Originaalit > Sanan säilä

Tuulee pohjoisesta | S | fantasia, tuulitaikoja | 23/23

<< < (3/9) > >>

Lyra:
Kiitos paljon kommentista Okakettu! Ihanaa, että tykkäät

5.
“Sinun ei olisi pitänyt kertoa Eelalle Oolasta”, Ava sanoo. Eela hieroo silmiään ja nousee ylös laverilta. Aamuaurinko paistaa sisään mökkiin.
“Eela ansaitsee tietää”, muori sanoo ja vilkaisee sitten Eelan suuntaan ja toivottaa hyvät huomenet. Ava puristaa huulensa yhteen ja marssii ulos ämpäri mukanaan.

“Miksi Ava ei halunnut, että minä tiedän?” Eela kysyy. Muori katselee hetken Eelaa ja näyttää hieman väsyneeltä.
“Ava pitää kaikkea tätä yleensä minun hömpötyksinäni”, muori sanoo. “Vanhan naisen hupsuina tarinoina.”
“Mutta ne eivät ole vain tarinoita”, Eela sanoo.
“Eivät olekaan”, muori vastaa. “Ja Ava tietää sen myös.” Näyttää siltä, että muori aikoisi sanoa vielä jotain, mutta vaihtaa sitten aihetta.

“Ava löysi sinut portailta silloin”, muori jatkaa. “Sinut ja tuulikepin. Pyyhki lumet sinun kasvoiltasi.”

***
Eela menee kantamaan puita, kun Ava ja muori hierovat sovintoa. Eela ei yleensä ajattele, miten hän on päätynyt muorin hoiviin. Hän on aina tuntenut kuuluvansa pieneen mökkiin. Mutta hän tietää, että ei ole syntynyt kylässä parantajan avustuksella ja hän tietää, että hänellä ei ole äitiä, joka on kuollut, kuten Avalla.

Eela on aina tiennyt olevansa erilainen. Jokin läikkyy hänen sisällään, eikä hän aivan saanut siitä otetta, kun aurinko paistoi kirkkaana kesätaivaalta. Nyt se on lähempänä. Aivan hänen ulottuvissaan. Hänen täytyy vain vähän kurottaa, nousta varpailleen.

Eela laskee puut lieden viereen. Muori kutoo jo sukkaa ja Ava häärää ympäriinsä.
“Onko Oola oikeasti kuollut?” Eela kysyy varovasti. Ava nyökkää hitaasti.
“Selvä”, Eela sanoo. “Tarvitsetko sinä apua?”

***
Ava lakaisee joka aamu lumet portailta ja Eela kantaa puita niin, että lieden vieressä on aina korkea kasa. Marras tuo suurilla kärryillä neljä tynnyriä viljaa ja kantaa ne Avan avustuksella maakellariin. Eela auttaa siellä, missä pystyy. Kantaa vettä, järjestelee muorin hillopurnukoita.

Taivas tummuu päivä päivältä.

Iltaisin he istuvat mökissä. Eela vuolee tuulikeppejä ja muori kutoo. Ava lukee kirjoja, joita Marras on tuonut hänelle. Kynttilän liekki väpättää ja heittää varjot seinille.

Tuuli saa ikkunaluukut kolisemaan. Lieden luukun välistä tulvii valoa. Oveen koputetaan. Eela nousee laverin reunalta ja kävelee ovelle. Hän vetää sen auki ja kylmä tuuli puhaltaa sisään.
“Aurai”, muori sanoo, ennen kuin näkee tulijan.

Okakettu:

--- Lainaus ---Eela on aina tiennyt olevansa erilainen. Jokin läikkyy hänen sisällään, eikä hän aivan saanut siitä otetta, kun aurinko paistoi kirkkaana kesätaivaalta. Nyt se on lähempänä. Aivan hänen ulottuvissaan. Hänen täytyy vain vähän kurottaa, nousta varpailleen.

--- Lainaus päättyy ---
Tykkäsin tästä kohdasta tosi paljon, ja ylipäätään siitä, että nyt päästiin näkemään enemmän Eelan näkökulmaa ja hänen ajatuksiaan omasta erilaisuudestaan ja näin. Hänen ja muorin kanssakäyminen oli tässä tosi mukavaa lukea - vaikka muori ei kaikkea kerrokaan, hän kuitenkin puhuu Eelalle asioista suhteellisen avoimesti. Tämä osa jäi taas tosi mielenkiintoiseen kohtaan, kiitos paljon lukukokemuksesta. :)

Avaruuspiraatti:
Ohhoh, multa olikin jäänyt monta osaa lukematta! En valita, oli ihana uppoutua taas hetkeksi tämän tarinan maailmaan <3 Näitä hahmoja ja mökkiä ympäröi vielä hienoinen mysteerihuntu, mutta se alkaa pikkuhiljaa rakoilla! Olen varma, että Eela on jollain tapaa "tuulensyntyinen" (tai miten ikinä häntä tulet tässä nimittämään). Miksi tuulet sitten ovat jättäneet hänen ihmisten hoivattavaksi, en tiedä. Mutta nyt häntä varmasti on tultu hakemaan. Minne? Jaa-a, sitäkin vaikea tässä minun vielä arvailla. Oola on yhä mystinen hahmo, mutta epäilen, että hän on jollain tapaa linkittynyt noihin tuuliin. On Oolan rooli tässä mikä tahansa, epäilen, että nyt hänen kuolemansa jälkeen Eelan on määrä astua hänen saappaisiinsa. Sääliksi käy Avaa, joka selkeästi rakastaa ottosiskoaan. Jos Eelan on määrä lähteä jonnekin, ei Avan ole varmasti helppoa päästää hänestä irti.

Kiitoksia jälleen ihanista ja tunnelmallisista osista!

Lyra:
Kiitos paljon kommenteistanne Okakettu ja Avaruuspiraatti <3 Nyt alkaa tapahtua!

6.
Nainen astuu sisään ja nyökkää muorille, joka istuu edelleen tuolilla sukkapuikot käsissään. Eela kiirehtii vetämään oven kiinni, ennen kuin lämpö karkaa.
“Hyvää iltaa”, muori sanoo kohteliaasti.
“Mitä sinä täällä teet?” Ava kysyy sen sijaan ja laskee kirjan käsistään. Eela nojaa mökin seinään ja tarkkailee naista.

Naisen hiukset ovat yhtä valkoiset kuin lumi ja silmät kirkkaan siniset. Hän on pitkä, pidempi kuin Ava. Selässään naisella on jousi ja viini. Vyötäröllä riippuu kaksi metsästyspuukkoa.

Nainen katsoo hetken Avaa, mutta kääntää sitten katseensa Eelaan.
“Tulin hänen vuokseen”, nainen sanoo.
“Mitä sinä hänestä?” Ava kysyy ja kuulostaa hieman vihaiselta. Nainen vain tuijottaa Eelaa.

***
“Minä olen Rieka”, nainen kertoo, kun muori on tarjonnut hänelle teetä ja istuttanut pöydän ääreen. Ava mulkoilee naista pöydän yli, mutta Eela seuraa naisen jokaista liikettä innostuneena.
“Ja minä tulin hakemaan tytön takaisin kotiin”, Rieka sanoo.

Seuraa hiljaisuus. He kaikki tuijottavat Riekaa pöydän yli.
“Takaisin kotiin?” Eela kysyy.
“Ei onnistu”, Ava tiuskaisee. Muori pysyy hiljaa. Rieka katsoo ensin Avaa ja sitten Eelaa ja sitten taas Avaa.

“Se ei ole sinun päätettävissäsi, ihminen”, Rieka sanoo terävästi. “Minun käskettiin hakea tyttö takaisin kotiin ja niin minä teen.”
“Eela ei lähde minnekään”, Ava sanoo.

***
“Jos Eela haluaa lähteä, Eela saa lähteä”, muori sanoo ja he kaikki siirtävät katseensa Eelaan. Jännitys kasaantuu Eelan sisällä palloksi.
Kotiin. Hän on aina pitänyt mökkiä kotinaan, mutta tuntenut siitäkin huolimatta kaipuuta jonnekin. Jonnekin kauemmas.

“Haluatko sinä lähteä, Eela?” muori kysyy. Eela avaa suutaan.
“Mitä väliä sillä on haluaako hän lähteä?” Ava kysyy terävästi. “Eela on lapsi. Ei hän tiedä, mikä on hänelle parasta.” Muori katsoo Avaa silmiin ja huokaisee.

“Ava, me olemme aina tienneet, että tämä päivä koittaisi”, muori sanoo ja nousee pöydän äärestä. Muorin kävely on hieman vaappuvaa, kun hän kulkee mökin poikki ja pysähtyy hyllyn eteen. Eela katselee, kun muori kurkottaa jotain hyllyltä ja palaa sitten Eelan eteen ojentaen tuulikeppiä.

“Minusta sinun pitäisi lähteä”, muori sanoo. Eela ottaa kepin vastaan ja hänen sormenpäissään kihelmöi.

Avaruuspiraatti:
Jee, tämä on saanut jatkoa! ♥ Hahaa, Eela on tuulensyntyinen (tai miten se taas sanotaankaan)! Ymmärrän kyllä hirveän hyvin Avan suuttumusta. Tällain isosiskona jo pelkkä ajatus siitä, että oma pikkusisko yllättäen haluttaiskin viedä pois, tuntuu tosi pahalta. Avalle se on varmasti superraskasta, koska Eela on vielä nuori ja he ovat eläneet tuossa mökkerössä aika tiiviisti keskenään.


--- Lainaus ---Eela ottaa kepin vastaan ja hänen sormenpäissään kihelmöi.
--- Lainaus päättyy ---
♥ En malta odottaa, millaisia voimia Eelan sisällä piileekään!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu