Marvel: Keskipisteessä | K-11 | Peter Parker/Wade Wilson | virkkeitä tuskasta ja täyttymyksestä

[Aurinkolapsi]

Nimi: Keskipisteessä
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Alkuperäisteos: Marvel; Spider-Man & Deadpool
Tyylilaji: r o m a n s s i (ehkä vähän hurt/comfort)
Paritus: Peter Parker/Wade Wilson
Ikäraja: K-11
Varoitukset: mäiskimistä, kepeää pornostelua
Haasteet: Yli kaksi kuukautta myöhässä haasteeseen 12+ virkettä XV hahmolla Wade Wilson (Deadpool) - mutta taisi mennä aikalailla vain Spideypooliksi.

Spoiler: Sanalista • näytä

meri
kolkko
krumeluuri
oranssi
vuotaa
kylkiluu
ameeba
vailla
henki
tuokio
naarmuinen
tasainen
krematorio
tutkailla
banaani
toimittaa
kulmahammas
DNA
kumpikin
tapahtumahorisontti
iltahämärä
kupruilla
kaarituki
superkuu
antautua

Oma sana: Tosiaan rakastuin 12+ virkettä haasteeseen ja halusin siihen osallistua, mutta minulla oli hirveän huono talvi. Olen pahoillani, että laitoin mukaan niin vaikean sanan (Tapahtumahorisontti) enkä itse edes kirjoittanut mitään! Piti tulla ja korjata asia. En ole kirjoittanut Marvelista ikinä suomeksi, ja vaikka rakastan Peteriä ja Wadea hurjasti niin varsinkin näiden sanojen kanssa tämä oli hirveän haastavaa. :----D Toivottavasti tämä toimii edes jotenkuten!

Dulz, kellepä muullekaan ♡

Keskipisteessä

Jos Peter jotain inhoaa, niin satamassa taistelua - ilma on merestä kylmä ja suolainen - mutta vaikuttaa siltä, että niin rahtisatamat kuin rantoihin rakennetut varastorakennukset ovat rikollisjärjestöjen lempipaikkoja. Kolkko tuuli hakkaa jäistä vettä heidän päälleen, ja Spider-Man -puku tuskin suojaa Peteriä - eikä hän voi kuvitella, että märkä nahka Waden päällä olisi yhtään sen mukavampi. Hän yrittää tukahduttaa vilunväristykset taistellessaan viimeisiä kriminaaleja vastaan, sujahdellen Deadpoolin krumeluurien välistä ampumaan seittejään yhden kasvoille, toisen jalkoihin, ja kolmannelta hän repäisee aseen kädestä (joka pian katkeaa katanan sivalluksesta.)

Auringonlaskun viimeiset säteet maalaavat horisontin oranssiksi; kivun korskahdukset, aaltojen pauhu, Peterin oma raskas hengitys kuuluvat taustamusiikkina kunnes hän kääntyy viimein Deadpoolin puoleen ja parahtaa. Vuosien ajan Wade on yrittänyt saada Peteriä tajuamaan, ettei se haittaa vaikka hän vähän haavoittuisikin - tai vuotaisi kuiviin - mutta ei Peter halua häneen sattuvan, ja aina kun Wade kehtaa olla varomaton ja uhkarohkea, Peter tahtoo vähän läimäyttää häntä. Wade seisoo kumarassa, hengittää vaikeasti käsi kylkiluillaan ja näyttää ihan siltä, että kaatuu aivan pian, jos uskaltaa astua askeleenkaan eteenpäin. Peter ottaa hänet vastaan, ja Wade rojahtaa hänen päälleen koko painollaan kuin mikäkin ameeba - eikä Peter ole ollut koskaan aiemmin yhtä kiitollinen supervoimistaan kuin nyt, kun voi vain nostaa Waden syliinsä ja kantaa hänet pois.

Peter kaivaa kylpyhuoneen kaapista ensiapulaukun, joka ei ole ikinä mitään vailla vaikka he sitä liian usein käyttävätkin, ja tekee parhaansa tyrehdyttääkseen verenvuodon ja asettaakseen luunmurtumat. Kyllä henki Wadessa vielä pihisee, ja se on Peterille onni - vaikka hän ymmärtääkin, ettei Waden kuolema koskaan ole ollut lopullinen, ei hän saata estää itseään murehtimasta sen jokaisen kerran, kun tämä lakkaa hengittämästä; mitä jos tällä kertaa se pysyy? Peter istuu sohvapöydällä ja tuijottaa Waden alastonta rintaa - tuokio vain, kunnes liha on kursinut itsensä kokoon. Hänen ihonsa on edelleen rikki sieltä täältä ja Peter käyttää kaiken keskittymisensä desinfioimaan Waden naarmuista käsivartta, vaikka mies nauraakin hänelle. Hän ei pysty katsomaan tätä silmiin häpeässään, miettiessään miten niin tasaisella menestyksellä Peter jää aina vammoitta, kun Wade puolestaan kärsii.

Neljä päivää sitten he löysivät krematorion, jossa eräs rikollisjärjestö poltti uhrejaan, ja hajottivat sen toiminnan - silloinkin Peter selvisi muutamalla mustelmalla, kun Wade taas joutui parantelemaan itseään seitsemästä ampumahaavasta. Hän katsoo mihin tahansa muualle kuin Waden kasvoihin, tutkailee asuntoa huultaan purren; se on nykyään paljon… vähemmän kaoottinen, kuin silloin kun he tapasivat - silti ympäriinsä on pitsalaatikoita, lehtiä, ammuksia siellä täällä, nurkassa jokunen räjähde. Keittiön pöydällä on terttu unohtuneita banaaneja, joiden pisamat alkavat muuttua kokonaisvaltaiseksi tummuudeksi.

Wade tuhahtaa - hänellä on aina ollut vaarallisen tarkka kyky nähdä Peterin lävitse - ja nousee istumaan sohvalla tarttuakseen Peteriin ennen kuin toimittaa märän suudelman tämän kaulalle. Peter ynähtää, kun kulmahammas raapii ihoa korvan takana, ja unohtaa jokaisen itsesyytöksen ja epävarman ajatuksen. Välillä hän miettii muuttiko hämähäkin purema hänen DNA:taan niin perustavanlaatuisesti, että juuri se teki hänestä niin herkän Waden kosketuksen alla.

Peter vetää Wadea yhä lähemmäs itseään, ja tämä painaa suukkojen polun hänen leukapieltään vasten painaakseen huulensa vasten Peterin omia, ja he kumpikin hukuttautuvat toisiinsa ja siihen hetkeen; sulautuvat yhteen niin, että maailma katoaa heidän ympäriltään. He ovat pudonneet tapahtumahorisontin toiselle puolelle jo aikoja sitten, eikä Peter tiedä onko kukaan jaksanut enää vastustaa heidän suhdettaan vai eikö hän vain sitä huomaa, sillä se millä on enää merkitystä on vain Wade ja hän.

Iltahämärä on laskeutunut jo aikoja sitten heidän päälleen, ja asuntoa valaisee vain katuvalojen kajastus, mutta Peter ei tarvitse valoja nähdäkseen miten Wade häntä katsoo. Peter virnistää ja pudistaa päätään epäuskoisesti - juuri hetki sitten Wade oli niin huonossa kunnossa, että tuskin pystyi liikkumaan, ja nyt hän on valmis mihin tahansa - ennen kuin ottaa miestä kädestä ja ohjaa heidät makuuhuoneeseen ja vanhalle kauhtuneelle sängylle, jonka jouset kupruilevat selkää vasten inhottavasti, mistä Peter aina valittaa (silloin kun jaksaa, eikä ole keskittynyt johonkin muuhun.)

Wade nauraa onnellisen pienen hihityksen revittyään Peterin puvun tämän päältä, nähdessään mustapunaiset pitsiliivit (sellaiset pehmeät ja mukavat, ilman kaaritukia tietenkin, joiden olemassaolon melkein unohtaa taistelussakin) ja niihin sopivat alushousut. Peter punastuu enemmän kuin ehkä koskaan, kun Wade katsoo häntä kuin hän olisi ripustanut kuun - ei, superkuun - taivaalle.

Wade painaa Peterin huulille rivon, kostean suudelman, joka lupaa niin paljon tulevasta ja Peter huokaisee Waden suuhun; antautuu tähän hetkeen, antautuu himolle ja nautinnolle - unohtaa kaiken muun, sillä siinä hetkessä hänen maailmassaan on olemassa vain Wade, kaiken keskipisteessä.

[Pura]

Noniin! Myöhäiseksi meni taas, mutta tässä sitä nyt viimein ollaan, täynnä rakkautta sinua ja tätä tekstiä kohtaan. <3<3

Ihan ekaksi täytyy mainita että on täysin siun ansiota, että oon uponnut näinkin syvälle tähän paritukseen! Toki shippasin heitä jo valmiiksi, mutta siun tekstit ja muutenkin se kun selität niin innoissasi näistä pojista (mikä muuten on kovin suloista, senkin rakas), saa miut rakastamaan niitä aina vaan enemmän. Että kiitoksia vaan :'D <3

Pitää kiinnittää huomiota heti tähän:

virkkeitä tuskasta ja täyttymyksestä

Koska ihana!! Kuvaa tätä teksiä niin hyvin, ja on ihan hurjan kaunis <3

Wade rojahtaa hänen päälleen koko painollaan kuin mikäkin ameeba

Tää oli niin odottamaton ja hauska, hörähdin ääneen ihan hölmösti :'D

miten niin tasaisella menestyksellä Peter jää aina vammoitta, kun Wade puolestaan kärsii.

Voi kulta :') Olisiko ehkä vaikka siksi, että Wade rakastaa sinua enemmän kuin mitään ja siksi tekee kaikkensa suojellakseen ja ottaakseen itse pahimmat iskut?? :'D
Lainailen nyt hirveästi mutta kun,, tässä vaan on niin paljon ihania kohtia

Peter ynähtää, kun kulmahammas raapii ihoa korvan takana, ja unohtaa jokaisen itsesyytöksen ja epävarman ajatuksen.

Minä unohdan jokaisen järkevän ajatuksen. Nää kaks ovat ihan liian kuumia yhdessä, ja kun siihen vielä lisää tuon miten kuvaat niiden tunteita, niin mie kyllä kuolen. Rakastan tuota, miten tällaisissa hetkissä Peter ja Wade ovat toistensa maailman keskipiste ja miten paljon ne välittävät toisistaan ;;___;;

he kumpikin hukuttautuvat toisiinsa ja siihen hetkeen; sulautuvat yhteen niin, että maailma katoaa heidän ympäriltään. He ovat pudonneet tapahtumahorisontin toiselle puolelle jo aikoja sitten

Tapahtumahorisontti siellä :3 Rakastan muutenkin tätä kohtaa tosi tosi paljon (vähän niin kuin sinua, hähää)! Niin kaunista kuvailua ja niin upeita tunteita <3

siinä hetkessä hänen maailmassaan on olemassa vain Wade, kaiken keskipisteessä.

Oih. Ihana, ihana kohta, ja nuttaan aina kun ficin nimi mainitaan tekstissä, joten tää on monella tapaa Sitä Hyvää!! <3<3

Tästä ei nyt tullut mitään kunnollista syväanalyysia, mutta pakko hehkuttaa vielä hetki tän tunnelmaa! Tää on niin runollinen ja nätti ja koskettava. Tuot Peterin hädän ja huolet tosi lähelle lukijaa, mutta sitten siitä läheltä näkee ihanasti myös tuon suhteen ja kaikki sen ihanat puolet, kaiken sen rakkauden ja läheisyyden. Ihan mahtavaa <3<3

Kiitos vielä tästä, upeaa tekstiä taas kerran <3

[Aurinkolapsi]

Pura, a p u a — siis luin tämän sinun kommentin herätessäni ja vähän itkin. Olet vain niin ihana ja rakas, en selviä en kestä. Ihana, että olen saanut revittyä sinutkin tänne näin syvälle suohon, ja hyvä, ettei minun loputon höpötys heistä ole pelkästään hirvittävän ärsyttävää ja väsyttävää!

Ihanaa, että tykkäät tuosta miten kuvasin tätä tekstiä, mietin pitkään että mitä laittaisin tuohon otsikkoon, kun en kehdannut laittaa 12+ virkettä kun tämä tuli niin myöhään deadlinen jälkeen, tämä on vähän päälle 600 sanaa niin mietin että onko tämä ficlet vai oneshot vai mitä hittoa tämä nyt on, joten päädyin tuohon. :——D Pidän siitä kyllä itsekin! Kiva, että ameeba-Wade sai sinut nauramaan! Se oli varmastikin sanalistan vaikein sana, kaikki muut sujahti virkkeisiin ainakin jotenkuten.

Wade kyllä ottaa mielellään kaikki vammat, jotka olisivat Peterille koituneet — mutta ei Peter kuitenkaan halua niiden aiheutuvan. (Vaikka Wade ei voikaan kuolla, tai oikeammin hän ei pysy kuolleena, voi häneen sattua ja se on aina elementti, jonka haluan usein teksteihini tuoda, koska hän ei oikein välitä kivustakaan ihan vain koska kuolema ei koskaan häneen kynsiään kiinni saa. Peterillä taas on hirveä konflikti sen kanssa, koska ei hän halua että Wadeen edes sattuu, saatika että hän kuolisi, edes hetkeksi.) Lainailu on aina pirun jees! Ihana, että tästä löytyi kivoja kohtia lainattavaksi ♥

Tunteet ja seksi, tunteet ja seksi! Paras yhdistelmä. Vaikka ei tässä seksiin päästy, ehkä pitäisi kirjoittaa vapaampi jatko-osa, kun ei olisi tuo sanalista rajoittamassa. Rakastan näitä poikia niin hemmetin paljon, apua. He välittävät toisistaan eniten. Ja tapahtumahorisontti, ihan tämän vertauskuvan takia halusin laittaa sen sanalistaan koska mielestäni se on vain kaunein ikinä. Heillä on tunteita, hyvin paljon tunteita. (Ja siis pakko sanoa tässä nyt eksplisiittisesti, että kyllä, heidän suhdettaan on hyvinkin paljon vastusteltu ja kukas muukaan kuin Tony sitä olisi äänekkäimmin ilmaissut. Wade ja varsinkaan Peter ei siitä enää jaksa välittää.)

Se on kyllä ihan parasta, kun tekstin nimi mainitaan tekstissä mutta pakko tunnustaa, että tämän tekstin nimi tuli suoraan tekstistä. :——D En tiennyt yhtään miksi nimetä tätä, joten tästä tuli sitten Keskipisteessä. En tarvitse mitään pitkiä syväanalyysejä vaikka nekin on ihania, tämä kommentti oli ihan upea ja olet niin hemmetin rakas että voi apua! Kiitos vaan niin hemmetisti kaikista kehuista, ihan totta herkistyn. ♥ En osaa edes sanoa mitään, mutta halaan sua ainakin tunnin, kun taas tavataan ;;;

[Orca]

jonka jouset kupruilevat selkää vasten inhottavasti, josta Peter aina valittaa

mistä, ei josta :b

Juuh elikkäs hei! Luin tämän nytten uudestaan varmaan kolmannen kerran, ja voisin yrittää sanoakin jotain, mut älä oota mitään ihmeitä koska no, niin. En mä tiedä mitä tästä voi sanoa? Tämä oli kertakaikkisen kaunis. Oli ehkä mätkintää ja suudelmat olivat rivoja ja oli hassuja yksityiskohtia (nauroin ääneen et huoneen nurkassa oli jokunen räjähde, oh my god näen tän) mutta silti tässä pääteemoina olivat huoli ja juurikin tuo täyttymys, mitä he toisistaan saavat. Niin kauniita asioita ja ovat nämä miekkoset vaan niin... niin. En tiedä, musta on niin kaunista aina kun on shippejä joissa osapuolet on selkeästi luodut toisilleen, et ne on sellasii jotka joka elämässä tulevat tapaamaan toisensa ja menemään yhteen no matter what, ja jotenkin se tuli tässä niin nätisti esille, se semmoinen kaiken voittavan yhteenkuuluvuuden tunne. Peter ja Wade todella ymmärtää toisiaan, ja tuot sen niin hassuilla tavoilla esille, tai siis tuo alusvaatejuttu esimerkiksi. Silleen vähän höpö hassu äksdee mut siitäkin paistoi että Peter teki sen Waden takia, ja kuinka Wade tuollaista varsin pientäkin elettä arvostaa enemmän kuin mitään. Ja tämmöset yksityiskohdat just tekee imo Spideypoolista Spideypoolin, että tommoset let's get kinky -jututkin on romantiikkaa puhtaimmillaan - emmä tiiä mitä mä selitän mut kai ehkä tajuat. Että kaikin tavoin osoitetaan että minä olen tässä juuri sinulle, mutta sitä ei tehdä antamalla kukkii ja romanttisii kynttiläillallisii vaan pitsialkkareilla ja ottamalla damaget toisen puolesta. Jotenkin näin minä nää kaksi näen.

Peteriä käy kyllä sääliksi kun hän ei tunnu ymmärtävän että Wade haluaa olla se, joka ottaa ne osumat, vaikka tietysti, niin, en mäkään haluais että mun kumppania sattuis enemmän, oli tilanne millainen tahansa, et mä pystyn samaistumaan, mutta silti. Tuo on varmaan Peterille ikuinen konflikti, mikä vähän surettaa mua koska tiedän että sanoi Wade mitä tahansa niin Peter ei vaan halua hyväksyä sitä. Tai siis, todella kaunis konfliktihan tää on, mutta niin, Peter joutuu ikänsä olemaan sydän syrjällään toisen puolesta, nyyh. Ja varmaan se särkee Wadeakin kun ei Wade tahtoisi Peterin huolehtivan itsensä takia mutta ei voi auttaakaan. Kauhee. Lopettakaa se partiointi ja muuttakaa maalle kasvattaan perunoita niin ei tarvii huolehtia kenenkään, pöntöt.

Loppupuoli oli varsin hottia kamaa, ja niin kauniin romanttista. Oon ihan siirappia täällä. Anteeks jos heitän ihan pösilöitä ajatuksia ja oon ihan väärässä kaikessa, halusin vaan sanoa jotain kun minä tästä niin pidän. Ja Spideypoolista. Ja siusta. Ni. <3

ps. Pura voidaan perustaa joku "I began to have emotions for spideypool because of Auri"-vertaistukikerho.