaan, että Eelassa on jotain vähän erilaista, vaikka se varsinaisesti selvisi vasta paljon myöhemmin. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu