Originaalit > Sanan säilä

Tuulee pohjoisesta | S | fantasia, tuulitaikoja | 23/23

(1/9) > >>

Lyra:
Kirjoittaja: Lyra
Ficin nimi: Tuulee pohjoisesta
Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: teki kovasti mieli kirjoittaa ylppäristressin jälkeen jotain kevyttä fantasiaa.


Tuulee pohjoisesta


1.
Lumi sataa maahan toukokuussa. Se leijuu hitaasti alas harmaalta taivaalta ja peittää vihreät ruohonkorret.
“Tuulee pohjoisesta”, muori sanoo ja vetää ikkunoiden luukut kiinni. Eela seisoo ovella ja katsoo hitaasti valkoiseksi muuttuvaa maailmaa. Lumi tuoksuu talvelta, kirpeältä ja kovalta. Kylmä viima heiluttaa puiden oksia.
“Laita ovi kiinni, Eela”, muori käskee ja palaa sitten lieden ääreen hämmentämään muhennosta.

“Ava ei ole vielä tullut kotiin”, Eela sanoo, mutta vetää siitä huolimatta mökin puisen oven kiinni.
“Kyllä Ava tietää mitä tehdä, kun talvi alkaa”, muori sanoo. Tuuli heiluttaa luukkuja ikkunoissa. Eela huokaisee ja kattaa pöytään kaksi puista kulhoa. Harmaata valoa tihkuu ikkunaluukkujen välistä, mutta Eela sytyttää pitkän valkoisen kynttilän lieden tulesta ja asettaa sen keskelle pöytää.

“Ava osaa kyllä”, muori sanoo toistamiseen nostaessaan suuren padan keskelle pöytää. Eela kurottaa kauhaa täyttääkseen heidän molempien lautaset.
“Tuulee pohjoisesta”, muori mutisee itsekseen. Kynttilän liekki väpättää. “Pohjoistuulia.” Eela kohottaa katseensa muhennoksesta. Hänen silmänsä ovat kirkkaan harmaat.
“Minä luulin, että pohjoistuulet ovat kuolleet”, Eela sanoo.
“Niin minäkin, Eela. Niin minäkin”, muori vastaa.

***
Ava palaa illansuussa, kun valkoinen lumi on jo peittänyt kaiken vihreän ja kertynyt polun varteen.
“Marras lähetti terveisiä”, Ava toteaa sulkiessaan ovea takanaan ja muori kiirehtii lakaisemaan lumihiutaleet lattialta. Eela makaa laverilla pienen mökin toisella laidalla, mutta nostaa päätään, kun Ava riisuu turkiksensa tuolille.

“Eikö Eelan pitäisi jo nukkua?” Ava kysyy istuessaan pöydän ääreen ja muorin tarjoillessa hänelle muhennosta.
“Tuulee pohjoisesta”, muori sanoo aivan kuin se selittäisi kaiken. Eela hieroo unisena silmiään.
“Minä huomasinkin tuulen olevan tavallista kirpeämpi”, Ava sanoo ja maistaa muhennosta.
“Aparctias”, muori lausuu tuulen nimen kunnioittavasti laittaa kätensä sitten yhteen ja kumartaa päätään siihen suuntaan, jossa on pohjoinen. Ava nyökkää ja palaa sitten muhennoksensa pariin.

“Jos lumet vain suosivat, sinun täytyy huomenna mennä tapaamaan Oolaa”, muori sanoo, kun Avan kuppi on tyhjä. Eela alkaa nuokkua sängyssä ja muori vilkaisee tyttöä lempeä hymy huulillaan.
“Jos pohjoinen todella on heräämässä, meidän pitänee valmistautua.”

***
Ava lähtee jälleen, ennen kuin Eela aamulla herää. Aurinko paistaa harmaan pilviverhon läpi ja muori on avannut ikkunaluukut. Lumi on muodostanut tasaisia kinoksia, jotka peittävät kaiken vihreän maasta. Eela katselee laveriltaan, kun muori siunaa etelätuulet, mutta kumartaa sitten kädet yhteen liitettyinä kohti pohjoista.
"Kaikkia pitää kunnioittaa yhtäläisesti", muori sanoo Eelalle ja paimentaa tytön kaivolle ämpäri mukanaan.

Veden pintaa peittää ohut jää, joka hajoaa, kun Eela laskee ämpärin. Tuuli leikkii koivun oksilla ja naakat lehahtahat lentoon, kun Eela kaataa vettä ämpäristä toiseen. Jään sirpaleet välkkyvät, kun Eela kantaa ämpärin takaisin mökille.

Muori pyyhkii lumet pienen alttarin päältä ja sytyttää kynttilän.
"Pohjoisen akalle", muori sanoo ja kumartaa jälleen pohjoiseen. Naakat hyppelevät lähemmäs, kun Eela tulee polkua pitkin.
"Boreas, Aparctias, Argestes, Caicias, Circios, Skeiron”, muori lausuu kumarrellessaan pohjoisten tuulien nimiä. Jokin Eelan sisällä värähtää.

Okakettu:
Oi, tämä on alkunsa perusteella tosi ihanaa tunnelmoivaa fantasiaa, tykkään tosi paljon. <3 Muori vaikuttaa etenkin kiehtovalta hahmolta, mutta haluan ehdottomasti kuulla lisää myös Eelasta ja Avasta - sekä toki ennen kaikkea sitä, mikä on pohjoistuulten merkitys. Talvinen miljöö ja tunnelma oli koko ajan kauniisti läsnä, plus sellainen koruton maanläheisyys, kuvailun puolesta pidin etenkin tästä: Veden pintaa peittää ohut jää, joka hajoaa, kun Eela laskee ämpärin. Tuuli leikkii koivun oksilla ja naakat lehahtahat lentoon, kun Eela kaataa vettä ämpäristä toiseen. Jään sirpaleet välkkyvät, kun Eela kantaa ämpärin takaisin mökille. Kiitos lukukokemuksesta, jään ehdottomasti seuraamaan. :)

Lyra:
Okakettu, kiitos kovasti kommentista. Merkkaa paljon kuulla, että tykkäsit, niin paljon oon itse Ævintýriä ja se on niin kaunis <3

2.
Muori kutoo sukkaa kynttilän valossa ja Eela vuolee puukolla tuulikeppiä. Ava lakaisee lunta mökin edustalla ja Eela tietää, etteivät Ava ja muori puhu Oolasta, ennen kuin hän menee nukkumaan. Tuulet puhaltavat ulkona ja ikkunaluukut kolisevat.

Ava tulee sisälle ja pyyhkii lumet turkiksestaan. Eela kohottaa katseensa kepistään, jonka vartta koristaa nyt koukerot. Ava ei kumartele tuulille, mutta nyökkää silti pohjoisen suuntaan, ennen kuin sulkee oven.
“Tuuli yltyy”, muori sanoo, mutta ei irrota katsetta sukastaan.
“Talvi on alkamassa”, Ava sanoo ja jättää turkiksensa tuolille kuten aina. Eela laskee tuulikepin ja puukon yöpöydälle ja käy pitkälleen laverille. Muori vilkaisee hänen suuntaansa. Eela haukottelee.

“Vieläkö siellä sataa?” muori kysyy. Eela alkaa torkkua. Silmät valuvat kiinni. Muorin sukkapuikot kilisevät.
“Koko yön todennäköisesti”, Ava sanoo ja nostaa hyllystä kirjan.
“Kuinkas Oola voi?” muori jatkaa kyselyään. Eela vajoaa uneen, ennen kuin Ava ehtii vastata.

***
Ava kohottaa peittoa ja kiipeää Eelan viereen laverille. Muori kuorsaa ja ilmassa tuoksuu sammutetut kynttilät. Eela hätkähtää hereille pimeään. Lieden luukun raosta hohkaa vielä punaista.
“Nuku vain”, Ava kuiskaa ja silittää toisen hiuksia. Eela näkee varjoja pimeässä ja Avan hahmon kumartuneena hänen ylleen.

“Mitä Oola sanoi?” Eela kysyy. Ava jatkaa hiusten silittelyä.
“Kaikki on hyvin”, Ava sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän kurottaa Eelan tuulikepin yöpöydältä ja pyörittelee sitä sormissaan.
“Caicias”, Ava kuiskaa ja Eela tuntee kylmät väreet.

“Koillistuuli”, Eela tietää.
“Miksi sinä teit tuulikepin koillistuulelle?” Ava kysyy. Eela ei tiedä. Hän kohauttaa hartioitaan. Muori kääntää kylkeä ja kuorsaus taukoaa hetkeksi.

***
“Boreas”, muori sanoo ja kumartaa pohjoiseen kädet yhteen liitettyinä. Muori on kumartanut pohjoiseen luetellen tuulia joka aamu lumen satamisen jälkeen.
“Pohjoistuuli”, Eela kuiskaa itsekseen. Hän istuu mökin rappusilla ja katselee muoria, joka hyörii alttarin ympärillä. Ava nostaa kaivosta vettä.
“Aparctias”, muori sanoo sytyttäessään kynttilää. Ava pudistelee päätään palatessaan kaivolta. Naakat hyppivät hänen jäljessään.
“Toinen pohjoistuuli”, Eela sanoo muistellessaan tuulien nimiä.

“Mitä sinä siinä istuskelet?” Ava kysyy ohittaessaan Eelan.
“Muori kunnioittaa tuulia”, Eela sanoo ja katsoo jälleen muoria. Ava huokaisee työntäessään oven auki.
“Argestes”, muori sanoo.
“Luoteistuuli”, Eela kuiskaa.

“Tule nyt sieltä rappusilta”, Ava komentaa, kun saa vesiämpärin nostettua lieden viereen. “Petivaatteet täytyy tuulettaa.” Eela nousee rappusilta.

Avaruuspiraatti:
Ehdinkin jo sanoa, mutta adoptoin jo muorin itselleni. Hän on sopivissa määrin sekä herttainen, vanha ja viisas, sekä vähän höperö! Avalla taasen on vallan mainio nimi (lupaan, etten lue tätä reader insertinä ;D). Hän ei taida olla ihan messissä tuulten palvomisessa, ei ainakaan yhtä suurella sydämellä kuin mummo ja Eela. Eela on suloinen, hänessä on tuollaista pienen lapsen uteliaisuutta ja aitoa ihailua tuulia kohtaan. Jokin pieni mysteeri taitaa Eelan hahmossa kyteä. Ja kukakohan Oola on ja miksei hänestä voi puhua Eelan kuullen? [insert: pohtiva emoji]

Kuten Okakettukin sanoi, nämä pätkät ovat ihanan tunnelmoivia! Itselleni tulee näitä lukiessa todella kotoisa fiilis, vaikken missään metsämökissä ole koskaan saanut asuakaan. Kiitoksia näistä osista, ja lisää odotellessa <3

Okakettu:
Mukavaa että jatkoa tuli näin nopeasti, nämä uudet osat olivat oiva sunnuntai-illan piristys. :) Näissä oli taas hienosti yhdistetty vähäeleistä arkisuutta tuulitaikuuden luomaan mystisyyteen: on kaikenlaisia kotiaskareita tehtävänä, mutta ohessa Eela vuolee tuulikeppiä ja muori lausuu tuulten nimiä. Kaikenlaisia kysymyksiä on taustalla, ja niihin tahtoisi toki vastauksia, mutta toisaalta tämänhetkinen mystisyys on hirmu kiehtovaa, varsinkin kun kuolleiksi luulluilla pohjoistuulilla on selvästi todella iso merkitys. Oola mietityttää minuakin, hmm hmm... Tykkäsin yksityiskohtana myös siitä, ettei Ava kumartele tuulille - kuten Avaruuspiraatti mainitsi, hänen suhtautumisensa asiaan taitaa olla vähän erilainen. Kiitos näistä! (tosi mukava kuulla että tykkäät Ævintýrista! <3)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu