Originaalit > Sanan säilä

Tuulella on kiire (ja niin on meilläkin) | S | hyvänolontarina | raapalesarja 8/8

<< < (2/4) > >>

Avaruuspiraatti:
kuudes
150 sanaa
On kirkas yö. He istuvat veturin katolla ja katselevat taivaankannen halkaisevaa tähtivyötä. Linnunradan haara, Hilma muistaa koulusta. Lokkikin puhuu avaruudesta – kuusta ja tähdistä ja planeetoista, siitä mitä hän itse tekisi, jos pääsisi tuonne ylös –, eikä meinaa lopettaa silloinkaan, kun alkaa toistaa itseään. Hilmaa vähän huvittaa, sillä hän tuntee Lokin ja tietää, että jokin tätä hermostuttaa. Ei Lokki muuten niin hölöttäisi.

Tuulee.

Lokki kietoo kätensä Hilman ympärille ja sanoo, ettei hän halua tämän vilustuvan. Hilma tietää, että se on tekosyy, muttei pistä pahakseen. Lokin kainalo on lämmin.

"Kuule", Lokki aloittaa ja kangertelee tapojensa vastaisesti.

Hilmaa hymyilyttää. Hän kyllä tietäisi, mitä sanoa, mutta näin on ehkä parempi.

"Mitä?"

"Minä tässä mietin", Lokki sanoo ja jää empimään. Hilma nojaa lähemmäs ja antaa tämän ajatella.

"Minä tässä mietin…"

"Mitä sinä mietit, Lokki?"

"Minä mietin… Minä…"

"Älä nyt jänistä."

Lokki suoristaa selkänsä ja näyttää äkkiä turhankin rohkealta. Hilman sisällä kuohuu.

"Pussaa minua, Hilma. Nyt heti."


A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, viides päivä (yö)

Avaruuspiraatti:
seitsemäs
150 sanaa
Lokki saa töitä juna-aseman kioskista ja ostaa ensimmäisellä palkallaan Hilmalle pitsireunaisen nenäliinan. Se on pehmeän tuntuinen ja siinä on kaunis kirjailu.

"Se korvaa niitä kaikkia nenäliinoja, jotka sotkin", Lokki selittää. "Olisin ostanut sinulle myös uudet sukkahousut, mutten tiennyt kokoasi."

Hilmaa huvittaa, eikä hän voi kuin ihmetellä, miten Lokki jaksaa muistaa niin monen vuoden takaisia asioita. Hän näyttäisi nenäliinan äidilleen, kun pääsisi kotiin.

"Kiitos."

"Ostin minä sinulle jotain muutakin", Lokki sanoo, kun Hilma on taitellut nenäliinan taskuunsa. Hän kaivaa kulahtanutta reppuaan ja poimii sieltä kirjekuoren.

"Mikä tämä on?"

"Avaa se."

Ruskea paperi rapisee, kun Hilma repii kirjekuoren auki. Sisällä on kaksi menolippua pääkaupunkiin.

"Mitä ihmettä sinä oikein suunnittelet, Lokki?"

Lokki näyttää kamalan ylpeältä ja kiertää kätensä Hilman hartioiden ympärille. "Muistatko vielä, kun lupasit lähteä mukaani, jos saisin tuulen kiinni?"

Hilma katsoo Lokkia pitkään, eikä osaa sanoa mitään. Lokki hymyilee, ja jostain syystä Hilmaa alkaa vähän itkettää.

"Nyt minä sain sen kiinni."


A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, kuudes päivä (ihmetellä)

Avaruuspiraatti:
kahdeksas
150 sanaa
Lokki seisoo rantavedessä ja katsoo vakavan näköisenä edessä aukeavaa merta. Ulapalla pomppivat aallonharjat kimaltavat auringossa. Hilma hengittää syvään suolaista meri-ilmaa ja sulkee silmänsä. Kova tuuli riuhtoo hänen löysästä nutturastaan hiuksia ja saa hänen mekonhelmansa lepattamaan. Lokit kirkuvat.

"Siellä ne sinun kaimasi huutelevat", Hilma naurahtaa. "Ne varmaan tietävät, että olet täällä."

Lokki ei naura, ei edes hymyile, vaan ottaa hänen kädestään kiinni kuin pelkäisi uppoavansa matalikkoon.

"Vesi on kylmää", Lokki sanoo.

"Niin on."

"Paljon kylmempää kuin kotona järvessä."

"Niin on."

Lokki puristaa Hilman kättä ja hengittää syvään. "Se on vähän pelottava."

"Aijaa", Hilma sanoo ja katsoo ulapalle. "Minusta se on kaunis."

"En haluaisi mennä uimaan."

"Ei sinun tarvitsekaan."

He istahtavat lämpimälle rantahiekalle ja ovat pitkään hiljaa. Aallot lyövät rantaan. Sitten Lokki avaa taas suunsa:

"Tämä kuulostaa ihan typerältä…"

"Kerro pois."

"Minua vähän ujostuttaa."

Hilma naurahtaa ja pussaa Lokin poskea. Hän nousee mekkoaan pudistellen ja ojentaa Lokille kätensä.

"Mennään tekemään siihen tuttavuutta."


A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, seitsemäs päivä (ranta)

Tämä sarja valmistuikin mukavan kivuttomasti. Kiitos, että luit!

tirsu:
Heipparallaa!

Nappailin tämän tuolta kommenttikampanjasta, koska tämän otsikko vetosi muhun samoin kuin se, että tämä oli hyvänolontarina. Hyvänolontarinat ovat aina kivoja – ja tämä tosiaan oli hyvänolontarina. On sanottava myös, että on hyvä, kun huomasin tämän tuolla kommenttikampanjassa, sillä muutoin tämä hieno tarina olisi mennyt multa täysin ohitse.

Tässä ei tuotu ilmi, että mihin vuoteen tämä sijoittuu, mutta toisen osan aikana päädyin sijoittamaan tapahtumat johonkin viiskytluvun paikkeille Hilman äidin sanojen  (ja Lokin heikon kirjoitustaidon) vuoksi. Tai ehkä sittenkin vielä aikaisemmille vuosikymmenille (30- ja 40-luvut), mutta nykyaikaan en usko enää tarinan sijoittuvan.

Heh, pidin valtavasti tuosta, että Hilma ihan selvästi äitinsä kiusaksi puki hienoimman mekkonsa ylleen ja valkoiset sukkahousut jalkaan. Näin niin selvästi Hilman äidin ilmeen mielessäni, kun Hilma palasi kotiin polvet verisinä ja mekko ratkenneena.  Mitäs sanoi, ettei toinen ole sopivaa seuraa! :D Olen kamala ihminen.

Teksti soljui tässä todella kauniisti ja eläväisesti. Lukiessa hymy nousi huulille. Tuuli kulkee tarinassa toistuvana teemana mukana, mikä sitoo otsikon hyvin tarinaan mukaan (piti sanoa tuo hieman eri tavalla, mutta unohdin sen enkä saanut enää mieleeni).  On selvää, että tuuli on tärkeä elementti tälle tarinalle – ja Lokille ja Hilmalle.

Lokin ja Hilman kasvua ja kehitystä oli kiva seurata. Heidän syvin olemuksensa pysyi samana koko tarinan lävitse vaikka joitakin muutoksia tietysti ikä mukanaan toi, kuten esimerkiksi kuinka tunteet heidän välillään syvenivät. Kaksikko oli muutenkin todella suloinen yhdessä.

Ihana yksityiskohta tuo, kun Lokki osti uuden pitsisen nenäliinan Hilmalle niiden vanhojen tilalle, jotka sotki vuosia sitten. Asia on ilmiselvästi ollut Lokille tärkeä. Ja Hilma lupaamassa itselleen näyttää liinan äidilleen! :D Aivan mahtavaa. Se on ilmiselvästi sellainen ”siitäs sait”-näpäytys.

Ja lopulta tuuli saatiin kiinni (millä tapaa, se kyllä kiinnostaisi – mikä oli sellainen hetki, joka merkitsi Lokille sitä, että nyt se tuuli on saatu kiinni?) ja kaksikko reissaa merenrantaan. Pidin siitä miten meri pelotti Lokkia ja Hilma sanoi sen olevan kaunis vaikka olikin aikaisemmin todennut, ettei meri olisi mitenkään ihmeellinen, vain kuin taivas märkänä.

Lokki ja Hilma yhdessä kohtaamassa meri (tai tutustumassa siihen) oli oikein hyvä loppu tälle. Vaikka mielelläänhän tätä olisi lisää lukenut. Toivottavasti saamme joskus tulevaisuudesta lukea lisää Lokista ja Hilmasta sekö siitä mitä elämä heille toi.

Olisi ollut kiva tietää, että mikä Lokin oikea nimi oli ja mistä lempinimi pojalle on tullut, mutta sitten taas toisaalta pidin siitä, ettei oikea nimi lukijoille selvinnyt. Hilma sen varmaan sai jossain vaiheessa selville. Ehkäpä.

Kiitos tästä hienosta raapalesarjasta. Pidän siitä todella paljon. Se on aivan kaunis. :)

-tirsu

Aelina:
Vaihdokkaista hei! Mä oikeastaan muistan katselleeni tätä joskus aiemminkin, mutta nyt pääsen myös kommentoimaan! :D

Ihan ekana tykkään tosi paljon sanavalinnoista. Ihan tuollaisista yksittäisistä pienistä jutuista, jotka tekevät tästä nimenomaa tämän tarinan.

--- Lainaus ---mikä tekee siitä luomakunnan parhaimman
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus ---heiluttelee pitkiä kinttujaan ilmassa
--- Lainaus päättyy ---

Hilma ja Lokki ovat kamalan suloisia. Lokki on niin itsevarma ja luonut itselleen jotain omaa ja uutta. Hän omistaa veturin ja hänen nimensä on Lokki. Yksinkertaista. Hilma taas tulee vain helposti mukaan kuvioon.

Toisessa osassa minua huvittaa, kuinka Hilma hieman muistuttaa minua. :D Mikäpä olisi sen parempaa, kuin viilettää mekko päällä? Lokin logiikka on kyllä hienoa tässä, tykkään siitä!

--- Lainaus ---"Minä olen ainoa kauppiaan tytär, jonka sinä tunnet."
--- Lainaus päättyy ---

Lokin ja Hilman ystävyys kehittyy kivasti. Tämä varsinkin on kovin suloinen:

--- Lainaus ---"Minä näytin niille", hän sanoo ja niistää nenäliinaan.
"Totta kai."
--- Lainaus päättyy ---

Tämä oli hieman vastaava, ja myös kamalan suloinen, mutta toisaalta Lokin asenne tuntui myös hieman yllättävältä:

--- Lainaus ---"Minä vedän niitä turpaan huomenna."
"Niin minä vähän arvelinkin."
--- Lainaus päättyy ---
En odottanut, että Lokki aikoo vetää ketään turpaan. :(

Tässä on vaan niin paljon hyvin suloisia yksittäisiä kohtia, en viitsi lainata niitä kaikkia. :D


--- Lainaus ---"Pussaa minua, Hilma. Nyt heti."
--- Lainaus päättyy ---
Tätä minä odotin. <3 Lokki ja Hilma ovat ihania. Ja tämän jälkeen tietysti täydellinen loppu.

Tarinan ja Lokin ja Hilman kehittyminen oli ihastuttavaa. Tarina oli hyvin suloinen ja sitä olisi mielellään lukenut enemmänkin. :D Tykkään kovasti kirjoitustyylistä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu