Kirjoittaja Aihe: Tumman verhon partaalla, Sirius/Remus, draama/romance/AU -ficlet (S)  (Luettu 1431 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Ficin nimi: Tumman verhon partaalla
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: draama, romance, AU
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Mastostaan revennyt tumma purje jää liehumaan hänen taakseen.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Tämä on juhannustaika marieophelialle! Toiveesi aavelaivasta tai laivanhylystä inspiroi kirjoittamaan tällaisen pienen AU:n, toivottavasti pidät!



Tumman verhon partaalla


Hetken aikaa kaikki on mustaa. Remus vetää keuhkonsa täyteen happea ja tuntee kankaan pyyhkäisevän kasvojaan kevyenä kuin silkki. Kun se liikahtaa tuulessa, takaa paljastuu kalpea aurinko ja haaksirikkoutuneen laivan kulunut kansi. Remus astelee pelotta eteenpäin. Mastostaan revennyt tumma purje jää liehumaan hänen taakseen.

Laiva lepää karikossa kallellaan ja hylättynä. Kevyt tuuli tuntuu kasvoilla kädenlämpöiseltä, vaikka harmaana kuohuva aallokko on väriltään jäinen. Veden loisketta lukuun ottamatta ympärillä on oudon hiljaista. Kun Remus liikahtaa, lankkujen narina ja tuulen suhina peittävät alleen purjeen takaa kantautuvat kuiskaukset.

Sirius seisoo etukannella. Tummat hiukset hulmuavat aavemaisesti, kun hän nojaa käsiään keulapartaaseen ja kääntää kasvonsa tuulta vasten. Remus kävelee hänen luokseen ja koskettaa varovasti kuluneen kaavun peittämää olkapäätä.

”Oletko kunnossa?”

Aallot lyövät pärskeitään laivan kylkeen. Seuratessaan Siriuksen katsetta Remus huomaa, että laivaa pitelevä kivikko jatkuu ohuena nauhana kohti rantaa. Saarelle.

”Olen”, Sirius vastaa. Hän kääntää katseensa Remukseen, silmissään yhtä paljon iloa kuin surua. ”Sinun ei pitäisi olla täällä. Miksi seurasit minua, Kuutamo?”

”Koska minun täytyi.”

Sirius kohottaa kätensä hänen poskelleen. Sormenpäiden karheus tuntuu lohdulliselta, niin tutulta. Remus sulkee silmänsä: hän melkein kuulee Siriuksen ajatukset, ja vastaa niihin omillaan.


Riistit itseltäsi vuosia.

En olisi kestänyt menettää sinua enää toista kertaa.

Olisit selvinnyt. Unohtanut.

En koskaan.

Ehkä olisit vielä löytänyt jonkun. Saanut rauhan. Minusta olisi tullut menneisyyden haamu.

Nyt heistä tuli.

Mistä tiesit, että löytäisit minut?

En tiennytkään. Mutta toivoin sitä.


Kun Remus avaa silmänsä, Sirius hymyilee ja vetää kätensä pois.

”Meidän pitäisi jatkaa matkaa”, Sirius sanoo.

Remus katsoo taakseen. Musta purjeenriekale heiluu yhä tuulessa, kuin houkutellen heitä luokseen. Remus kuvittelee kuulevansa kuiskauksen, mutta kun kangas heilahtaa puuskan mukana ylöspäin, sen takana ei ole mitään.

”Ei sinne. Takaisin ei voi enää palata”, Sirius sanoo ja nostaa jalkansa partaan yli. Remus seuraa esimerkkiä, ja he laskeutuvat rispaantunut köysi apunaan alas karikkoon.

Polku tuntemattomalle saarelle on osittain veden peittämä. Sirius astuu levästä liukkaille kiville ja sovittaa jalkansa harmaiden aaltojen lomaan.

Remus hengittää syvään ja seuraa Siriusta yhtä varmoin askelin kuin hetki sitten verhon läpi.

Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Kommiksesta iltaa! Vitsi miten mua lykästi että siellä oli tarjolla Sirius/Remusta, oon lähipäivinä lueskellut tätä paritusta tavallista enemmän ja ihan intopiukeena kävin tämän äärelle siis sen johdosta! Tässä oli erinomaisella tavalla juuri sellaista sirreremppa-angstia, jossa tuon parituksen suola mielestäni piileksii. Ja ah ja voih kuinka katkeransuloinen tämä olikaan! Pidin kovasti siitä, että tässä oli aihepiirinä kuolema, mutta sitä oli käsitelty virkistävän erilaisella tavalla. Aavelaivan yhdistäminen tähän teemaan on aivan sulaa nerokkuutta, tosi ihana idea siis! Olit mielestäni kirjoittanut sillä tavalla eheän ja yhtenäisen tekstin, että kun aavelaiva ja laivanhylky olivat läsnä teemoina niin ne olivat läsnä myös kirjoitustavassa, tämä oli kirjoitettu tosi aavemaisen tunnelmallisella ja silti kauniilla tavalla, joka sopi aiheeseen todella hyvin. Erityisesti ihailin kuvailua, sitä tapaa jolla olet piirtänyt tämän miljöön ja tuonut siitä esille aivan ihania yksityiskohtia. Esim. astuu levästä liukkaille kiville ja sovittaa jalkansa harmaiden aaltojen lomaan oli mielestäni tosi kaunis, samoin kuin kaksi ensimmäistä kappaletta, joissa tutustutettiin tähän maisemaan.

Tässä oli alusta alkaen tosi onnistunut ja nimenomaan aavemainen tunnelma, jotenkin kuvailutapa ja se mitä kuvattiin vaan piirsi tästä tosi vahvasti sellaista hämyistä, aavemaista ja kiehtovaa. Tunnelma oli musta ehdottomasti paras asia tässä, muistan että oon aiemminkin todennut että sun teksteissä on tunnelmointi tosi hienoa ja niin tässäkin! Varsinkin kun se aavemaisuus alkoi jo alusta asti ja hiipi pikkuhiljaa etualalle, ja kuinka sitten keskivaiheilla aavemaisuus saikin ihan konkreettisen roolin tässä kun paljastui, mistä tässä kerrotaan... Vau, se oli tosi onnistunut käänne! Pidin kovasti siitä, että sitä aluksi vain vihjailtiin ja hiukan käännettiin lukijan aavistuksia siihen suuntaan, ja lopussa sitten annettiin se viimeinen varmistus siitä, että mistä tässä olikaan kyse. Tosi kauniisti olit kertonut tämän siirtymän tuonpuoleiseen, hirmu tunnelmallisesti ja herkästi ja nätisti. Se että Remus seurasi Siriusta yhtä varmoin askelin kuin hetki sitten verhon läpi oli tosi kauniisti sanottu, pidin siitä että siinä sanottiin lopulta suoraan mistä on kyse, mutta kuitenkin tuollaisella kiertoilmaisulla tavallaan, jos yhtään saat kiinni siitä mitä tarkoitan :D Se oli samalla sekä dramaattinen loppusilaus että kuitenkin myös edelleen yhtä tunnelmallinen kuin alkukin, sillä tuo kaunis muotoilu ei ollenkaan rikkonut tunnelmaa, päinvastoin.

Lainaus
Remus katsoo taakseen. Musta purjeenriekale heiluu yhä tuulessa, kuin houkutellen heitä luokseen. Remus kuvittelee kuulevansa kuiskauksen, mutta kun kangas heilahtaa puuskan mukana ylöspäin, sen takana ei ole mitään.

”Ei sinne. Takaisin ei voi enää palata”, Sirius sanoo ja nostaa jalkansa partaan yli. Remus seuraa esimerkkiä, ja he laskeutuvat rispaantunut köysi apunaan alas karikkoon.
Tämä oli ehdoton lempikohtani tässä. Pidin siitä miten tekstissä ovelasti loit yhtäläisyyksiä verhon ja purjeenriekaleen välille, kun kerroit tuosta luokseen houkuttelusta ja kuvitellusta kuiskauksesta. Musta oli tosi kivaa että olit tämän kautta sitonut purjeen ja verhon ikään kuin yhteen ja pidin myös tämän kuvainnollisesta merkityksestä, siitä kuinka Remusta kuitenkin hiukan kutsui paluu taaksepäinkin, mutta hän lopulta jätti sen varmoin askelin ja jatkoi Siriuksen kanssa eteenpäin. Oih. ♥ Tekstin nimi oli myös tosi onnistunut samasta syystä, että sitoi näitä yhteen, ja sopi siksi tekstiin tosi hyvin.

Tämä oli kaunis, tunnelmallinen, haikea ja katkeransuloinen, eli kaikkea sitä mitä tältä paritukselta aina toivonkin! Kiitos tästä, pidin ♥

bannu by Ingrid

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Oi, tämäpä oli hieno ja koskettava! Tykkäsin todella paljon :D

Aluksi mietin, että mitähän AU tässä tarkoittaa ja ajattelin, että tämä olisi ollut erilainen. Mutta sitten kun selvisi, että Remus olikin seurannut Siriusta verhon taakse sydän meinasi särkyä! Sillä juuri noin sen olisi pitänytkin mennä (jos siis Siriuksen oli pakko kuolla)! Nämä kaksi on niin tarkoitettuja toisilleen, että jos he eivät voi elää yhdessä tässä maailmassa niin edes sitten siinä seuraavassa ♥

Pidin, että vaikka tämä oli synkkä niin silti tämä oli onnellinen. Siis juuri näiden hahmojen osalta :) Toki jos miettii heitä, jotka nämä jättivät jälkeensä niin onhan se surullista. Mutta kieltäydyn nyt ajattelemasta sellaisia :D vaan fiilistelen sitä, että nämä voivat olla yhdessä. Toistan tässä nyt vain yhtä ja samaa, mutta haluan myös sanoa että olet kirjoittanut tämän todella kauniisti ja oivaltavasti.

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
Ohhoh, en halunnut luoda mitään ennakko-odotuksia siitä, mitä aavelaivaympäristö voisi pitää sisällään, mutta jotenkin en osannut ajatella, että Sirius ja Remus olisivat itse aaveina laivanhylyllä. Mutta miten hyvin se sopikaan! Ihana tällainen ajatuskulku, joka on toisaalta hyvin looginen, mutta silti yllättävä. <3 Toiselta puolen verho onkin purje -- todella kiehtovaa!

Lainaus
Remus kuvittelee kuulevansa kuiskauksen, mutta kun kangas heilahtaa puuskan mukana ylöspäin, sen takana ei ole mitään.

Pidän tarinan vähäeleisestä, mutta silti kaikkia aisteja hivelevästä kerronnasta ja miten pienillä vihjeillä viitataan siihen, että nyt ollaan verhon toisella puolella. Varsinkin tuo, miten purjeen takana voi sielläkin vielä kuulla kuisketta elävien maailmasta (kuten FK:ssa Harry kuuli puhetta verhon takaa) on todella hieno yksityiskohta. Elämän ja kuoleman raja ei näyttäydy niin jyrkkärajaisena, vaikka rajaa ei voikaan enää ylittää. Hylky ja sen ympäristö on todella vangitsevasti kuvattu, tuntuu kuin itse olisi hylyllä Remuksen ja Siriuksen kanssa. Kädenlämpöinen tuuli hyisessä ympäristössä, harmaat aallot ja narisevat kansilankut -- kaikki sopi tähän niin hyvin!

Lainaus
Hän kääntää katseensa Remukseen, silmissään yhtä paljon iloa kuin surua. ”Sinun ei pitäisi olla täällä. Miksi seurasit minua, Kuutamo?”

Tämä kohtaaminen on niin ristiriitainen ja siten pohjattoman surullinen! Sirius ja Remus voivat kohdata toisensa vain kuolemassa, joten ei Sirius tietenkään voi olla yksiselitteisesti onnellinen tajutessaan, että Remuksenkin on täytynyt kuolla, mutta kuitenkaan hänen ei tarvitsekaan nyt enää olla yksin. Remuksen kuolema jää mielenkiintoisesti lukijan pääteltäväksi: onko Remus kenties heti juossut verhon läpi Siriuksen perässä..? Joka tapauksessa tällainen tulkinta, jossa Remus Siriuksen kuoleman jälkeen on (tavalla tai toisella) menettänyt osan itsestään ja kulkenut kohti omaa kuolemaansa vetoaa minuun aina. Tietenkään Remus ei halunnut elää ilman Siriusta.

Tuhannet kiitokset vielä, että taioit tämän minulle!<3 Kiitos!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
flawless: Minullakin on ollut viime aikoina Sirius/Remus -fiiliksiä, ihanaa että muillakin! Mahtavaa, että pidit aavelaiva-ideaa nerokkaana, kun itse kirjoittaessa mietin, että mitäköhän tuli taas raapustettua :D Sitä pohdin myös, miten säilyttää sellainen tasapaino, että sopivasti vihjaillaan, mitä on tapahtunut. Ihanaa kuulla, että se toimi hyvin ja pidit tunnelmasta ja otsikosta! Jotenkin tämä paritus on itselle niin rakas, että kommentit heistä kirjoittamiini teksteihin ilahduttaa erityisen paljon ♥ Kiitos siis sinulle kommentista!

Vendela: Vaikka ajatus rakkaiden hahmojen kuolemasta onkin niin sydäntäsärkevä, se tosiaan lohduttaa, että he voivat olla yhdessä siellä seuraavassa elämässä ♥ Hyvä että synkkyys ja onnellisuus olivat tasapainossa! Kiitos kommentista, on ihanaa kuulla, että tämä oli mielestäni kaunis ja oivaltava ♥

marieophelia: Aavelaiva-ajatus ei vain jättänyt minua rauhaan, kun huomasin sen juhannustaikatoiveessasi :D Tämä idea ehkä hiukan yllätti minut itsenikin, mutta ihanaa kuulla, että se toimi! Noiden purjeen takaa kuuluvien kuiskausten lähtökohtana tosiaan oli se, kun Harrykin kuuli puhetta verhon takaa. Itse myös ajattelin viimeisen lauseen tarkoittavan sitä, että Remus ei halunnut jäädä yksin elämään, vaan käveli vapaaehtoisesti verhon läpi Siriuksen perään :'( Niin surullista, mutta toisaalta näiden kahden tarinaan on mahtunut jo niin paljon kipua ja erossa olemista, että ainakin ne nyt saavat vihdoin olla yhdessä ♥ Kiitos ihanasta kommentista, on oli kuulla, että pidit tästä juhannustaiaista!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Huh! Tämä oli kyllä kaikin puolin tosi upea ja hieno AU-versio! Luin tämän nyt toistamiseen, kun ensimmäisellä kerralla taisin lukea puhelimen kautta, ja tämä oli tunnelmaltaan aivan yhtä aavemaisen hieno kuin ensimmäiselläkin kerralla :) Myös todella odottamaton tulkinta marieophelian hylky-juhannustaikatoiveesta, joka toimi kyllä hyvin. Minustakin juurikin se oli hienoa, että verho onkin toiselta puolen purje ja kun sen läpi kerran astuu, sen toinen puoli, eli elämän puoleinen maailma, katoaa. Siinä oli sopivan synkkää taikuutta!

Vaikka Sirius hieman moittiikin Remusta päätöksestä, viittaamalla oikeutetusti menetettyihin vuosiin ja ihmisiin, jotka Remus jätti taakseen, minusta tässä on ihanaa lohdullisuutta. Sirremukselle on niin tavanomaista se, että kun kaksikko vihdoin päätyy yhteen, he ovat menettäneet niin paljon vuosia yhdessä ja jäljellä on ehkä enää vain katkeruutta ja menetystä, mutta tässä Remus tekee aktiivisen päätöksen ja laittaa heidän suhteensa kaiken edelle. Siinä on mielestäni hieno käänne, joka tuntuu Sirremus-fanonia ajatellen hyvältä ja oikealta!

Hylky ja kohtaamisen ympäristö saarineen kaikkineen lumosivat minut täysin ja pidin siitä tuonpuoleisen pysähtyneisyydestä, mikä on tarinassa vahvasti läsnä. Pidin samalla myös siitä, että tuonpuoleinen ei ollutkaan pelkkää auringonpaistetta ja elämänhehkunsa takaisin saanutta Siriusta, vaan silläkin puolella on vielä matkaa kuljettavana. Rytmillisesti tämä teksti on yhtä hieno kuin Sateenpeilikin, joka on edelleen vahvasti mielessä, ja flawlessin esiin nostama Sirius astuu levästä liukkaille kiville ja sovittaa jalkansa harmaiden aaltojen lomaan oli minustakin lauseena erityisen kaunis!

Nautin tästä kyllä täysin rinnoin, kiitos hienosta tekstistä! ♥

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
hiddenben, mahtavaa kuulla, että pidit tämän synkästä taikuudesta! Ja ajattelinkin, että saattaisit pitää purjelaiva-aiheesta, vaikka tähän tummia teemoja liittyykin ♥ Olen samaa mieltä, että vaikka se surullista onkin, tuntuu samalla jotenkin oikealta, että tällä tavoin Sirius ja Remus saavat vihdoinkin olla yhdessä ♥ Kiinnostava myös tuo huomio, että kaikki ei ollutkaan yhtä aurinkoa ja iloa toisella puolella - minulle ei missään vaiheessa edes tullut mieleen sellainen vaihtoehto, vaan ainakin tämä tuonpuoleiden matkan alku toi heti tuollaisen synkemmän mielikuvan. Toivottavasti lämpö ja aurinko ovat edessä päin! Kiitos kovasti ihanasta kommentista ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Kiitos flaw kun paikkasit aiemmin (♥), tulen antamaan rästikommenttini itse nyt. :)

Nappasin tän aiemmin kommiksesta ja luinkin heti, mutta en sitten ehtinyt kommentoida ennen finitaukoa ja tunnukseni katoamista. Tämä teksti on kuitenkin pyörinyt mielessä ja olen käynyt lukemassa sen parikin kertaa. Tässä on paljon sellaisia kutkuttavia, arvoituksellisia elementtejä, jotka saavat palaamaan tekstin ääreen. Vähän kuin ratkaisematon arvoitus tai keskeneräinen palapeli – hyvällä tavalla!

Tässä on kaunis tummasävyisyys ja suruakin, mutta lopputunnelmaksi jää silti lohdullisuus, ehkä aavistus seikkailustakin. Pidän siitä, miten saumattomasti ja unenomaisesti tuo hylkyteema istuu tekstiin. ♥ Ja myös siitä, miten voimakkaan visuaalisena näen kohtauksen mielessäni, vaikka teksti on lyhyt ja ehkä jopa sinun kirjoittamaksesi tavallista karsitumpi yksityiskohdista. Tässä näkee sen, että hyvin valikoidut yksityiskohdat riittävät mainiosti.

Olisin tosi mielelläni lukenut tätä pitempäänkin ja seikkaillut Remuksen ja Siriuksen matkassa tuonpuoleisessa, mutta toisaalta pidän siitä, että heidät hyvästellään juuri seikkailunsa alussa. He ovat menossa jonnekin, minne heitä ei voi (vielä) seurata, ja tekstin lopettaminen tuohon kohtaan korostaa hienosti juuri sitä. Hyvä lopetus ja valinta, siis.

Kiitos tästä, tykkäsin kovasti. ♥ Ja anteeksi, että kommentti viivästyi!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Kaarne, ihanaa kun tulit vielä kommentoimaan ♥ ja ihanaa kuulla, että tämä on jäänyt mieleen ja tykkäsit tästä! Jotenkin tuo aavelaiva/laivanhylky-idea nostatti heti mieleen tällaisen tunnelman ja riisutun kuvailun. Mukavaa kuulla, että se toimi :) Kiitos kommentista ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥