Kirjoittaja Aihe: Atlantin pohjassa, minäkin | K11 | DM/HP  (Luettu 1006 kertaa)

cassialma

  • tuulenpesä
  • ***
  • Viestejä: 1 034
Atlantin pohjassa, minäkin | K11 | DM/HP
« : 11.02.2019 17:40:49 »
Kirjoittaja: cassi
Ikäraja: K11
Paritus: Draco (minä)/Harry (sinä)
Tyylilaji: draama & angst, pientä väkivaltaa
Vastuunvapautus: Rowlingin hahmoja, nyyh
! Varoitukset: tulkinnanvarainen syömishäiriö
Haasteet: Saaga II & Teelusikan tunneskaala II

K/K: taas minä-kerrontaa! Juu elikkäs. Asioita joita on tapahtunut minun "tauon" aikana: uusi hieno työpaikka ja rikki poksahtanut tietokone. :D Nyt on siis hieno uusi tietokonekin (joka soppii hyvin yhteen miun hienon uuden työpaikan kans (eiks oo hienoo hehe (okei pää kiinni cassi))) ja hankaluudet kirjoittaa pöytäkoneella. Tässä tämä jonka kanssa vähän harjoittelin ja opettelin kirjoittamaan uudestaan. Mmmmh. Tämä osallistuu muuten saaga-haasteeseen! Aika löyhästi kertovat yhtenäistä tarinaa nämä saagani osat, tai silleesti. Minun mielestä näitä kaikkia ei tarvitse lukea ymmärtääkseen silti jokaisen. Tai jotenkin?

No eeeenivei: saagani on nimeltään Aallonmurtaja ja tämä on sen ensimmäinen osa.

Miä voisin kirjoittaa vaikka koko saagani Orcalle, ihan vaan koska <3. Miä niin hänestä pidän. Miä häntä niin ikävöin.



Atlantin pohjassa, minäkin

Eräs… ihminen sanoi minulle kerran, että lopulta minä pääsisin sinusta yli. Että jonakin päivänä minä vain huomaisin, ettet sinä enää hallitse minun mieltäni. Niin kuin et olisi mitään.

Minä en puhu tunteistani, en koskaan, ja sinä tiedät sen. Minä tajuan virheeni heti, kun olen sen sanonut. Sinä kohotat pääsi kasvojeni eteen: hymy keinuu huulillasi, sarkasmi silmissäsi.


Voisin lyödä sinua nyrkillä naamaan ihan vain siitäkin ilosta, että olisit taas neutraali.


Pansyko? sinä varmistat ja löydät vastauksen hiljaisuudestani. Naurahdat vähän, varkain, ryhtisi horjahtaa takaisin sen nukkavierun patjan päälle minun viereeni. Et sano enää mitään.

Sinäkään et tykkää puhua tunteistasi.


Minä puren huuleni verille asti yrittäessäni estää epätoivoisia kysymyksiäni.

Onko tässä mitään? Olemmeko me mitään? Onko mitään muuta?

Kelpaanko minä?



On vain me kaksi ja ullakon nurkkiin kylmenevä pimeys. Minä tuijotan hoikkaa niskaasi, kuuntelen hengitystäsi. Sen talon katossa on tietysti reikä, mutta on kesä, ja me olemme vähän sillä tavalla huolettomia. Onhan meillä ämpäri, jos alkaa taas satamaan.


Huomaan, että olen taas vahingoittanut ihoasi terävien luittesi päältä. Vahingossa. Mutta toisaalta; olethan sinäkin jättänyt allekirjoituksesi ihooni jo ajat sitten. Olemme kai tasoissa.


Mahdatkohan tietää, että minä olen ollut sinun jo tempoilevasta teini-iästäni lähtien?


*


Se on se sama huuruinen baari, tahmeat lattiat ja siitä irti korskahtavat kengänpohjat. Minä istun viinilasini edessä niska kumarassa ja sinä siinä minun vierelläni. Lasissasi on viskiä, minä maksoin sen. Taustalla hiljaa soljuva musiikki ei aivan peitä alleen turhien ihmisten humalaista jupinaa. He näet tietävät minut.

Minä olen tietenkin se vääränlainen. Vähän liian hieno. Vähän liian omituinen. Puhtaat housut, suitut hiukset ja kummallinen nimi.

Silti minä kuulun tänne.

Sinä et.

He tahtoisivat tietysti kysyä, mitä sinä teet minun seurassani. He eivät tiedä, että sinä olet aivan yhtä huono elämässä kuin minä. Sinun luisevat olkapääsi, pattipolvesi, terävät sormenpääsi.


Tiesitkö:

kun vedät syvään henkeä, saatan nähdä ylimmät kylkiluusi solisluidesi alapuolella.


Minä rakastan niitä kaikkia sinussa.


Baarin perällä kilahtaa kello: nainen tällä kertaa. Hän astelee meidän luoksemme, punaiset hiukset lanteille asti heiluen, kukkaistuoksua, helvetti, minähän tunnen hänet. Ginny Weasley.

Sinä jäykistyt välittömästi vierelläni. Kätesi nytkähtää, nielusi korahtaa. Minä isken terävän potkun sääreesi, osun lahjakkaasti ohi, ja sitten sinä et enää ole vierelläni. Kävelet Ginnyn luokse, puristat kättä, änkytät, niskasi lehahtaa punaiseksi.

Ginny ei huomaa minua. Sinä et esittele minua. Minä olen vain yksi muista. Yksi humalaisista.



Olethan sinä? Yhtä huono elämässä kuin minä? Olethan?


*


Sinä rakastat sen rannan merta. Minä en ole koskaan piitannut merestä, en kirkuvista lokeista, en liasta, en liiemmin suolan hajusta. Mutta sinua minä rakastan, joten ihailen merta sinun kanssasi.

Ylipitkät hiuksesi huojuvat tuulen mukana, ja minä mietin, antaisitkohan minun ajaa partasi.


Mielesi tekee sanoa jotain, minä tunnen sen, katselet sylissäsi lepääviä kämmeniäsi. Jossain huutaa taas lokki. Se kai oikeasti nauraa minulle.


Ginny sitten oli mukava yllätys, minä sanon, ja puristan oikean käteni vahvaan nyrkkiin. Toivon, että olisit eri mieltä kanssani.

Mutta ethän sinä ole.

Niin, sinä sanot ja nostat katseesi horisonttiin. Auringonsäteet saavat kasvosi loistamaan.


Ja minä mietin, milloin sinusta tuli minua parempi elämässä.


Hiljaiset aallot ovat pehmentäneet kivien rosoiset reunat merenpohjassa. Minä nousen risti-istunnastani ylös ja poimin yhden. Se meinaa livetä otteestani, niin sileä se on.


Minä heitän sen niin pitkälle kuin kädestäni lähtee.


*


Hiljaisuus puristaa korviin. Ei. Hiljaisuus tappaa kaiken ympäriltään. Salpaa hengen minun rinnastani, viiltää kurkun auki. Minun käteni on edelleen kämmenissäsi. Sinun kämmenesi ovat kuumat ja karheat, auringon kuivattamat.

Minä vetäisen itseni irti sinusta. Nappaan pöydältä lautasen, heitän sen seinään.

Se on Kalmanhanaukion ruokailutila, ei siellä mitään arvokasta kuitenkaan ole.

Nappaan toisen lautasen, mutta sitten sinä olet siinä. Väännät lautasen väkivalloin otteestani. Möliset jotain jonninjoutavuuksia. Minä en ole muka sinulle hyväksi. Sinä et ole minulle hyväksi. Minä pakenen todellisuutta. Sinä tarvitset arkea. Minä viihdyn pimeydessä. Sinä haluat valoa.


Minä survaisen nyrkkini silmääsi. Horjahdat. Kiroilet.

Eiköhän se tullut tällä selväksi, sanot. Minä en sano mitään. Sinä olet vienyt hengen minun keuhkoistani. Nieluni ei toimi. Jalkani vapisevat.

Minä vaistoan Ginnyn sinun iholtasi.

Sinä lähdet.


Minä mietin, voisinko horjahtaa merenpohjalle niin kuin ne kivet. Ehkä aika muovaa minustakin tylpemmän, jos kuolen hetken aikaa.

Enkä enää nousisi.
« Viimeksi muokattu: 11.02.2019 22:33:00 kirjoittanut cassialma »

Orca

  • meganekko
  • ***
  • Viestejä: 952
  • popokumpelo
Vs: Atlantin pohjassa, minäkin | K11 | DM/HP
« Vastaus #1 : 11.02.2019 18:10:48 »
Jaadi jaadi, voihan. Lisää cassia, tämä hyvä. Tämä oikein niin kauhean hyvä, sillä sinua minäkin niin ikävöin, mussukka hassukka. <3 Voi kamala mistä edes aloittaa: ehkä otsikosta, se on niin upea, kuten sinulla aina! Olen kovin meri-ihmisiä ja aina hieman ehkä hukuksissa niin tämä kyllä upposi ehkä eniten kaikista, tähän mennessä. Aallonmurtaja on myös todella hieno nimi saagalle. Saagalle. Herraisä, en meinaa tajutakaan - drarrisaaga sinulta, olen ehkä seitsemännessä taivaassa nytten, sillä sinun drarri on parasta mitä finistä löytää.

Mutta tämä teksti. Niin. En näe siinä kyllä sitä mainitsemaasi ruostetta, mutta jollain tapaa tämä on ehkä raaempi kuin tekstisi yleensä. Ei sillä lailla raaka kuin raaka porkkana, vaan tiedätkö, paljon raakaa tunnetta. Niin paljon. Sinulla toki aina, mutta tässä ei muuta oikein ollutkaan. Ja siitä miä pidän sitten niin kovasti. Sun teksteillä on aina se taipumus että ne iskee lujaa ja menee ihon alle, mutta tää tuntui iskevän erityisen kovaa niin ku joku ois heittäny räjähtävän kranaatin naamalle. Tai sydämeen. En miä tiiä. Kamalan paljon kaikkea, ja kaikki mitä tässä oli, sattui.

Draco oli tässä jälleen niin oma itsensä sillä tavalla kuin vain sinä osaat hänet kirjoittaa. Niin monisyinen, mielenkiintoinen ja reppana - mut ei sitä oikein voi sääliä, koska hän on kuitenkin niin kovin itsekäs ja semmoi. Erityisesti siis:

Lainaus
Olethan sinä? Yhtä huono elämässä kuin minä? Olethan?
Tää. Kun tulkitsin tosiaan että Harry on tässä se jolla on syömishäiriö (en oo varmaan ikinä lukenut sellaisia ficcejä muuten, mutta niin, miksi ei!) ja aiemmin Draco sanoi että Harry on yhtä huono elämässä kuin hänkin, luisevine olkapäineen kaikkineen, mikä viittasi että Harry olisi huono elämässä koska hänellä on syömishäiriö ja sitten Draco toivoo tällaista. Jumalauta mikä kuspää. Siis luin tämän suoraan niin että Draco toivoi että Harry ei ikinä parantuisi koska sitten heillä molemmilla menisi huonosti, ja siis, niin, ymmärrän sen, sillä Harry ei varmaan olisi Dracon kanssa jos hänellä menisi hyvin, näiden kuuluu olla onnettomia yhdessä, mutta tästä kyllä huomaa että drarri ei tässä ainakaan mitään tosirakkautta ole. Draco toivoo vain saavansa Harryn, ihan sama onko Harry onnellinen vai ei. Eikä tajua edes hävetä. Hemmetti nyt ukkeli kerää paskas ja yritä edes, jooko.

Mutta silti Draco miettii, kelpaako hän, ja ei sitä voi vähän olla surkuttelematta koska tuo lause, tuo miete, se on niin Dracoa, niin puhdasta Dracoa minulle, kun ei hän ikinä voi koeta kelpaavansa. Siksi Harryn on pakko olla myös jollain tapaa rikki koska ei Draco usko, että hän itse rikkinäisenä voisi ikinä olla valon keskellä siellä muiden ehjien ihmisten kanssa, ei hän usko että hänelle on paikkaa, eikä hän yksinkään halua jäädä ja Harrya hän omalla rikkinäisellä tavallaan rakastaa niin. Että siksi. Näin mä nää asiat jotenkin näen tässä ficissä ja muutenkin (mun kaikki drarriheadcanonit on kyllä tulleet sulta, että joo).

Ihana miten Draco sinun ficeissä on oikeasti muuten mies eikä semmonen tiekkö... hassu runopoika. Turpaan vetää ja juo viskiä. Oikein. Vaikka hän onkin vähän hienohelma kai aina, niin silti. Harmittelen aina drarrificeissä että Ginny on vaan se joka tulee väliin eikä juuri muuta, mut sellast se on. Ja toisaalta, Ginny ois varmaan Harrylle parempi. Ainakaan Ginny ei toivo että Harry olisi rikki vain häntä varten. (Mut silti mä toivon että Harrylla ei ala mennä hyvin että hän voi Dracon kanssa yhdessä masennella, ha, oon kai jonkin tason sadisti.)

Ei musta kai lähde muuta kuin tällaista pohdintaa, että miten teksti mulle näyttäytyi. Hirveesti tässä ois pieniä yksityiskohtia joita vois analysoida mut mun pitäis käydä hakeen mun lääkkeet ja vähän on väsy ja pissattaakin niin että tähän nyt jää tämä. Kauheen hyvin taas oot kirjoittanut, että tekstillisesti tää oli niinku, taattua cassilaatua eikä yhtään vähempää. Voisin lainata tähän sata kohtaa mutta otan vaan oman lempparini eli:

Lainaus
Mahdatkohan tietää, että minä olen ollut sinun jo tempoilevasta teini-iästäni lähtien?
<3<3<3

Kiitos kun kirjoitat, on aina suru ilo lukea. Sinun drarri on vaan niin taianomaista ja loistokasta. Ja sinä oot myös. Oot niin hyvä ettet varmaan edes tiedä. Puspus, antaa tulla lisää vaa <3

bannu (c) auro

cassialma

  • tuulenpesä
  • ***
  • Viestejä: 1 034
Vs: Atlantin pohjassa, minäkin | K11 | DM/HP
« Vastaus #2 : 12.02.2019 21:14:08 »
Orca, buubu. Ihana että pidit otsikosta! Minä olin vähän eksyksissä sen kanssa, herranjumala, kun piti vielä kaksi nimeä keksiä, saaga ja tämä. Ja sitten olin vaan että fuck it, mennään meriteemalla – joka siis jatkuu myöhemmissäkin osissa. Kiva, että raaka tunnelma on välittynyt sinulle asti, miä vähän halusinkin tästä sellaisen. Erilaisen. Tietyllä tavalla koruttomamman, teräviä luita ja karkeaa tunnetta.

Sun teksteillä on aina se taipumus että ne iskee lujaa ja menee ihon alle, mutta tää tuntui iskevän erityisen kovaa niin ku joku ois heittäny räjähtävän kranaatin naamalle. Tai sydämeen.

<3<3

Jooo, siis Harryn syömishäiriö tuli vähän vahingossa. Kun aloin tarkistuslukemaan tätä olin vähän ?? Onkohan tässä anoreksiaa nytten?? Siis mulle tapahtuu usein tommossii vahinkoi kirjoittaessa. :--D Kuten vaikka tuo ja sitten sellaiset pikkujutut että joku kuolee. :--D Oon nii all over the place ku lähen kirjottaa ettet tiiäkään. Mutta joo, Harryn syömishäiriö on tässä vahinko ja tulkinnanvarainen, mutta en tahtonu että kukaan triggeröityy ja sitten minä en ole varoittanut ja oli vaan iisimpi laittaa suoraan varoituksiin se.

Siis luin tämän suoraan niin että Draco toivoi että Harry ei ikinä parantuisi koska sitten heillä molemmilla menisi huonosti.

Jep. :--D (ai kauhea, muuten, kun miun Draco on kuspää) Draco tahtoo että Harryllakin menee huonosti, koska Dracollakin menee huonosti, ja jos siis Harryllakin menee huonosti, eikä ollenkaan hyvin, niin sitten hän ehkä pysyy varmemmin Dracon vierellä. Tai jotain sellaista. :--D Tästä tullee myöhemmissä osissa lisää juttua. Hihi.

Siksi Harryn on pakko olla myös jollain tapaa rikki koska ei Draco usko, että hän itse rikkinäisenä voisi ikinä olla valon keskellä siellä muiden ehjien ihmisten kanssa, ei hän usko että hänelle on paikkaa, eikä hän yksinkään halua jäädä ja Harrya hän omalla rikkinäisellä tavallaan rakastaa niin.

<3 <3 <3 Minä en kestä miten hyvin sinä tajuat minnuu ja minun tekstejä, olet mussu! <3

Ihana miten Draco sinun ficeissä on oikeasti muuten mies eikä semmonen tiekkö... hassu runopoika. Turpaan vetää ja juo viskiä.

JOOO siis mie en kauheesti tykkää siitä että Dracosta tehhään semmonen ihme runopoika nysvä, miun mielestä se ei ole Dracoa (vaikka toki oon mää pari semmostakin hyvää ficciä lukenut ei sillä). Ei Draco oo semmonen, että jos vaikka esim Harry löisi häntä, niin hän vaan kääntäisi toisenkin posken, ei. Draco antaa samalla mitalla takaisin, lyö nyrkillä ja kovaa, ja se niin väärin näissä kahdessa onkin. Miten vääriä he loppujen lopuksi on toisilleen. Ah, en kestä näitä feelsejä nyt, nyyh.

Oot niin hyvä ettet varmaan edes tiedä.

Kiitos, buubu. ;___; Mie vähän odottelen sitä hetkeä kun julkaisen jonkun tekstin ja sinä oot silleen ? ?? mitä vittua cassi, mitä tää on. :--D Ois aika hyvä, haha.❤❤

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 341
  • Try me.
Vs: Atlantin pohjassa, minäkin | K11 | DM/HP
« Vastaus #3 : 10.04.2019 20:14:11 »
Tämä(kin) teksti on ollut jonkun pienen ikuisuuden välilehdissäni odottamassa kommentointia, joten I'm here! Odotan että tämä on ihan paras ja mahtava koska mitä muutakaan cassin kirjoittama Drarry voisikaan olla, varsinkaan tällaisella otsikolla u__u Ainiin! Ja nappasin tämän Saaga-haasteesta koska Aallonmurtaja kuulostaa ihan supercoolilta!

Tämä oli niin surullinen mutta niin kaunis ;__; Tämän parituksenhan vähänniinkuin kuuluukin olla pikkuisen angstista, tai no ehkä ei aina, mutta kuitenkin. Ja oot minusta saanut tähän tosi hyvin sen fiiliksen mikä mielestäni tästä parista kuuluukin tulla!

Ja tämä tyyli miten tämä on kirjoitettu <3__<3 Siis en kestä! Jotenkin tosi tosi nättiä, sydämeni hakkaa tällaisissa yksittäisissä shoteissa tällaiselle ei-niin-tarinamuotoiselle kerrontatavalle, jossa on vähän jotain taiteellista ja vähän kuitenkin sitä tarinaakin takana.

Minä niin tykkäsin, ja odotan kovasti seuraavia osia n__n Kirjoitathan pian koska haluan lukea nytheti eikä kohta <3 Kiitos, tämä oli ihana!

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3